Mitä on tapahtunut ystävyydelle?
TÄSSÄ maailmassa, jossa Raamatun ennustuksen mukaan ’laittomuus on päässyt valtaan ja useimpien rakkaus on kylmennyt’, vanhanaikaisia ystävyyssuhteita on todella vaikea löytää. (Matt. 24:12) Vaikka on yhä ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja ystävällisiä, siitä huolimatta monet näistä ovat taipuvaisia vetämään rajan, kun aito ystävyys tulisi kysymykseen.
Jos kuitenkin kysyisit tavalliselta keskitason ihmiseltä, onko hänellä paljon ystäviä, hän olisi epäilemättä taipuvainen antamaan myönteisen vastauksen tai hän saattaisi epäröidä vastata. Miksi? Sen tähden, että sanalla ”ystävä” on monia merkityksiä.
Esimerkiksi tuttavia pidetään usein ystävinä. Joku saattaa sanoa: ”Minulla on paljon ystäviä melkein kaikilta elämän aloilta! Esimerkiksi kengänkiillottajapoika – mikä hänen nimensä taas olikaan? Ja lihakauppias kulmakaupassa, josta ostamme lihan; ja johtaja pankissa, jossa asioitsen. Näettehän, että minulla on monia ystäviä.” Hän ei ehkä muista edes kaikkien nimiäkään, mutta näitä satunnaisia tuttavia jotkut ihmiset kutsuvat ystäviksi.
Ystävällisiä käytöstapoja erehdytään usein pitämään todisteena ystävyydestä. Jotkut ihmiset esimerkiksi esittelevät itsensä hyvin pian, ja usein he jo muutaman minuutin kuluttua haluavat tulla sinuiksi. He saattavat melkein samaan hengenvetoon kysyä: ”Missä asut? Millä alalla työskentelet? Missä kävit koulua? Oletko naimisissa? Onko sinulla lapsia?” Heillä on taipumus mennä henkilökohtaisuuksiin hyvin nopeasti. Mutta ovatko nämä ”ystävälliset” käytöstavat aina todiste todellisesta ystävyydestä? Kuinka moni näistä ihmisistä tulee avuksesi, kun olet avun, rahallisen avustuksen tai lohdutuksen, tarpeessa?
Moni länsimaalainen on alkanut soveltaa sanaa ”ystävä” hyvin monenlaisiin suhteisiin. Sillä voidaan tarkoittaa liiketoveria, lapsuuden aikaista leikkitoveria tai luotettavaa uskottua. Sanaa on sovellettu eri liiketoimiin, esimerkiksi ”lähitienoon ystävälliset ruokakaupat”, ”ystävälliset matkatoimistot” ja ”ystävälliset pankinjohtajat”. Sormuksista ja ketjuistakin on tullut ystävyyden tunnuksia. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja joissakin muissa länsimaissa sanaan ”ystävä” ei välttämättä liity läheinen suhde. Ystävyys saattaa olla pintapuolista, satunnaista, olosuhteista johtuvaa tai syvää ja kestävää. Amerikkalaisethan sanovat: ”Kaikki riippuu siitä, mitä sinulla on mielessä.”
Monissa Euroopan maissa, joissa sodat ja väkivalta ovat vaatineet veronsa, ystävyyskin on läpikäynyt muutoksen. Vanhempi sukupolvi myöntää auliisti, ettei ystävyys ole enää sitä mitä se ennen oli. Jotkut ihmiset pitävät ystävänä sellaista, joka on tarkasti selvillä toisen älykkyydestä, luonteenlaadusta ja harrastuksista ja joka saa hänessä esiin hänen parhaat ominaisuutensa. Toisista ystävyys on enemmän tunneasia. Ystävä on se, joka nauttii samoista harrastuksista kuin sinäkin. Hän pitää reippailusta, vuoristokiipeilystä, purjehtimisesta, yleensä uhkarohkeista yrityksistä. Tällaiseen ystävyyteen ei välttämättä liity niinkään paljon luottamusta tai uskollisuutta kuin yhteisiä kokemuksia.
Maailmasta on suureksi osaksi hävinnyt menneiden vuosien käsitys ystävyydestä. Silloin sitä pidettiin lujana siteenä, joka yhdisti ihmisiä toisiinsa melkein yhtä läheisesti kuin verisiteet, ja ystävät olivat suoja laittomia ja moraalittomia ihmisiä vastaan.
Muutos on tapahtunut pääasiassa siksi, että Raamatun ennustusten mukaan ’ihmiset ovat tulleet itserakkaiksi, rakkaudettomiksi’. (2. Tim. 3:1–3) Ilman rakkautta, luonnollista kiintymystä, ei voi olla aitoa ystävyyttä.
Nykyisessä maailmassa vaikuttavat myös monet jakavat voimat, jotka estävät läheisten siteiden kehittymisen. Todellisen ystävyyden rakentaminen vie aikaa, mutta tämän päivän ihmiset ovat liikkeellä. Harvat pysyvät yhdessä paikassa tarpeeksi kauan rakentaakseen kestävää ystävyyttä. Yhdysvalloissa joka viides asukas muuttaa osoitettaan joka vuosi. Maailman muissakin osissa tapahtuu samanlaista väestön vaihtumista.
Kestävät ystävyyssuhteet vaativat luottamusta ja uskollisuutta, mutta näitä ominaisuuksia ei kehitetä sellaisessa levottomuuden, rikollisuuden, epäluottamuksen ja väkivallan ilmapiirissä, joka on vallannut maailman tämän sukupolven aikana.
Ystävyys merkitsee myös vastuiden kantamista, alttiutta auttaa toisten taakkojen kantamisessa. Nykyään monet eivät kuitenkaan halua olla tekemisissä ihmisten kanssa välttyäkseen kokemasta heidän taakkojaan ja kärsimyksiään. Eräs paikasta toiseen muuttava nuori mies sanoi: ”Vaimoni ja minä saamme joka kerta uusia ystäviä muutamassa viikossa. Emme kuitenkaan anna ystävyyssuhteiden tulla niin lujiksi, että meidän olisi vaikea lähteä.” Mutta miten kaukana kaikki tämä on Jeesuksen Kristuksen lausumista sanoista: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” – Joh. 15:13.
Merkitykselliset ystävyyssuhteet vaativat uhrautumista, eivätkä monet enää halua tehdä uhrauksia. Siksi on tulossa vaikeaksi löytää vanhanaikaisia ystävyyssuhteita, jotka olivat menneisyyden miellyttäviä siunauksia.
Kaikesta huolimatta todellisia ystävyyssuhteita on yhä olemassa, sellaisia, joista Raamatun kertomuksen mukaan Daavid ja Joonatan sekä Ruut ja Noomi nauttivat. (2. Sam. 1:26; Ruut 1:16, 17) Mutta nämä ystävyyssuhteet ovat pääasiassa Raamatun tosi kristittyjen keskuudessa, jotka uskovat Jumalaan ja hänen sanaansa Raamattuun. Esimerkiksi Jehovan todistajat havaitsevat itse asiassa ystäväpiirinsä kasvavan yllättävän nopeasti. (Mark. 10:29, 30) Raamatun tosi kristittyjen joukon ulkopuolella todelliset ystävyyssuhteet sen sijaan ovat harvinaisia. Tämä on menetys ihmiskunnalle.
Mutta miksi olla ystävällinen? Miten voi olla ystävällinen tässä jumalattomassa maailmassa? Millaista ystävyyttä tulee ylläpitää ja miten? Seuraavassa kirjoituksessa vastataan näihin ja muihin ajankohtaisiin kysymyksiin.