Biblia Hebraica

Heprean kielen tutkija Rudolf Kittel (1853–1929) julkaisi vuonna 1906 Saksassa Biblia Hebraican (BHK) 1. painoksen. Tässä tekstilaitoksessa oli Raamatun heprealaiset kirjoitukset hepreaksi. Latinalainen nimi Biblia Hebraica (merk. ’heprealainen Raamattu’) vakiintui myös tekstilaitoksen seuraavien painosten nimeksi. (Ks. MASOREETTINEN TEKSTI.)

Kittelin Biblia Hebraican 1. ja 2. painoksen (2. painos julk. 1909–13) heprealainen teksti pohjautui Jakob ben Haijimin rabbiiniraamattuun, jonka Daniel Bomberg oli julkaissut Venetsiassa vuosina 1524–25. Biblia Hebraican 3. painoksen (BHK3; Kittelin kollegat viimeistelivät v. 1937) päätekstiksi kuitenkin otettiin Leningradin koodeksi (B 19^A), joka on vuodelta 1008 tai 1009 ja joka on näin ollen vanhin kokonainen Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoitus (ks. LENINGRADIN KOODEKSI). Biblia Hebraican myöhempiin laitoksiin (1951–55) sisällytettiin Kuolleenmeren kirjakääröihin perustuvia lukutapoja. Näitä myöhempiä laitoksia käytettiin englanninkielisen Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen (1953–60) pohjatekstinä.

Sarjan uusimmat laitokset ovat Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS, julk. 1967–77) ja Biblia Hebraica Quinta (BHQ, julk. 2004 lähtien). Molemmissa on hyödynnetty Kuolleenmeren kirjakääröjen ja muiden vanhojen käsikirjoitusten viimeaikaisia tutkimuksia. Näiden laitosten päätekstinä on edelleen Leningradin koodeksi. Alaviitteissä esitetään vaihtoehtoisia sanamuotoja muista lähteistä, kuten samarialaisesta Pentateukista, kreikkalaisesta Septuagintasta, aramealaisista targumeista, latinalaisesta Vulgatasta ja syyrialaisesta Pešittasta. Biblia Hebraican uusimpia laitoksia käytettiin valmistettaessa vuosien 1984 ja 2013 Uuden maailman käännöksen englanninkielisiä tarkistettuja laitoksia. (Ks. liite A3.)