”Sinun sanasi on totuus”

’Ei muita jumalia’

PIAN sen jälkeen kun Jehova Jumala oli tuonut Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta, hän antoi sille kymmenen käskyä. Ensimmäinen niistä kuuluu: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” – 2. Moos. 20:3.

Mitä tuo käsky merkitsee? Kuten Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen (engl.) vuoden 1963 painoksen alaviite osoittaa, se merkitsee, ettei ole muita ”jumalia minua uhmaamassa”. Jehovan kansalla ei siis pitänyt olla mitään muita jumalia kilpailemassa Jehova Jumalan rinnalla.

Jehovan kansan oli määrä palvoa vain häntä, sillä hän yksin oli heidän Tekijänsä. Psalmista sanoikin sattuvasti: ”Palvelkaa Jehovaa iloiten . . . Tietäkää, että Jehova on Jumala. Hän on meidät tehnyt emmekä me itse” – eikä mikään muukaan jumala. (Ps. 100:2, 3, Um) Koska Jehova oli heidän Tekijänsä, he kaikki kuuluivat hänelle, ja hänellä oli oikeus vaatia heitä palvomaan häntä ja yksin häntä. Lisäksi ”Jumalana, Kaikkivaltiaana” ja ”Korkeimpana” hän on ”Suvereeni Herra, sotajoukkojen Jehova”. Myös tästä syystä Jehova Jumalalla oli oikeus saada kansansa Israelin yksinomainen palvonta. – 1. Moos. 17:1; Ps. 83:19; Jer. 50:25, Um.

Israelin kansa oli erityisesti velvollinen palvomaan vain Jehova Jumalaa, sillä hän eikä kukaan muu oli vapauttanut israelilaiset Egyptin orjuudesta ja tehnyt heistä kansan. Hän itse sanoi siinä, mitä voitaisiin nimittää kymmenen käskyn esipuheeksi: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” – 2. Moos. 20:2.

Jehova Jumala ei antanut ensimmäistä käskyä Israelille vain sen vuoksi, että hänellä oli oikeus saada israelilaisten yksinomainen palvonta, vaan myös heidän omaksi suojeluksekseen ja siunauksekseen. Mutta israelilaiset eivät noudattaneet tätä käskyä uskollisesti. Kerran toisensa jälkeen he kääntyivät palvomaan muita jumalia. He kääntyivät itse asiassa niin usein palvomasta vain Jehova Jumalaa, että hänen pitkämielisyytensä heitä kohtaan saavutti lopulta rajansa. Hän salli heidän joutua vankeuteen ja heidän maansa olla autiona 70 vuotta. – 2. Aikak. 36:15, 16, 20, 21.

Noin 550 vuotta sen jälkeen, kun Israelin kansa oli palannut kotimaahansa, Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli sen luo. Hän antoi uuden käskyn seuraajilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut . . . että tekin niin rakastatte toisianne.” – Joh. 13:34.

Merkitseekö se sitä, ettei ensimmäinen käsky sido Kristuksen seuraajia? Merkitsee. Se on osa siitä lakiliitosta, jonka Jumala teki Israelin kansan kanssa, eivätkä kristityt ”ole lain alla, vaan armon alla”. (Room. 6:14) Kuitenkin sen pohjalla oleva periaate ja totuudet, joille se perustuu, soveltuvat heihin. Kristityillekin Jehova Jumala on heidän Tekijänsä, Kaikkivaltias, Korkein, Suvereeni Herra, sotajoukkojen Jehova ja heidän Vapauttajansa. Kristityt voivat myös sanoa Jehova Jumalasta samoin kuin Israelin kansa: ”Jehova on meidän Tuomarimme, Jehova on meidän Lainantajamme, Jehova on meidän Kuninkaamme; hän pelastaa meidät.” Heidänkin täytyy siis palvoa vain Jehova Jumalaa. – Jes. 33:22, Um.

On jopa niin kuin apostoli Paavali teki selväksi: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi . . . olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” – 1. Kor. 10:20–22.

Näistä Paavalin sanoista me voimme havaita, että varhaiskristittyjen oli erottauduttava kaikesta pakanajumalien palvonnasta. Heistä tuntui kuin Paavalista hänen kirjoittaessaan: ”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus.” – 1. Kor. 8:5, 6.

