Pyhä, pyhyys

Jehovan luontainen ominaisuus; täydellistä moraalista puhtautta (2Mo 28:36; 1Sa 2:2; San 9:10; Jes 6:3). Ihmisistä (2Mo 19:6; 2Ku 4:9), eläimistä (4Mo 18:17), tuotteista (2Mo 28:38; 30:25), paikoista (2Mo 3:5; Jes 27:13), ajanjaksoista (2Mo 16:23; 3Mo 25:12) ja toiminnasta (2Mo 36:4) puhuttaessa alkuperäinen heprean sana tarkoittaa sitä, mikä on asetettu erilleen pyhää Jumalaa varten, omistettu yksinomaan hänelle tai pyhitetty hänelle, tai sitä, mikä on asetettu erilleen Jumalan palvelusta varten. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastineilla ”pyhä” ja ”pyhyys” käännetyt sanat merkitsevät samoin erilleen asettamista Jumalaa varten. Sanoilla tarkoitetaan myös ihmisen käyttäytymisen puhtautta. (Mr 6:20; 2Ko 7:1; 1Pi 1:15, 16.)