Onko Kuolemanlaakso nimensä mukainen?

NIMI Kuolemanlaakso tunnetaan kautta maailman. Mutta monet ihmiset tietävät hyvin vähän itse paikasta. Onko se todella kuoleman laakso? Missä se sijaitsee? Miksi se on niin kuuluisa?

Kuolemanlaakso sijaitsee Yhdysvalloissa Itä-Kaliforniassa lähellä Nevadan osavaltion rajaa, lähes 400 kilometriä koilliseen Los Angelesista. Se on suunnilleen 10–20 kilometriä leveä ja 200 kilometriä pitkä. Vuonna 1933 laaksosta ja sitä ympäröivistä vuorista, lähes 8000 neliökilometrin alueesta, tehtiin kansallispuisto, ja sitä kutsutaan nimellä Death Valley National Monument.

Itse laakso on laaja vajoama, josta 1400 neliökilometriä on merenpinnan alapuolella. Siellä, Badwaterin lähellä, on läntisen pallonpuoliskon matalin kohta, joka on noin 86 metriä merenpinnan alapuolella. Mutta ironista kyllä, se on vain noin 130 kilometrin päässä Mount Whitney-nimisestä vuoresta, joka on 4418 metrin korkuinen ja korkein kohta Yhdysvalloissa Alaskan ulkopuolella.

Laakson länsipäässä on Telescope Peak, joka kohoaa 3367 metrin korkeuteen. Badwaterista huipulle asti on yhtämittaista nousua. Vuori on todella mahtava kohotessaan kaiken lähiympäristössä olevan yläpuolelle. Miten suurenmoinen näkymä avautuukaan sen huipulta!

Kaukaisessa menneisyydessä suuri järvi peitti Kuolemanlaakson. Kun sitten kuivuus lisääntyi, järvi pieneni ja lopulta hävisi ja vain vedessä ollut runsas suolamäärä jäi jäljelle. Se muodosti noin 500 neliökilometrin suola-altaan, joka on laakson matalin, kuumin ja kuivin alue.

Ilmasto ja sen vaikutus elämään

Paahtava aurinko kohottaa lämpötilat laaksossa ennätysmäisen korkeiksi ja tekee ilmaston ihmisille vaaralliseksi. Vuoden 1913 heinäkuun 10. päivänä mitattiin lämpötilaksi 57 astetta varjossa. Se oli siihen mennessä korkein muistiin merkitty lämpötila maailmassa, mutta yhdeksän vuotta myöhemmin Libyan eräässä kylässä ilmoitettiin mitatun 58 asteen lämpötila, mikä on yhä maailman lämpöennätys.

Kuolemanlaakson maalämpötilat kohoavat usein 85 asteeseen. Eräs nainen, jonka mies toimii johtavana luonnontutkijana Kuolemanlaaksossa, kertoi saaneensa kovaksi keitettyjä kananmunia haudattuaan ne pikkupoikansa hiekkalaatikkoon. Ja teetä hän valmisti asettamalla teepusseja vesikannuun, joka oli ulkona auringonpaisteessa.

Kuolemanlaakso on myös yksi maailman kuivimmista paikoista. Ilman suhteellinen kosteus laskee alle neljännesprosentin! Mutta sää muuttuu talvella, ja marraskuusta toukokuuhun ilmasto voi olla lähes ihanteellinen.

Sademäärä on yleensä vain noin viisi senttimetriä vuodessa. Lyhyitä sadekuuroja esiintyy tavallisesti keväällä ja syksyllä. Jatkuvat kaatosateet ovat harvinaisia, mutta kun niitä esiintyy, kosteus herättää eloon siemenet, jotka ovat saattaneet olla itämättöminä useita vuosia. Autiomaa-alueet peittyvät silloin monenlaisista kauniista kukista – esikoista, unikoista, auringonkukista jne. Kerrotaan, että laakson alueelta on löydetty 22 sellaista kasvia, joita ei esiinny missään muualla maailmassa.

Äärimmäisestä kuumuudesta ja kuivuudesta huolimatta täällä elää myös huomattava määrä eläimiä. Laakson pohjalta on muistiinmerkintöjen mukaan tavattu 26 nisäkäslajia, kojootti, nopsa kettu ja kengururotta mukaan luettuina. Siellä on myös monia lajeja sisiliskoja, käärmeitä, hämähäkkejä ja hyönteisiä. Huomattavinta on kuitenkin ehkä se, että maan kerrotaan elättävän 230 lintulajia.

