Olin noitatohtori

KERROTTU ”HERÄTKÄÄ!”-LEHDEN NIGERIAN-KIRJEENVAIHTAJALLE

ELÄMÄNI 74 vuodesta olen ollut 46 vuotta yhteydessä noitatohtorin toimiin. Kykenin helposti suorittamaan taikoja, määrittelemään tauteja ja ehkäisemään vahingollisia, jopa kuolemaa tuottavia loitsuja.

Vanhempani olivat juurtuneet syvälle fetissien palvontaan. Itse asiassa isäni oli Loguniksi kutsutun fetissejä palvovan ryhmän kuuluisa johtaja. Omalla joruban kielellämme se on sodan jumalan nimi. Hedelmättömät naiset tulivat isäni luo saadakseen lepytetyksi hedelmällisyyden jumalattaren Oshunin, sillä he uskoivat, että tämä saisi heidät tulemaan raskaiksi. Sotureitakin tuli hänen luokseen lepyttämään sodan jumalaa Logunia saadakseen suojan luotien ja veitsien varalle. Kaikki tämä tuotti mainetta ja arvovaltaa isälleni.

Kun olin saanut oppia kaikissa isäni palvontamenoissa, minusta tuli lopulta Logun- ja Oshun-jumalien pappi.

Noitavoimat

Isäni pysyi kiinteässä yhteydessä eräiden vanhojen naisten ryhmän kanssa, jotka olivat noitia. He toimivat isäni välikappaleina erilaisten sairauksien parantamisessa toisten hämmästykseksi. Olin aina läsnä, kun isäni pyysi neuvoa noilta noidilta. Hän ajatteli, että jos minä itse voisin saavuttaa noitien omaamat salaperäiset kyvyt, saisin enemmän valtaa kuin hänellä oli ja voisin käyttää suurempaa vaikutusvaltaa ihmisiin.

Kun olin noin 25-vuotias, tuli aika antaa minulle noitien salaiset kyvyt. Noitaryhmä otti siitä kahden punnan kahden šillingin (noin 25 markan) palkkion, lukuun ottamatta tavaroita, joita käytettiin hengille uhraamiseen. He vaativat myös eläimiä, kuten helmikanoja, sikoja, etanoita ja kyyhkysiä. Uhrattuaan nämä salaisella tavalla noidat käyttivät eläinuhrien jäännökset aterian valmistamiseen keskiyöllä.

Kun kello oli noin 2 aamulla, me kokoonnuimme salaiseen huoneeseen kaikki pukeutuneina valkoisiin viittoihin. Päähäni ruiskutettiin neljältä suunnalta salaperäisiä lääkkeitä, ja minut pantiin syömään ateria, jonka piti antaa salaisia voimia ruumiiseeni.

Eräs toinen erikoisvalmiste annettiin minulle pantavaksi tyynyni alle, eikä minun pitänyt näyttää sitä koskaan kenellekään toiselle. Minulle ojennettiin myös valkoinen lippu, ja se piti nostaa salkoon taloni eteen. Siitä hetkestä lähtien aloin havaita olevani oudossa seurassa, henkien yhteydessä, jotka esittäytyivät Jumalan enkeleiksi. Kuulin ääniä näkymättömästä maailmasta ja näin sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

Kymmenen vuotta olin jatkuvasti tämän noitaryhmän yhteydessä, jona aikana havaitsin heidän olevan julmia ja tylyjä, vihamielisiä toisia ihmisiä kohtaan. Pian minun piti aloittaa oma noitatohtorin praktiikkani.

Liittyminen erääseen kristikunnan kirkkoon

Joitakin vuosia ennen tätä luin pienen jorubankielisen kirjan papista, joka meni saarnaamaan kylään, joka oli täynnä epäjumalanpalvojia. Koska hän saarnasi epäjumalankuvia vastaan, kyläläiset eivät majoittaneet häntä hyvään taloon vaan sellaiseen, joka oli täynnä epäjumalankuvia. Hän alkoi rikkoa heidän puisia epäjumalankuviaan ja sytyttää niitä tuleen. Kun kyläläiset kysyivät häneltä, miksi hän tuhosi heidän jumalansa, hän luki Raamatusta Ps. 115:4–8:n. Hän lisäsi, että vaikka noilla epäjumalankuvilla oli ihmisen hahmo ja niillä oli silmät, nenä, suu, jalat ja kädet, ne olivat arvottomia. Heti ajattelin isäni epäjumalankuvia. Kerroin tämän tarinan hänelle ja ilmaisin haluavani lakata palvomasta epäjumalankuvia. Sanoin hänelle, että haluaisin tulla kastetuksi kristityksi.

