Tarkkailemme maailmaa

Takaisin paratiisiin

◆ Marraskuun alkuviikoilla tuhannet konventtien edustajat kokoontuivat konventtipaikoille niille Tyynenmeren saarille, joita monet ovat alkaneet pitää todellisina paratiisin vertauskuvina. Havaijille kokoontui 15443, Fidžisaarille 1621 ja Tahitille 614 nauttimaan Jehovan todistajien kansainvälisen ”Rauha maassa” -konventin ohjelmasta. Vaikka he nauttivatkin suuresti saarten luonnonkauneudesta, he tiesivät hyvin, että aidon paratiisin aikaansaamiseksi tarvitaan enemmän kuin huojuvia palmuja ja lämmintä rantoja huuhtovaa vettä. On myös erittäin tärkeätä, että ihmiset elävät rauhassa keskenään ja että heidän elämäänsä hallitsee rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Sopivasti Vartiotorni-seuran presidentti N. H. Knorr piti Fidžisaarten ja Havaijin konventeissa osanottajille puheen aiheesta ”Tie takaisin paratiisin rauhaan”, ja Tahitilla Seuran varapresidentti F. W. Franz puhui aiheesta ”Lähestyvä tuhatvuotinen rauha”. Moniin eri heimoihin ja kansallisuuksiin kuuluvat konventtilaiset arvostivat suuresti sitä rauhaisaa ilmapiiriä, joka vallitsi näissä kaikissa konventeissa. Tähän mennessä oli vuonna 1969 pidetyissä 24:ssä ”Rauha maassa” -konventissa ollut yhteensä läsnä 986926 henkeä, eikä konventtisarja päättynyt vielä tähän.

SALT-neuvottelut

◆ Neuvostoliitto ja Yhdysvallat pitivät Helsingissä 17.11.–22.12.1969 strategisten aseiden kuten mannertenvälisten ohjusten, pitkänmatkan pommikoneiden ja puolustusjärjestelmien rajoittamista koskevat neuvottelut (Strategic Armaments Limitation Talks). Neuvostoliiton edustaja varaulkoministeri Vladimir Semjonov sanoi maansa hallituksen pitäneen näitä neuvotteluja ”hyvin tärkeinä”. Yhdysvaltain valtuuskunnan johtaja Gerard Smith sanoi näitä neuvotteluja luonnehditun ”merkittävimmiksi, mitä amerikkalaiselle valtuuskunnalle koskaan on uskottu”. Neuvottelujen päätyttyä julkaistussa yhteisessä tiedonannossa sanottiin, että ”mielipiteidenvaihdon tuloksena kumpikin osapuoli voi paremmin ymmärtää toisen näkökantoja harkinnan kohteena olevissa kysymyksissä” ja että ”yhteisymmärrykseen päästiin siitä yleisestä kysymyskentästä, joka on Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisten tulevien keskustelujen kohteena”. Sovittiin, että nämä ”tulevat keskustelut” aloitetaan 16.4.1970 Wienissä ja että niitä jatketaan myöhemmin Helsingissä.

Sotilasmenot

◆ Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos on ilmoittanut, että ”maailman sotilasmenot – yli 725 miljardia markkaa vuonna 1968 – ylittävät nyt kaikkien vuonna 1900 tuotettujen tavaroiden ja palvelusten yhteisarvon”. Summan sanotaan kiihtyvästi kasvavan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto suorittavat yhteensä noin 70 prosenttia maailman sotilasmenoista.

Bakteerisota kielletty

◆ Presidentti Nixon julisti 25. marraskuuta, ettei Yhdysvallat ryhtyisi bakteerisotaan ja kielsi myös kemiallisen sodankäynnin aseiden käyttämisen muuhun kuin puolustukseen. Presidentti sanoi, ettei USA käyttäisi bakteriologisia aseita edes kostohyökkäykseen vihollista vastaan. Hän määräsi amerikkalaiset bakteerisodankäynnin aseet hävitettäviksi. Valkoisesta talosta on kuitenkin mainittu, ettei presidentin määräys sisältänyt kyynelkaasua eikä kemikaaleja, jotka pudottavat puiden lehdet. Yhdysvallat on käyttänyt niitä Vietnamissa.

