Miksi kadehtia kuuluisuuksia?

UNEKSITKO tulevasi kuuluisaksi laulajaksi tai näyttelijäksi ja ihmisten tulevan joukoittain luoksesi pyytämään nimikirjoitustasi? Tämä on hyvin yleinen toive, erityisesti nuorten ihmisten keskuudessa. Mutta tekeekö sellainen maine elämän todella rikkaammaksi ja nautittavammaksi?

Ajattelehan, mitä kuuluisa ihminen uhraa maineensa vuoksi. Hänellä ei voi olla vapautta liikkua ympäriinsä huomaamattomasti julkisilla paikoilla. Kutsuilla hän ei voi puhua varomattomasti, koska hänen sanojaan todennäköisesti lainataan tai esitetään virheellisesti. Hänen kuuluisuutensa tekee hänen lapsilleen vaikeaksi seurustella normaalisti muiden lasten kanssa. On olemassa myös jatkuva vaara, että lunnasrahoja havittelevat ryöstävät heidän lapsensa.

Hänen kotielämänsä henkilökohtaisia asioita ei ole helppo pitää salassa. Hiljattain Jacqueline Onassiksen entinen yksityissihteeri julkaisi kirjan, joka paljastaa yleisölle, mitä tapahtui rouva Onassiksen yksityiselämässä, kun hän oli vielä rouva Kennedy. Epäilemättä rouva Onassis mieluummin haluaisi, ettei hänen yksityisasioitaan julkistettaisi. Mutta koska kuuluisuuksien on pakko palkata työntekijöitä, heidän ei ole helppoa pitää salassa sitä, mitä tapahtuu heidän omassa kodissaan. Heidän yksityiselämän menetyksensä on korkea hinta maksettavaksi kuuluisuudesta. Haluatko todella elää kuin akvaarion kultakala, jonka jokaista liikettä tarkkaillaan ja arvostellaan?

Kuuluisuudet eivät lisäksi voi olla varmoja siitä, että ne, jotka sanovat olevansa heidän ystäviään, todella ovat. Sellaiset ihmiset voisivat todellisuudessa olla kiinnostuneempia siitä, että ihmiset näkevät heidät julkisuudessa jonkun kuuluisan henkilön seurassa. Jonkun kuuluisan ihmisen näennäinen ystävyys on myös epäluotettavaa, koska tuo henkilö asettaa ensi sijalle oman asemansa yleisön silmissä. Hän voi tulla mielettömän kateelliseksi, jos joku niin kutsuttu ystävä saa enemmän yleisön suosiota kuin hän. Tosi ystävä pysyy kuitenkin ’veljeäkin uskollisempana’. – Sananl. 18:24.

Mitä moraaliin tulee, niin kuuluisuuksia ei todella kannata kadehtia. Moraalittomuus rehottaa heidän keskuudessaan ja aiheuttaa perheriitoja, avioeroja ja tauteja. Moraaliton elämäntapa ei ole onnellinen elämäntapa. Maurice Zolotow, joka tuntee läheisesti monia kuuluisuuksia, sanoi tästä: ”Noin viidentoista vuoden ajan olen ollut Broadwayn ja Hollywoodin mies- ja naistähtien uskottuna, ja heillä jos kellään on tilaisuus solmia löyhiä sukupuolisuhteita. Muutamat heistä hankkivatkin tällaisia kokemuksia mahdollisimman paljon . . . Mutta avatessaan sydämensä ja kertoessaan kaunistelemattoman totuuden he tunnustavat, miten tyhjää ja epätyydyttävää heidän elämänsä on.”

Tavallisesti kuuluisa henkilö unohdetaan pian, kun hän kuolee. Vaikka hänen nimensä voi säilyä historiankirjoissa, se lakkaa olemasta ihmisten huulilla. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun sukupolvi vaihtuu ja vanhemmat, jotka tunsivat hänet, kuolevat. Esimerkiksi kuinka monta vanhan ajan Kreikassa kuuluisuutta saavuttanutta suurta urheilijaa sinä tiedät nimeltä? Kuinka monille osoitetaan suosiota nykyään?

Oletko koskaan kuullut Filonideestä? Hän saavutti mainetta juoksemalla 170 kilometriä yhdessä päivässä, mutta yleisö ei nykyään osoita suosiotaan hänelle. Entäpä Alkibiades? Hän oli kuuluisa, koska hän oli ainoa, jolla oli seitsemät kilpa-ajovaunut olympiakisoissa yhdellä kertaa, ja hän sai ensimmäisen, toisen ja kolmannen palkinnon. Kaupungit juhlivat yhdessä hänen voittoaan; kuitenkin hän on tuntematon nykypäivän suurelle yleisölle.

Tuollaisten ihmisten kuuluisuus oli suhteellisen lyhytaikaista. Se ei ollut ikuista, kuten monet ovat voineet ajatella sen olevan. Sama pitää paikkansa nykyään maineesta. Hiljattain erään laulutrion kuuluisa jäsen sanoi: ”Me olemme ajassa kiinni aina ja ikuisesti.” Eikö tämä olekin pelkkää mielikuvitusta, toiveajattelua? Ainoa keino, jolla joku voi olla ”ajassa kiinni aina ja ikuisesti”, on saada ikuisen elämän lahja, jonka meidän Luojamme on luvannut hänen tahtonsa tekeville. – Room. 6:23.

Eräs nykyajan urheilija, nyrkkeilijä, joka saavutti mainetta eteläisen Tyynenmeren alueella, tuli tajuamaan, että on muutakin etsimisen arvoista kuin maine. Hän tiesi, mitä on olla kuuluisa. Ihmisten oli tapana ojentaa kätensä koskettaakseen häntä, kun hän kulki ohitse; hänellä oli voittopalkintoja, julkisuutta ja henkilökohtaista kunniaa.

Ymmärtäessään, ettei hänen ottelemisensa miellyttänyt hänen Luojaansa, hän lopetti sen välittömästi. Kun häneltä kysyttiin, mitä ihmiset sanoisivat, erityisesti kun oli suunniteltu suuri ottelu sitä seuraavaksi päiväksi, jolloin hän lopetti, ja tarkoituksena oli hänen valitsemisensa edustamaan saartaan Uudessa Kaledoniassa pidettäviin erikoiskisoihin, hän vastasi lyhyesti ja selvästi. Hän sanoi, ettei ihmisten suosiolla ollut enää merkitystä hänelle. Hän halusi Jumalan hyväksynnän. – 2. Tim. 2:24.

Sen sijaan, että kadehtisit kuuluisuuksia, joilla on ohimenevästi maineikas nimi ihmisten keskuudessa, eikö sinun olisi paljon antoisampaa ja tyydyttävämpää etsiä hyvää nimeä Jumalan silmissä tekemällä hänen kirjoitetun Sanansa kanssa sopusoinnussa olevia hyviä tekoja?

Nyrkkeilijä, joka luopui maineesta etsiäkseen hyvää nimeä Jumalan silmissä, valitsi paremman elämäntavan. Nyt hän tuntee tyydytystä auttaessaan toisia, mielihyvää ollessaan tosi ystävien ympäröimä ja onnellisuutta odottaessaan ikuista tulevaisuutta inhimillisessä täydellisyydessä Jumalan uudessa järjestyksessä. Eikö se ole haluttavampaa kuin kuuluisuuden katoava maine?