Oletko tehnyt testamentin?
HALUAISITKO, että omaisuutesi otettaisiin sinulta pois ja jaettaisiin toisille toivomustesi vastaisesti? Niin voi todellisuudessa joskus käydä – ellet ole tehnyt testamenttia!
Testamentti on oikeudellinen lausuma, joka ilmoittaa toivomuksesi omaisuutesi suhteen kuolemasi jälkeen. Se on mielipiteesi lopullinen ilmaus, viimeinen tahtosi. Oletko tehnyt testamentin?
Jos kuolet etkä ollut tehnyt testamenttia, omaisuutesi jaetaan lain mukaan, mikä saattaa olla täysin vastoin sitä, mitä olit toivonut. Siksi testamentti on varsin tärkeä.
Siitä huolimatta useimmat ihmiset lykkäävät testamentin tekoa. Testamentti muistuttaa heitä kuolemasta, ja he haluavat mieluummin olla ajattelematta sitä. Kristityn tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että hänen kuoltuaan hänen omaisensa perivät hänet.
On totta, että kristityt odottavat elävänsä pian Jumalan uudessa järjestyksessä, missä ”kuolemaa [ei] ole enää oleva”. Mutta nykyään, ennen kuin tuo aika koittaa, elämä on epävarmaa, ja kuka tahansa saattaa kuolla. Emme voi jättää tätä huomioon ottamatta. (Saarn. 3:19; Ilm. 21:4) Erityisesti kristitty perheenpää tietää, että hänen vastuunaan on huolehtia omaisistaan, lähinnä omasta perheestään.
Ollessaan elossa hän työskentelee ankarasti huolehtiakseen perheestään hengellisesti ja aineellisesti. (1. Tim. 5:8) Eikö hän haluaisi varmistua siitä, että vaikka hän sattuisi kuolemaan, hänen perheensä toimeentulo olisi yhä turvattu? Suomessa tämä toteutuu yleensä suorastaan lain nojalla. Mutta myös täällä ja varsinkin monissa muissa maissa saattaa olla tärkeätä tehdä testamentti, ja niinpä testamenttia onkin nimitetty joskus lailliseksi etuoikeudeksi.
Testamentti – laillinen etuoikeus
Testamentin tekeminen on todellakin etuoikeus, jota ei ole myönnetty kaikissa maissa. Huomattava 18. vuosisadan englantilainen lainoppinut Sir William Blackstone huomautti, että ”oikeus tehdä testamentteja ja määrätä omaisuudestaan kuolemansa jälkeen on pelkästään sivistysvaltion aikaansaannos . . . jonka vuoksi se on sallittu joissakin maissa ja kielletty toisissa”.
Joissakin feodaaliyhteiskunnissa tapa pakotti miehen testamenttaamaan irtaimen omaisuutensa parhaan osan ”[läänin-]herralleen ja kirkolle”. Englannissa katolinen kirkko valvoi testamenttiasioita vuosisatoja.
Nykyään useimmat valtiot sallivat kansalaistensa kuitenkin testamentilla määrätä omaisuudestaan, niin kuin nämä haluavat, kunhan eloonjääneen puolison toimeentulo turvataan. Mutta lain testamentteja koskevat säännökset eivät ole samanlaiset kaikissa maissa, eivät esimerkiksi Yhdysvaltojen eri osavaltioissakaan. Kuitenkin sinun asianasi on huolehtia omaisuutesi kohtalosta kuolemasi jälkeen. Vain sinä voit tehdä sitä koskevan testamentin.
Kuka voi tehdä testamentin?
Edellä sanottu ei merkitse, että kuka tahansa voi tehdä testamentin, sillä on olemassa rajoituksia. Suomessa testamentin saa tehdä 20 vuotta täyttänyt henkilö ja nuorempikin, jos hän on tai on ollut naimisissa. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt saa määrätä testamentilla siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse vallita.
Henkilön täytyy olla henkisen terveyden suhteen sellaisessa tilassa, että hän on testamentintekokelpoinen. Jollakulla voi olla mieli- tai tunneperäinen sairaus. Mutta onko hän testamenttia tehdessään sellaisessa tilassa, että hän tietää tarkalleen, mitä hän tekee? Muistaako hän suunnilleen, mitä hän omistaa? Muistaako hän ihmiset, jotka hän on tuntenut koko elämänsä? Jos näin on, niin hän voi tehdä pätevän testamentin.
Testamentintekijä ei saa olla alkoholin vaikutuksen alainen testamentin tekohetkellä. Kukaan toinen ihminen tai ketkään toiset ihmiset eivät myöskään saa asiattomasti vaikuttaa testamentintekijään. Viimeksimainitusta tilanteesta Encyclopædia Britannica -tietosanakirja huomauttaa:
”Taivuttelun ja suostuttelun ei yleensä katsota merkitsevän asiatonta vaikuttamista, ellei niihin liity varsinaisia uhkauksia. Testamentintekijää voidaan johdattaa, mutta häntä ei saa yllyttää. Asiatonta vaikuttamista voidaan katsoa esiintyvän kuitenkin siinä tapauksessa, että testamentin tekemisen aikaansai henkilö, josta testamentintekijä oli riippuvainen tai jota hän todennäköisesti tottelisi sokeasti.” – 23. osa, s. 526.
