Vettä, vettä kaikkialla – mutta miten puhdasta se on?
MAAPALLON pinta-alasta on noin 70 prosenttia veden peitossa. Se voi näyttää todella ehtymättömältä varastolta, jota ei voida vakavasti vahingoittaa.
Muista kuitenkin, että vain 3 prosenttia tuosta määrästä on makeaa vettä. Siitä on vähemmän kuin yksi prosentti sellaista, jota ihminen voi käyttää juomiseen, ruoanlaittoon, pesuun, kasteluun ja muihin tarkoituksiin. Kaikki muu vesi sisältyy suolaisiin valtameriin, jäämuodostelmiin tai vedenalaisiin varastoihin.
Mikä on tilanne maapallolle tärkeän makean veden varaston suhteen? Oletko tutkinut tarkoin viime aikoina kotisi lähellä olevia jokia ja järviä? Näky voi järkyttää sinua.
Mitä vesivaroille on tapahtumassa?
On arvioitu, että Yhdysvaltain vesistöihin valuu joka päivä yli 650000000000 litraa viemäri- ja muita jätevesiä. Enemmän kuin 50 prosenttia siitä saa vain ”esikäsittelyn”, mikä on riittämätön puhdistamaan siitä enimpiä saasteita.
Tri Jack Gregman Yhdysvaltain sisäasiainministeriöstä sanoo: ”Melkein kaikki tämän maan joet ovat jossain määrin saastuneet. Jotkut niistä eivät enää kykene käsittelemään jätteitä.” Heinäkuussa 1969 Ohion Cuyahogajoessa oli niin paljon öljyä ja roskia, että se suorastaan syttyi palamaan ja turmeli kaksi siltaa!
Toisten teollisuusmaitten joet ovat samanlaisessa tilassa kuin Amerikan joet. Ehkä mielessäsi on kuva kauniin Reinin matkailumainoksista. Nyt myönnetään, että Rein on lähes koko pituudeltaan tuskin avoviemäriä parempi. Der Spiegel -lehti sanoo siihen syydettävistä saasteista: ”Jos kaikki nämä aineet pitäisi kuljettaa rautateitse, niin siihen tarvittaisiin yli 3000 rautatievaunua” – joka päivä!
Huomattava puhdistautumiskyky
Ihminen on kauan käyttänyt jokia eräänlaisena likaviemärinä, mihin jätteet on kaadetettu. Vielä taannoin se ei aiheuttanutkaan suurta ongelmaa. Virtaavalla vedellä on hämmästyttävä kyky puhdistautua.
Kun orgaanisia jäteaineita kaadetaan jokeen, niin veden liike hajottaa ja miedontaa suuren osan jätteistä. Sen jälkeen joki ’sulattaa’ jäljelle jääneet osaset hapettamisen ja vedessä olevien bakteerien avulla, jotka kuluttavat orgaanisia jätteitä ja muuttavat ne vaarattomiksi, hajuttomiksi yhdisteiksi. Sellaisenkin puron vesi, joka näyttää olevan varsin saastunutta jonkin pikkukaupungin läheisyydessä, voi olla täysin puhdasta virrattuaan muutaman kilometrin.
Yhä useammat maailman joista kärsivät kuitenkin nykyään ’ruoansulatushäiriöistä’ ja niistä tulee sameita, vaahtoavia ja pahanhajuisia. Miksi? Koska niissä on niin paljon jätteitä, etteivät ne pysty puhdistautumaan normaalisti.
Ulkonäkö voi pettää
Veden, sen paremmin kuin ilmankaan, puhtautta ei voida aina päätellä sen perusteella, miltä se näyttää. Jokin lähitienoolla sijaitseva järvi tai joki voi näyttää melko kirkkaalta, jopa sinisellä. Siitä huolimatta se voi olla ’kuolemassa’. Miten niin?
Se johtuu ”rehevöitymisenä” tunnetusta ilmiöstä, millä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että siitä tulee ”ravinteiden liikakuormittama”. Tapahtumain kulku voi olla seuraava.
