Ihmisten ja kirkkojen välinen kuilu
IHMISTEN ja kirkkojen välisen jatkuvasti laajenevan kuilun olemassaolo tulee päivä päivältä ilmeisemmäksi. Sen osoittaa jumalanpalveluksissa kävijöiden määrän väheneminen, kirkkojen jäsenmäärän hupeneminen ja kirkkojen tulojen supistuminen hälyttävässä määrin. Etelä-Afrikassa ilmestyi hiljattain uutisselostus otsikon ”Kirkko etsii 250000 jäsentään” alla. Siinä kerrottiin Hollannin reformoidun kirkon papin sanoneen: ”Olemme tuskallisen tietoisia siitä, kuinka vaarallista mittasuhteiltaan kirkosta pois ajautuminen on.”
Samanlaista pois ajautumista on havaittavissa monissa kristikunnan kirkoissa. Yhdysvaltain roomalaiskatolinen kirkko on ilmoittanut jäsenmääränsä vähentyneen ensimmäisen kerran vuoden 1900 jälkeen. Lisäksi yhdistynyt presbyteerinen kirkko laski menettäneensä kaikkiaan 76000 jäsentä vuosina 1968–1970. Episkopaalinen kirkko ilmoitti myös suuresta jäsenmäärän vähenemisestä. Ja Ranskassa on hylätty tai ollaan hylkäämäisillään tuhansia kirkkoja ja kappeleita.
Mistä johtuu ihmisten ja kirkkojen välinen jatkuvasti kasvava kuilu? Uutisselostuksista ilmenee monia syitä. Akronissa Ohiossa Yhdysvalloissa ilmestyvä Beacon Journal -lehti tutki hiljattain tilannetta ja sanoi 15.11.1970: ”Miksi kirkkojen jäsenmäärä laskee? Pois jääneet sanovat, että pääsyynä tyytymättömyyteen on se, että kirkoista puuttuu inhimillistä lämpöä. Joka tapauksessa suuri osa kirkon jäsenistä näyttää uskovan, ettei olisi mitään ongelmaa, jos papit ’saarnaisivat totuutta’.” Mitä sellaista sitten saarnataan, mikä laajentaa kuilua?
Politiikkaan sekaantuminen vieraannuttaa monia
Sen sijaan, että papit saarnaisivat Raamatun totuutta, heidän havaitaan aivan liian usein saarnaavan politiikkaa. Esimerkiksi Australian parlamentin jäsen on sanonut, että ”yksi syy siihen, miksi monet kirkot tyhjenivät nopeasti, oli se, että niiden johtajat käyttivät saarnastuolia politiikan puhumiseen”. Hän sanoi heidän syyllistyneen myös ’epäilysten herättämiseen Raamatun arvovallan suhteen’. – Melbourne Age, 28.7.1970.
Saksalainen aikakauslehti Der Spiegel ilmoittaa, että kun saksalaisilta kysyttiin heidän mielipidettään kirkon sekaantumisesta politiikkaan, 65 prosenttia sanoi: ”Kirkot sekaantuvat liikaa politiikkaan.”
Eteläafrikkalaisen aikakauslehden Feminan toimittaja pani merkille sen, että kirkon sekaantuminen poliittisiin kiistakysymyksiin on aikaansaanut kuilun ihmisten ja kirkon välille. Tutkittuaan tilannetta hän kertoi:
”’Kirkon pitäisi pysyä erossa politiikasta.’ Tämä on kuin jatkuva kertosäe missä tahansa aihetta koskevassa keskustelussa – maallikkojen keskuudessa. Kirkko näkee asiat toisin. Siinä on toinen syy kirkon ja ihmisten väliseen kuiluun. Mainittuani tästä hiljattain eräälle papille hän sanoi ikään kuin hämmästyneenä siitä, että sen pitäisi olla lainkaan mikään kiistakysymys: ’Mutta kirkkohan on aina ollut poliittinen.’ Ehkä se on vikana kirkossa.”
