Varo joutumasta ansaan
NIISTÄ, joista on tullut tosi kristittyjä, sanotaan, että heidät on ’pelastettu pimeyden vallasta’. (Kol. 1:13) Tuo pimeyden hallitsija ilmaistaan Ef. 2:2:ssa lausutuilla Raamatun sanoilla. Siinä apostoli Paavali sanoo, että Efeson seurakunnan jäsenet olivat ennen kristityiksi tuloaan vaeltaneet ”tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”.
Apostoli mainitsi tarkalleen nimeltä tuon mahtavan hallitsijan, kun hän neuvoi noita kristittyjä: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.” – Ef. 6:11, 12.
Sen vuoksi kristityn tarvitsee osoittaa äärimmäistä valppautta ja varovaisuutta. Hän saattaa täyttää Jumalan vaatimuksen monissa suhteissa, mutta jos hän hellittää valppaudestaan, hänkin saattaa äkkiä ja vahingossa joutua täyttämään Saatanan tahtoa. Apostoli Pietari varoitti: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” – 1. Piet. 5:8.
Jotkut kristityt Efeson seurakunnassa eivät ilmeisesti olleet olleet valppaita. Heidät saatiin poikkeamaan totuudesta. Paavali kirjoitti Timoteukselle neuvoakseen ja auttaakseen sellaisia, jotta he ”selviävät perkeleen pauloista”. (2. Tim. 2:24–26) Paula eli ansa on pyydys, mutta se ei ole sellainen, johon sen uhri kävelee tietoisesti. Se on hyvin kätketty. Yhtäkkiä, varoittamatta, se laukeaa, ja pahaa aavistamaton uhri on silloin satimessa eikä pääse irti ilman apua. Samoin on Saatanan ansan laita; yksilö joutuu kiinni äkkiarvaamatta. Mutta vielä vakavampaa on se, että hän saattaa jo olla ansassa eikä kuitenkaan ole tietoinen siitä. Hän saattaa jopa tietämättään palvella Saatanan tarkoitusperiä, koska hänet on petetty ajattelemaan, että hän tekee oikein.
Saatanan ansoja
Valaiseva esimerkki on apostoli Pietariin liittyvä tapaus. Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen, että hän oli kärsivä juutalaisten uskonnollisten johtajien käsissä ja että hänet tapettaisiin. Hänen Isänsä oli asettanut hänen eteensä sellaisen tien. Jeesus tiesi, että olisi ollut synti edes ajatella uhrikuoleman välttämistä. Mutta epäilemättä hyvää tarkoittaen Pietari veti Jeesuksen syrjään ja sanoi: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.” Kääntäen selkänsä Pietarille Jeesus vastasi: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” – Matt. 16:21–23.
Tuolloin Pietari lankesi Saatanan ansaan ja oli tietämättään itse Jeesuksen ”saatana” eli ”vastustaja”. Hänen tapauksensa korostaa sitä, miten tarpeellista meidän on kuunnella, mitä Jumalan sana sanoo, tuntea se täsmällisesti ja noudattaa sitä eikä ihmisen herkkätunteisuutta, tunnetta tai järkeilyä.
Edelleen Raamattu antaa varoituksen, kun se neuvoo aviopareja suorittamaan aviovelvollisuutensa toisiaan kohtaan: ”Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.” (1. Kor. 7:5) Tulee olla tasapainoinen ja osoittaa hyvää arvostelukykyä silloinkin, kun omistetaan aikaa johonkin erityiseen Jumalan palvelukseen. Muuten aviopuolisoiden ollessa kyseessä se, että he pidättyvät suorittamasta aviovelvollisuuttaan, voisi antaa Saatanalle tilaisuuden houkutella toisen tai molemmat osapuolet intohimon kautta ajattelemaan väärin jostakusta vastakkaista sukupuolta olevasta tai toimimaan väärin hänen suhteensa. – Matt. 5:28; 1. Kor. 6:9, 18.
Ansoja seurakunnalle
Korinton varhaiskristillisessä seurakunnassa sattunut tapaus valaisee sitä, että koko seurakunnan ja erityisesti sen valvonnasta vastuussa olevien täytyy olla varuillaan, ettei Saatana saa sitä ansaan. Yksi Korinton seurakunnan jäsenistä oli langennut törkeään moraalittomuuteen. Sen sijaan että seurakunta olisi puhdistanut pois pahuuden, se lankesi Saatanan ansaan ja tuli pöyhkeäksi pikemmin kuin tunsi surua tapauksen johdosta. Apostoli Paavali neuvoi seurakuntaa erottamaan pahan miehen. – 1. Kor. 5:1–5, 13.