Maanviljelijät käyttävät nykyään tonneittain kemiallisia lannoitteita, jotka ovat varsin nitraattipitoisia. Melkoinen osa niistä vähitellen valuu vesistöihin. Perheenemännät käyttävät nykyaikaisia puhdistusaineita, jotka sisältävät runsaasti fosfaatteja. Nekin päätyvät jokiin ja järviin. Mitä sitten tapahtuu?
Tämä ravinteiden liika-annostus johtaa levien ja muiden pienten vesikasvien räjähdysmäiseen kasvuun. Kun levät lisääntyvät, niin auringonvalo ei pääse tunkeutumaan veteen yhtä hyvin kuin ennen. Syvemmällä olevat levät kuolevat. Runsas mätänevä aines kuluttaa nyt yhä enemmän veden happea. Kalat sairastuvat ja kuolevat. Aikaa myöten järvestä tulee käytännöllisesti katsoen eloton.
Eriejärvi on esimerkki tästä tukehtumisesta. Arvokalat, uiminen ja puhdas vesi ovat loppuneet siitä. Ja Providence Sunday Journal sanoo: ”’Rehevöitymistä’ on tapahtunut ainakin 40 [suuressa] järvessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.”
”Mutta ainakin Sveitsissä”, sinä voit sanoa, ”on vielä kauniita, saastumattomia järviä, joita ihminen ei ole välinpitämättömyydellään turmellut.” On totta, että Sveitsin järvet näyttävät yhä sinisiltä ja kauniilta useimpien ihmisten silmissä. Sveitsiläiset näkevät kuitenkin niiden olevan muuttumassa, menettämässä hitaasti kristallinkirkkaan puhtautensa. Ihastuttavat Zürichinjärvi, Genevenjärvi ja Neuchâtelinjärvi kuuluvat nekin nykyään maailman ’sairaisiin’ vesistöihin, joita ”rehevöityminen” on vakavasti vahingoittanut. Saksasta ilmoitetaan, että Bodenjärveä ”on pidettävä kuolevana, kuten Amerikan Eriejärveä, Lago Maggiorea [Italian ja Sveitsin rajalla] ja Norjan Oslonvuonoa.”
Ihmiskunnan viimeinen kaatopaikka
Suurin osa joista ja järvistä laskee lopulta meriin. Sinusta voi tuntua, että nyt on vihdoin saavutettu niin suuri vesivarasto, että sitä ei mikään todellinen vaara voi uhata. Todellisuudessa maapallon meretkin, tuo ihmiskunnan viimeinen kaatopaikka, saastuvat nopeasti.
Joulukuussa 1970 Yhdistyneitten Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö kutsui neljäsataa tiedemiestä neljästäkymmenestä rannikkovaltiosta pohtimaan tätä ongelmaa. Läsnä olevat tiedemiehet esittivät huolestumisensa Välimeren suhteen. Sen lisäksi, että ihmisjätteet likaavat rannikon ”Tel Avivista Triesteen”, kuten he sanoivat, tämä meri ei enää kykene puhdistautumaan siihen virtaavasta saastemäärästä. Nämä tiedemiehet totesivat lopuksi: ”Välimeri on hyvää vauhtia menossa kohti täydellistä saastumista.” Paljon paremmassa asemassa ei ole Itämerikään.
Vuonna 1970 löytöretkeilijä Thor Heyerdahl purjehti miehistöineen kaislaveneellä yli Atlantin valtameren. He olivat hämmästyneitä siitä, mitä he näkivät keskellä valtamerta: laajat alat olivat öljyisten möhkäleitten, vaahdon, liman ja nestemäisen saasteen vallassa. Joinakin päivinä uiminen tuntui heistä vastenmieliseltä meren likaisuuden takia.
U.S. News & World Report -lehden mukaan jotkut ympäristönsuojelijat varoittavatkin, että ”elleivät hallitukset ryhdy nopeammin ehkäisemään saastumista, niin maailman valtameret ovat vuoteen 1980 mennessä yhtä kuolleita kuin Eriejärvi”.
Vaikutus elollisiin
’Kalakuolemat’ joissa, järvissä ja valtamerissä ovat nykyään niin jokapäiväisiä, että niistä tuskin mainitaan lehdissä.
