Mitä he saavat ostaessaan viiniä?
EHKÄ et ole koskaan ostanut viinipulloa. Monille ihmisille viinin ostaminen on kuitenkin melko jokapäiväistä. Useimmat heistä nauttivat kohtuullisesta viinin juomisesta, tavallisesti aterian yhteydessä. He eivät ole alkoholisteja. Mutta mitä nuo monet viininostajat saavat?
Viinilajit
Viini on käynyttä hedelmämehua, tavallisesti rypälemehua. Viini jaetaan kahteen pääryhmään: ”kuiviin” ja ”makeisiin”. Kuivat viinit valmistetaan antamalla käymisprosessin muuttaa suurimman osan rypälesokerista alkoholiksi, kun taas makeaa viiniä saadaan keskeyttämällä käyminen, kun rypälesokeria on vielä melkoisesti jäljellä. Joihinkin makeisiin viinilaatuihin lisätään sokeria käymisen jälkeen.
Makeita viinejä valmistettaessa keskeytetään käyminen tavallisesti lisäämällä hiukan alkoholia. Viinit, joihin alkoholia on lisätty, tunnetaan myös ”väkevinä” viineinä. Alkoholi säilyttää jäljellä olevan rypälesokerin ja lisää myös viinin alkoholipitoisuutta. Vaikka kuivien pöytäviinien alkoholimäärä ei ylitä 14 tilavuusprosenttia, niin se on väkevissä viineissä keskimäärin 20 prosenttia.
Valkoviinit valmistetaan tavallisesti valkoisista rypäleistä, vaikka punaisiakin rypäleitä voidaan käyttää, jos mehu erotetaan nopeasti kuorista. Useimmat valkoviinit valmistetaan vain rypälemehusta, joten niiden valmistukseen käytettyjen rypäleitten kuoren väri ei vaikuta niihin. Punaviinin valmistuksessa punaisten rypäleitten sose ja kuoret saavat käydä mehun mukana. Kuorien luonnollinen pigmentti siirtyy mehuun ja antaa viinille sen punaisen värin. Lisäksi sellaiset aineet kuin kuorissa ja siemenissä oleva tanniini antavat punaviinille voimakkaamman maun kuin valkoviinissä on. Punertavaa viiniä syntyy, kun mehun annetaan käydä yhdessä punaisten murskattujen rypäleitten kanssa lyhyen ajan, minkä jälkeen mehu erotetaan siitä ja sen annetaan jatkaa käymistään yksinään.
Kuohuviinit, kuten samppanja ja helmeilevä bourgogne eli Burgundin viini, ovat poreilevia, mikä johtuu niissä olevasta hiilidioksidista. Luonnollista hiilidioksidia syntyy toisen käymisprosessin aikana suljetuissa astioissa, joko siinä pullossa, jossa samppanja myydään tai suurissa lasiseinäisissä tankeissa. Pulloissa käytetyt tuotteet ovat tietenkin kalliimpia kuin massavalmisteiset samppanjat. Vielä halvempia laatuja tehdään hiilihappoisiksi keinotekoisesti.
Rypäleitten laadulla ja sillä, mitä rypälelajiketta käytetään, on suoranainen vaikutus niistä valmistettujen viinien laatuun. Vaikka hyvistä rypäleistä on valmistettu heikkolaatuisia viinejä, niin huonoista rypäleistä ei koskaan voida valmistaa hyvää viiniä. Ei riitä, että rypäleet ovat hyvää lajiketta, vaan myös maaperän ja ilmaston täytyy olla sovelias kyseessä olevaa rypälelajiketta varten. Viileissä vuoristolaaksoissa ja mäenrinteillä viljellyt rypäleet soveltuvat parhaiten useimpien pöytäviinien valmistukseen. Sen sijaan lämpöisempien laaksojen ja melkein autiomaan kaltaisten seutujen auringonvalossa kasvavat rypäleet ovat ihanteellisia makeitten viinien valmistuksessa.
Rypäleitten luonnollinen sokerimäärä on suurempi aurinkoisella säällä kuin pilvisellä ja sateisella ilmalla. Siitä syystä Ranskassa ja Saksassa, missä ilmasto on vaihtelevampaa kuin Italian, Espanjan ja Kalifornian (USA) viininviljelyalueilla, viinin laatu vaihtelee enemmän eri vuosina. Monet haluavatkin tämän vuoksi tietää saksalaisten ja ranskalaisten viinien vuosikerran, ts. sen vuoden, jolloin siihen käytetyt rypäleet ovat kasvaneet ja viini on valmistettu.
Miksi viinejä valikoidaan
Viinejä valikoidaan usein käytettäväksi tiettyjen ruokien kanssa. Vaikka eräitten viinilaatujen sopivuutta jonkin määrätyn ruokalajin parhaaksi täydennykseksi usein liioitellaan, niin muutamat perusyhdistelmät ovat saavuttaneet yleisen hyväksynnän.
Pääruokalajin kanssa katsotaan parhaaksi tavallisesti kuivat pöytäviinit. Koska punaisissa pöytäviineissä on voimakkaampi maku kuin valkoisissa, niin niitä suositellaan käytettäväksi voimakkaammin maustettujen tummien liharuokien kanssa. Valkoiset pöytäviinit sopivat sen sijaan mainiosti kalaruokien ja valkoisen linnunlihan kanssa. Tumman linnunlihan kanssa voidaan käyttää joko puna- tai valkoviiniä. Sherryä ja samppanjaa käytetään yleensä ruokahalun kiihokkeena ja makeita väkeviä viinejä tarjoillaan tavallisesti jälkiruokien kanssa.
