APOSTOLIEN TEOT
7. luvun tutkimisviitteet
ylimmäinen pappi: Ts. Kaifas. (Ks. Ap 4:6, tutkimisviite.)
Lähde maastasi: Puhuessaan sanhedrinille Stefanos sanoi, että Jumala näyttäytyi heidän esi-isälleen Abrahamille ja käski hänen lähteä maastaan, ”kun tämä oli Mesopotamiassa eikä ollut vielä asettunut asumaan Haraniin” (Ap 7:2). Abraham (alun perin Abram) oli lähtöisin Kaldean Urista, ja ilmeisesti siellä Jumala käski ensimmäisen kerran hänen lähteä maastaan, kuten Stefanos osoitti (1Mo 11:28, 29, 31; 15:7; 17:5; Ne 9:7). 1Mo 11:31–12:3:ssa olevasta kertomuksesta voi saada sellaisen vaikutelman, että käsky annettiin ensimmäisen kerran Abrahamin isän Terahin kuoleman jälkeen Haranissa, jossa Abraham asui tilapäisesti. Kun tämä kertomus ja Stefanoksen sanat yhdistetään, voidaan päätellä, että Jehova antoi tämän käskyn, kun Abraham oli vielä Urissa, ja sitten toisti sen, kun hän asui Haranissa.
Jumala: Kirjaim. ”Hän”, ts. jakeessa 2 mainittu ”kirkkauden Jumala”.
jälkeläisilleen: Kirjaim. ”jälkeensä tulevalle siemenelle”. (Ks. liite A2.)
jälkeläisensä: Kirjaim. ”siemenensä”. (Ks. liite A2.)
heitä sorrettaisiin 400 vuotta: Tai ”heitä kohdeltaisiin huonosti 400 vuotta”. Tässä lainataan 1Mo 15:13:a, jonka mukaan Jumala sanoi Abramille (Abrahamille), että hänen jälkeläisiään orjuutettaisiin ja sorrettaisiin 400 vuotta. Tämä ajanjakso päättyi, kun Jehova vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta 14. nisankuuta 1513 eaa., joten sen on täytynyt alkaa vuonna 1913 eaa. Raamatun ajanlasku osoittaa, että tuona vuonna Abrahamin jälkeläinen Iisak joutui velipuolensa Ismaelin pilanteon kohteeksi. 19-vuotias Ismael – Saarain (Saaran) egyptiläisen palvelijan Hagarin poika – pilkkasi ja kohteli huonosti noin viisivuotiasta veljeään Iisakia ehkä siksi, että tämän oli määrä saada esikoisen perintöosuus, vaikka hän itse oli esikoinen. (1Mo 16:1–4; 21:8–10.) Myöhemmin Paavali kuvaili Ismaelin käytöstä vainoamiseksi (Ga 4:29). Asia oli selvästikin sen verran vakava, että Jehova käski Abrahamin suostua Saaran pyyntöön ja ajaa pois Ismael ja hänen äitinsä (1Mo 21:11–13). Iisak oli siis ensimmäinen Abrahamin jälkeläinen, jota sorrettiin ennustuksen mukaisesti. Nähtävästi tästä tapauksesta, josta Raamatussa kerrotaan yksityiskohtaisesti, alkoi ennustettu 400 vuotta kestävä sorto, ja se päättyi vasta israelilaisten lähtöön Egyptistä.
palvelevat minua: Tai ”palvovat minua”, ”suorittavat minulle pyhää palvelusta”. Kreikan verbi latreúō tarkoittaa palvelemista yleisessä merkityksessä, mutta joissain tekstiyhteyksissä se voidaan kääntää sanalla ”palvoa”. Jakeen loppuosassa viitataan 2Mo 3:12:een, jossa vastaava heprean verbi voidaan kääntää vastineella ”palvoa” tai ”palvella”. Raamatussa verbiä latreúō käytetään tavallisesti Jumalan palvelemisesta tai hänen palvontaansa liittyvästä palvelemisesta (Mt 4:10; Lu 1:74; 2:37; 4:8; Ro 1:9; Fil 3:3; 2Ti 1:3; Hpr 9:14; 12:28; Il 7:15; 22:3), myös pyhäkössä tai temppelissä palvelemisesta (Hpr 8:5; 9:9; 10:2; 13:10). Muutamissa tapauksissa kreikan sanaa käytetään väärän palvonnan yhteydessä, kun joku palvelee eli palvoo jotain luotua (Ap 7:42; Ro 1:25).
