Lasten kasvattaminen jumalisesti
NYKYÄÄN varsin monien vanhempien sydän on murtunut sen vuoksi, millaisia heidän lapsistaan on tullut. He kysyvät jatkuvasti: ”Missä teimme väärin?”
Mutta on myös vanhempia, joiden lapset tuottavat heille iloa. Eräs heistä on äiti, joka hiljattain kirjoitti Vartiotorni-seuralle ja kertoi, miten hänen lapsensa todistavat Jumalan nimestä ja valtakunnasta. Hän lopetti sanoen: ”Lapsemme ovat todellinen ilo meille.”
Mistä ero johtuu? Epäilemättä lapset, jotka tuottavat iloa vanhemmilleen, on huolellisesti kasvatettu ”Jehovan kurissa ja henkisessä ohjauksessa”. (Ef. 6:4, Um) Huomion arvoisen esimerkin tällaisesta kasvatuksesta antoi Alabamassa Yhdysvalloissa isä, joka on Jehovan todistaja ja joka on kasvattanut kahdeksantoista lasta; heistä kaksitoista oli hänen ensimmäisestä avioliitostaan ja kuusi toisesta. Nuorin lapsista on nyt 14-vuotias ja vanhin 42-vuotias, ja he kaikki ovat innokkaita Jehova Jumalan antautuneita palvelijoita. Heidän joukossaan on valvojia, lähetystyöntekijöitä ja muita kokoajansaarnaajia. Miten hän menetteli kasvattaessaan heitä ”Jehovan kurissa ja henkisessä ohjauksessa”?
Ensiksikin hän vaali kodissa lämmintä, rakkaudellista ilmapiiriä. Ne, jotka olivat erossa toisistaan päivän aikana, kysyivät tavallisesti ilta-aterialla toisiltaan: ”Mitä sinä teit tänään?” Jos heillä oli kiinnostava tai huvittava kokemus, he mielellään kertoivat siitä muille. Jos joku tuli kotiin myöhemmin, eikä kukaan kysynyt häneltä: ”Mitä sinä teit tänään?” hän tavallisesti kysyi: ”No, eikö kukaan aio kysyä minulta, mitä minä tein tänään?” Jokainen saatiin tuntemaan, että muut perheessä olivat kiinnostuneita hänestä ja välittivät hänestä.
Isä piti huolta myös siitä, että perhe nautti virkistäytymisestä yhdessä. Sekä hän että hänen vaimonsa olivat mukana lasten pallopeleissä, vaikka tytöt juoksivat pesävälit äitinsä puolesta. Hänellä ja hänen vaimollaan ei ollut niin kiire, etteivät he olisi ehtineet sellaisiin toimiin. Ja he ottivat kaikki lapset mukaansa, kun he kävivät lomiensa aikana mm. Grand Canyonin ja Yosemiten kansallispuistossa.
Vaikka isä oli rakkaudellinen ja hellä, hän osasi myös olla luja tarpeen tullen. Kun tytöt kasvoivat suuremmiksi, hän määräsi tyttärilleen ankaran ja pysyvän säännön. Aina kun joku poika pyysi jotakuta heistä ulos, toisen sisaren oli mentävä mukaan. Tämä ei aina miellyttänyt nuoria miehiä, mutta tyttäret kunnioittivat isänsä ohjeita ja toiveita tässä niin kuin kaikessa muussakin. He arvostivat hänen viisasta ja rakkaudellista huolenpitoaan heistä.
Erityisesti isä opetti Jumalan valtakunnan etujen panemista ensi sijalle ja antoi esimerkin siinä. (Matt. 6:33) Hän piti huolta siitä, että perhe tutki Raamattua yhdessä ja rukoili yhdessä, ja hän rohkaisi lapsiaan tutkimaan Raamattua henkilökohtaisesti. Raamatulliset sanat olivat ensimmäisiä ilmaisuja, joita he oppivat. Isä piti järkähtämättömänä sääntönä, ettei koskaan saanut laiminlyödä kristillisen seurakunnan kokouksia. Silloinkin kun sukulaisia, jotka eivät olleet todistajia, tuli vierailulle, hänen koko perheensä, kaikkiaan neljätoista, lähti kokouksiin. Heidän vieraillaan oli tapana kysyä: ”Aiotteko te kaikki lähteä?” Kyllä he aikoivat, ja niin vieraille jäi valittavaksi joko jäädä yksin kotiin tai lähteä perheen mukana kokoukseen. Hämmästyksekseen vieraat havaitsivat nauttivansa ja hyötyvänsä todistajien kokoukseen menemisestä!
Eivät ainoastaan isä ja äiti antaneet hyvää esimerkkiä olemalla säännöllisiä kristillisessä kenttäpalveluksessa, vaan koko perheellä oli usein tapana saarnata kesäaikana 1–3 kuukautta sellaisissa osissa maata, joissa ei tavallisesti kuultu Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Käydessään ovelta ovelle vanhemmat ottivat pienimmät mukaansa, jotta he varttuessaan olisivat pitäneet talosta-taloon-saarnaamista luonnollisena asiana.
Näitä lapsia auttoi myös hyötymään ”Jehovan kurista ja henkisestä ohjauksesta” isän tapa kutsua kotiinsa Vartiotorni-seuran matkaedustajina toimivia. He saivat tuntea olonsa hyvin kotoisaksi ja siksi he aina tulivat mielellään. Heillä oli erinomainen vaikutus lapsiin ja he antoivat heille jotain, mihin pyrkiä.
Kahdeksantoista lasta ja kaikki pitävät lujasti kiinni Jehovan puhtaasta palvonnasta saarnaamisessa ja käytöksessä! Niin, sellainen on todella mahdollista, kun noudatetaan apostolin neuvoa kasvattaa lapset ”Jehovan kurissa ja henkisessä ohjauksessa”.