APOSTOLIEN TEOT
18. luvun tutkimisviitteet
Korinttiin: Korintti oli muinaisen Kreikan vanhimpia ja tärkeimpiä kaupunkeja. Se sijaitsi noin 5 km nykyisestä Korintin kaupungista lounaaseen kapealla kannaksella, joka yhdisti Keski-Kreikan eteläiseen Peloponnesoksen niemimaahan. Pitkälti strategisen sijaintinsa ansiosta siitä kehittyi merkittävä ja vauras kaupunki. Se valvoi paitsi Pohjois- ja Etelä-Kreikan välistä tavaraliikennettä myös Välimeren itäisten ja läntisten osien välistä meriliikennettä, koska kannaksen kautta kulkeva meri- ja maareitti oli turvallisempi kuin merimatka Kreikan ympäri. Akhaiasta, joksi roomalaiset kutsuivat Makedonian eteläpuolista Kreikkaa, tuli Rooman senaatin alainen provinssi keisari Augustuksen aikana, ja Korintista tehtiin sen pääkaupunki (ks. Ap 18:12, tutkimisviite). Monet juutalaiset olivat asettuneet asumaan Korinttiin ja perustaneet sinne synagogan, ja he olivat saaneet joitain kannattajia kreikkalaisten parista (Ap 18:4). Muinaisen Korintin juutalaisväestöstä todistavat ensimmäisellä vuosisadalla eläneen filosofin Filon Aleksandrialaisen kirjoitukset ja eräs vanha kreikankielinen piirtokirjoitus. Se löytyi oven marmorikamanasta läheltä porttia, josta mentiin Lekhaionin satamaan, ja siinä lukee ”[Syna]gōgḗ Hebr[aíōn]”, ’heprealaisten synagoga’. Jotkut arvelevat, että tuo kamana on peräisin Paavalin ajalta, mutta useimpien mielestä se on myöhemmältä ajalta. (Ks. liite B13.)
Aquila-nimisen: Tämä uskollinen kristitty mies ja hänen vaimonsa Priscilla (Prisca) olivat Paavalin ”työtovereita” (Ro 16:3). Heistä puhutaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhteensä kuusi kertaa (Ap 18:18, 26; 1Ko 16:19; 2Ti 4:19), ja heidät mainitaan aina yhdessä. Nimi Priscilla on diminutiivi nimestä Prisca. Paavali käyttää kirjoituksissaan nimen lyhyempää muotoa ja Luukas pidempää. Roomalaisista nimistä käytettiin yleisesti eri muotoja. Kun keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta vuonna 49 tai alkuvuodesta 50, Aquila ja Priscilla muuttivat Korinttiin. Paavali tuli sinne vuoden 50 syksyllä ja alkoi työskennellä heidän kanssaan, koska he kaikki olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Aquila ja Priscilla epäilemättä auttoivat Paavalia uuden seurakunnan perustamisessa Korinttiin. Aquila oli kotoisin Pontoksesta, joka sijaitsi Vähän-Aasian pohjoisosassa Mustanmeren rannalla (ks. liite B13).
teltantekijöitä: Kreikan sanalla skēnopoiós kuvaillaan tässä Paavalin, Aquilan ja Priscillan ammattia. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, minkätyyppiseen käsityöammattiin sana viittaa (teltantekijä, kankaankutoja, köydenpunoja), mutta useiden tutkijoiden mielestä sana tarkoittaa todennäköisesti teltantekijää. Paavali oli kotoisin Tarsoksesta Kilikiasta, joka oli kuuluisa telttakankaana käytetystä vuohenkarvakankaasta nimeltä cilicium (Ap 21:39). Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset arvostivat sitä, että nuoret miehet oppivat jonkin käytännön ammatin, vaikka he saisivat myös korkeampaa koulutusta. Siksi on mahdollista, että Paavali opetteli tekemään telttoja jo nuorena. Se oli kovaa työtä, koska cilicium-kangas oli tavallisesti jäykkää ja karkeaa ja sitä oli vaikea leikata ja ommella.