Iisakille syntyi Jaakob: Kreikkalaisessa tekstissä ei toisteta edellä olevia verbejä ”syntyi” ja ”ympärileikkasi”. Siksi jakeen loppuosaan sopii jompikumpi niistä tai ne molemmat, joten tämä kohta voidaan kääntää myös: ”Iisak teki samoin [ts. ympärileikkasi] Jaakobille ja Jaakob 12:lle sukujen päämiehelle.”
sukujen päämiestä: Tai ”patriarkkaa”, ”kantaisää”. Ilmausta vastaava kreikan sana patriárkhēs esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa neljä kertaa. Tässä se tarkoittaa Jaakobin 12 poikaa (1Mo 35:23–26). Sitä käytetään myös Daavidista (Ap 2:29) ja Abrahamista (Hpr 7:4).
kaikkiaan 75 henkeä: Stefanos ei ehkä viittaa mihinkään tiettyyn Raamatun heprealaisten kirjoitusten jakeeseen sanoessaan, että Egyptiin meni kaikkiaan 75 Jaakobin sukulaista. Tätä lukua ei ole Heprealaisten kirjoitusten masoreettisessa tekstissä. 1Mo 46:26:ssa sanotaan: ”Kaikkia niitä, jotka polveutuivat Jaakobista ja menivät hänen kanssaan Egyptiin, oli 66 Jaakobin poikien vaimoja lukuun ottamatta.” Jakeessa 27 jatketaan: ”Kaikkiaan Jaakobin perheeseen kuuluvia, jotka tulivat Egyptiin, oli 70.” Näissä jakeissa Jaakobin sukulaisten määrä on laskettu kahdella eri tavalla. Ensimmäiseen lukuun sisältyvät nähtävästi vain hänen biologiset jälkeläisensä ja toiseen kaikki ne, jotka asettuivat Egyptiin. Jaakobin jälkeläisiä sanotaan olleen 70 myös 2Mo 1:5:ssä ja 5Mo 10:22:ssa. Stefanoksen mainitsemaan kolmanteen lukuun 75 sisältyy ilmeisesti vielä muitakin Jaakobin sukulaisia. Jotkut arvelevat, että siihen on laskettu mukaan Joosefin poikien Manassen ja Efraimin poikia ja pojanpoikia, jotka mainitaan kreikkalaisessa Septuagintassa 1Mo 46:20:ssä. Toiset taas otaksuvat, että siihen sisältyvät Jaakobin poikien vaimot, jotka on jätetty pois 1Mo 46:26:ssa mainitusta luvusta. Luku 75 voi siis olla kaikkien sukulaisten yhteismäärä. Tämä luku voi toisaalta perustua ensimmäisellä vuosisadalla käytössä olleisiin Heprealaisiin kirjoituksiin. Tutkijat ovat jo kauan tienneet, että luku 75 on myös Septuagintassa 1Mo 46:27:ssä ja 2Mo 1:5:ssä. Lisäksi luku 75 esiintyy 2Mo 1:5:ssä kahdessa hepreankielisessä Kuolleenmeren kirjakääröjen katkelmassa, jotka löytyivät 1900-luvulla. Stefanoksen mainitsema luku perustuu ehkä johonkin näistä vanhoista teksteistä. Olipa selitys mikä tahansa, Stefanoksen mainitseman luvun taustalla on vain erilainen tapa laskea Jaakobin jälkeläisten yhteismäärä.
henkeä: Tai ”ihmistä”, ”sielua”. Kreikan sana psykhḗ, joka on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty vastineella ”sielu”, tarkoittaa tässä elävää ihmistä. (Ks. sanasto, ”Sielu”, ja liite A2.)
tavattoman kaunis: Kreikan ilmaus merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalalle kaunis’. Se kuvastaa seemiläistä idiomia, joka viittaa jonkin superlatiivisuuteen eli korkeimpaan asteeseen. Tässä tekstiyhteydessä se voi tarkoittaa sekä ”erittäin kaunista” että ”Jumalan silmissä kaunista” (vrt. 2Mo 2:2). Joidenkin tutkijoiden mielestä ilmaus voi viitata ihmisen fyysisten ominaisuuksien lisäksi hänen sisäisiin ominaisuuksiinsa, jotka Jumala näkee. Samanlainen rakenne esiintyy heprealaisessa alkutekstissä Jn 3:3:ssa, jossa Niniven sanotaan olevan kirjaimellisen käännöksen mukaan ”Jumalalle suuri kaupunki” (alav.), ts. ”erittäin suuri kaupunki”. (Ks. 1Mo 23:6, alav., ja Ps 36:6, alav., joissa on lisää esimerkkejä tästä rakenteesta.)
Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta: Tai ”Mooses sai parhaan egyptiläisen koulutuksen”. Puhuessaan sanhedrinin edessä Stefanos mainitsee useita juutalaisten historiaan liittyviä seikkoja, joita ei kerrota Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Ainoastaan hän puhuu esimerkiksi Mooseksen Egyptissä saamasta koulutuksesta. (Ks. Ap 7:23, 30, 53, tutkimisviitteet. Niissä on lisää Stefanoksen mainitsemia yksityiskohtia, joita ei ole Heprealaisissa kirjoituksissa.)
täytti 40 vuotta: Puhuessaan sanhedrinin edessä Stefanos mainitsee useita juutalaisten historiaan liittyviä seikkoja, joita ei kerrota Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Hän sanoo esimerkiksi, että Mooses oli 40-vuotias paetessaan Egyptistä. (Ks. Ap 7:22, 30, 53, tutkimisviitteet. Niissä on lisää Stefanoksen mainitsemia yksityiskohtia, joita ei ole Heprealaisissa kirjoituksissa.)
hän päätti: Tai ”hänelle tuli mieleen”, ”hänen sydämessään heräsi ajatus”. Kreikan ilmaus kuvastaa heprean idiomia (vrt. Jes 65:17; Jer 3:16).
israelilaisia: Tai ”Israelin kansaa”. Kirjaim. ”Israelin poikia”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)
40 vuoden: Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kerrota tarkkaan, kuinka kauan Mooses oli Midianissa. Stefanos mainitsee kuitenkin sellaisia juutalaisten historiaan liittyviä seikkoja, joita ei ole muualla Raamatussa. Hän sanoo, että Mooses oli 40-vuotias paetessaan Midianiin (2Mo 2:11; Ap 7:23) ja että hän asui siellä nelisenkymmentä vuotta. Jakeessa mainittu ajanjakso kesti siis nähtävästi vuodesta 1553 vuoteen 1513 eaa. Stefanoksen sanat käyvät yksiin sen kanssa, että Mooseksen kerrotaan olleen 80-vuotias, kun hän puhui faraolle (2Mo 7:7) ja johdatti Israelin kansan pois Egyptistä, ja 120-vuotias, kun hän kuoli 40-vuotisen erämaavaelluksen päättyessä (5Mo 34:7; Ap 7:36).
enkeli: Stefanos viittaa tässä 2Mo 3:2:n kertomukseen, jossa heprealaisessa alkutekstissä lukee ”Jehovan enkeli”. Useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”enkeli”, mutta muutamissa käsikirjoituksissa ja muutamissa vanhoissa erikielisissä käännöksissä on ilmaus, joka voidaan kääntää ”Herran [tai ”Jehovan”] enkeli”. Useat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J7–8, 10–12, 14–17, 28) käyttävät tässä Tetragrammia, ja niissä lukee ”Jehovan enkeli”.
Jehovan ääni: Tässä osassa puhettaan (Ap 7:30–34) Stefanos viittaa 2Mo 3:2–10:n kertomukseen. Jakeessa 4 ”Jehova” puhuu Moosekselle enkelinsä välityksellä, ja jakeessa 6 ”Jehova” sanoo hänelle sanat, joita lainataan Ap 7:32:ssa. Ilmaus ”Jehovan ääni” esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”ääntä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. 1Mo 3:8; 5Mo 5:25; 13:18, alav.; 18:16; Jos 5:6, alav.; Ps 29:3–9; Jes 30:31; Da 9:10, alav.). On huomionarvoista, että kun ilmaus ”Jehovan ääni” esiintyy 5Mo 26:14; 27:10; 28:1, 62:ssa Septuagintan tekstikatkelmassa (Papyrus Fouad 266 -kokoelmassa), joka on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa., Jumalan nimi on keskellä kreikkalaista tekstiä heprealaisella neliökirjoituksella. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 7:31:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan ääni”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran ääni” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 7:31).
