Tonava – Euroopan jättiläisjoki
Herätkää!-lehden Saksan-kirjeenvaihtajalta
STRAUSSIN valssin Tonava kaunoinen viimeiset sävelet vaimenevat. Koska olemme käymässä Wienissä, haluamme innokkaasti tietää lisää tästä kauniista Tonavasta, joka on innoittanut valssintanssijoita läpi vuosien. Vaeltaessamme Itävallan pääkaupungin katujen ja bulevardien halki me väistämättömästi kohtaamme joen. Illan hämärässäkin Donau (kuten sitä kutsutaan saksaksi) herättää uteliaisuutta.
Tonavan alkulähde on Saksan Schwarzwaldissa, missä tihkuva vesi muodostaa puroja ja missä joet syntyvät. Tämä joki kasvaa 2850 kilometriä pitkäksi jättiläiseksi, joka purkaa joka sekunti 8490 kuutiometriä vettä Mustaanmereen. Se on Euroopan suurin joki vesimäärältään, ja ainoastaan Volga on sitä pitempi. Regensburgista Saksasta Tonavan proomujen jono voi kuljettaa lastina 50 rautatievaunua 2600 kilometrin matkan kahdeksan Tonavan varrella olevan maan läpi Mustallemerelle.
Istuessamme täällä alhaalla rantapenkereellä alkuillasta me katselemme tuollaisen proomujonon lipumista vedessä. Puna-, valko-, vihreäraitaiset viirit ilmaisevat ne unkarilaisiksi. Laivalla olevat merimiehet kutsuvat jokea Dunaksi. Jugoslavialaiset ja bulgarialaiset puhuvat siitä Dunavina. Romanialaiset kalastajat heittävät verkkonsa Dunareaan. Tšekkoslovakialainen maantieteen opiskelija tutkii Dunajia, ja samaa nimeä käyttävät venäläiset. Mutta huolimatta siitä, miten nimi vaihtelee tai miten eri tavoin joen rannalla asuvat ihmiset elävät, tämä jättiläinen on kansojen välinen yhdistävä ketju.
Näetkö nuo proomuissa olevat metalliset säiliöt, jotka kiiltelevät Wienissä yöllä? Nämä 12 metriä pitkät ”konttikuormat”, joiksi niitä kutsutaan, on suunniteltu tavaroiden kuljettamiseen rautateitse, jokea pitkin ja meritietä Vähään-Aasiaan lastia purkamatta. Tonavan itäpuolella olevat maat ovat jatkuvasti laajentaneet kaupankäyntiä Länsi-Euroopan kanssa, ja vastaavasti nähdään tavaroita tuotavan lännestä proomuilla, jotka lipuvat jokea alas Jugoslaviaan, Unkariin, Bulgariaan ja Romaniaan.
Täällä rantapenkereellä on tullut vilpoista. Mutta Tonavan lumous kiehtoo meitä Straussin valssin säveltenkin viipyessä yhä mielessämme. Päätämme lähteä venematkalle alas Tonavaa.
Matkan ensimmäinen jakso
Astumme kauniiseen huvipurteen, joka kuljettaa meidät kuudessa päivässä yli 2000 kilometriä Tonavaa pitkin neuvostoliittolaiseen Izmailin kaupunkiin, joka sijaitsee lähellä Mustaanmereen laskevan Tonavan suuta.
Höyrylaivamme suuntaa kulkunsa jokea alas, ja Romanian sini-, kelta-, punalipun alla kulkeva proomujono toivottaa sen heti tervetulleeksi vilkkaaseen liikenteeseen. Pian siirrymme Tšekkoslovakian puolelle ja Wienin itäpuolella sijaitsevaan Bratislavaan.
Vesitien leveneminen alkaa tehdä syvän vaikutuksen meihin. Oltuaan Saksassa lapsukainen ja Itävallassa nuorukainen Tonava on nyt Tšekkoslovakiassa kehittynyt aikuiseksi. Ylä- ja Ala-Itävallan välissä olevan laakson kapeuden ahdistaman joen kasvukivut ovat nyt takanapäin.