Televisio ja väkivalta

◆ Väkivallan syitä ja ehkäisyä tutkiva amerikkalainen komissio päätteli 31-sivuisessa raportissa, että televisiossa esitetty väkivalta lisää todellista väkivaltaa varsinkin lasten keskuudessa. Komissio selitti: ”Mainosmiehet käyttävät joka vuosi 2500000000 dollaria [10500000000 mk] vakuuttuneina siitä, että televisio voi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Televisioteollisuus on innokkaasti yhtä mieltä heidän kanssaan . . . Valtaosa saatavissa olevista todistuksista osoittaa voimakkaasti . . . että väkivallalla televisio-ohjelmissa voi olla ja on vahingollinen vaikutus katselijoihin – erikoisesti lapsikatselijoihin. Televisio vaikuttaa voimakkaasti lasten oppimistapahtumaan ja opettaa heille väkivallasta sellaisia moraalisia ja yhteiskunnallisia arvoja, jotka ovat ristiriidassa kulttuuriyhteiskunnan mittapuiden kanssa.”

’Irti Roomasta’ -suuntaus

◆ Itävaltalaiset eroavat tuhatlukuisin joukoin roomalaiskatolisesta kirkosta, ja syyt siihen ovat monet. Kun natsit valloittivat Itävallan, Hitler määräsi katolilaiset ja protestantit maksamaan pakollista veroa suoraan kirkoilleen. Sodan jälkeen uskonnolliset laitokset eivät osoittaneet minkäänlaista merkkiä veron lopettamisesta. Tämä aiheutti mielipahaa, mutta kirkollisverot ovat vain yksi niistä monista tekijöistä, jotka aiheuttavat ihmisten lähtemistä pois kirkoista. Pappi Josef Zeininger sanoi: ”Meille aiheuttaa todellista sydänkipua sellaisten uskovien luopuminen, joita vaivaavat kirkon sisäiset kehitysvaiheet, ja aivan viime aikoina tyrmistyttävä ’Irti Roomasta’ -suuntaus.” Yhä useammat Itävallan katolilaiset kieltäytyvät tunnustamasta Vatikaanin auktoriteettia. Pappi Zeininger sanoi, että kirkko on käyttänyt suunnattomasti aikaa ja rahaa säilyttääkseen otteensa ns. rajakatolilaisiin mutta ”tähän mennessä emme ole vielä kyenneet pysähdyttämään suuntausta”, Zeininger sanoi. Wienissä, jossa on 1800000 asukasta, joista 90 prosenttia on katolilaisia, kirkosta luopumisessa tapahtui 35 prosentin lisäys vuoteen 1967 verrattuna.

”Romutettava saarna”

◆ Kanadan yhdistyneen kirkon esimies tri Robert McClure sanoi henkilökohtaisen mielipiteensä olevan, että kirkon saarna pitäisi romuttaa. ”Meidän olisi romutettava saarna ja pidettävä pyöreän pöydän keskustelu – en välitä, vaikka läsnä olisi vain 30 henkeä. Jos pidämme saarnan, niin näyttää siltä, että meillä joka tapauksessa on kussakin kirkossa vain yksi henkilö.” Miten ilmeiseksi tuleekaan, ettei kristikunnan kirkoilla ole sanomaa ihmisille!

Petolintuja suojeltava

◆ Neuvostoliittolaiset tiedemiehet sanoivat maailman riistaeläimiä tutkivien biologien kokoukselle Moskovassa, että pöllöjen ja päiväpetolintujen hävittäminen pitäisi lopettaa ainakin 10–15 vuodeksi. Moskovan yliopiston henkilökunnan jäsenet ilmaisivat olevansa huolissaan petolintujen määrän ”katastrofaalisesta vähenemisestä maailmassa”.