Kun Isossa-Britanniassa papit liittyivät vastustamaan eteläafrikkalaisten kriketinpelaajien matkaa Isoon-Britanniaan vuonna 1970, se sai erään miehen kirjoittamaan matkaa eniten vastustavalle papille, Gloucesterin piispalle: ”Pyrkikää vain täyttämään tyhjät kirkkonne älkääkä sekaantuko asioihin, jotka eivät kuulu kirkolle.” – The Star, Johannesburg, 8.6.1970.
Latinalaisessa Amerikassa yhä useammat papit saarnaavat sosiaalista muutosta, jopa väkivaltaisin keinoin suoritettuna. Kun U.S. News & World Report kommentoi asiaa 14.12.1970, se puhui ”rauhassa työskentelemään opetettujen miesten ja naisten laajalle levinneestä sosialismin tukemisesta ja väkivallan hyväksymisestä”. Lehti lisäsi, että ”yli puolessa tusinassa maita on roomalaiskatolisia pappeja syytetty sekaantumisesta sissiyksikköjen toimintaan”. Sellainen käytös herättää vastenmielisyyttä monissa rehellisissä kirkossakävijöissä.
Noudattavatko sellaiset papit Jeesuksen Kristuksen antamaa mallia, hänen, jonka he väittävät olevan heidän Johtajansa? Kun Jeesus oli maan päällä, juutalaiset olivat poliittisesti kiihtyneitä ja tunteet kuohuivat. Fariseukset halusivat juutalaista kuningaskuntaa, joka olisi täysin riippumaton Rooman valtakunnasta. Jotkut ihmiset odottivat Messiasta, jonka he kuvittelivat johtavan heidät riippumattomuuteen ja vapauteen. (Luuk. 3:15) Herodeksen puolueen kannattajat puolsivat Herodeksen suvun hallintoa. Jotkut halusivat, että Rooma ottaisi juutalaiset täysin valtaansa. Mikä oli Jeesuksen asema?
Eräässä tilaisuudessa kansa tunnusti Jeesuksen luvatuksi Profeetaksi. Katsellessaan asioita poliittiselta kannalta se aikoi ottaa Jeesuksen kiinni ja tehdä hänestä kuninkaan. Pitikö Jeesus sitä tilaisuutena tehdä ’paljon hyvää’ ja oikaista vääryydet ja toimeenpanna poliittisia uudistuksia? Ei. Raamattu sanoo, että hän ’väistyi pois vuorelle yksinänsä’. – Joh. 6:14, 15.
Mitä tulee väkivaltaan, jota jotkut papit nykyään puolustavat, niin kun Pietari yritti puolustaa Jeesusta hänen pidätysyönään, jottei roskajoukko olisi saanut Jeesusta kiinni, Jeesus nuhteli Pietaria. Hän myös korjasi Pietarin väkivallanteon huonon seurauksen parantamalla miehen, jota Pietari oli vahingoittanut. Sitten hän lausui pappien usein lainaaman mutta harvoin noudattaman totuuden: ”Kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” – Matt. 26:51, 52; Luuk. 22:49–51; Joh. 18:10, 11.
Jeesus kieltäytyi edes liittymästä mihinkään ”uudistusliikkeeseen”. Itse asiassa hän kerran kieltäytyi jopa ottamasta tuomarin asemaa perintöä koskevan yksityiskiistan ratkaisemiseksi ja vastasi anojalleen: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” – Luuk. 12:14.
Tämä Herran Jeesuksen Kristuksen esimerkki oli epäilemättä apostoli Pietarin mielessä vuosia myöhemmin, kun hän kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille.” Ja apostoli Paavali osoitti, että poliittisia hallituksia vastaan kapinoiminen on itse asiassa kapinoimista Jumalan järjestelyä vastaan. – 1. Piet. 2:13, 14; Room. 13:1, 2.