Isäni oli erittäin harmistunut ja sanoi, että tuottaisin pettymyksen hänelle ja perheelle, koska minua valmistettiin perimään koko hänen hankkimansa noitatohtorin vaikutusvalta. Vakuutin hänelle, etten luopuisi kokonaan epäjumalankuvien palvonnasta enkä työstäni noitatohtorina, mutta että kävisin kirkossa vain sunnuntaisin ja suorittaisin muut tehtäväni kuten tavallisesti.

Niinpä minut kastettiin paikallisen kirkon jäseneksi ja maksoin kaikki maksuni ja kävin jumalanpalveluksessa sunnuntaisin. Näytti siltä, että siinä oli joka tapauksessa kaikki, mistä kirkko välitti. Itse asiassa kasteeni jälkeen minusta tuli ammattimainen noitatohtori. Aikanaan minut nimitettiin katekeetaksi kirkkoon, joten yhdistin ammattimaisen noitatohtorin työni katekeetan toimeen. Jäsenyyteni kirkossa ei vieroittanut minua taikuuden ja salatieteen harjoittamisesta; päinvastoin se auttoi minua noitatohtorin praktiikassani. Kirkon jäsenet samoin kuin kirkkoon kuulumattomat tulivat luokseni saamaan hoitoa ja saamaan selville enteitä. He kaikki tiesivät, että minulla oli spiritistisiä kykyjä.

Jokapäiväinen elämä noitatohtorina

Saamani yliluonnolliset kyvyt tekivät minulle helpoksi määrittää ihmisten ongelmia ja sairauksia. Eräänä päivänä luokseni tuli nainen, koska hänen lapsensa poikkeuksetta kuolivat pieninä. Tiesin, että hänen vihamiehensä olivat käyttäneet henkivoimia häntä vastaan. Vaikka tapasin silloin hänet ensimmäisen kerran, ymmärsin heti, että hänen mukanaan olleen lapsen tappaisivat hänen vihamiehensä manaamat henget.

Kerroin tälle naiselle kaikki hänen aikaisemmat onnettomat kokemuksensa hänen lastensa kuoleman suhteen; kerroin myös hänelle, mikä auttaisi häntä ja pelastaisi hänen nykyisen lapsensa kuolemalta. Tehtiin järjestelyjä sellaisten taikalääkkeiden valmistamiseksi, joissa lasta piti kylvettää ja joita piti myös juottaa lapselle. Äiti suostui auliisti hoitoon. Lapsi elää yhä. Tämänkaltaisista poppakonsteista en koskaan laskuttanut kahta puntaa kahta sillinkiä (noin 25 markkaa) vähempää.

Tämänkaltaisia tapauksia oli käsiteltävänä joka päivä. Tämä lisäsi viikkoansioni keskimäärin 25 puntaan (lähes 300 markkaan). Taloudellisen hyödyn lisäksi noitatohtorin ammattini herätti toisissa pelkoa ja kunnioitusta. He pelkäsivät loukata minua, koska uskoivat, että voin vahingoittaa heitä salaisten kykyjeni avulla. Epäilemättä olisin voinut vahingoittaa ihmisiä, mutta en koskaan yrittänyt lukea vahingollisia loitsuja toisille, kuten niin monien noitien tapana on. Siksi asiakkaani pitivät minua erittäin jumalisena miehenä, varsinkin, koska minulla oli vastuullinen asema kirkossa.

Joskus tein taikoja. Esimerkiksi kun panin sormuksia sormiini ja käytin muita taikakaluja, voin vastustaa kahtakymmentä voimakasta miestä, eivätkä he kyenneet nostamaan minua ylös eivätkä siirtämään minua pois jostakin paikasta. Sellaiset voimateot lisäsivät myös mainettani noitatohtorina.

Raamatun totuuden oppiminen

Eräänä iltana vuonna 1932 olin Abeokutassa, Länsi-Nigeriassa sijaitsevassa kaupungissa. Kävellessäni kadulla näin ihmisjoukon kuuntelevan ulkona pidettävää raamatullista luentoa. Pysähdyin. Puhuja, eräs Jehovan todistaja, käsitteli Jumalan tulevaa tuomiota, jolloin kaikki pahat tuhottaisiin. Hän luki Raamatusta Ilm. 16:14, 16:n, joka kertoo demonien suorittamasta kansojen kokoamisesta ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” (Um). Hän lisäsi, etteivät kirkot pääsisi pakoon Jumalan vihaa, koska ne olivat esittäneet hänet väärin monin tavoin – pakanallisiin käsityksiin perustuvilla väärillä opetuksilla ja suvaitsemalla epäjumalanpalvelukseen liittyviä tapoja jäsentensä keskuudessa. Kuulosti siltä kuin puhuja olisi puhunut minulle henkilökohtaisesti; seikat koskettivat sydäntäni. Puhuja käytti myös Jumalan nimeä Jehova. Se kaikki kuulosti vieraalta mutta johdonmukaiselta.

