Miksi kuu paistaa

● Olet epäilemättä nähnyt öisin kilpiä, jotka heijastavat valoa. Tämä on mahdollista, koska näiden kilpien kirjaimissa on kerros pienen pieniä lasihelmiä, joiden halkaisija on vain murto-osa millimetristä. Ne on sen jälkeen päällystetty muovilla. Kun auton ajovalot osuvat niihin, ne heijastavat valon.

Äskeiset tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet, ettei ihminen ollut ensimmäinen, joka käytti tämänkaltaista valonheijastajaa. Kuun pinnalla olevat todisteet osoittavat, että tätä heijastusperiaatetta käytti ensin maailmankaikkeuden Luoja.

Tutkiessaan astronauttien maahan tuomaa kuu-ainetta tiedemiehet ovat todenneet, että jopa 50 prosenttia kuun ”maaperästä” muodostuu lasista. Tämä lasi esiintyy erimuotoisena. Jotkut osaset ovat pyöreitä, toiset soikeita tai pisaramaisia tai käsipunnuksen muotoisia. Lasipalojen koko vaihtelee mitättömistä hiukkasista millimetrin kokoisiin helmiin.

Näiden lasihelmien pinta on hyvin sileä. Kun valo paistaa niihin, ne ovat erittäin loistavia. Tri Wernher von Braun, jolla on huomattava asema Yhdysvaltain avaruusohjelmissa, kirjoitti niiden ”loistavan auringonvalossa niin kuin valoa heijastavat lasihelmet valtatien liikennekilvessä”. Vaikka suurin osa tästä lasista on väritöntä, niin osa on ruskeaa, keltaista, punaista tai vihreää.

Vieläpä kuun kivetkin osoittavat, että ne on tehty heijastamaan valoa, sillä ne ovat täynnä pieniä lasipäällysteisiä koloja. Toisissa on hajallaan lasipisaroita, ja ne näyttävät aivan lasitetuilta.

Astronautit havaitsivat lisäksi kuukävelynsä aikana pienten kraattereiden pohjalla kimaltelevia paljetteja, jotka näyttivät lasitetuilta laikuilta muistuttaen sulan metallin muodostamia läiskiä. Näitä oli sekä kivissä että maaperässä.

Kuinka ihmeen tarkka onkaan Raamatun lausunto 1. Moos. 1:16:ssa, missä kuuta luonnehditaan ”valoksi”, joka on luotu ”hallitsemaan yötä”!