piti puheen: Tai ”perusteli asioita”. Kreikan verbi dialégomai merkitsee ’keskustella’. Se voi viitata sekä opettavaan puheeseen että ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, johon sisältyy mielipiteiden vaihtoa. Samaa kreikan sanaa käytetään myös Ap 17:2, 17; 18:19; 19:8, 9; 20:7, 9:ssä.
uppoutui sanan julistamiseen: Tai ”omistautui kokonaan sanan julistamiseen”. Tämä ilmaus osoittaa, että tästä eteenpäin Paavali käytti kaiken aikansa saarnaamiseen.
pudisti pölyt vaatteistaan: Tällä eleellä Paavali osoitti, että hän oli täyttänyt velvollisuutensa eikä ollut enää vastuussa niiden Korintin juutalaisten elämästä, jotka torjuivat Kristusta koskevan pelastussanoman (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne). Tämäntyyppinen ele mainitaan muuallakin Raamatussa. Kun Nehemia puhui Jerusalemiin palanneille juutalaisille, hän ravisti vaatteensa laskokset sen merkiksi, että Jumala hylkäisi sen, joka ei täyttäisi tuolloin antamaansa lupausta (Ne 5:13). Samaan tapaan Paavali ”pudisti tomun jaloistaan” Pisidian Antiokiassa varoitukseksi niille, jotka vastustivat häntä tuossa kaupungissa. (Ks. Ap 13:51; Lu 9:5; tutkimisviitteet.)
Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne: Kirjaim. ”Tulkoon verenne oman päänne päälle”. Näillä sanoilla Paavali ilmaisi, ettei hän ollut vastuussa siitä, mitä tapahtuisi niille juutalaisille, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta, Messiasta, koskevaa sanomaa. Myös Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa osoitetaan samankaltaisilla sanamuodoilla, että se, joka toimi tahallaan väärin, oli itse vastuussa kuolemastaan (Jos 2:19; 2Sa 1:16; 1Ku 2:37; Hes 33:2–4). (Ks. Mt 27:25, tutkimisviite.) Paavali lisäsi sanat Minä olen viaton [kirjaim. ”puhdas”], ts. ”Minä olen syytön”, ”Minä olen vapaa vastuusta”. (Ks. Ap 20:26, tutkimisviite.)
lähti sieltä: Ts. synagogasta. Paavali siirtyi Titius Justuksen taloon jatkamaan saarnaamista. Korintissa Paavali asui Aquilan ja Priscillan luona, mutta Justuksen talosta tuli nähtävästi hänen saarnaamistyönsä keskuspaikka (Ap 18:3).
Titius Justus: Tämän korinttilaisen uskovan miehen sanotaan olevan Jumalaa palvova, mikä viittaa siihen, että hän oli kääntynyt juutalaisuuteen (ks. Ap 13:43; 16:14; tutkimisviitteet).
Akhaian: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Akhaia tarkoittaa Rooman provinssia, joka käsitti Etelä-Kreikan ja jonka pääkaupunki oli Korintti. Vuonna 27 eaa. keisari Augustus järjesti uudelleen Kreikan Makedonian-provinssin ja muodosti erillisen Akhaian provinssin. Nimeä Akhaia alettiin käyttää koko Peloponnesoksesta ja osasta Manner-Kreikkaa. Akhaian provinssi oli Rooman senaatin alainen, ja sitä hallitsi prokonsuli pääkaupungista Korintista käsin (2Ko 1:1). Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan Akhaian provinssin kaupungeista myös Ateena ja Kenkrea (Ap 18:1, 18; Ro 16:1). Akhaia ja sen pohjoinen naapuriprovinssi Makedonia mainitaan usein yhdessä (Ap 19:21; Ro 15:26; 1Te 1:7, 8). (Ks. liite B13.)
prokonsulina: Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Galliota sanotaan tässä Akhaian provinssin prokonsuliksi. Luukkaan sanavalinta on täsmällinen, sillä Akhaia oli Rooman senaatin alainen provinssi vuosina 27 eaa. – 15 jaa. ja jälleen vuodesta 44 eteenpäin. (Ks. Ap 13:7, tutkimisviite.) Prokonsuli Gallio mainitaan Delfoista löytyneessä piirtokirjoituksessa, mikä vahvistaa Luukkaan kertomuksen täsmällisyyden ja auttaa ajoittamaan Gallion virkakauden.
