Hyödyn saaminen iäkkäiden kanssa seurustelemisesta
NYKYÄÄN perhe, jolla ei ole ainakin yksi yli 65-vuoden ikäinen sukulainen, on todella poikkeuksellinen perhe. Meidän maassamme on 65-vuotiaita tai vanhempia noin 9 prosenttia väestöstä. Amerikassa heitä on tällä hetkellä noin 19000000 – lähes 10 prosenttia maan väestöstä. Englannissa yli 65-vuotiaiden määrä on ohittanut 8000000:n rajan – yli 10 prosenttia väestöstä. Muissa maissa todetaan samoin iäkkäiden ihmisten määrän lisääntyneen.
Niin monia miljoonia ihmiskunnasta voidaan tuskin jättää huomioon ottamatta. Tämä näyttää kuitenkin olevan taipumuksena nykyisessä nopeasti kehittyvässä maailmassa, jossa asetetaan suurempi paino nuoruudelle ja nuorena olemisen eduille. Harvoin enää iäkkäitä kutsutaan nuorten kokoontumisiin. Itse asiassa lapsia ja ystäviä on kannustettava melkoisesti, ennen kuin he pitävät yhteyttä iäkkäisiin kirjeitse tai puhelimitse. Aina ei ole ollut näin. Ajat ovat muuttuneet.
Eräs 82-vuotias mies muistelee muutosta seuraavilla Newark Evening News -lehdessä kerrotuilla sanoilla: ”Kun olin poikanen, niin kuului elämän menoon, että ympärillämme oli vanhoja ihmisiä. Naapuristoni oli täynnä heitä . . . Kävellessäni katua pitkin melkein jokaisen vanhan punaisen tiilitalon kuistilla tai edessä olevalla jalkakäytävällä istui pari vanhusta. Vain muutamat heistä asuivat yksin, useimmat lastensa ja lastenlastensa kanssa. He puhuivat, lukivat tai rentoutuivat; joillakin oli erikoisharrastuksia. Jokainen hymyili ja sanoi ystävällisen sanan meille, kun kuljimme ohitse. Kotimme vieressä asui kookas rouva Burns, joka kutsui meidät sisälle joka kerta kun hän oli paistanut ihanaa hiivaleipää, jolle hän levitti tuoretta kotona tehtyä chilikastiketta. . . . Vanha mies Sherman oli lopettanut kaupan pidon . . . Hänen tyttärensä huolehti hänestä. . . .
”Me kunnioitimme ja arvostimme näitä vanhoja ihmisiä; emme vitsailleet heistä emmekä tehneet heistä pilaa heidän selkänsä takana. He pitivät hyvää huolta lapsistaan ja sivuutettuaan teini-iän lapset odottivat huolehtivansa vuorostaan vanhemmistaan.
”Nykyään vanhukset istuvat yksin jossain likaisessa vuokrahuoneessa tai puiston penkillä, hylättyinä, vain odottaen . . . He tietävät, että ajat ovat muuttuneet, mutta havaitsevat jääneensä osattomiksi edes pienestä osasta siitä rakkauden ja arvonannon sadosta, jota he olivat toivoneet lapsiltaan.”
Vanhuuden todellinen murhenäytelmä on nykyään se, että yhä useampien vanhusten lapset ja heidän ympärillään olevat nuoret rakastavat heitä vähemmän. Harvat lapset nykyään pitävät etuna huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan. Kuitenkin monet aikaisempien sukupolvien lapset ajattelivat eri tavalla.
Enemmän kunnioitusta muinaisina aikoina
Kuten Raamattu osoittaa, Jumala käski muinaisen Israelin lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, ja tämä osoittautui hyödylliseksi lapsille. (2. Moos. 20:12) Yhdyskuntia, joissa oli runsaasti vanhoja ihmisiä, pidettiin erittäin suosittuina. Se, miten kunnioittavasti iäkkäitä ihmisiä kohdeltiin, ilmenee käskystä: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:32) Iäkkäitten kunnioittaminen oli Jumalan käsky, pyhä velvollisuus. Jopa ”vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan”, kun patriarkka Job kulki heidän ohitseen kadulla. (Job 29:8) Iäkkäitten kunnioittaminen oli kaunista silloin niin kuin se on nykyäänkin, kun kunnioitusta osoitetaan sitä ansaitseville.