Jehova sanoi hänelle: Stefanos viittaa 2Mo 3:2–10:ssä olevaan kertomukseen, jossa selvästikin Jehova puhuu enkelinsä välityksellä. Suurin osa tästä jakeesta on lainausta 2Mo 3:5:stä, mutta johtolausetta vastaava ilmaus on heprealaisessa alkutekstissä 2Mo 3:7:ssä, joka kuuluu kirjaimellisesti: ”Ja Jehova sanoi.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 7:33.)
vapauttajaksi: Tai ”lunastajaksi”. Kreikan sana lytrōtḗs tulee verbistä lytróomai ’vapauttaa’, ’lunastaa’, ja se kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi lýtron ’lunnaat’ (ks. Mt 20:28, tutkimisviite). Verbillä viitataan vapautukseen, joka saadaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä (Lu 24:21; Tit 2:14, alav.; 1Pi 1:18, alav.). Hänen ennustettiin olevan Mooseksen kaltainen profeetta (5Mo 18:15; Ap 7:37). Aivan kuten Mooses vapautti israelilaiset Egyptistä, Jeesus Kristus voi vapauttaa koko ihmiskunnan lunastusuhrinsa perusteella.
ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)
40 vuoden ajan: Nämä 40 vuotta alkoivat vuonna 1513 eaa., kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, ja päättyivät vuonna 1473 eaa., kun he astuivat Luvattuun maahan. Ennen tätä ajanjaksoa ja sen aikana Mooses teki ihmeitä ja ihmetekoja. Esimerkiksi palattuaan Egyptiin hän teki ihmeitä ensiksi kaikkien israelilaisten vanhinten edessä (2Mo 4:29–31). Ennen Egyptistä lähtöä hän teki suuria ihmeitä faraon ja kaikkien egyptiläisten edessä. Myöhemmin hänellä oli tärkeä osa, kun farao ja hänen armeijansa tuhottiin Punaisessameressä. (2Mo 14:21–31; 15:4; 5Mo 11:2–4.) Huomattavimpia Moosekseen yhdistettyjä ihmetekoja oli se, että kansa sai päivittäin syödäkseen mannaa erämaassa. Tämä ihme jatkui 40 vuoden ajan, kunnes he alkoivat syödä Kanaanin maan satoa alkuvuodesta 1473 eaa. (2Mo 16:35; Jos 5:10–12.)
israelilaisille: Tai ”Israelin kansalle”. Kirjaim. ”Israelin pojille”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)
Jumala: Tässä 5Mo 18:15:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Tuossa jakeessa lukee ”Jumalasi Jehova”, mutta Stefanos lyhentää lainausta ja käyttää vain sanaa ”Jumala”. Pietari lainaa samaa jaetta Ap 3:22:ssa ja käyttää koko ilmausta ”Jumalanne Jehova” (ks. Ap 3:22, tutkimisviite). Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset käyttävät tässä Jumalan nimeä, ja niissä lukee ”Jumalanne Jehova” (J7–8, 10–17) tai ”Jehova Jumala” (J28) (ks. liite C4). Muutamien kreikkalaisten käsikirjoitusten lukutavan perusteella kohta voidaan kääntää ”Herra Jumala” tai liitteessä C mainituin perustein ”Jehova Jumala”. Suurimmassa osassa kreikkalaisista käsikirjoituksista ja vanhoista erikielisistä käännöksistä lukee kuitenkin vain ”Jumala”.
seurakunnan keskuudessa erämaassa: Tässä ”seurakunnaksi” sanotaan israelilaisia, jotka kutsuttiin pois Egyptistä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyvä heprean sana qahál, joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty tavallisesti vastineella ”seurakunta”, tulee sananjuuresta, joka merkitsee ’kutsua koolle’, ’koota’, ’kokoontua’ (4Mo 20:8; 5Mo 4:10; ks. sanasto, ”Kantasana”). Sana tarkoittaa usein israelilaisia järjestäytyneenä joukkona, esimerkiksi ilmauksissa ”Israelin seurakunta” (3Mo 16:17; Jos 8:35; 1Ku 8:14), ”tosi Jumalan seurakunta” (Ne 13:1) ja ”Jehovan seurakunta” (4Mo 20:4; 5Mo 23:2, 3; 1Ai 28:8; Mi 2:5). Septuagintassa heprean sana qahál on usein käännetty kreikan sanalla ekklēsía (esim. Ps 22:22 [21:23, LXX]), jota käytetään Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”seurakunnan” vastineena. (Ks. Mt 16:18; Ap 5:11; tutkimisviitteet.)