Kenkreassa: Kenkrea sijaitsi kapealla kannaksella Saroninlahden rannalla noin 11 km Korintista itään. Se oli toinen Korintin kahdesta satamakaupungista. Kenkrean satama palveli Kreikan itäpuolella kulkevia laivoja, kun taas kannaksen toisella puolella sijainnut Lekhaion huolehti Kreikan länsipuolisesta liikenteestä, joka kulki muun muassa Kreikan ja Italian välillä. Tällä alueella on nykyisen Kehriésin kylän lähistöllä rakennusten ja aallonmurtajien raunioita. Ro 16:1:n mukaan Kenkreassa oli kristillinen seurakunta. (Ks. liite B13.)
jos Jehova tahtoo: Tämä ilmaus korostaa sitä, että aina kun tekee tai suunnittelee jotain, tulee ottaa huomioon Jumalan tahto. Apostoli Paavali piti tämän periaatteen jatkuvasti mielessään (1Ko 4:19; 16:7; Hpr 6:3). Myös opetuslapsi Jaakob kannusti lukijoitaan sanomaan: ”Jos Jehova tahtoo, me elämme ja teemme tämän tai tuon.” (Ja 4:15.) Tällaiset sanat eivät saa jäädä pelkiksi tyhjiksi fraaseiksi. Aina kun joku sanoo vilpittömästi ”jos Jehova tahtoo”, hänen täytyy yrittää toimia Jehovan tahdon mukaan. Näitä sanoja ei välttämättä aina tarvitse sanoa ääneen, vaan ne voi usein sanoa vain sisimmässään. (Ks. Ap 21:14, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:21.)
meni ylös: Paavali meni ilmeisesti Jerusalemiin, vaikka kaupunkia ei mainita nimeltä kreikkalaisessa tekstissä. Se sijaitsi noin 750 m merenpinnan yläpuolella, ja siksi Raamatussa sanotaan usein, että ihmiset menivät ”ylös Jerusalemiin”. Kreikan verbiä anabaínō ’mennä ylös’ käytetään usein silloin kun määränpäänä oli Jerusalem (Mt 20:17; Mr 10:32; Lu 18:31; 19:28; Joh 2:13; 5:1; 11:55; Ap 11:2; 21:12; 24:11; 25:1, 9; Ga 2:1). Tässä jakeessa on myös verbi katabaínō ’mennä alas’, ja sitä käytetään toisinaan, kun kerrotaan ihmisten lähteneen pois Jerusalemista (Mr 3:22; Lu 10:30, 31; Ap 24:1, 22; 25:7).
Apollos-niminen: Apollos oli juutalaiskristitty, joka oli ilmeisesti kasvanut Rooman Egyptin-provinssin pääkaupungissa Aleksandriassa. Se oli Rooman jälkeen koko imperiumin toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli suuri juutalaisväestö. Se oli sekä juutalaisille että kreikkalaisille erittäin tärkeä kulttuurin ja oppineisuuden keskus, joka oli kuuluisa valtavasta kirjastostaan. Tässä kaupungissa valmistettiin Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalainen käännös Septuaginta. Nämä taustatiedot voivat selittää, miksi Apollos tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset [kirjaim. ”oli vahva kirjoituksissa”], ts. Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Heprealaiset kirjoitukset.
opetettu: Kreikan verbi katēkhéō merkitsee kirjaimellisesti ’kaiuttaa alaspäin’, ja se voi sisältää ajatuksen suullisesta opetuksesta. Kun Jumalan sanan totuuksia toistetaan ääneen niin että ne painuvat oppilaan mieleen ja sydämeen, hänestä tulee pätevä opettamaan toisia. (Vrt. Ga 6:6, jossa sama kreikan sana esiintyy kaksi kertaa.)