Myöhemmin mies katui ja muutti menettelyään oltuaan jonkin aikaa erotettuna. Nyt Paavali kirjoitti seurakunnalle ja kehotti sitä antamaan miehelle anteeksi ja ottamaan hänet takaisin, ettei, kuten hän sanoi, ”saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat”. Kristityt eivät todellakaan saa unohtaa, mitkä ovat Saatanan juonet. Ensiksi seurakunta oli ollut leväperäinen ja huolimaton seurakunnan moraalisen puhtauden ylläpitämisessä, mutta nyt oli vaara heilahtaa toiseen äärimmäisyyteen – tulla kovaksi, ankaraksi ja anteeksiantamattomaksi todella katuvalle. Se olisi sopinut aivan yhtä hyvin Saatanan tarkoitukseen ja aiheuttanut heille Jumalan suosion menetyksen. – 2. Kor. 2:5–11; Matt. 6:14, 15; Jaak. 2:13.
Väärä halu ja ylpeys
Väärä halu voi olla Saatanan petollinen ansa. Juudas Iskariot on esimerkki siitä. Kun hänet ensiksi valittiin Herran Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, hän osoitti omaavansa edellytykset asemaan. Mutta Juudaksesta tuli himokas, ahne. Hän alkoi varastaa varoista, joita Kristus ja hänen apostolinsa käyttivät peittääkseen kulunsa. Tämän alun perusteella Saatana kykeni johtamaan häntä yhä pitemmälle pahan sydämen kehittämisessä, kunnes hän lopulta petti Herran. Hän menetti kaiken ja hänestä tuli ”kadotuksen lapsi”. – Joh. 12:3–6; 13:18–27; 17:12; 18:2–5.
Ylpeys on myös yksi Saatanan voimakkaimmista välikappaleista. Se voi saada jopa vanhurskaan miehen kompastumaan ja mikä vielä pahempaa, se voi aiheuttaa vaikeuksia muillekin. Koska apostoli Paavali tiesi ylpeyden yhdeksi Saatanan keinoksi, hän vartavasten sulki pois mahdollisuuden, että vastakääntynyt mies nimitettäisiin seurakunnan valvojan asemaan, ”ettei hän paisuisi [koska hänet olisi niin äkkiä korotettu huomattavaan ja vastuulliseen virkaan] ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi”. – 1. Tim. 3:2, 6.
Saatanan peräänantamaton päätös on häpäistä Jumalan nimeä. Koska kenen tahansa seurakuntaa valvomaan asetetun miehen käytös heijastuu koko seurakuntaan ja Jehova Jumalaan itseensä, valvojaa vaaditaan olemaan mies, jolla on ”hyvä todistus ulkopuolella olevilta”. Hänen tulee todella elää kristityn nimen mukaisesti, kun on kysymyksessä moraali, liikeasiat, perhe-elämä, naapurisopu, vieraanvaraisuus ja laupeuden osoittaminen. Muutoin, jos hänet määrättäisiin virkaan, hän saattaisi ”joutua häväistyksen alaiseksi [ja] perkeleen paulaan”. – 1. Tim. 3:7.
Jos tosiaankin sellainen mies, jota seurakunnan ulkopuolella olevat syyttävät epävanhurskaista tavoista, asetettaisiin huomattavaan asemaan kristillisessä seurakunnassa, paimeneksi ja opettajaksi, niin millaisen tilaisuuden se antaisikaan vastustajille pilkata! (Vrt. 1. Tim. 5:14, 15.) Saatana iloitsisi nähdessään ansansa tehoavan ja tuottavan häpeää Jehovalle.
Pukekoot sen vuoksi Jehova Jumalaa palvelevat ylleen Jumalalta tulevan koko sota-asun. ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Käyttäkää ”kaikkea rukousta”, toisin sanoen, anomista, kiittämistä ja esirukousta. Lisäksi valvokaa ”kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta”. Luottakaa Jehovaan ja hänen hallitsevaan kuninkaaseensa Jeesukseen Kristukseen. Olkaa aidosti kiinnostuneita toinen toisistanne ja välttäkää siten kaikkia äärimmäisyyksiä tai väärän halun hiipimistä keskuuteenne. Tosi kristittyjen täytyy jatkuvasti varuillaan, sillä he tietävät olevansa Saatanan pääasiallinen maalitaulu, koska he edustavat Jehovan nimeä. He eivät ole tietämättömiä Saatanan keinoista, mutta heidän täytyy pysyä valppaina, jotta Jumalan ja ihmisen suurin vihollinen ei saisi heitä johdetuksi viekkaasti ansaan. – Mark. 14:38; Ef. 6:11, 13, 18; Luuk. 22:31; Ilm. 12:9, 17.