Karkurit

Miksi 18-vuotias tyttö haluaa lähteä pois 30 huonetta käsittävästä kodistaan asuakseen jossain likaisessa, syöpäläisiä kuhisevassa vuokra-asunnossa köyhälistökorttelissa? Miksi hän haluaa paeta aineellisesti yltäkylläisestä elämästä elämään, joka ei tarjoa hänelle mitään aineellisesti, niin että hänen täytyy jopa kerjätä saadakseen ruokaa? Monien aikuisten mielestä sitä on vaikea käsittää, mutta ei useitten nuorten mielestä.

Edellä mainittu tyttö oli vain yksi monista nuorista, jotka ovat karanneet rikkaasta tai melko varakkaasta kodistaan elääkseen kurjuudessa. Yhdysvalloissa karkureita on arviolta toista miljoonaa, joista suunnilleen 90 prosenttia on lähtöisin sellaisista kodeista.

Nuoret karkurit esittävät useita syitä kotoa lähtemiseen. Tilanne kotona näytti sietämättömältä, koska vanhemmat ja heidän lapsensa eivät ymmärtäneet toisiaan eivätkä olleet kanssakäymisissä keskenään. Jotkut nuorista saivat huonoja arvosanoja koulussa, ja heidän vanhempansa painostivat heitä menestymään perheen maineen ylläpitämiseksi naapuristossa. Koska heistä tuntui, etteivät he olisi kyenneet selviytymään koulun kokeista toukokuussa tai palaamaan kouluun syyskuussa, he päättivät karata. Juuri noina kuukausina karkaa eniten nuoria Yhdysvalloissa.

Toinen syy kotoa karkaamiseen on vanhempien ulkokultaisuus, kun he puhuvat korkeiden ihanteiden mukaan elämisestä, mutta eivät todellisuudessa itse elä niiden mukaan. Monet nuoret eivät siedä sitä, koska heidän mielestään asiat pitäisi kertoa niin kuin ne ovat.

Vielä yksi syy on se, että vanhemmilta puuttuu rakkautta. Eräs teini-ikäinen poika huomautti, että hänen isänsä kulutti koko ikänsä ”varmistautuakseen siitä, että meillä on kaikkea, mikä lämmittää meitä ulkonaisesti, mutta hänellä ei koskaan ole ollut aikaa antaa meille sitä, mikä lämmittää meitä sisäisesti”. Toimitusjohtajana toimivat isät ovat yleisesti niin kiinni liikeasioissaan, että heillä on vähän jos lainkaan aikaa lapsilleen. Pitääkö se paikkansa sinun kodissasi? Heidän vaimonsa saattavat myös puuhata henkilökohtaisten harrastustensa parissa: käydä bridge-kerhoissa ja olla mukana seuraelämän riennoissa ja yhteiskunnallisissa toiminnoissa jne. Lapset näkevät harvoin vanhempiaan, ja todellisuudessa kotiapulainen kasvattaa lapset. Kun he ovat kyllin vanhoja, heidät todennäköisesti lähetetään sisäoppilaitokseen.

Näin tapahtui eräälle 14-vuotiaalle tytölle. Aikanaan hän karkasi sisäoppilaitoksesta, johon hänen rikkaat vanhempansa olivat hänet panneet. Kun poliisit tavoittivat tytön ja sanoivat, että heidän oli ilmoitettava hänen vanhemmilleen, hän oli onneton. Hän sanoi: ”Odottakaa, kunnes näette heidät.” Lopulta vanhemmat saapuivat poliisiasemalle täydessä juhlapuvussaan. He eivät osoittaneet lainkaan rakkautta tytölle, vaan uhkasivat panna hänet sisäoppilaitokseen, jossa olisi korkeammat muurit, jos hän yrittäisi vielä karata. Tyttö katsoi poliiseja ikään kuin sanoakseen: ”Mitä minä sanoin teille?”