Nuorten ja kirkkojen välinen kuilu
Ihmisten ja kirkkojen välinen kuilu on erityisen ilmeinen nuorten keskuudessa, jotka suurin joukoin kääntävät selkänsä kirkoille. Skotlantilainen Daily Express -lehti ilmoitti 7. ja 13. marraskuuta 1970: ”Missään ei sukupolvien välinen kuilu ole selvemmin nähtävissä kuin [Skotlannin] kirkossa – Teini-ikäisiä jäseniä on surkuteltavan vähän.” ”Useimmat teini-ikäiset eivät ole edes siinä määrin kiinnostuneita kirkosta, että tuomitsisivat sen.” Ja paavi Paavali VI ilmaisi hiljattain ”surullisen ihmettelyn painostavan tunteen” katolilaisten maallikkojen ja erityisesti nuorten aikuisten kirkosta eroamisen johdosta. – New York Times, 23.12.1970.
Nuoret tekevät nykyään kysymyksiä, mutta kirkot eivät anna heille vastauksia – realistisia, tyydyttäviä vastauksia. Katolinen kirkonmies Johannesburgista Etelä-Afrikasta sanoikin asiasta: ”Kun menneisyydessä ihmisjoukot pitivät kiinni uskonnosta, myönnettäköön kyllä, ’sokealla uskolla’, niin tämän 20. vuosisadan ihmiset ja erityisesti nuoret, vaativat yhä enemmän uskonnollista vakaumusta, joka antaa heille realistiset vastaukset heidän kysymyksiinsä.”
Nuoret havaitsevat olevansa teknologisessa maailmassa, jossa yksilöä arvostetaan aina vain vähemmän. Monet huomaavat, ettei edes heidän yliopistokoulutuksensa takaa heille työtä. Koska heidän tuntemansa ”vakiintunut järjestelmä” taloudellisine ja poliittisine systeemeineen on kriisitilassa, he kysyvät: Missä siinä on jotain varmaa ja luotettavaa? Mikä on tulevaisuudentoivo, jos sellaista onkaan? Mitä tarkoitusta elämällä on? Miten kirkot voivat odottaa säilyttävänsä nuoret piirissään, koska ne eivät vastaa näihin peruskysymyksiin?
Daytona Beachissä Floridassa Yhdysvalloissa ilmestyvässä Evening News -lehdessä 16.11.1970 julkaistussa uutisessa myönnettiin seuraavaa: ”’Me olemme saarnanneet liian kauan pilvilinnoista’, sanoi Floridan valtionyliopiston baptistien ylioppilasyhdistyksen puheenjohtaja Larry Stanley. ’Jotta voisimme tavoittaa opiskelijat – tai kenet tahansa – meidän täytyy tehdä itsemme uskottaviksi ja kertoa totuus.’”
Onnettomat yritykset kuilun poistamiseksi
Monet papit ovat yrittäneet rakentaa siltaa kasvavan kuilun yli yrittämällä ”puhua” nykynuorten ”kieltä”. Niinpä he ovat järjestäneet rock ’n’ roll -ohjelmia jumalanpalveluksiin, varanneet teini-ikäisiä houkuttelevia yhteiskunnallisia rientoja ja menneet baareihin ja kahviloihin tavatakseen nuoria heidän omalla maaperällään. Mutta siten tehdessään he ovat usein näyttäneet naurettavilta eivätkä ole saaneet nuorten kunnioitusta. Lisäksi papit vieraannuttavat tuollaisilla ponnistuksilla ne, jotka vielä säännöllisesti käyvät kirkossa.
Kaiken lisäksi ne, jotka todella rakastavat Raamattua, pääsevät yhä enemmän harhakuvitelmistaan ja vieraantuvat kirkoista, kun pappien pyrkimys ”nykyaikaistaa” käsityksiään vie heidät kauemmaksi Raamatusta, jopa niin kauas, että he hylkäävät sen Jumalan henkeytettynä sanana. Tähän viittasi hiljattain skotlantilainen Daily Express, joka väitti, että Skotlannin kirkko oli eksynyt ja kadottanut totuuden ja oli siksi vaarassa menettää elämänsä. Tämä herätti vilkasta väittelyä, ja Express-lehti kirjoitti myöhemmin:
”Me väitimme kirkon menettävän jäseniä, koska se oli kadottanut uskonsa ja koska liian monet papit olivat harhaoppisia. Me väitimme, että suuri osa kirkosta on unohtanut Jumalan sanan. . . . On rohkaisevaa, että tämä on aikaansaanut reaktioiden myrskyn. Mutta on surullista, ettei se synnyttänyt mitään perusteltuja vastaväitteitä.” Tämän mainittuaan sanomalehti sanoi kirkon madaltaneen moraalimittapuitaan ”mukautuakseen lisääntyvässä määrin löyhään ja suvaitsevaan kulttuuriin”.