Voitaisiin sanoa, että itse Aadam oli ensimmäinen ihminen, joka tahallisesti rikkoi ensimmäiseen käskyyn liittyvää periaatetta. Kun hän kuunteli vaimonsa ääntä ja söi kielletystä hedelmästä rikkoen Jumalan käskyä, hän asetti vaimonsa Jumalan yläpuolelle ja siten itse asiassa ’kunnioitti ja palveli häntä enemmän kuin Luojaansa’. Nykyään siis ihmiset syyllistyvät ensimmäisen käskyn periaatteen rikkomiseen joka kerta, kun he antavat toisten tai omien langenneitten taipumustensa esittämien painostusten tai kiusausten vaikuttaa itseensä, niin että he menettelevät vastoin Jumalan vaatimuksia. – Room. 1:25; 1. Moos. 3:6, 7, 17.

Monet muut taas syyllistyvät siihen tekemällä aineellisista rikkauksista jumalansa. He rakastavat rahaa ja panevat luottamuksensa siihen sen sijaan, että he rakastaisivat Jehova Jumalaa ja luottaisivat häneen. He osoittavat tämän laiminlyömällä Jumalan sanan tutkimisen, olemalla poissa Jumalan kansan seurasta ja sillä, etteivät he osallistu hänen nimensä ja valtakuntansa tunnetuksi tekemiseen. Ja siinä määrin kuin antautuneet kristityt evankeliuminpalvelijat antavat aineellisten harrastusten asiattomasti häiritä heidän Jehovan palvontaansa, he rikkovat myös ensimmäisen käskyn periaatetta. Lankeamalla rahan himoon he ’eksyvät uskosta ja kärsivät monia tuskia’. – 1. Tim. 6:10.

Vielä muutamat laiminlyövät Jehova Jumalan palvonnan miellyttävän jännityksen takia ja tekevät siitä jumalansa Jehovan sijasta. He osoittavat kuluttavaa kiinnostusta urheiluun tai heistä tulee uhkapelin orjia tai he osallistuvat vaarallisiin huvituksiin vaarantaen henkensä vain tyydyttääkseen hillittömän halunsa kokea miellyttävää jännitystä, jännittäviä elämyksiä. He eivät ole niiden joukossa, jotka ovat ’onnellisia ollessaan tietoisia hengellisestä tarpeestaan’. He osoittavat, mikä on ensi sijalla heidän elämässään, olemalla ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”. – Matt. 5:3, (Um); 2. Tim. 3:4.

Ja luultavasti koskaan aikaisemmin eivät niin monet ihmiset ole tehneet jumalaa aistillisesta mielihyvästä eli ”irstaasta käytöksestä”, joksi sitä kutsutaan Raamatussa. Koska Jumalan sana tuomitsee jyrkästi kaiken irstaan käytöksen, niin voitaisiin sanoa sitä harjoittavien korottaneen sen uhmaamaan tosi Jumalaa Jehovaa. Koska Jehova Jumalan palvontaan liittyy pelko olla miellyttämättä häntä, niin siitä seuraa, että ketkään, jotka antautuvat sellaisiin tapoihin, eivät palvo Jumalaa otollisella tavalla. He saattavat lukea Raamattuaan, käydä kirkossa sunnuntaisin ja tunnustautua kristityiksi, mutta ei kukaan sellainen ”saa periä Jumalan valtakuntaa”. – Gal. 5:19–21; 1. Kor. 6:9, 10; Sananl. 8:13.

Ensimmäinen käsky on tosiaan täynnä merkitystä kristityille. Sen pohjalla oleva periaate ja ne perustotuudet, joihin se perustuu, soveltuvat heihin. Heidän täytyy tehdä sen periaatteesta hallitseva tekijä elämässään miellyttääkseen Jehova Jumalaa ja saadakseen iankaikkisen elämän. He eivät voi antaa kenenkään eikä minkään tulla heidän ja heidän Jumalansa Jehovan väliin. Jumalan palvonnan ja palveluksen täytyy kaikkina aikoina olla ensi sijalla heidän elämässään.