Uskoisitko, että Kuolemanlaaksossa elää myös kaloja? Kyllä niitä elää! Pieni hammaskarppeihin kuuluva kala, joka harvoin on viittä senttimetriä pitempi, elää laakson ainoassa ympäri vuoden virtaavassa, Salt Creek -nimisessä kapeassa joessa. Nevadan yliopiston biologian professori James E. Deacon huomautti:

”Olemme merkinneet muistiin veden lämpötiloja, jotka vaihtelevat 44:stä 4:ään asteeseen, eikä hammaskarpeissa ilmene mitään haittavaikutuksia. Laboratoriokokeistamme tiedämme, että ne voivat kestää jopa niinkin alhaisia lukemia kuin 0,5 astetta, ja arvelemme, että nuo kalat voivat sietää jopa viisi kertaa merivettä suolaisempaa vettä.”

Kuolemanlaakson kansallispuistosta on tullut todellinen turistinähtävyys harvinaisten kasviensa ja kalojensa, korkeitten vuortensa, hedelmättömien kukkuloittensa, laajojen suolakerrostumiensa, kultaisten hiekkakinostensa, lämpöisen talvi-ilmastonsa ja muitten erikoisuuksiensa ansiosta. Vuonna 1969 siellä kävi puoli miljoonaa ihmistä. Mutta mitä sen nimi – Kuolemanlaakso – merkitsee?

Nimen alkuperä

Meidän on palattava taaksepäin yli 120 vuotta. Vuonna 1848 löydettiin kultaa Sacramenton lähellä olevasta Sutter’s Mill -nimisessä paikasta Pohjois-Kaliforniasta. Pian sinne virtasi vankkurikaravaaneja, ihmisiä ja tarvikkeita nopean rikastumisen toivossa.

Pitkä, vaarallinen matka alkoi lähellä Salt Lake Cityä olevasta paikasta Utah’n osavaltiosta. Matkalaisten täytyi kulkea suuren, kuivan autiomaan poikki, joka on nyt Nevadan osavaltio, ja sen jälkeen ylittää korkea Sierra Nevada -vuoristo. Paksut lumikerrokset tekivät ne suurimmaksi osaksi vuotta ylitsepääsemättömiksi.

Sen vuoksi lähes sadan vankkurin karavaani lähti vuoden 1849 loppupuolella Salt Lakesta ja etsi reitin Sierra Nevada -vuoriston sivuitse etelää kohti. Väärien laskelmien ja virheellisen kartan vuoksi vankkurit kulkeutuivat Kuolemanlaaksoon. Oli ilmeistä, että kullanetsijät olivat eksyneet. Heidän keskuudessaan syntyi erimielisyyttä, ja he erosivat pelon valtaamiksi pieniksi ryhmiksi, joista kukin etsi ulospääsytietä vuorijonojen läpi.

Eräs suurehko ryhmä, johon kuuluvat olivat väsyneitä ja masentuneita oltuaan eksyksissä 80 päivää, leiriytyi erään lähteen luo Telescope Peakin juurelle. Sieltä lähti kaksi nuorta miestä, Lewis Manly ja John Rogers, hakemaan apua ja tarvikkeita. Heillä ei ollut aavistustakaan heitä odottavasta piinallisesta kestävyyskokeesta. Päästyään ulos laaksosta he vaelsivat eteenpäin, suuren Mojaven aavikon yli ja pääsivät rannikolle. Matkaa kertyi hieman yli 400 kilometriä!

Saatuaan tarvikkeita he lähtivät paluumatkalle. Mikä riemu syntyikään, kun he palasivat oltuaan poissa 26 päivää! Vankkurit hylättiin ja koko riutuneiden miesten, naisten ja lasten joukko aloitti pitkän matkan turvaan. Kerrotaan, että kun he ylittivät Panamintvuoren, he katsoivat takanaan olevaa suurta valkoista laaksoa viimeisen kerran ja joku sanoi: ”Hyvästi, Kuolemanlaakso.” Nimi on säilynyt.

Vaikka tuo ryhmä jäi eloon Manlyn ja Rogersin ansiosta, toiset eivät olleet yhtä onnekkaita. Kerrotaan, että karavaanista menehtyi 3–8 ihmistä laaksossa. Ja jollei joku suhtaudu Kuolemanlaakson äärimmäiseen kuumuuteen ja kuivuuteen kunnioittavasti, se voi nykyäänkin olla nimensä mukainen.