Olin kerran demonien orja

Kerrottu Herätkää!-lehden Fidžisaarten-kirjeenvaihtajalle

TUMMAN varjon ympäröidessä istuvia miehiä heidän muodostamansa piiri näkyi pääasiassa siksi, että öljylampun himmeä valo heijastui heidän kookosöljyllä voidellusta vartalostaan. Tapahtumapaikka oli Fidžisaarilla eräs olkikattoinen talo, joka sijaitsi jonkin verran syrjässä muista kylän taloista. Miehet ojensivat toinen toiselleen kookospähkinän kuoren puolikasta, josta kukin joi.

Mikä oli tämä outo toimitus, joka jatkui yöhön ja jonka kestäessä välillä uhrattiin ja rukoiltiin? Ja mitä oli juoma, jota he kaikki joivat? Siinä oli jotain hämäräperäistä. Kokouksen salainen luonne viittasi siihen, etteivät nämä miehet puuhanneet mitään hyvää.

Vanhin mies, joka näytti johtavan kokousta, oli noitatohtori, ja ympärille kokoontuneet miehet olivat kuolleitten henkien palvojia. Suuri puinen malja, jonka neljä lyhyttä jalkaa oli veistetty samasta puukappaleesta, sisälsi kavakavaa, jonka annettiin kiertää. Pippurikasveille sukua olevan kavapippurin juuret ja varret kuivataan ja jauhetaan jauhoksi ja sekoitetaan sitten veteen. Sillä aikaa kun kavakavaa sekoitettiin, uhrattiin uhreja kuolleitten hengille. Kun sitten kukin mies joi, kuolleita rukoiltiin valtuuttamaan kukin osallistuja tehtävään, joka hänellä oli mielessä.

Heillä oli tosiaan mielessä tehtävä. He halusivat kuolleitten hengiltä apua onnistuakseen ryöstämään erään kauppaliikkeen. He halusivat rahaa ja kaikkea muuta, mitä he voivat saada. Lopulta noitatohtori sanoi heille, että hän oli vakuuttunut heidän onnistumisestaan kaupan ryöstämisessä. Ensiksi täytyi kuitenkin kaupan omistaja loitsia.

Ryöstö tehtiin heti sen jälkeen sovittuna aikana. Kun ryöstäjät veivät rahat kassalaatikosta, ruokasäilykkeitä ja vaatepinoja hyllyiltä ja jopa teräksisen kassakaapin, kaupan omistaja seisoi jähmettyneenä, kykenemättä puuttumaan asiaan. Myöhemmin kuitenkin nuo ryöstäjät vangittiin, kun poliisi löysi varastetut tavarat heidän hallustaan. Vaikka he siis onnistuivat tiettyyn määrään asti, he eivät kyenneet välttymään lailliselta rangaistukselta, eivätkä mitkään ”kuolleitten henget” tulleet silloin heidän avukseen.

Henkien palvominen

Miten tiedän niin paljon tuosta tapauksesta? Koska olin yksi noista miehistä, ja vanha noitatohtori oli isoisäni. Itse asiassa hän ennen kuolemaansa jätti salaisuutensa ja voimansa minulle palveltuani tarpeellisen harjoitteluajan.

Vuosia minäkin toimin noitatohtorina ja johdin henkienpalvojaryhmiä. Me muutimme paikasta toiseen saarillamme, käytimme noitavoimiani, varastimme ja tuhlasimme väärin hankkimamme voitot ja teimme työtä vain kun se oli aivan välttämätöntä. Laki tavallisesti tavoitti meidät, joko siksi, että kerskuimme menestyksestämme, tai siksi, että omistuksestamme löydettiin varastettua tavaraa. Sen vuoksi olen ollut kuudessa vankilassa eri puolilla Fidžisaaria, ja minulla oli erittäin huono maine.