Onko kirkko todella menetellyt niin? Kyllä vain. Esimerkiksi anglikaaninen pappi Morris Russell sanoi Aucklandissa Uudessa Seelannissa pidetylle homoseksualismilakeja uudistavan yhdistyksen kokoukselle, että kirkkojen tulee siunata homoseksuaaliset suhteet. Kuitenkin Jumalan laki sanoo selvästi, etteivät ”luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet eivätkä miehet, jotka makaavat miesten kanssa . . . peri Jumalan valtakuntaa”. – 1. Kor. 6:9, 10, Um.
Se, että yhä useammat papit antavat anteeksi homoseksuaalisuuden ja esiaviolliset sukupuolisuhteet, voi kaventaa heidän ja ”uuteen moraaliin” uskovien välistä kuilua. Mutta mitä on sanottava kuilusta heidän ja Jumalan totuuden ja vanhurskauden mittapuiden välillä? Tuo kuilu levenee vilpittömien kirkossakävijöiden suureksi suruksi, ja yhä useammat heistä vuorostaan eroavat kirkosta toivoen löytävänsä jotain parempaa.
Kuilu, jonka yli ei voi rakentaa siltaa
Voidaanko kuilun yli rakentaa silta? Ei, sillä tämä tilanne samoin kuin syy siihen ennustettiin yhdeksi ”maailman lopun” eli ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) piirteeksi. Jeesus itse sanoi: ”Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Kirkkojen johtajat ovat itse rikkoneet Jumalan lakia ja opettaneet toisia menettelemään samoin. Sen vuoksi monien kirkon jäsenten aikaisemmin Jumalaa kohtaan tuntema rakkaus on viilennyt ja he ovat lakanneet kannattamasta kirkkoja. Kun jokin ei enää täytä tehtäväänsä, jota varten se on olemassa, se on valmis hylättäväksi. Näin on tapahtunut kirkoille. – Matt. 24:3, 12.
Tässä yhteydessä voimme kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtui Jerusalemille sen jälkeen kun sen uskonnolliset johtajat poikkesivat velvollisuutensa suorittamisesta, koska he eivät opettaneet kansalle totuutta. Jerusalemin ja Jumalan välinen kuilu laajeni parantumattoman suureksi. Lopulta kaupunki tuhottiin täysin ja sen asukkaat joutuivat orjuuteen ja kuolemaan. Onko järkevää ajatella, että Jumala kohtelisi lempeämmin pappeja, jotka ovat menneet laittomuudessa jopa pitemmälle kuin Jerusalemin johtajat? Onko Hän pappien tavoin ”suvaitsevainen” ja säästää kristikunnan kirkot? Raamattu vastaa kieltävästi! – Matt. 7:21–23; 2. Tess. 1:7–9.
Jos käyt kirkossa, oletko huolissasi siitä, mitä kirkoissa tapahtuu? Mitä teet asian suhteen? Mitä sinun tulee tehdä miellyttääksesi Jumalaa?
Raamatussasi sanotaan 2. Kor. 6:14–17:ssä: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? . . . Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani’.” Jos todella haluat miellyttää Jumalaa, on selvää, mitä sinun täytyy tehdä, jottei kirkkojen ja Jumalan välinen kuilu aiheuttaisi sinun ja Jumalan välille kuilua, jonka yli ei voi rakentaa siltaa. – 2. Tim. 3:5.