Samana iltana sain unia, joissa henget vakavasti varoittivat minua kuuntelemasta enää sellaisia puheita. Ne sanoivat minulle, että olin jo katekeetta ja tunsin Raamattua, että ne olivat siunanneet minua ammatissani noitatohtorina, joten ”miksi kuunnella sellaista roskaa”.

Pysähdyin kuitenkin vielä kaksi kertaa kuuntelemaan lyhyesti Jehovan todistajien järjestämiä raamatullisia puheita. Mutta nämä Raamatun totuudet eivät suuresti vaikuttaneet minuun, ennen kuin solmin avioliiton kolmannen vaimoni kanssa. Hänellä oli sukulaisia, jotka olivat todistajia. Kuitenkin vasta naimisiin mentyämme hänen kiinnostuksensa todistajiin heräsi. Sitä mukaa kuin hän kävi todistajien kokouksissa, hän lakkasi suorittamasta tiettyjä toimia, jotka olivat tavanomaisia kansamme keskuudessa. Kun kysyin häneltä, miksi hänestä oli tulossa kapinallinen, hän selitti lempeästi, että Raamatun neuvo luomusten palvontaa vastaan sekä hänen omatuntonsa eivät enää sallineet hänen jatkaa niiden tekemistä.

Ärsyynnyin siitä. Päätin mennä hänen kanssaan todistajien kokoukseen. Uhmaisin heitä luottaen lujasti vaikutusvaltaani katekeettana ja noitatohtorina. Pyysin saada tavata ryhmän johtavan palvelijan tehdäkseni hänelle kysymyksiä vaimoni asenteen johdosta. Vaikka huusin ylpeästi täyttä kurkkua, hämmästyin nähdessäni todistajan esittävän vastaukset lempeästi Raamatusta erittäin vakuuttavasti. Keskustelun päätteeksi otin vastaan yhden Vartiotorni-seuran jorubankielisen kirjan ja luokseni järjestettiin viikoittainen vierailu, jotta saisin vastaukset muihinkin kysymyksiini.

Viikoittaiset keskustelumme paljastivat pian Raamatusta, miten syvälle olin juurtunut väärään uskontoon. Muutaman viikon kuluttua kolme vaimoani ja minä kävimme todistajien kokouksissa. Pian halusin puhua toisille oppimistani totuuksista.

Jumalan tahdon tekeminen vastustuksesta huolimatta

Aloin saada osakseni vastustusta, ja pahimpia ihmisvastustajiani olivat omat vanhempani. Mikä suuri pettymys olinkaan heidän silmissään! Isäni oli tehnyt niin paljon, jotta voisin periä hänen noitatohtorin maineensa, ja nyt halusin elää täysin Raamatussa ilmaistun Jumalan tahdon mukaisesti. Toiset kirkon jäsenet olivat suuresti raivoissaan ja enemmistö ajatteli minun tulleen hulluksi. Toiset ajattelivat, että minulle pitäisi antaa korkeampi asema kuin katekeetan virka, jotta minut saataisiin houkutelluksi jäämään kirkkoon.

Demonitkin kehottivat ahkerasti minua luopumaan. Ja koko noitien ryhmä ajatteli, että jokin oli vakavasti vinossa minun suhteeni, mutta ammensin jatkuvasti lohtua Raamatusta, esimerkiksi Jes. 41:9–12:sta, joka osoittaa, että Jumala tukee palvelijoitaan. Huolimatta demonien ja ihmisten vastustuksesta olin päättänyt tehdä Jumalan tahdon.

Havaitsin pian, etten voinut harjoittaa noitatohtorin ammattia ja olla samalla tosi kristitty. Raamattu tekee selväksi salaisten voimien lähteen. Ja se varoittaa painokkaasti sekaantumisesta minkäänlaiseen spiritismin muotoon ja ilmaisee Saatanan ja hänen demonienkelinsä sen lähteeksi. (Apt. 16:16–18; Ef. 6:10–13; 5. Moos. 18:10–14) Halusin todella tulla kastetuksi tosi kristityksi. Todistukseksi puhtaan palvonnan hyväksi tekemästäni muutoksesta keräsin yhteen kaikki noitatohtorin praktiikkaani liittyvät välineet – valkoisen lippuni, tyynyni alla olleen talismaanin, valkoiset viittani ja epäjumalankuvani. Heitin ne kaikki jokeen. Toiset tavarat hautasin maahan.