Melkoisen outoa kaikessa tässä on se, että olin myös kristikunnan erään huomattavan lahkon jäsen, samoin kuin isoisänikin, tuo noitatohtori, oli ennen minua. Vaikka hänen spiritistinen toimintansa oli hyvin tiedossa, hän oli uskontomme kunnioitettu jäsen. En kertaakaan muista pappimme sanoneen mitään fidžisaarelaisten harjoittamaa kuolleitten palvontaa vastaan. Sitä paitsi kirkossa opetettiin, että kuolleitten sielut elivät jatkuvasti kuoleman jälkeen, joten me järkeilimme, ettei siinä, että etsimme kuolleitten omaistemme apua saadaksemme elantomme vaikka varastamallakin, ollut mitään väärää. Epätäydellinen ihmisluonto on tavallisesti mieltynyt ajatukseen saada jotakin tyhjästä tai mahdollisimman pienin ponnisteluin. Lisäksi koska olin noitatohtori, sain aseman ja kunnioitusta yhdyskunnassa, mikä antoi sisäisen ylemmyydentunteen ja vahvisti uskoani noituuden voimiin.

Toisaalta toiminnastamme oli huomattavia haittoja. Elimme ainaisessa näkymättömien henkien pelossa. Kun olimme kerran perehtyneet niiden voimaan ja joutuneet sen valtaan, meidän oli aina pakko tehdä mitä ne halusivat. Pelkäsimme, että tottelemattomuudesta saattoi koitua jotain hirvittävän pahaa itsellemme henkilökohtaisesti tai perheellemme. Meidän ja noiden henkien välillä ei ollut mitään rakkautta. Ne eivät näyttäneet välittävän miten turmeltuneiksi me tulimme, kun taas me puolestamme mielellämme käytimme niiden voimaa laittomiin ja alhaisiin tarkoituksiin. Tämän lisäksi elimme ainaisessa pelossa joutua kiinni rikoksistamme.

Minä todellakin usein mietin, eikö ollut olemassa parempaa ja tyydyttävämpää elämäntapaa. Olin hämmentynyt ja tympääntynyt sen turhuuteen. Mutta miten voisin vapauttaa itseni?

Spiritismi paljastetaan

Sitten eräänä päivänä muuan Jehovan todistaja kävi luonani. Keskustelumme johti viikoittaiseen raamatuntutkisteluun kotonamme. Aloin oppia monia asioita, joista en aikaisemmin ollut edes kuullut. Esimerkiksi havaitsin, että Raamattu sanoo: ”Kuolleet eivät tiedä mitään, . . . heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt.” (Saarn. 9:5, 6) Nuo henget, joita rukoilimme, eivät siis loppujen lopuksi olleetkaan omaisiamme! Keitä ne sitten olivat? Sain pian selville, että ne olivat demoneita – pahoja henkiä, jotka ovat spiritismin monien muotojen takana oleva voima! Kristikunnan uskonto ei ollut koskaan kiinnittänyt huomiotani siihen, että Raamattu tuomitsee jokaisen, ”joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen”. – 5. Moos. 18:10–12.

Sain tietää, että Jumala käskee jyrkästi kristittyjä pysyttelemään erossa spiritismistä, koska ”lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: . . . noituus” ja kaikki siihen liittyvät palvontamuodot. – Gal. 5:19, 20.

Ankara taistelu

Nyt olen Jehovan todistajien kristitty evankeliuminpalvelija ja olen toivoni mukaan ikuisesti kääntänyt selkäni sille, jonka olen todennut demonismiksi. Mutta se merkitsi ankaraa taistelua. Näkymättömästä maailmasta tullut ääni kehotti minua jatkuvasti lopettamaan Raamatun tutkimisen. Se muistutti minua siitä aineellisesta hyödystä, jota sain ollessani henkien vaikutuksen alaisena. Se uhkasi minua sanomalla, että jos lakkaisin palvomasta henkiä, minua kohtaisi vaikeat ajat enkä ehkä kykenisi elättämään perhettäni. Demoniääni ei kuitenkaan koskaan maininnut mitään kaikesta siitä epävarmuudesta ja epämiellyttävyydestä, jota olin kokenut.