Eräs karannut poika sanoi, ettei hän todellakaan voinut hyväksyä vanhempiensa elämänkatsomusta. Hän sanoi: ”Tiedän enemmän kuin vanhempani siitä, mikä on tärkeää ja arvokasta. He heiluttavat lippuja ja puhuvat sotaan lähtemisestä ja toisten ihmisten tappamisesta, mutta tiedän sen olevan väärin. He eivät voi tajuta, että olen oikeassa tuossa asiassa. Minä en siis ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Olen lähtenyt etsimään ihmisiä, jotka ovat kanssani samaa mieltä.”

Lapset, jotka karkaavat kotoa, sanovat tavallisesti, etteivät he vihaa vanhempiaan. He voivat sanoa olevansa syvästi pahoillaan siitä, että he loukkaavat vanhempiaan, mutta he eivät todellakaan halua sellaista elämää, jonka ovat jättäneet taakseen. Parantaako kotoa lähteminen heidän osaansa elämässä?

Löytävätkö karkurit onnea?

Sen sijaan, että kotoaan karanneet nuoret löytäisivät uuden, vapaan yhteiskunnan, jossa kaikki osoittavat rakkautta, he hyvin usein löytävät väkivaltaa, varastamista, pettämistä, yksinäisyyttä ja sairauksia. Esimerkiksi New Yorkin kaupungin East Villagessa on ihmisiä, jotka saalistavat heitä itsekkäiden syiden vuoksi. Jotkut tulevat kaupungin toisista osista sitä varten. Toiset nuoret saattavat teeskennellä olevansa karkureiden ystäviä ja saavat heidät käyttämään huumausaineita, elleivät he jo nauti niitä. He eivät ole tosi ystäviä.

Eräs 18-vuotias poika, joka jäi huumausaineiden ansaan, kirjoitti: ”Olen käyttänyt kaikenlaisia huumausaineita, hašiksesta, marihuanasta ja LSD:stä alkaen voimakkaisiin aineisiin asti. Se kaikki on kuin painajaista. . . . Siinä vain pilaa elämänsä ja antaa ihmisten ansaita rahaa kauttaan. He vain käyttävät toista hyväkseen. . . . Nuo ystäväsi tarjoavat ainetta ilmaiseksi ja sitten alkavat vaatia maksua sinulta. Sitten he myyvät sinulle voimakkaampaa ainetta alennettuun hintaan ja sen jälkeen nostavat hintoja, kun saavat sinut ansaan. Muista, että sama ihminen tai ystävä, jolla on ruohoa [marihuanaa], voi myös tyrkyttää sinulle heroiinia ja minkä vuoksi? Saadakseen itselleen rahaa samalla kun tuhoaa sinut.”

Kotoaan karanneet lapset eivät löydä suurten kaupunkien köyhälistökortteleista sitä rakkautta, jota he ovat saattaneet kuvitella löytävänsä. Sen sijaan he löytävät raa’an ja synkän paikan. Aikaisemmin mainittu 18-vuotias tyttö jätti 30 huoneen talon asuakseen New Yorkin kaupungin East Villagessa. Eräänä aamuna hänet löydettiin alastomana likaisesta kellarista pää murskaksi lyötynä.

Kerran East Villagen kaduilla vaelteli 13-vuotias kotoaan karannut tyttö ja kaksi nuorta miestä lähestyi häntä. He veivät hänet likaisen vuokratalon viidennessä kerroksessa olevaan huoneeseen. Siellä he riisuivat häneltä vaatteet ja raiskasivat hänet. Yrittäessään epätoivoisesti paeta ahdistelijoitaan hän kiipesi kylpyhuoneen ikkunasta ulos ja kuoli pudottuaan.

Saadakseen paikan nukkua karanneen tytön täytyy tavallisesti olla halukas alistumaan sukupuolisuhteeseen. Pojan täytyy ehkä tyydyttää homoseksualistin tarpeet. Monet eivät löydä minkäänlaista asuntoa, ja heidän on nukuttava kaduilla. Tilanne kotona on saattanut olla huono, mutta sanoisitko paremmaksi sitä, mitä nuo nuoret ovat saaneet kokea karattuaan?