Virrattuaan muutaman kilometrin matkan pelkästään Tšekkoslovakiassa Tonava muuttuu pian tuon maan ja Unkarin väliseksi rajaksi. Aikanaan se kääntyy etelään ja alamme odottaa yhä kiihkeämmin Unkarin pääkaupunkia Budapestia, joka on Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Buda, vuorella oleva pienempi osa, ja Pest, tasangoille ulottuva suurempi osa, muodostavat yhden suuren kaupungin, jonka jokainen katu ja kuja näyttää johtavan joelle ja sen yli.
Me voimme poistua laivalta nähtävyyksiä katselemaan. Kävely kaupungin läpi paljastaa itäeurooppalaiset, jotka ovat suuresti taipuvaisia länsimaisiin tapoihin. Jotkut sanovat, että Budapest on idän Pariisi, missä mustalaiset osaavat taitavasti kuvailla ihmisten elämää viuluillaan.
Laivan vihellys estää meitä tekemästä retkeä Budapestin ulkopuolelle, 600 neliökilometrin laajuiselle Balatonjärvelle, joka on Keski-Euroopan suurin järvi. Sen sijaan joki tarjoaa meille näkymän Unkarin suunnattomista alavista tasangoista, joita kutsutaan nimellä Alföld. Vasemmalla alkaa pusta. Siellä on aina meidän päiviimme asti paimentolaisina pysyneiden kansallisten heimojen asutuksia.
Ristin merkin alla
Joen jatkuvasti levetessä näemme kaukana rannalla ristin. Tämä uskonnollinen vertauskuva suuntaa ajatuksemme taaksepäin hirvittävään kauhunäytelmään. Sotaratsuilla ja -vaunuilla lastatut laivat kulkivat tätä samaa jokea pitkin ristin merkin alla – ristiretkeläiset! Lothringenin herttua Gottfried Bouillonilainen, jonka oli määrä tulla Jerusalemin ensimmäiseksi länsimaiseksi kuninkaaksi, käytti tätä jokea päästäkseen Mustallemerelle ennen purjehtimistaan edelleen Pyhään maahan.
Tonavan käyttö sotajoukkojen siirtämisessä jatkui vuosisatoja, mutta sen vesiä tuskin voitaisiin syyttää noiden sotajoukkojen ihmisistä vuodattamista verivirroista. Lopulta 14. vuosisadalla vastavirtaan kulkevaa voitettujen ristiretkeläisten jäännöstä seurasivat turkkilaiset, joiden heiluvat sapelit laajensivat Turkin valtakunnan Tonavan laaksoon, aina Wieniin asti. Kirkonkellojen soitto joen rannalla muodostui hälytykseksi, kun ne synkästi kumahtelivat tulevaa onnettomuutta vetten yllä.
Eteenpäin Rautaporttiin
Me elämme kuitenkin nykypäivää, ja tunnusomainen vinttikaivo ja ämpäri kiinnittävät huomiomme takaisin Unkarin pustaan. Tämä laaja laidunmaa-alue on kuuluisa hevoskasvatuksestaan. Värikkäissä hameissa olevat naiset ja leveisiin housuihin pukeutuneet miehet suorittavat kiireisesti askareitaan, samalla kun parikymmentä täysveristä oria ilmoittaa läsnäolostamme.
Jatkaessamme matkaamme suoraan etelään tulemme Jugoslaviaan, ja matkamme kolmantena päivänä me pääsemme maan pääkaupunkiin Belgradiin. Tämä kaupunki on merkittävällä paikalla idän ja lännen välissä. Miesten kirkkaanväriset housut ja iloisesti pukeutuneet naiset heijastavat maiseman vaihtelevuutta, mutta vaihtelevuutta, jolla on yhteinen nimittäjä: ankaraa työntekoa vaativa elämä.
Mahtava, kahden kilometrin levyinen jättiläisjoki kääntyy nyt itään ja tulee rajaksi Jugoslavian ja Romanian välille. Sen jälkeen se rohkeasti kiilautuu Karpaattien vuoristoon.