Noin 90 prosenttia valtamerien kaloista elää rantavesissä. Juuri niitä ihminen saastuttaa pahiten, sillä niihin purkautuvat myrkytetyt joet (joista jotkut sisältävät elohopeajätteitä) ja öljyvuodot sekä laivojen jäteöljyt, jotka tahallisesti lasketaan veteen. Tri Max Blumer Woods Holen valtamerentutkimuslaitoksesta väittää, että ”ihminen laskee vuosittain vähintään kolme miljoonaa tonnia öljyä valtameriin. Vuoden kokonaismäärä saattaa nousta jopa kymmeneen miljoonaan tonniin.”
Eräällä pienellä alueella Pensacolan edustalla Floridassa Yhdysvalloissa tapahtui kolmen kuukauden aikana vuonna 1970 kolmekymmentä ’kalakuolemaa’, joka käsitti miljoonia kaloja. Äskettäin havaittiin Pohjanmerellä valtava kerros kuolleita kaloja. Se oli useita metrejä paksu ja suunnilleen 130 kilometriä pitkä. Kalat olivat kuolleet saasteeseen, joka purkautuu mereen Euroopan joista.
Tuholaismyrkyt, DDT ja muut, joutuvat tuulien mukana tai jokiin huuhtoutumalla lopulta järviin ja meriin. Monet näistä tuholaismyrkyistä säilyttävät tehonsa vuosikausia. Pienet merieliöt saavat tuholaismyrkkyä itseensä. Suuremmat kalat syövät pienempiä, jotka vuorostaan ovat syöneet näitä saastuneita eliöitä. Lopulta linnut syövät kaloja. Tämän ’ravintoketjun’ jokaisessa vaiheessa liukenemattomat tuholaismyrkyt rikastuvat. Seurauksena on, että monet eläinlajit, varsinkin linnut, kuolevat sukupuuttoon.
Eräs esimerkki kerrottakoon Kalifornian Anacapa-saarilta. Vuonna 1970 siellä pesi 500 ruskeaa pelikaaniparia, mutta koko kesänä syntyi vain yksi poikanen, koska tuholaismyrkyt olivat vaikuttaneet lintujen suvunjatkamiskykyyn.
Äläkä unohda, että tuholaismyrkkyjä on tavattu navalta navalle, niin pohjoisnapa-alueen hylkeissä kuin Etelämantereen pingviineissäkin!
Happivarasto vaarassa?
Valtamerten myrkyttäminen on saattanut myös kasvikunnan vaaraan. On sanottu, että merikasvit, erikoisesti piilevinä tunnetut planktonit, tuottavat huomattavan osan maapallon happivarastosta – jotkut väittävät määrän olevan jopa 70 prosenttia. Sen lisäksi, että kasvistoa tuhoutuu suuret määrät kuivalla maalla, myös ihmisen hapensaanti merestä voi olla vaarassa.
Ongelma on suunnaton. Mutta suunnattomat ovat myös ne voimat, jotka työskentelevät ihmisen hyväksi. Aurinko nostaa joka sekunti lähes 14000000 tonnia makeaa vettä suolaisista valtameristä ja muista vesistöistä ja sadepilvet levittävät suunnilleen saman verran maan pinnalle. Ilmeisesti niitä paljon mahtavampi Voima on pannut sellaiset voimat ja kiertokulut toimintaan. Me teemme viisaasti, jos me odotamme vapautusta siltä taholta.
[Kaavio s. 9]
(Ks. painettu julkaisu)
TERVE JÄRVI
1 Kasvit muuttavat auringon energian avulla aineksia ravinnoksi
2 Käyttäessään ravinnon perusaineksia hyväkseen mikroskooppiset kasvit luovuttavat happea
3 Mikroskooppiset eläimet syövät noita kasveja
4 Petokalat syövät pienempiä eläimiä ja kuolevat lopulta
5 Raadonsyöjät käytävät ravinnokseen kuolleita tai mätäneviä eläimiä
6 Bakteeritoimintaa esiintyy kaikissa jätteissä
7 Bakteerit vapauttavat ravinnon perusainekset