Jopa joissakin sellaisissa kansoissa, joita ei ohjannut Jumalan laki, osoitettiin kunnioitusta iäkkäitä kohtaan. Egyptiläiset nuoret miehet nousivat iäkkäitten edessä ja luovuttivat heille ensimmäisen sijan. Spartan nuoret tekivät samoin ja vaikenivat vanhempien miesten ollessa läsnä. Kreikassa kohdeltiin vanhoja miehiä kunnioituksella.
Iäkkäillä katsottiin olevan ymmärrystä ja arvostelukykyä. Heillä uskottiin olevan runsaasti viisautta ja muistitietoa. Vanhat miehet toimivat kuninkaitten neuvonantajina, ja ihmiset suhtautuivat yleensä myönteisesti heidän tietoonsa ja ymmärrykseensä. Kun Jerobeam ja koko Israel pyysivät Rehabeamia keventämään heidän raskaita taakkojaan, niin Raamattu sanoo: ”Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa.” Rehabeam kuitenkin ”hylkäsi neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan”. (1. Kun. 12:4–19) Seurauksena oli kapina Israelissa ja auttamaton hajaannus kahdentoista sukukunnan valtakunnassa.
Eri puolilla maailmaa vanhoja ihmisiä pidetään yhä suuressa arvossa. Mutta yleisesti puhuen läntisessä maailmassa heidän vaikutusvaltansa on suuresti vähentynyt. Kuitenkin vanhoilla ihmisillä on yhä paljon tarjottavana, ja heidän seuransa voi osoittautua korvaamattoman arvokkaaksi, jos vain kuuntelee heitä ja ottaa opikseen.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että jokainen iäkäs ihminen puhuu jatkuvasti viisauden ja rohkaisun sanoja. Monilla heistä on ollut paljon kokemusta, ja joidenkuiden menneisyys on ehkä hyvinkin rikassisältöinen. On kuitenkin muistettava, että monet maailman ongelmista ja vaikeuksista voidaan nähdä harmaapäiden aikaansaamiksi. Valikoiminen on siis paikallaan. Kun vanhat ovat noudattaneet Jumalan vanhurskasta menettelytapaa, niin silloin on todennäköistä, että heidän seurassaan olemisesta on monia hyötyjä. Raamatun periaate pysyy totena: ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.” (Sananl. 16:31, Um) Harmaantunut pää, johon Jumalan sana on vaikuttanut, on kauneuden kruunu, ja sellaisen vanhuksen seurasta saa mielihyvää ja hyötyä.
Iäkkäiden monet avut
Hyvin usein nuoret pelkäävät, että vanhat ihmiset muodostavat taloudellisen taakan, suuremman kuin he välittävät kantaa. Sen vuoksi he kaihtavat heitä. Todellisuudessa on kuitenkin 2–5 kertaa todennäköisempää, että sinä perit rahaa tai omaisuutta iäkkäiltä vanhemmiltasi tai muilta vanhoilta sukulaisiltasi kuin että sinun on pakko maksaa heidän laskunsa!
On totta, että vanhuuteen kuuluvat sille ominaiset säryt ja kivut, mutta niin ne kuuluvat nuoruuteenkin. Ajattelehan lapsuuteen liittyviä sairauksia. Silloin kun vanhuus ei tuo muassaan liian paljon sairauksia, mielipahaa ja pelkoa, niin se voi itse asiassa olla miellyttävä tyyneyden kausi, jolloin arvossa pidetyt muistot ovat lukittuina levolliseen mieleen. Kuka nuori ei haluaisi edes rahtusen tuota tyyneyttä itselleen tässä sekasortoisessa maailmassa! Hän voi nauttia siitä viipyessään hetken levollisten vanhusten seurassa.
Iäkkäät tarjoavat usein paljon vain olemalla sitä mitä he ovat – vanhoja ihmisiä. He osoittavat lämpöä ja kiintymystä, jota lapset rakastavat. Siksi isovanhemmat ovat erinomaisia lapsenkaitsijoita, erityisesti, kun heitä ei käytetä hyväksi kohtuuttomasti. He ovat myös hyviä opettajia. Pienellä 5-vuotiaalla tytöllä oli tapana viettää aikaansa isoäitinsä kanssa. Mummo kertoi hänelle Jumalasta ja hänen valtakuntansa siunauksista. Lapsi kasvoi suureksi päättäneenä tulla Vartiotorni-seuran lähetystyöntekijäksi, minkä päämäärän hän lopulta toteuttikin.