Katumusta

Eräs vaalea 17-vuotias tyttö, joka karkasi kotoaan Yhdysvaltain keskilännestä ja tuli New Yorkin East Villageen, sanoi: ”Jos olisin silloin tiennyt sen, minkä nyt tiedän, en olisi karannut kotoa. Tämä on hirveä paikka.” Muuan 19-vuotias karannut tyttö sanoi, että East Village ”on kauhistuttava paikka. Siellä joutuu raiskatuksi tai tulee prostituoiduksi tai huumausaineiden orjaksi.”

Eräs tyttö, joka ilmaisi olevansa pahoillaan kotoaan karkaamisensa takia ja joka lopulta palasi kotiin kahden vuoden kuluttua, löysi äitinsä mieIisairaalasta. Tyttö sanoi: ”Hän sai hermoromahduksen noin vuosi sen jälkeen, kun olin lähtenyt, eikä hän koskaan pääse pois hoitolasta, jossa hän on. Hän ei enää tunne minua eikä muitakaan perheemme jäseniä. Nyt en koskaan voi sanoa hänelle, että rakastan häntä ja että olen pahoillani siitä mitä tein. Isäni on vanhentunut 20 vuotta ja hän on jatkuvasti juovuksissa. Minulla ei ole nyt mitään. . . . Miten olenkaan pilannut elämäni ja olen vain 20-vuotias.”

Oletko sinä karkuri ja havaitsetko, että sinulla on syytä katua, niin kuin useimmat karkurit huomaavat? Toivotko ajoittain olevasi kotona? Epäilemättä vanhempasi toivovat samaa. Mikset ottaisi heihin yhteyttä kirjeitse tai puhelimella tai jonkun sukulaisen kautta? Useimmilla alueilla on myös neuvoa antavia toimistoja, joihin karanneet nuoret voivat mennä. Noissa toimistoissa epäilemättä auliisti autetaan sinua. Siellä toimivat uskovat, että sovinto on mahdollinen, jos nuoret ja heidän vanhempansa ovat halukkaita puhumaan selviksi erimielisyytensä ja molemmat osapuolet ponnistelevat tilanteen parantamiseksi.

Saatat ajatella, ettei kotielämässä ollut kehumista, mutta jos palaat, sinun ei tarvitse mennä kotiin ajatellen, että tilanne tulisi olemaan aivan samanlainen kuin aikaisemminkin. Sinä voit tehdä jotain myönteistä: yrittää parantaa tilannetta. Kuten tulemme näkemään, voit tehdä paljonkin. Ja se tosiaan maksaa vaivan.

Vanhempien tarvitsee tehdä oma osansa

Mutta entä jos olet isä tai äiti, ja lapsesi on karannut kotoa? Sinun tulee ensi sijassa olla kiinnostunut siitä, mitä voit tehdä parantaaksesi tilannetta kotona niin, että lapsesi haluaa tulla takaisin. Jos todella haluat poikasi tai tyttäresi takaisin, harkitse asiaa vakavasti ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Sitten kun lopulta saat yhteyden lapseesi, sinulla on tarjottavana jotain parempaa.

Ehkä lapsesi eivät ole karanneet. Siitä huolimatta nyt on aika tehdä muutoksia, jos sinusta tuntuu, että kotielämänne kaipaa niitä.

Mitä esimerkiksi voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi kotona? Monissa karkaamistapauksissa on havaittu, että vanhemmat eivät varanneet lainkaan aikaa lapsilleen henkilökohtaisesti; he eivät kuunnelleet lasten ongelmia. Onko tämä pitänyt paikkansa sinun kodissasi?

Käsitellessään kotoaan karkaavien lasten aiheuttamaa ongelmaa meksikolainen apulaispoliisipäällikkö huomautti: ”Vanhempien tulee tarkkailla lapsiaan ja huolehtia heistä paremmin, eikä tule ajatella, että he ovat täyttäneet kaikki velvollisuutensa, koska he antavat heille vaatteet ja ruoan ja koska he maksavat heidän koulutuksensa.”

