Mitä kirkoissa on tapahtumassa?
OLETKO havainnut ne nopeat muutokset, joita on tapahtunut kirkoissa? Epäilemättä olet. Uudet tuulet puhaltavat kaikkialla.
Monet ihmiset ovat joutuneet muutosten suoranaiseen vaikutuspiiriin, ja he ovat huolissaan. Ehkä sinä olet yksi heistä. Mutta vaikka et olisikaan, niin siitä huolimatta muutokset vaikuttavat sinuun ja perheeseesi. Ja varsin läheisessä tulevaisuudessa ne tulevat vielä suuremmassa määrin vaikuttamaan sinuun ja kaikkiin muihin ihmisiin maan päällä. Näin on asia, käytpä kirkossa tai et.
Miten se voi olla mahdollista? kysynet. Jotta ymmärtäisimme sen, katsokaamme ensin, mitä kirkoissa on tapahtumassa. Millä tavoin ne ovat muuttumassa?
Ensinnäkin useimmille ihmisille on ilmeistä, että kirkot ja niiden johtajat tulevat yhä enemmän ’maailmallisiksi’. Papit marssivat usein mielenosoituksissa kansalaisoikeuksien puolesta. Jotkut heistä hyväksyvät nyt väkivallan ja vallankumouksen; toiset sanovat, että homoseksuaalisuus, haureus ja jopa aviorikoskin ovat hyväksyttäviä. Monet papit sanovat lisäksi, että kehitysoppi on tosi ja että Raamattu on tarua.
Toinen suuri muutos on sekä papiston että maallikkojen keskuudessa voimistuva kapinallisuuden henki. He arvostelevat julkisesti kirkon oppeja ja uhmaavat avoimesti uskonnollisten järjestöjensä johtajia.
Uudet tuulet ovat puhaltaneet varsinkin roomalaiskatolisessa kirkossa. Sen messun musiikki, kieli ja seremoniat on muutettu, kuvien käyttöä on vähennetty ja muutoksia on tapahtunut pyhimysten palvonnassa ja lihan syönnin yhteydessä perjantaina.
Kuitenkin katolinen lehti America on pannut merkille kaksi vastakkaista mielipidettä muutoksista: ”Joidenkin katolilaisten mielestä muutokset menevät liian pitkälle ja tapahtuvat liian nopeasti ja heistä näyttää, että ne menevät vielä pitemmälle ja tapahtuvat vielä nopeammin. Toisten mielestä muutokset ovat liian pieniä ja tulevat liian myöhään, eikä heidän mielestään ole toivoa niiden nopeuttamisesta.”
Ihmiset, joiden mielestä muutokset ”menevät liian pitkälle ja tapahtuvat liian nopeasti”, ovat usein hartaita katolilaisia, jotka ovat kyselemättä omaksuneet kirkon opetukset ja menettelytavat. Siksi tapahtuvat muutokset huolestuttavat heitä.
Toisaalta katolilaiset, joiden mielestä muutokset ovat ”liian pieniä ja tulevat liian myöhään”, haluavat enemmän muutoksia. He ovat esimerkiksi julkisesti tuominneet sen, että paavi kieltää keinotekoisen syntyvyyden säännöstelyn. Tuhannet papit ja seurakuntalaiset ovat myös puhuneet suoraan sitä kirkon määräystä vastaan, joka kieltää pappeja menemästä naimisiin.
Tällaiset tapahtumat järkyttävät kirkkojen perustuksia. Monet pelkäävät sitä, mitä nuo muutokset merkitsevät. The Christian Century (2.4.1969, s. 445) huomautti: ”Kristilliset kirkot ovat tänä vuonna olleet käymistilassa. . . . Sen sijaan ei ole varmaa, onko käymistila uusi kevät vai viimeinen voimainponnistus ennen kuolonkankeutta.”
Mitä sinä ajattelet? Onko se, mitä kirkoissa on tapahtumassa, todistus ”uudesta keväästä”? Vai voisiko se olla ”viimeinen voimainponnistus” ennen kuolemaa? Millainen kirkkojen todellinen tila oikein on?