palvelemaan taivaan armeijaa: Tai ”suorittamaan pyhää palvelusta taivaan armeijalle”. ”Taivaan armeija” viittaa taivaankappaleisiin.
todistuksen teltta: Tai ”todistuksen pyhäkköteltta”. Tämä ilmaus on Septuagintassa ”kohtaamistelttaa” vastaavan heprean ilmauksen vastineena, mikä on saattanut vaikuttaa Luukkaan sanavalintaan tässä jakeessa (2Mo 27:21; 28:43; 4Mo 1:1). ”Todistuksen teltassa” oli Israelin erämaavaelluksen aikana liiton arkku, jossa säilytettiin pääasiassa ”kahta laintaulua” eli ”kahta todistuksen taulua”. Näissä tekstiyhteyksissä ”todistus” tarkoittaa tavallisesti kymmentä käskyä, jotka oli kirjoitettu kivitauluihin. (2Mo 25:16, alav., 21, 22; 31:18, alav.; 32:15, alav.) ”Todistusta” vastaava heprean sana voidaan kääntää myös sanalla ”muistutus”. Arkku oli pyhä arkisto, jossa säilytettiin pyhiä muistutuksia eli todistusta. (Ks. sanasto, ”Kaikkeinpyhin” ja ”Liiton arkku”.)
mallin: Tai ”suunnitelman”, ”esikuvan”. Tässä käytetyllä kreikan sanalla týpos on sama merkitys Hpr 8:5:ssä ja Septuagintassa 2Mo 25:40:ssä.
Joosuan: Luukas käyttää kreikkalaista nimeä Iēsū́s, joka on heprealaisen nimen Jehosua ja sen lyhentymän Joosua (merk. ’Jehova on pelastus’) vastine. Tässä jakeessa tuolla nimellä tarkoitetaan Israelin johtajaa, joka vei kansan Luvattuun maahan (5Mo 3:28; 31:7; Jos 1:1, 2). Raamatun aikoina se oli yleinen nimi juutalaisten keskuudessa. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan neljä miestä, joista käytetään kreikkalaista nimeä Iēsū́s: Joosua, Nunin poika ja Mooseksen seuraaja (Ap 7:45; Hpr 4:8); eräs Jeesuksen Kristuksen esi-isä (Lu 3:29); Jeesus Kristus itse (Mt 1:21); eräs Paavalin kristitty työtoveri, joka oli ilmeisesti juutalainen (Kol 4:11). Josefus mainitsee vielä useita muita samannimisiä henkilöitä. Nimen latinalainen muoto on Iesus. (Ks. liite A4.)
käsin tehdyissä rakennuksissa: Tai ”käsin tehdyissä paikoissa”. Ilmausta ”käsin tehty” vastaava kreikan sana kheiropoíētos esiintyy myös Ap 17:24:ssä ja Hpr 9:11, 24:ssä.
Jehova: Tässä Jes 66:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Johtolause sanoo Jehova vastaa Jes 66:1:n alussa olevaa lausetta ”Näin sanoo Jehova” ja rinnastuu myös seuraavan jakeen puolivälissä olevaan lauseeseen ”julistaa Jehova” (Jes 66:2). (Ks. liite C.)
itsepäiset: Kirjaim. ”jäykkäniskaiset”. Kreikan sana esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa, mutta Septuagintassa sitä käytetään muutamia kertoja samaa merkitsevän heprean ilmauksen vastineena (2Mo 33:3, alav., 5; 34:9, alav.; 5Mo 9:6, alav.; San 29:1, alav.).
joiden sydän ja korvat ovat ympärileikkaamattomat: Tämä kielikuva tarkoittaa itsepäisyyttä ja piittaamattomuutta, ja se juontuu Raamatun heprealaisista kirjoituksista (3Mo 26:41, alav.; Jer 9:25, 26; Hes 44:7, 9). Jer 6:10:ssä kirjaimellinen ilmaus ”heidän korvansa on ympärileikkaamaton” (alav.) on käännetty sanoilla ”heidän korvansa ovat suljetut”. Ihminen, jonka sydän ja korvat ovat ympärileikkaamattomat, ei siis välitä Jumalan ohjauksesta eikä toimi sen mukaan.
