”Sinun sanasi on totuus”

’Onnellisia ovat murheelliset’

EIKÖ ole ristiriitaista sanoa, että murheellinen voi samanaikaisesti olla onnellinen? Ei välttämättä. Kun Jeesus esitti tuon näennäisesti ristiriitaisen lausunnon vuorisaarnassaan, hänellä ei ilmeisesti ollut mielessään sanan ”onnellinen” yleisempi merkitys. Ilmeisesti hän tarkoitti jotakin enempää kuin huoletonta iloisuutta. – Matt. 5:4.

Kreikkalaiset käyttivät tuossa kohdassa esiintyvää kreikkalaista sanaa ”onnellinen”, makários, puhuessaan ylimmästä onnesta, autuudesta, josta jumalien oletettiin nauttivan. Ottaen huomioon tavan, jolla sitä on käytetty Jeesuksen vuorisaarnassa ja kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, sisällökkäämpi merkitys sanalle makários olisi ’onnellisuus sen vuoksi, että on Jumalan suosima’.

Keitä sitten ovat nuo ’Jumalan suosimat’, koska he murehtivat? Kuka tahansako, joka on murheellinen? Ei, sillä kreikkalainen ’murehtimista’ merkitsevä sana pentheó merkitsee syvää murehtimista, murtuneena olemisen tunnetta. Apostoli Paavali käytti tätä sanaa moittiessaan Korinton seurakuntaa, koska se ei murehtinut syvästi sydämestään keskuudessaan vallitsevan törkeän moraalittomuuden takia: ”Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheelliseksi?” (1. Kor. 5:2) Samaan tapaan opetuslapsi Jaakob moitti eräitä omana aikanaan eläneitä: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää.” – Jaak. 4:8–10.

Luukkaan rinnakkaiskertomus todistaa, että Jeesus tarkoitti syvää murehtimista: ”Autuaita [onnellisia, Um] te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!” (Luuk. 6:21) Sana ’itkeä’ on tässä käännetty kreikkalaisesta sanasta klaió, jota ”käytetään mistä tahansa äänekkäästä surun ilmaisemisesta, erityisesti murehdittaessa kuolleita”. (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words) Epäilemättä Jeesus tarkoitti toisessa autuaaksijulistuksessaan (onnelliseksijulistuksessaan) vuorisaarnassaan syvää murehtimista, voimakasta itkemistä.

Mutta ovatko kaikki, jotka jostakin syystä ovat liikuttuneita surusta, niitä, jotka tehdään ”onnellisiksi” tai joita Jumala suosii? Ilmeisesti eivät, sillä Jeesus sanoi, että noita murehtijoita lohdutettaisiin ja kuitenkaan kaikki, jotka ovat murtuneita surusta, eivät saa lohdutusta. Sydämen vaikutin tulee kuvaan mukaan. Esimerkkinä oli Eesau, Jaakobin veli, joka sen vuoksi, ettei ’arvostanut pyhiä asioita . . . yhden aterian saadakseen luopui esikoisoikeudestaan’. Myöhemmin hän katui tätä vaihtoa ja murehti syvästi menetystään, mutta turhaan. – Hepr. 12:15–17, Um.

Samalla tavoin uskoton apostoli Juudas koki tunnonvaivoja petettyään Jeesuksen ja kuitenkin hän suoritti lopulta itsemurhan. Myöskään niille rikkaille, jotka murehtivat Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, kukistumista, ei ole lohdutusta. Hekin tuhoutuvat. – Matt. 27:3–5; Joh. 12:6; Ilm. 18:7, 8, 11, 15, 19; 19:19–21.

Keihin sitten nuo Jeesuksen sanat soveltuvat? Ne soveltuvat ensi sijassa ja suoranaisesti niihin Jeesuksen seuraajien, jotka perivät Jumalan taivaallisen valtakunnan. Heille kuuluu ”taivasten valtakunta”, heitä ”pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman”, ja he todellisuudessa ”saavat nähdä Jumalan”. – Matt. 5:3, 9, 8.