Useimmat meistä muistavat rakkaudella tuntemiamme vanhoja ihmisiä, ehkä omia isovanhempiamme. Eräs nuori mies muisti isoäitinsä niistä ihanan tuoksuvista, paksukuorisista ruskeista leivistä, joita hän leipoi. ’Isoäiti otti leivän kuumana uunista, mursi sen kahtia ja pani keskelle suuren voinokareen’, hän muisteli ihastuneena. ’Kun sitten voi oli kokonaan sulanut ja levinnyt leipään, hän antoi meille suuren viipaleen. Ahmimme jokaisen murun. Kotona meidän ei annettu syödä uunituoretta leipää, mutta isoäiti piti aina huolen siitä, että me saimme sitä.’ Tuo nuori mies muisti kauan isoäitiään ja hänen hyvältä tuoksuvaa keittiötään.
Se yksinkertainen asia, että iäkkäillä ei tavallisesti ole kiire, on hyöty, jota ei tule jättää huomioon ottamatta. Usein kaikki mitä nuori toivoo on kuuleva korva, ehkä vähän myötätuntoa ja ymmärtämystä. Vanhemmilla ihmisillä on usein aikaa ja kärsivällisyyttä sellaiseen. Eräs vanhahko isoäiti sanoi: ”Olen ollut hämmästynyt ja ihastunut havaitessani, miten monet naapurien lapsista pistäytyvät luonani vain jutellakseen vähän aikaa. He jättävät kiireisen leikkinsä tullakseen kertomaan minulle jotain mielenkiintoista tai kertoakseen ajatuksiaan. Minun tarvitsee vain kuunnella, sillä he näyttävät haluavan vain myötätuntoisen kuuntelijan. He eivät voi tietää, minkä ilon he tuottavat sellaiselle, jonka lapset ja lapsenlapset ovat kaukana, mutta ehkä he tuntevat jotain siitä rakkaudesta, jonka he herättävät.”
Ei kaiken, mitä vanhat ihmiset tekevät, tarvitse välttämättä olla heistä suurta, jotta se olisi vaikuttavaa. Heidän silloin tällöin leipomansa uunillinen pikkuleipiä muistetaan kauan. Kuka nuori äiti ei ole arvostanut apua sukkien korjaamisessa? Tai kun sairaus tai väsymys iskee, onko parempaa kuin isoäiti tai isoisä, jonka puoleen kääntyä avun saamiseksi?
Usein vain vanhemman ihmisen lausuma sana tai lause voi herättää toisessa varmuuden tunteen ja kannustaa häntä tekemään hyvää. Eräs vanhahko nainen kertoo lapsuutensa päivistä. Hän oli tuntenut monia vanhoja ihmisiä, mutta hän muistaa erityisesti erään vanhan rouvan, joka oli tyyni, hellä ja ystävällinen: ”Muistan niin selvästi kuin eilisen päivän, kun otin häntä kädestä, katsoin häntä silmiin, näin hänen hymyilevän minulle ja kuulin hänen sanovan: ’Jumala siunatkoon sinua, lapseni.’ Muistan jopa hänen nimensä.” Hän sanoo, että tuo pelkkä kosketus vanhoihin ”sai minut haluamaan olla hyvä”.
Etsi iäkkäiden seuraa
Vanhojen kanssa seurusteleminen on epäilemättä lyöty suuressa määrin laimin nykyisessä elämässä, mikä on johtanut rakkauden ja siunausten puuttumiseen niin vanhoilta kuin nuoriltakin. Miksi et tekisi jotain tilanteen korjaamiseksi? Miksi et kehottaisi vanhoja tulemaan silloin tällöin vierailulle ja nauttisi heidän seurastaan? Kutsu heitä päivälliselle, mistä he tulevat olemaan erittäin kiitollisia, ja se on oleva samalla antoisaa sinulle. Mikset kutsuja tai illanistujaisia valmistaessasi sisällyttäisi vierasluetteloosi joitakin vanhojakin ihmisiä? Suurissa ihmisjoukoissa vanhoilla ihmisillä on taipumus vetäytyä syrjään. Mikset etsisi heidän seuraansa ja tekisi heistä osan juhlaa? Ole heidän kanssaan ja tee heistä osa elämääsi. Tällainen osoittamasi ystävällisyys estää vanhoja sairastumasta yksinäisyyden ja itsesäälin tautiin.