Nämä ovat perusehtoja. Jos ne on täytetty, niin herää kysymys, miten testamentti on muotoiltava.
Mikä voi olla testamentti?
Tarkoitus on tärkeä, ei niinkään käytetty sanonta. Testamenttia ei tarvitse välttämättä laatia oikeudellisin sanakääntein, mutta sen tulee selvästi ja yksiselitteisesti ilmaista, että kyseessä on testamentti.
Joitakin testamentteja ei tehdä kirjallisesti. Eräissä maissa, mm. Suomessa, voidaan erityisolosuhteissa annetut suulliset lausumat katsoa testamenteiksi. Niinpä meillä Suomessa henkilö, ”joka sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi on estynyt tekemästä testamenttia [laissa säädettyä kirjallista testamenttia], saa tehdä sen suullisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä”. Tällainen suullinen testamentti on kuitenkin, jos sairaus menee ohi, uudistettava kirjalliseen muotoon kolmen kuukauden kuluessa. Suullisia testamentteja on yleensäkin syytä välttää, koska väärinkäsityksen vaara on liian suuri. Testamentti, jonka testamentintekijä on itse kirjoittanut tai joka on kirjoitettu hänen välittömässä ohjauksessaan, on vakuuttavampi.
Kirjeet, joista kirjoittajan tarkoitus kävi selvästi ilmi, on toisinaan hyväksytty testamenteiksi. Joidenkin maiden lait vaativat, että ne todistetaan oikeiksi, kun taas toisissa tapauksissa tästä vaatimuksesta on luovuttu.
Eräissä maissa holografinen testamentti, so. testamentti, jonka testamentintekijä on kirjoittanut omakätisesti, ei ole ainoastaan hyväksyttävä, vaan jopa tavanomainen. Esimerkiksi Ranskassa sellaisen testamentin ainoat vaatimukset ovat, että testamentintekijän tulee kirjoittaa se kokonaan itse, merkitä siihen päiväys ja allekirjoittaa se. Holografista testamenttia koskevat lait ovat jonkin verran erilaisia Yhdysvaltain eri osavaltioissa; jotkut osavaltiot eivät hyväksy niitä lainkaan. Toiset osavaltiot sallivat, että osa testamentista kirjoitetaan koneella, tai ne vaativat, että se on allekirjoitettava, kun taas toiset saattavat vaatia aivan päinvastaista. Suomessa voi testamentin sairauden tai muun pakottavan syyn takia niinikään kirjoittaa kokonaan ja allekirjoittaa, jolloin se on pätevä ilman todistajiakin. Jos tuo pakottava syy menee ohi, testamentintekijän on kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa tehtävä säännönmukainen kirjallinen, kahden todistajan oikeaksi todistama testamentti.
Laissa olevien eri mahdollisuuksien aiheuttamat epäselvyydet tulisi selvittää. Miten? Kysymällä neuvoa lakimieheltä.
Miksi mennä lakimiehen puheille?
On totta, että lakimiehen käyttäminen ei ole lain mukaan välttämätöntä pätevän testamentin aikaansaamiseksi. Siitä huolimatta tavallisesti vain lakimies on selvillä asiaa koskevasta uusimmasta lainsäädännöstä. Lakimies on selvillä esimerkiksi sellaisista yksityiskohdista kuin, kuinka monta todistajaa missäkin tapauksessa vaaditaan, jotta testamentti olisi pätevä, voiko joku testamentinsaajista myös olla todistaja ja voiko testamentin tehdä sunnuntaina.
Kirjassa Law for Laymen (Lakia maallikoille) Harold D. Greeley kertoo valaisevan esimerkin siitä, miten viisasta on antaa lakimiehen tarkastaa testamentti:
”New Yorkin oikeusistuimissa on ollut monia juttuja, joissa testamentti on ollut kirjoitettu paperikaupoissa myytävälle painetulle lomakkeelle, ja se on todettu pätemättömäksi, koska testamentintekijän allekirjoituksen jälkeen oli vielä joitakin selityksiä, kun taas New Yorkin laki vaatii, että allekirjoitus on testamentin lopussa.” – s. 305.
Jos et noudata tämänkaltaisia yksinkertaisia lakeja, testamenttisi voidaan saada rikki moittimalla sitä oikeudessa. Asiantuntijan neuvot ovat tarpeen.
On sen tähden ymmärrettävää, että Yhdysvaltain terveys-, opetus- ja huoltoministeriö sanoo kirjasessaan Planning for the Later Years (Suunnitteleminen vanhuusvuosien varalle): ”Ei voida korostaa liikaa sitä, miten tärkeätä on saada päteviä oikeudellisia neuvoja jokaisessa todella lainopillisessa kysymyksessä tai ongelmassa.”