Olin päättänyt tehdä Jumalan tahdon sellaisena kuin se paljastetaan Raamatussa ja tiesin nyt, että jos kristitty mies on naimisissa, hänen tulee olla vain yhden vaimon mies. (1. Tim. 3:2, 12) Siksi erosin sivuvaimoistani ja jäin asumaan ensimmäisen vaimoni kanssa.

Iloja ja palkintoja tosi palvonnasta

Ryhdyttyäni tosi palvontaan minulla on todella ollut monia iloja ja palkintoja. Kun esimerkiksi olen todistajien konventissa, minua sykähdyttää kuulla toisten sellaisten kokemuksia, jotka myös ovat vapautuneet spiritismin orjuudesta. Hiljattain kuulin noitatohtorista, joka oli kärsinyt fyysisesti useita vuosia; hänestä itsestään oli ehkä tullut palvomiensa demonien uhri, kuten niin usein käy. Eräänä päivänä hän tapasi todistajan, joka oli Raamatun totuuksien kokoajansaarnaaja. Kuultuaan häneltä hyvästä uutisesta noitatohtori tunnusti hänelle olevansa vaikeuksissa sukulaistensa kanssa, koska hänen fetissinsä tuhosi hänen omaisiaan huolimatta monista uhreista, joita oli esitetty henkien lepyttämiseksi. Hän oli nyt köyhä ja oli etsinyt apua ”Siionin vuori” -nimisen lahkon uskonnolliselta johtajalta ja jopa ehdottanut papille, että taikakalu pitäisi polttaa. Miten hämmästynyt hän olikaan kuullessaan kirkon johtajan sanovan: ”En minä! En halua tämän esineen tappavan minua enkä tuhoavan omaisteni elämää”!

Koska kirkon johtaja pelkäsi ryhtyä toimeen demoneja vastaan tuhoamalla taikakalun, noitatohtori pyysi nyt Jehovan todistajaa auttamaan häntä. Todistajasisar puhui seurakuntansa johtavalle palvelijalle, ja hän teki heti järjestelyjä taikakalun polttamiseksi. Lähiseudun asukkaat odottivat tietysti, että todistajat, jotka tuhosivat taikakalun, kuolisivat varmasti. Mutta kun heille ei tapahtunut mitään, he itse päättivät oppia enemmän tosi Jumalasta, Jehovasta, joka on voimakkaampi kuin kukaan toinen. Ja noitatohtori ja hänen vaimonsa vapautuivat demonisesta loitsusta. He alkoivat käydä todistajien kokouksissa, ja kuuden kuukauden kuluttua heidät kastettiin. Entinen noitatohtori on nyt itse kokoajan tienraivaajapalvelija ja auttaa toisia vapautumaan spiritismin orjuudesta.

Vaikka en enää ansaitse rahaa noitatohtorin ammatista, saan tosi virvoitusta sielulleni tekemällä Jumalan tahdon Kristuksen opetuslapsena. (Matt. 11:28–30) Ja millaista iloa saankaan siitä, kun vien tuota virvoitusta toisille! Nyt voin kertoa toisille, että Jumala parantaa pysyvästi, ei noituuden avulla vaan Kuningas-Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, kaikki tottelevaiset ihmiset ja saattaa heidät inhimilliseen täydellisyyteen. (Ilm. 21:3, 4) Ja miten kiitollinen olenkaan, että lähitulevaisuudessa Jehova hävittää kaikki väärät uskonnolliset tavat, joista noituus on vain yksi. – Ilm. 22:15.

Iloni moninkertaistuvat jatkuvasti. Yhdeksästä lapsestani neljällä on nyt toivo elää ikuisesti Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. Nuorempi veljeni, joka yhdessä vanhempieni kanssa kiivaasti vastusti Jehovan todistajaksi tuloani, on saanut sydämenmuutoksen, ja hän palvelee nyt Jumalan valtakunnan etuja. Ja 74 vuoden ikäisenä minulla on ollut etu käydä seurakunnan valvojien erikoiskurssi, jonka Vartiotorni-seura järjesti Lagosiin Nigeriaan. Iloni ja palkintoni ovat todella olleet suuret sen jälkeen kun vapauduin spiritismistä ja omistin elämäni tosi Jumalalle!