Tietysti on seikkoja, jotka on muistettava vierailtaessa vanhojen luona. Varaa itsellesi ensiksikin riittävästi aikaa rakentavaa käyntiä varten. Liian usein nuoret ryntäävät sisään sanoen anteeksipyydellen: ”Olen pahoillani, etten voi viipyä kuin hetken.” Yritä välttää kiireellisyyttä. On myös hyvä pitää mielessä mielenkiintoisia ja tärkeitä aiheita, joita haluat tuoda esiin keskustelussasi. Valitse asia, jonka haluat esittää. Ja yritä lähtiessäsi sanoa ajankohta, jolloin he saattavat odottaa sinua käymään tai kuulevansa sinusta suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa. Tämä antaa heille jotain mitä odottaa.
On myös hyvä, että tuot mukanasi jotain, josta voitte keskustella. Voisit ottaa mukaasi kirjeen joltain perheenjäseneltä ja lukea sen ääneen. Ehkä olet lukenut kirjan tai lehden, joka on herättänyt kiinnostuksesi. Voisit kertoa joitakin nauttimistasi mielenkiintoisista piirteistä. Korosta seikkoja, jotka tekivät sinuun suuren vaikutuksen. Näin auttamalla heitä autat itseäsi muistamaan sinua kiinnostavia asioita.
Vanhat ihmiset pitävät erityisesti ruukkukasveista tai kukkasista. Nämä ovat hyviä lahjoja, jos ajattelet viedä jotain mukanasi. Jos olet kutonut jotain heille, niin he vaalivat erityisen hellästi sellaisia henkilökohtaisia tavaroita. Jos haluat antaa rahaa, pane se kirjekuoreen, ja ehkä haluat ehdottaa, miten toivot heidän käyttävän sen. Perheenjäsenten valokuva-albumit, ruokatavat tai jokin mieliruoka ilahduttavat vanhoja ihmisiä.
Ole valpas huomaamaan, ovatko he väsyneitä ja masentuneita. Vanhoilla ei ole nuorten voimia. Arvioi pieniksi heidän virheensä. Pidä keskustelusi myönteisenä, älä arvostele äläkä moiti. Ihaile heidän ulkoasuaan, jos he kiinnittävät huomiota itseensä. Jos he huolehtivat tavaroistaan ja omaisuudestaan, pane se merkille äläkä pelkää lausua heille kohteliaisuuksia heidän harrastuksistaan. Kun vanhat puhuvat, kuuntele heitä. Voit oppia jotakin. Vanhat ihmiset ovat oppineet selviytymään monista tuskista ja kärsimyksistä. He voivat auttaa sinua osoittamalla sinulle, miten voit välttyä tarpeettomilta kärsimyksiltä ja piileviltä vaaroilta.
Samoin kuin muinaiset juutalaiset olivat velvollisia kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä, nykyään kristitytkin ovat yhtä suuren velvoituksen alaisia. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä.” – 1. Tim. 5:1, 2.
Me voimme osoittaa kiinnostuksemme käymällä vanhojen luona ja tekemällä heistä osan elämäämme. Me voimme tervehtiä heitä, kun tarjoutuu tilaisuus, ja osoittaa vilpittömästi, että iloitsemme saadessamme pitää heidät keskuudessamme. Jos välimatka estää meitä näkemästä heitä henkilökohtaisesti niin usein kuin haluaisimme, voimmehan aina käyttää puhelinta tai tavoittaa heidät kirjeitse. Äänesi kuuleminen tai sinulta kuulumisia kertovan kirjeen lukeminen ja ajatus, että välitit heistä niin paljon, että muistit heitä, ovat rakkaudellisia palkintoja iäkkäille. Nämä seikat maksavat meille niin vähän, mutta ne merkitsevät erittäin paljon.
Monille voi vanhuus olla kuin kesäpäivän myöhäinen iltapäivä, kun varjot ovat pidentyneet, mutta valo viipyy vielä ja linnunlaulu kuuluu vielä puitten latvoissa ja hämäryys on rauhaa. Seurustellessamme tuollaisten vanhojen ihmisten kanssa me opimme usein, mikä on elämässä tärkeätä. He voivat, kuten maakin, olla täynnä aarteita, tuntemattomia aarteita, jotka voidaan vielä löytää ja joista voi nauttia. Se, että nuoret etsivät heidän seuraansa, on ystävällisyyden osoitus, ja he itse rikastuvat siunauksista, joita vain vanhat ihmiset voivat antaa.
[Kuva s. 5]
Vanhat ihmiset osoittavat usein lämpöä ja kiintymystä, josta lapset pitävät