Sinun kannattaa tutkia, oletko ollut siinä määrin liiketoimiesi ja muitten henkilökohtaisten harrastustesi parissa, että olet uhrannut hyvin vähän aikaa henkilökohtaisesti lapsillesi. Jos havaitset tämän pitävän paikkansa, eikö olisi järkevää vähentää niitä toimintoja, jotka ovat täyttäneet elämäsi? Eikö olisi parempi kuluttaa enemmän aikaa oppiaksesi tuntemaan lapsesi ja opastaaksesi ja neuvoaksesi heitä?

Oletko todella ollut halukas kuuntelemaan lastesi ongelmia? Jotkut vanhemmat yrittävät välttyä siltä ja torjuvat lapsensa sanomalla: ”Joskus toiste.” Eräs poika halusi puhua isänsä kanssa, mutta hänen isänsä sanoi: ’Puhun kanssasi illallisen jälkeen.’ Illallisen jälkeen hän lykkäsi keskustelemisen vielä toiseen ajankohtaan jne. Hän ei todellisuudessa halunnut kuunnella, mikä hänen poikaansa vaivasi. Oliko hänellä sitten syytä olla hämmästynyt, kun hänen poikansa karkasi? On tärkeää olla kanssakäymisissä lastesi kanssa.

Jos olet isä, sinun ei tarvitse teeskennellä olevasi tasavertainen poikasi kanssa voidaksesi keskustella hänen kanssaan. Te ette ole tasavertaisia. Olette isä ja poika, mikä ei ole tasavertainen suhde. Se on suhde, jossa poika odottaa sinun käyttävän valtaa. Eräs nuori sanoi: ”Minulla on kaikki tarvitsemani ystävät. En tahdo enää ystävää; haluan isän.”

On myös tarpeellista tutkia moraalimittapuitasi ja periaatteitasi. Jos sanot jotain ja teet kuitenkin toisin, niin se ei lähennä lapsiasi sinuun. Ulkokultaisuus herättää vastenmielisyyttä vilpittömissä nuorissa. Eivätkö lapsesi kunnioitakin sinua enemmän, jos oma moraalinen käytöksesi on yhtä hyvää kuin odotat heiltä? Mutta tämäkään ei riitä. Sinun tarvitsee opettaa lapsillesi, mikä on hyvä moraalimittapuu ja miksi sen mukaan eläminen koituu heidän parhaakseen. Liian monet vanhemmat eivät tee näin.

Oletko harkinnut Raamatun moraalimittapuun opettamista lapsillesi? Tiedätkö, että Raamattu on kauan suositellut keinoja, jotka viranomaiset havaitsevat tehokkaimmiksi karanneiden lasten ongelman selvittämisessä? Se esimerkiksi kehottaa vanhempia keskustelemaan säännöllisesti lastensa kanssa. (5. Moos. 6:6, 7; Sananl. 6:20–22) Se myös korostaa isän valtaa suhteessaan lapsiinsa. (Ef. 6:4; Hepr. 12:7) Se varaa sekä vanhempien että nuorten tarvitseman moraaliopetuksen. Sen neuvoja ja periaatteita soveltamalla monet vanhemmat ovat voineet yhdistää perheensä tavalla, jota ei koskaan aikaisemmin ollut voitu saavuttaa. Mikset osoittaisi tämän pitävän paikkansa sinunkin elämässäsi?