Rautaportissa se kapenee vain vajaan parinsadan metrin levyiseksi suppiloksi. Kuohuva vesi kapinoi pienine ja suurine pyörteineen ja karikkoineen, ja se oli aikaisempina vuosisatoina merimiesten kauhu. Suurin osa Rautaportissa olevasta tukkeumasta kuitenkin aukaistiin räjäyttämällä 19. vuosisadan loppupuolella ja väylää syvennettiin. Siitä huolimatta kaikki matkustajat ovat sanattomia vesien voimallisessa näytöksessä.
Täällä Romania, tuolla Bulgaria
Tonava kääntyy jälleen etelään lähellä entistä roomalaista Turnu Severinin kaupunkia. Muutamien kilometrien päässä se jälleen kerran muuttaa suuntaansa itään ja muodostaa Romanian ja Bulgarian välisen rajan. Vuoret ja rantakalliot astuvat kohteliaasti taaksepäin, kun meitä ohjataan alamaahan kalastajien luuttujen säestäminä.
Täältä me tapaamme köyhiä, vaatimattomia ihmisiä maailman ylellisyyden palveluksessa. He pyydystävät sampea, josta maailman keittiöt saavat kaviaaria. He ovat ystävällistä väkeä, joiden työteliäät kädet kutovat värikkäitä hartiahuiveja ja liinoja. Me näemme taiteilijoiden yrittävän vangita siveltimellä sitä, mitä Jumala on luonut. Heidän elämänsä on punoutunut yhteen joen historian kanssa.
Joku joukostamme sanoo: ”Bulgaria on pieni, mutta sen henki on suuri!” Tämä henki kipinöi maan nopeaa kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Teollistuminen alkoi, tehtaita pystytettiin ja valtateitä rakennettiin, ja ne olivat laadultaan hyviä.
Matkan viimeinen jakso
Sen sijaan että Tonava jatkuisi koko matkan suoraan itään kohti Mustaamerta, se kääntyy pohjoiseen ja virtaa Romanian poikki Neuvostoliiton rajalle päin. Cernavodãssa on pisin ihmisen joen yli rakentama silta. Laiva kulkee edelleen Galatin kaupunkiin, josta me käännymme itään kohti Mustaamerta.
Pian havaitsemme, että joki valtaa maan ja jatkuu leviten viuhkamaisesti haarojen ja uomien verkostoksi. Se on suistomaa! Tuota 2600 neliökilometrin laajuista suistomaa-aluetta asuttavat savimajoissa asuvat ihmiset, sammakot, kalat, lehtokurpat, lokit ja haikarat, jotka vaistomaisesti ottavat savupiiput haltuunsa. Ja me näemme tähden, Neuvostoliiton punaisen tähden, joka muistuttaa siitä, että Kreml valvoo suistomaata.
Poistumme laivasta nähdäksemme enemmän ja mietimme, mitä olemme nähneet. Olemme kokeneet vilkkaiden kaupunkien sykkivää elämää ja ystävällisten talonpoikien yksinkertaista maalaiselämää. Joki ei ole ainoastaan kuljettanut meitä kansallisten rajojen yli vaan myös vuosisatojen halki. Tonava ei tosiaankaan ole tuottanut meille pettymystä.
Tämä joki ikään kuin puhuu seitsemää kieltä, omistaa kahdeksan maan kansalaisuuden ja samanaikaisesti ruokkii bulgarialaisen talonpojan ja pariisilaisen miljonäärin. Se näyttelee tärkeää osaa lontoolaisen liikemiehen ja unkarilaisen hevoskasvattajan elämässä. Se on puolueettomasti palvellut paimentolaisheimojen ja maailmanvaltojen armeijoissa. Mutta se on myös antanut aiheen kauniille sävellykselle, jonka mukaan tanssitaan kaikkialla maailmassa: Tonava kaunoiselle.
[Kartta s. 17]
(Ks. painettu julkaisu)
SAKSA
TSEKKOSLOVAKIA
ITÄVALTA
UNKARI
ROMANIA
JUGOSLAVIA
BULGARIA
Mustameri
Adrianmeri
Välimeri
[Kuva s. 18]
Tonava mutkittelee Itävallan halki