Jehovan tietä: Seuraavassa jakeessa käytetään synonyymista ilmausta ”Jumalan tie”. Kristillisen elämäntavan perustana on ainoan tosi Jumalan Jehovan palvonta ja usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa tätä elämäntapaa sanotaan yksinkertaisesti myös ”Tieksi” tai ”täksi Tieksi” (Ap 19:9, 23; 22:4; 24:22; ks. Ap 9:2, tutkimisviite). Lisäksi ilmaus ”tie Jehovalle” (kirjaim. ”Jehovan tie”) esiintyy evankeliumeissa neljä kertaa Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa (ks. Mt 3:3; Mr 1:3; Lu 3:4; Joh 1:23; tutkimisviitteet). Jes 40:3:ssa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi. Ilmaus ”Jehovan tie” esiintyy myös Tu 2:22:ssa ja Jer 5:4, alav., 5:ssä. (Ks. Ap 19:23, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:25.)
hengestä palavana: Kirjaim. ”hengelle kiehuvana”. Verbillä ”palaa” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’kiehua’, mutta tässä sitä käytetään kuvaannollisesti ja se välittää ajatuksen hehkuvasta tai pursuavasta innosta. (Ks. sanasto, ”Metafora”.) ”Henkeä” vastaava kreikan sana (pneúma) tarkoittaa tässä ilmauksessa nähtävästi Jumalan pyhää henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jehovan tahdon mukaisesti ja antaa siihen tarvittavaa energiaa (ks. Mr 1:12, tutkimisviite). Sana ”henki” voi kuitenkin tarkoittaa myös ihmisen kuvaannollisesta sydämestä lähtevää motivoivaa voimaa, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Jae voi välittää nämä molemmat ajatukset: ihmistä ohjaa Jumalan henki, ja hän toimii innokkaasti oikeiden asioiden puolesta. Joidenkin mielestä ilmaus on tässä tekstiyhteydessä vain idiomi, joka tarkoittaa suurta innokkuutta. Se voisi selittää, miksi Apollos saattoi olla ”hengestä palava”, vaikka hän ei tuntenut kastetta Jeesuksen nimessä. Kummassakin tapauksessa Jumalan hengen piti ohjata Apolloksen henkeä, jotta hän voisi olla innokas oikeiden asioiden puolesta ja valmis ottamaan vastaan täsmällisempää opetusta. (Ks. sanasto, ”Henki”.)
Johanneksen kasteen: Ottamalla Johanneksen kasteen ihminen osoitti julkisesti, että hän katui syntejään Mooseksen lakia vastaan, jonka Jehova oli antanut juutalaisille ja jota he olivat sitoutuneet noudattamaan (2Mo 24:7, 8). Tuolla kasteella ei kuitenkaan ollut enää merkitystä vuoden 33 helluntain jälkeen, jolloin lakiliitto ei ollut enää voimassa (Ro 10:4; Ga 3:13; Ef 2:13–15; Kol 2:13, 14). Siitä eteenpäin Jehova hyväksyi ainoastaan kasteen, jolla Jeesus käski opetuslastensa kastaa ihmisiä (Mt 28:19, 20). Se mitä tässä kerrotaan Apolloksesta, tapahtui noin vuonna 52.
Jumalan: Kreikkalaisessa tekstissä ei ole tässä ”Jumalaa” vastaavaa sanaa vaan pelkästään määräinen artikkeli, mutta monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tässä viitataan Jumalaan. Ilmaus ”ansaitsematon hyvyys” yhdistetään Apostolien teoissa useimmiten Jumalaan (Ap 11:23; 13:43; 14:26; 20:24, 32).