Mitä lapset voivat tehdä

Jos olet nuori ja olet pettynyt kotioloihisi ja haluat erilaista elämäntapaa ja olet ajatellut karata kotoasi, kysy itseltäsi: ’Mitä minä voin tehdä parantaakseni tilannetta kotona?’ Voit antaa oman rakentavan panoksesi. Voit esimerkiksi kertoa vanhemmillesi, mitä on sydämelläsi. Ehkä saat jotain vastakaikua. Ainakin kannattaa yrittää. Ja kun puhut heidän kanssaan, muista, että kielenkäyttönne voi olla jonkin verran erilaista. Yritä siksi käyttää sanoja ja ilmaisuja, jotka ovat tuttuja heille ja jotka he ymmärtävät, äläkä käytä sellaisia, joilla on erikoismerkitys vain nuorille. Yritä myös olla yhteistoiminnallinen. Jos näyttää siltä, että olette toistenne täysiä vastakohtia ponnisteluissanne ja tavoitteissanne, sinun on tehtävä myönnytyksiä jonkin verran, jotta edistystä tapahtuisi.

Sinusta näyttää ehkä helpommalta karata kuin yrittää parantaa vaikeata tilannetta kotona. Mutta et todellakaan voi karata vaikeista tilanteista koko elämääsi! Tulee aika, jolloin jokaisen ihmisen täytyy kohdata olosuhteet ja ponnistella niiden parantamiseksi. Jos esimerkiksi menet naimisiin ja perustat perheen, silloin sinulla on oleva velvollisuuksia. Jos syntyy ongelmia, aiotko lopettaa ja karata? Olisiko se laillista ja rakkaudellista? Joskus sinun on siis opittava selviytymään vaikeuksista. Mikset aloittaisi nyt? Se valmistaa sinua kohtaamaan elämän sellaisena kuin se todellisuudessa on.

Laki tulee myös kuvaan mukaan. Lain mukaan vanhempasi ovat vastuussa sinusta siihen saakka, kunnes olet täysi-ikäinen tai kunnes he suostuvat siihen, että lähdet kotoa. Samoin kuin he ovat vastuussa sinusta, myös sinun velvollisuutesi on osoittaa heille kunnioitusta. Sinä olet sen velkaa heille. Se ei ole ainoastaan ihmisen vaan myös Jumalan laki. – Kol. 3:20; Ef. 6:1–3.

Vanhempiesi tottelemisesta koituu pohjimmiltaan sinulle hyötyä. Siitä on tähän mennessä koitunut sinulle monenlaista hyötyä. Ajattele kaikkea sitä, mitä vanhempasi ovat tehneet hyväksesi aina syntymästäsi asti. Ajattele myös niitä, jotka ovat karanneet kotoaan, ja sitä, että he niin usein sanovat katuvansa. Kun tulet täysi-ikäiseksi, saatat tosin päättää lähteä kotoa. Mutta mikset odottaisi, kunnes olet täysi-ikäinen? Ja jos sitten päätät lähteä kotoa, älä hiivi takaovesta. Tee aikomuksesi tunnetuksi. Ole yhteistoiminnassa vanhempiesi kanssa, ja he todennäköisesti tulevat olemaan yhteistoiminnassa sinun kanssasi.

Yksi syy, miksi olet havainnut elämän vaikeaksi, on koko asiainjärjestelmän pahuus. Raamattu osoittaa sen selvästi ja elämän tosiasiat ovat sopusoinnussa sen kanssa. Toinen perussyy on se, että ihmiset eivät yleensä ole oppineet Raamatun esittämiä Luojan periaatteita eivätkä soveltaneet niitä jokapäiväisen elämän ongelmiin.

Asuitpa kotonasi tai yksinäsi, nuo samat olosuhteet ovat edessäsi. Et voi lähteä niitä karkuun. Mutta voit kohdata ne oppimalla mitä Raamattu opettaa; ja Jehovan todistajat mielellään antavat sinulle henkilökohtaista apua ilmaiseksi. Raamatusta voit oppia todellisen syyn elää ja sen, mikä tuottaa aitoa tyydytystä. Voit oppia Luojan suurenmoisesta tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen ja siitä, miten se toteutuu tämän sukupolven aikana. Tuhannet ihmiset, jotka ovat kohdanneet samanlaisia ongelmia kuin sinäkin, ovat löytäneet vastaukset sillä tavoin. Me kehotamme sinua tekemään samoin.