Viinien väärentämistä
Viininostajat eivät aina saa täyttä vastinetta rahoilleen. Koska esimerkiksi monia italialaisia viinejä on lainvastaisesti väärennetty, niin monet ihmiset ovat viime vuosina ja kuukausina ostaneet tietämättään sekoituksia, jotka on valmistettu omenista ja melassista, eläinrehusta, viikunoista ja taateleista, synteettisestä alkoholista ja kuivatusta häränverestä. Italian poliisin ilmoitettiin löytäneen yksistään vuonna 1970 lähes neljäkymmentä miljoonaa litraa väärennettyä viiniä. Tämä osoittaa, että kaikkien viininostajien, etenkin turistien, tulisi olla varovaisia. Sen sijaan, että hän antaisi näyttävän etiketin houkutella itsensä ostamaan viiniä, hän saattaa havaita viisaaksi ostaa tuntemaansa tuotetta.
Lievempi väärennysten muoto, joka on huolestuttanut monia, on kemiallisten lisäaineitten runsas käyttö viineissä, varsinkin sekoitetuissa lajeissa. Lisäaineita on käytetty viinien kirkastamiseksi ja niiden säilymisen, maun ja näön parantamiseksi. Tietoisina siitä, että tällaisia kemiallisia lisäaineita sisältävän viinin nauttimiseen voi liittyä terveydellisiä vaaroja, jotkut henkilöt pitävät turvallisempana kotiviinien nauttimista tai sellaisen tuotteen (tavallisesti sekoittamattoman viinin) hankkimista, jonka he tietävät olevan suhteellisen vapaa kemiallisista lisäaineista.
Valitessaan maahan tuotuja viinejä jotkut haluavat ottaa selville, ovatko laivaajat tai maahantuojat todella luotettavia. He tarkastavat myös etiketin nähdäkseen, onko tuote aito. Esimerkiksi sanat appellation contrôlée (tarkistettu nimi) tarkoittavat aitoranskalaista viiniä ja sanonta Original-abfüllung ennen valmistajan nimeä ilmaisee, että kyseessä on valmistajan kellarissa pullotettu saksalainen viini.
Suuremman huolen aihe
Riippumatta siitä, miten hyvää viini saattaa olla, se voi kuitenkin muodostua vahingolliseksi ostajalle, ellei sitä käytetä kohtuullisesti. Alkoholismi on suurimpia terveydellisiä ongelmia monessa osassa maailmaa. Esimerkiksi Ranskassa, missä käytetään paljon viiniä, joka kolmas miespuolinen sairaalapotilas on joutunut hoitoon liiallisen alkoholinkäytön takia. Eräs lääketieteellinen hakuteos toteaa:
”Sen merkittävän osan, mikä alkoholijuomien valmistuksella ja kulutuksella on länsimaitten taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä, ei tulisi sallia meidän vähätellä sitä tosiasiaa, että alkoholismi on paljon merkittävämpi ongelma kuin kaikki muut huumausaineitten väärinkäytön muodot yhteensä. Viisi miljoonaa amerikkalaista on jossain määrin alkoholisteja ja viisi prosenttia heistä joutuu lopulta rappiolle eli puliukkojen tasolle. On arvioitu, että menetetyt työtunnit, rikokset, onnettomuudet, lääkärinhoito- ja huoltomenot maksavat Yhdysvalloille joka vuosi 750 miljoonaa dollaria, eikä rikkoutuneitten kotien, tuhlatun ihmiselämän, yhteiskunnallisen tappion ja inhimillisen kurjuuden hintaa voida edes arvioida.” – The Pharmacological Basis of Therapeutics, toim. Louis S. Goodman ja Alfred Gilman, 4. painos, 1970, s. 291.
On siis ilmeistä, että viinin tai minkä tahansa alkoholijuoman orjaksi joutuminen ei ole lainkaan toivottavaa. Varsinkin kristityillä on kaikki syyt välttää sellaista orjuutta. Jos he käyttäisivät harkitsemattomasti alkoholijuomia, niin se tuottaisi häpeää Jumalan nimelle ja sille seurakunnalle, johon he kuuluvat. He voisivat jopa menettää kokonaan Jumalan suosion, sillä 1. Kor. 6:9, 10 sanoo selvästi, että juomarit eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Sellaistenkin kristittyjen, jotka käyttävät alkoholia kohtuullisesti, tulisi aina muistaa, että heidän kristittyjen tovereittensa keskuudessa voi olla sellaisia, joille alkoholijuomat ovat olleet tai ovat edelleenkin ongelma. Eikö olisi näin ollen ystävällistä olla yllyttämättä toisia juomaan, kun he eivät haluaisi sitä tehdä? Ja jos tunnet sellaisia, jotka ovat taipuvaisia käyttämään liikaa alkoholia tai joilla on ollut vaikeuksia itsehillinnän harjoittamisessa aikaisemmin, eikö olisi sopivaa olla tarjoamatta heille alkoholijuomia ja jopa olla nauttimatta niitä heidän läsnä ollessaan?
Se, mitä ihmiset saavat ostaessaan viiniä, ei siis riipu ainoastaan heidän valinnastaan vaan myös siitä tavasta, millä he käyttävät viiniä. Sellaiselle, joka käyttää viiniä kohtuullisesti, hänen ostoksensa voi tuottaa hiukan lisänautintoa hänen elämäänsä, kuten Ps. 104:15 sanoo: ”Viini . . . ilahuttaa ihmisen sydämen.” Toisaalta ostaja, joka käyttää viiniä kohtuuttomasti tai ilmaisee huonoa harkintaa sen tarjoamisessa toisille, saa sellaista, mikä mahdollisesti on hyvin vaarallista.