oikeamielisen: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
enkelien välityksellä: Puhuessaan sanhedrinin edessä Stefanos mainitsee useita juutalaisten historiaan liittyviä seikkoja, joita ei kerrota Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Hän sanoo esimerkiksi, että Mooseksen laki annettiin enkelien välityksellä (Ga 3:19; Hpr 2:1, 2). (Ks. Ap 7:22, 23, 30, tutkimisviitteet. Niissä on lisää Stefanoksen mainitsemia yksityiskohtia, joita ei ole Heprealaisissa kirjoituksissa.)
he raivostuivat ja: Tai ”se viilsi heidän sydäntään ja he”. Vastineella ”raivostua” käännetty kreikan sana esiintyy vain tässä ja Ap 5:33:ssa. Se merkitsee kirjaimellisesti ’sahata läpi’, mutta molemmissa esiintymiskohdissa sitä käytetään kuvaannollisesti voimakkaasta tunnereaktiosta.
alkoivat kiristellä hänelle hampaitaan: Tai ”purivat hampaansa yhteen”. Ilmaus voi kuvata tuskaa, epätoivoa ja vihaa, joihin saattaa liittyä katkeraa puhetta ja aggressiivista käytöstä. Tässä tekstiyhteydessä se selvästikin viittaa hillittömään raivoon. (Job 16:9; ks. Mt 8:12, tutkimisviite.)
Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella: Ps 110:1:ssä oli ennustettu, että Jeesus olisi taivaassa Jumalan oikealla puolella, ja Stefanos oli ensimmäinen, joka kertoi nähneensä sen. Jonkun oikealla puolella olevalla paikalla oli paljon symboliarvoa. Hallitsijan oikealle puolelle pääsi se, joka oli arvojärjestyksessä hänestä seuraava (Ro 8:34; 1Pi 3:22) tai joka oli hänen suosiossaan. (Ks. Mt 25:33; Mr 10:37; Lu 22:69; tutkimisviitteet.)
Saul-nimisen: Merk. ’[Jumalalta] pyydetty’, ’[Jumalalta] kysytty’, ’[Jumalalta] tiedusteltu’. Saul tunnetaan myös roomalaisella nimellä Paavali. Hän kuului ”Benjaminin heimoon” ja oli ”heprealaisille syntynyt heprealainen” (Fil 3:5). Koska hänellä oli Rooman kansalaisuus syntymästä saakka (Ap 22:28), hän todennäköisesti sai roomalaisen nimen Paavali (lat. Paulus ’pieni’, ’vähäinen’) vanhemmiltaan. Hänellä oli siis nämä kaksi nimeä luultavasti lapsesta asti. Juutalaiset vanhemmat antoivat hänelle nimen Saul ehkä monestakin syystä. Nimellä oli pitkät perinteet benjaminilaisten keskuudessa, koska Israelin ensimmäinen kuningas oli ollut benjaminilainen Saul (1Sa 9:2; 10:1; Ap 13:21). Nimen valintaan saattoi vaikuttaa myös sen merkitys. Kolmas mahdollisuus on se, että hänen isänsä oli nimeltään Saul, ja poika nimettiin isänsä mukaan (vrt. Lu 1:59). Olipa syy mikä tahansa, hän varmaankin käytti heprealaista nimeä Saul toisten juutalaisten keskuudessa, varsinkin opiskellessaan fariseukseksi ja eläessään fariseusten tapaan (Ap 22:3). Nähtävästi hänet tunnettiin etupäässä heprealaisella nimellään vielä yli kymmenen vuotta sen jälkeen kun hänestä oli tullut kristitty (Ap 11:25, 30; 12:25; 13:1, 2, 9).
