Diocletianus

Diocletianus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 284–305. Hänet tunnetaan siitä, että hän hyökkäsi raivokkaasti kristittyjä vastaan ja käski tuhota Raamatut. Vaikka hän yritti hävittää kaikki varhaiskristittyjen kirjoitukset, meidän aikaamme asti on säilynyt tuhansia muinaisia katkelmia ja käsikirjoituksia. (Ks. liite A3, ”Miten Raamattu on säilynyt meidän aikaamme”.)

Hän syntyi Rooman provinssissa Dalmatiassa ja sai nimekseen Diocles. Hänen koko nimensä oli Gaius Aurelius Valerius Diocletianus. Vuonna 285 hänestä tuli Rooman valtakunnan ainoa hallitsija, ja hänen uudistuksensa toivat sen alueelle vakautta. Hän perusti neljän hallitsijan hallintojärjestelmän, tetrarkian. Lisäksi hän jakoi valtakunnan itäiseen ja läntiseen osaan, mikä joidenkin historiantutkijoiden mielestä valmisti tietä Bysantin keisarikunnan nousulle. Vuonna 305 hän luopui vallasta, ja joitain vuosia myöhemmin hän kuoli pettyneenä seuraajiensa keskinäisiin riitoihin.

Diocletianuksen hallituskauden viimeisinä vuosina kristittyjä vastaan nousi viimeinen suuri vainon aalto. Sen taustalla arvellaan olleen halu yhtenäistää valtakunta, minkä vuoksi vierasmaalaisena ja separatistisena pidettyä lahkoa ei suvaittu. Vainon syiksi on esitetty myös kristillisyyttä vastustavien filosofien vaikutus ja se, että Diocletianuksen seuraaja Galerius oli traditionaalisen roomalaisen uskonnon fanaattinen kannattaja.