Mutta olin oppinut mitä tehdä tutkiessani Jehovan kansan kanssa. Lähestyin Jehovaa rukouksessa. Luin säännöllisesti Raamattua ja olin mahdollisimman paljon todistajien paikallisen seurakunnan yhteydessä. Mitä lujempana pysyin, sitä heikommaksi ääni tuli, kunnes se lopulta häipyi kokonaan.

Sitten demonit yrittivät viekoitella minua toisella tavalla. Kaksi kylämme vanhempaa miestä pyysi minua johtamaan heitä taikamenoissa. He halusivat rakennusaineita talon rakentamista varten. Fidžisaarten asukkaat ovat tavallisesti ystävällisiä ja myötätuntoisia ja tekevät kaiken voitavansa kenelle apua tarvitsevalle tahansa. Jos Raamatun periaatteet eivät olisi juurtuneet niin syvälle mieleeni ja sydämeeni, olisin voinut alkaa järkeillä, ettei spiritismin harjoittamisesta vain tämän kerran naapureitteni auttamiseksi olisi koitunut mitään vahinkoa. Mutta ei, minä en aikonut sovitella ja sanoin sen heille.

Kristikunnan epätietoisuus

Annettuaan anteeksi demonien palvonnan kaikki nuo vuodet kristikunnan edustajat alkavat kuitenkin ilmaista huolestuneisuutensa sen johdosta, että noitatohtoreilla on suurempi vaikutusvalta kuin näiden oletettavasti kristittyjen saarten papeilla. Eräs uskonnollinen ryhmä on perustanut erikoiskomitean tutkimaan taikuuden kilpailua kirkkojen kanssa. Komiteaan kuuluva metodistilääkäri havaitsi, että noitatohtorien määrä on lisääntymässä. Kun häneltä kysyttiin, tulisiko hänen mielestään noituus lopulta häviämään Fidžisaarilta, hän vastasi: ”En totisesti ajattele siten. Mielestäni se on lisääntymässä. En missään tapauksessa haluaisi sen häviävän, ennen kuin meillä on tilaisuus tutkia sitä kunnolla. Luulenpa, että se voisi antaa meille vastaukset joihinkin ongelmiimme.”

Sama metodistilääkäri sanoi myös: ”Tieteen kaikkien lakien mukaan tällaista [näytteitä spiritistisistä voimista, joiden silminnäkijä hän oli itse ollut] ei pitäisi tapahtua, mutta kukaan ei voi kieltää omien silmiensä todistusta. Miten sen siis voi selittää?” Ilmeisesti nuo tutkijat ovat valmistautuneet oppimaan jotakin valehtelevilta demoneilta sen sijaan, että he etsisivät ongelmilleen Raamatun opastusta.

Onnellinen ollessani vapaa

Miten onnellinen olenkaan ollessani vapaa noista Saatanan kansoja hallitsevan järjestelmän pahoista näkymättömistä voimista! Jehovan todistajat ovat saaneet Raamatun ohjeet tulemaan eläviksi minulle, esimerkiksi Ef. 4:28:ssa olevan neuvon: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” Raamatun tiedon muuttavan voiman avulla olen nyt saanut maineen ahkerana, rehellisenä miehenä, joka toimii, niin kuin tosi kristityn tuleekin toimia.

Olen kiitollinen Jehova Jumalalle ja hänen Pojalleen Kristukselle Jeesukselle siitä, että olen voinut näin täydellisesti erota spiritismistä. Jumalan avulla autan ahkerasti muita Fidžisaarten asukkaita näkemään demonismin siksi, mitä se on, ja vapautumaan sen otteesta. Raamatun tuntemus eikä henkien palvonta johtaa heidät iankaikkiseen elämään Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. Pysyttelemällä tuon vanhurskaan hallinnon alaisuudessa he tulevat olemaan ikuisesti vapaita pahojen demonien orjuudesta. Sen sijaan he ovat vanhurskaan Jumalan Jehovan iloisia palvelijoita.