Jeesuksen opetuslapset murehtivat syvästi, kun heidän Mestarinsa surmattiin kidutuspaalussa. Mutta myöhemmin he saivat lohdutusta, kun hän ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen. (Luuk., 24. luku) Apostoli Pietari murehti syvästi, koska oli kieltänyt Mestarinsa kolme kertaa. (Matt. 26:75) Koska hän kuitenkin osoitti jumalista surua, hän sai lohdutusta ja hänelle annettiin kolminkertainen käsky ruokkia Jeesuksen lampaita ja karitsoita, ja hänellä oli etu ottaa johto Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa sekä juutalaisille että pakanoille. – Joh. 21:15–17; Apt. 2:14–41; 10:34–48.

Jeesuksen sanoilla ’onnellisia ne, jotka murehtivat, jotka itkevät’, oli erityissovellutus nykyajan voideltuihin kristittyihin, jotka olivat murheellisia vihollisen hyökkäysten aiheuttaman aution tilansa vuoksi. Profeetta Jesaja ennusti, että Jehovan Voideltu, ensi sijassa Jeesus Kristus, tulisi ”lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille . . . iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. He ovat myös niitä, joista oli kirjoitettu: ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, . . . oli meidän suumme naurua täynnä.” Lohdutus ja nauru olivat tosiaan heidän osansa. – Jes. 61:1–3; Ps. 126:1, 2.

Kuitenkin sanoihin ’onnellisia ovat murheelliset’, ’onnellisia te, jotka nyt itkette’ sisältyy myös periaate, joka soveltuu yhtä hyvin muihinkin. Profeetta Hesekiel sai näyn niistä, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä . . . tehdään” heidän kaupunkinsa Jerusalemin keskuudessa. He vuorostaan saivat erittäin suuren suosion, kun Jumala suojeli heitä Hänen teloittajiensa kulkiessa tuon kaupungin läpi surmaten kaikki ne, joita ei ollut tunnistettu murehtiviksi. – Hes. 9:1–7.

Noilla murehtivilla ja itkevillä on vastineensa meidän aikanamme, sillä kristikunta väittää olevansa Jumalan ’kaupunki’, kuten Jerusalemkin väitti. Tuon vanhan kaupungin tavoin kristikunta on täynnä inhottavuuksia – väärää uskontoa, sukupuolista ja muunlaista moraalittomuutta sekä väkivaltaa. Oikean sydämentilan omaavat eivät ole välinpitämättömiä tämän tilanteen suhteen; he murehtivat syvästi sellaista asiaintilaa. He ovat nykyään niitä, jotka saavat myös Jumalan suosion ja lohdutusta.

Minkä kautta? Jehova Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen kautta. Sanoma, jonka Jehovan kristityt todistajat tuovat sellaisille murehtiville, kertoo heille Jumalan tarkoituksesta juuria pois maan päältä kaikki pahuuden harjoittajat. (Sananl. 2:21, 22) Se kertoo heille, että aivan pian täyttyy kristittyjen rukous: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” Varmasti tämä on suuri lohdutus heille. Ja tuo hyvä uutinen kertoo lisäksi myös kaikkien muistohaudoissa olevien tulevasta ylösnousemuksesta. Ne, jotka kuolema on erottanut, saavat tosiaankin jälleen olla yhdessä. – Matt. 6:9, 10; Joh. 5:28, 29, Um.

Suuri lohdutus noille murehtiville on se hyvä uutinen, että Jumalan valtakunnan alaisuudessa mikään ei vahingoita eikä tuhoa, sillä Jehovan tuntemus peittää maan niin kuin vedet peittävät meren. (Jes. 11:9, Um) Soveltamalla ihmiskuntaan Jeesuksen lunastusuhrin hyödyn Jumala lisäksi pyyhkii ”pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. – Ilm. 21:4.

Kaikki epäilys ristiriitaisuudesta varmasti häviää, kun ymmärrämme syvemmin sen, mitä Jeesus sanoi. Todella onnellisia laajemmassa ja suuremmassa merkityksessä ovat ne, jotka murehtivat, joilla on oikea sydämentila Jehova Jumalaa kohtaan ja jotka ovat syvästi murheellisia, sillä he nauttivat Jumalan suosiosta ja saavat lohdutusta.