”Anteeksi, että siitä on niin kauan”
OLETKO suunnitellut kirjeen kirjoittamista mutta jatkuvasti siirtänyt sitä? Kun sitten todella aloit ajatella sitä vakavasti, viivytys oli saattanut venyä viikoiksi, ehkä kuukausiksi. Ei ihme, jos kirjeesi silloin ehkä alkoi anteeksipyynnöllä: ”Anteeksi, että siitä on niin kauan”!
Et ole yksin sellaisessa tilanteessa. Olet epäilemättä saanut kirjeitä toisilta, jotka pyytävät anteeksi vastauksen viivästymistä tai pitkää taukoa. Kuten sinäkin, toiset tajusivat, että vastaus olisi pitänyt kirjoittaa nopeammin. Ja mitä pitemmäksi viivytys venyy, sitä nolommaksi tilanne saattaa tulla; niinpä joidenkuiden tiedetään luopuneen lopulta kokonaan ajatuksesta vastata. Miksi ihmisillä yleensä on taipumus lykätä jonkin tekemistä?
Monet asiat vaativat aikaamme ja huomiotamme. Mutta me saamme aikaa tärkeisiin tehtäviin, kuten työtämme, syömistä, ostosten tekoa ja joka yö nukkumista varten. Usein on siis kysymys ajan hankkimisesta vastataksemme ystäville, joiden kirjeitä olemme arvostaneet.
Miksi me kirjoitamme
Tämän ongelman pohtimista ehkä auttaa, jos harkitsemme joitakin syitä, miksi kirjeitä kirjoitetaan ystäville ja sukulaisille. Aikaisemmin lähiomaiset tavallisesti asuivat samassa välittömässä naapuristossa. Ei ollut samanlaista tarvetta kirjoittaa kirjeitä. Mutta nykyään tilanne on aivan toinen. Ei ole lainkaan harvinaista, että saman perheen jäsenet ovat hajaantuneet laajalti kautta maan tai jopa muihin maihin.
Eikö ihmisillä ole moraalinen velvollisuus olla huolissaan toisistaan, vanhemmilla lapsestaan, lapsella vanhemmistaan? Varmasti kiinnostuksen puute sellaisissa olosuhteissa tulkittaisiin luonnollisen kiintymyksen puutteeksi!
Mutta ajattelematta lainkaan mitään velvollisuutta ihminen tuntee ilmeistä mielihyvää huolehtiessaan toisen tarpeista. Se on jopa tyydyttävämpää kuin lahjan saaminen joltakulta. Ystäväsi ja sukulaisesi varmasti rakentuisivat saadessaan jonkin todisteen hyvinvoinnistasi, kynäilemäsi iloisen, uutisia täynnä olevan kirjeen. Epäiletkö sitä? Ajattelepa silloin vain omaa kokemustasi.
Harva asia otetaan niin ihastuneena vastaan kuin erinomainen kirje. Siihen liittyy tavallisesti miellyttävää jännitystä. Eikö se saakin meidät iloisiksi, onnellisiksi siitä, että joku on ajatellut meitä? Ja kirjettä avattaessa on innokasta odotusta. Siihen asti se on jonkinlainen salaisuus. Mitä löydämme sisältä? Se saattaa sisältää jonkun mielenkiintoisia kokemuksia, hänen rakkauden ilmaisunsa meitä kohtaan tai ystävällisyyden ja huomaavaisuuden osoituksen.
Varmasti me silloin haluaisimme antaa jollekulle toiselle aihetta tuntea samaa jännitystä ja mielihyvää kirjeen saamisesta!
Mitä voimme tehdä
Vaikka sinulla olisi erittäin kova kiire, niin etkö jollakin tavalla voisi pitää yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi? Entä jos lähettäisit kirje- tai kuvakortin? Voisit ehkä vain lähettää lyhyen viestin. Ei kirjeen tarvitse olla pitkä. Itse asiassa pitkät kirjeet voivat olla väsyttäviä, erityisesti jos kirjeesi saajalla on myös kiire. Kirja Along the Road esittää sen näin:
”On monia ihmisiä, jotka eivät käytännöllisesti katsoen koskaan kirjoita vanhoille ystävilleen, koska he ajattelevat, että jos he kerran kirjoittavat, heidän täytyy kirjoittaa pitkään. Mutta se on suuri erehdys, ja tämän laiskan vaiteliaisuuden takia monet arvokkaat siteet katkeavat. Kirje on itse tarkoitus, ei sen pituus tai kirjallinen laatu. Ja on säälittävää ajatella, että muutamat paperinpalalle raapustetut sanat kolme, neljä kertaa vuodessa voisivat estää hyvän ystävyyden menehtymisen haluttomasti ravitsemuksen puutteen takia.”
Ei ole mitään tarvetta odottaa, kunnes sinulla on tarpeeksi aineistoa pitkän kirjeen aikaansaamiseksi. Saattaa todella hyvinkin olla niin, että kirjettäsi odottava on pääasiassa kiinnostunut tietämään, että voit hyvin sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Miksi et siis pikimmiten kertoisi hänelle siitä? Ja ilmaise myös olevasi kiinnostunut tietämään, mitä kirjeenvaihtotoverillesi kuuluu.
Ystävyyssuhteet ovat arvokkaita. Ystävät ovat innokkaita tietämään ja kertomaan toisilleen heihin vaikuttavista tapahtumista ja asioiden kehittymisestä. Lapsilla ja vanhemmilla on läheinen side. Kotoaan poissa olevat nuoret varmasti haluavat tietää, mitä heidän vanhemmilleen kuuluu. Ja vanhemmat voivat kirjoittaa hyviä ohjeita nuoremmalle sukupolvelle.
Kirjoittaminen voi olla nautittavaa
Kirjoittamisen ei tarvitse olla ikävystyttävää tai vaikeaa. Voit aika ajoin kirjoittaa muistilehtiöön asioita, jotka haluat liittää seuraavaan kirjeeseesi. Ehkä sinulla on jokin hassunkurinen tarina kerrottavana tai jokin kokemus. Toisetkin nauttivat kokemuksista, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Päätä myös, että kirjeessäsi on jotain rohkaisevaa.
Ja voithan aina muistella menneitä. Se lähentää ystäviä. Jos kirjoitat vanhemmillesi, olisi hyvä kertoa heille, ettet ole unohtanut monia mielenkiintoisia kotielämän yksityiskohtia – sitä olohuoneen kukkaa, josta äiti oli niin ylpeä, tai täydessä kukassa olevaa omenapuuta aivan keittiön ikkunan ulkopuolella. Puuhaileeko isä yhä kellarissa sen suunnitelmansa kimpussa? Onko nyt pikkuveljen vuoro hoitaa kotiaskareet? Kysymyksesi osoittavat sinun välittävän kotiväestäsi.
Kirje voi todella kirkastaa jonkun toisen päivän aivan samoin kuin se kirkastaa sinun päiväsi. Aina kun olet taipuvainen siirtämään kirjeen kirjoittamista liian kauaksi, ajattele kaikkea sitä hyvää, mitä lyhyt kirjeesi voi aikaansaada. Yritä välttää tarvetta aloittaa kirjeesi: ”Anteeksi, että siitä on niin kauan.” Kirjoita sen sijaan pian!