hän pyysi: ”Herra Jeesus”: Jakeiden 55 ja 56 mukaan Stefanos näki näyssä ”taivaan auenneena ja Ihmisen Pojan, joka seisoo Jumalan oikealla puolella”. Hän siis erotti selvästi Jeesuksen ja Jehovan. Stefanos tiesi, että Jehova oli antanut Jeesukselle vallan herättää kuolleita. Siksi oli luonnollista, että hän puhui suoraan Jeesukselle, jonka hän oli juuri nähnyt näyssä, ja pyysi tätä varjelemaan hänen henkeään eli elämänvoimaansa. (Joh 5:27–29.) Stefanos puhutteli Jeesusta sanoilla ”Herra Jeesus [kreik. Kýrie Iēsū́]”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Kýrios voi tarkoittaa Jehova Jumalaa tai Jeesusta Kristusta, mutta tässä tekstiyhteys osoittaa selvästi, että Kýrios tarkoittaa Jeesusta. Verbillä ”pyytää” käännetty kreikan verbi (epikaléō) ei ole sama verbi, jota Kreikkalaisissa kirjoituksissa tavallisesti käytetään rukoilemisesta. Se on kuitenkin monissa raamatunkäännöksissä käännetty tässä verbillä ”rukoilla”, mistä saa sellaisen kuvan, että Stefanos rukoili suoraan Jeesusta. Luotettavien hakuteosten mukaan tässä käytetty kreikan verbi merkitsee ’kutsua’, ’huutaa avuksi’, ’vedota auktoriteettiin’, ja näin se usein käännetäänkin (Ap 2:21; 9:14; Ro 10:13; 2Ti 2:22). Paavalin vetoomuksessa ”Vetoan keisariin!” esiintyy sama kreikan sana (Ap 25:11). Ei siis ole mitään syytä ajatella, että Stefanos rukoili Jeesusta. Koska hän oli juuri nähnyt Jeesuksen näyssä, hänestä tuntui, että hän saattoi vapaasti esittää pyyntönsä Jeesukselle. (Ks. Ap 7:60, tutkimisviite.)
Jehova: Saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” (Kýrios). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tuo arvonimi voi tekstiyhteyden mukaan tarkoittaa Jehova Jumalaa tai Jeesusta Kristusta. Tässä se viittaa Jehova Jumalaan seuraavista syistä. Stefanoksen sanat muistuttavat Lu 23:34:ssä olevia Jeesuksen sanoja ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”. Sana Kýrios esiintyy kolme kertaa Luukkaan muistiinmerkitsemässä Stefanoksen puheessa Ap 7:2–53:ssa. Joka kerta se on jakeessa, jossa lainataan Heprealaisia kirjoituksia tai viitataan niihin, ja kaikissa näissä Heprealaisten kirjoitusten kohdissa tarkoitetaan selvästi Jumalaa. (Ks. Ap 7:31, 33, 49, tutkimisviitteet.) Monet kommentaattorit ja kääntäjät ovat sillä kannalla, että Kýrios tarkoittaa näissä kolmessa jakeessa Jehovaa (ks. liite C). Sana Kýrios esiintyy myös Ap 7:59:ssä, mutta siinä Stefanos itse käyttää ilmausta ”Herra Jeesus”. Tämä ei silti tarkoita, että Ap 7:60:ssä Kýrios viittaisi Jeesukseen, vaikka jotkut väittävät niin. Stefanoksen puheessa on luonnollinen tauko jakeiden 59 ja 60 välillä. Hän oli seissyt vihollistensa edessä, ja sitten hän laskeutui polvilleen todennäköisesti rukoillakseen Jehovaa (vrt. jakeisiin, joissa polvistuminen yhdistetään Jumalan rukoilemiseen: Lu 22:41; Ap 9:40; 20:36; 21:5). Näyttää siis siltä, että hänen viimeiset sanansa ovat rukous kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle. Lisäksi Ap 7:56:n mukaan Stefanos näki ”taivaan auenneena ja Ihmisen Pojan, joka seisoo Jumalan oikealla puolella”, joten on ymmärrettävää, että hän olisi puhutellut ensin Jeesusta jakeessa 59 ja sitten Jehovaa jakeessa 60. Useat Kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J17–18, 22–23) käyttävät Tetragrammia jakeessa 60 mutta eivät jakeessa 59 olevan ilmauksen ”Herra Jeesus” vastineena. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 7:60.)
hän nukkui pois: Raamatussa sanoilla ”nukkua” ja ”nukahtaa” tarkoitetaan sekä kirjaimellista nukkumista (Mt 28:13; Lu 22:45; Joh 11:12; Ap 12:6) että kuoleman unta (Joh 11:11; Ap 7:60; 13:36; 1Ko 7:39; 15:6, 51; 2Pi 3:4). Kun nämä sanat esiintyvät tekstiyhteyksissä, joissa puhutaan kuolemasta, raamatunkääntäjät käyttävät usein esimerkiksi ilmausta ”nukkua pois” tai yksinkertaisesti ”kuolla”, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään asian oikein. Raamatussa sanalla ”nukkua” kuvaillaan niitä, jotka ovat kuolleet Aadamilta perityn synnin ja kuoleman takia. (Ks. Mr 5:39; Joh 11:11; tutkimisviitteet.)