Lakimiehen palkkioissa säästäminen
Lakimieheen turvautuminen merkitsee tosin lisäkuluja. Kaiken huomioon ottaen saattaa kuitenkin käydä niin, että neuvon kysyminen lakimieheltä osoittautuu taloudellisemmaksi kuin sen kysymättä jättäminen. Hän voi esimerkiksi näyttää sinulle, miten on mahdollista välttää kuluja ja veroja, jotka liittyvät omaisuutesi jakamiseen perillisille. Se olisi hyödyksi noille perillisille.
Mutta on myös monia tapoja, joilla voit henkilökohtaisesti säästää rahaa ollessasi tekemisissä lakimiehen kanssa. Ensinnäkään lakimiehellä ei tulisi olla mitään sitä vastaan, että kysyt häneltä etukäteen, miten paljon hänen palveluksensa tulevat maksamaan. Joissakin kaupungeissa on oikeusaputoimistoja, joista voit saada neuvottelua varten lyhyen vastaanottoajan pientä korvausta vastaan, vähävaraiset jopa ilmaiseksi. Jos sitten huomaatkin tarvitsevasi lisää aikaa, voit tiedustella laajemman keskustelun mahdollisuutta ja kustannuksia. Mutta myös se, mitä teet ennen kuin käyt lakimiehen luona, auttaa sinua suuressa määrin säästämään kustannuksia.
Ennen kuin tapaat lakimiehen
Ennen kuin menet tapaamaan lakimiestä, valmista muistilista auttaaksesi häntä testamenttisi laatimisessa. Se säästää hänen aikaansa. Hänen aikansa on kallista, joten sellainen etukäteissuunnittelu todellisuudessa säästää sinun rahaasi. Varaa riittävästi aikaa, jotta luettelostasi tulisi perinpohjainen. Sisällytä siihen sekä henkilöihin liittyviä että lainopillisia tietoja.
Henkilöihin liittyvät tiedot voitaisiin yksinkertaistaa laatimalla sukupuu, josta käyvät ilmi lähiomaistesi täydelliset nimet, syntymäajat ja osoitteet. On myös syytä sisällyttää siihen täydelliset tiedot entisestä puolisostasi, jos olet eronnut tai elät asumuserossa.
Tee luettelo kiinteästä omaisuudestasi (kuten maasta ja sillä olevista rakennuksista). Merkitse kiinteistöjen osoitteet ja, jos on kysymys itsenäisistä tiloista tai tonteista, niiden rekisterinumerot. Jos omistat erottamattomia määräaloja, on syytä merkitä riittävän tarkasti alueiden rajat, jottei tulisi epäselvyyttä sen suhteen, mistä alueesta on kysymys.
Kirjoita selvästi, mitä irtainta omaisuutta sinulla on: asunto-osakkeita ja muita arvopapereita, pankkitilejä, henkivakuutuskirjoja, ajoneuvoja, koruja jne. Tee yhteenveto kaikista varoistasi ja veloistasi.
Kun olet tehnyt tämän, niin päätä, mitä haluat tehdä omaisuudellasi. Keille testamenttaat omaisuutesi? Mitä kukin tulisi saamaan? Ketkä ovat vaihtoehtoisia testamentinsaajia, jos joku niistä, joiden hyväksi teet testamentin, sattuisi kuolemaan?
Haluatko sisällyttää testamenttiisi lahjoituksia hyväntekeväisyyteen? Jos haluat, noudata René A. Wormserin tervettä neuvoa:
”Valitessasi järjestöjä, joiden haluat jakavan hyväntekeväisyyteen lahjoittamiasi varoja, varmistaudu etukäteen, että niillä on laillinen oikeus ottaa vastaan lahja. Yhteisöllä, joka sinulla on mielessäsi, ei ehkä ole oikeutta ottaa vastaan hyväntekeväisyyslahjoja testamenttien välityksellä, ja sen oikeudet saattavat rajoittua niihin, joita varten se perustettiin . . .
”Tee tiedusteluja. Varmistaudu siitä, että se voi ottaa vastaan lahjoituksia, että se voi ottaa vastaan sinun lahjoituksesi. . . . Se saattaa kieltäytyä.” – Your Will and What Not to Do About It, s. 104.
Muutkin omaisuutesi jakamista koskevat seikat vaativat etukäteisajattelua. Kuka on oleva testamentin toimeenpanija? Hän on henkilö, usein aviopuoliso tai jälkeläinen – joka on asetettu pitämään huolta siitä, että testamentin määräykset toteutetaan. Varmistaudu etukäteen siitä, että ajattelemasi henkilö (tai hänen mahdollinen varamiehensä) on halukas ottamaan tehtävän vastaan.
Ja lopuksi, älä unohda henkilökohtaisempiakaan asioita. Haluatko esittää hautajaisjärjestelyjä koskevia erityistoivomuksia? Haluatko nimetä lapsellesi holhoojan tai hänen omaisuudelleen hoitajan?
Se, että olet koonnut tämänkaltaista tietoa, ennen kuin menet tapaamaan lakimiestä, säästää aikaasi ja rahaasi. Se varmistaa myös parhaiten, että kaikki toiveesi tulevat merkityiksi testamenttiin ja että ne toteutetaan. Mutta mitä testamentille sitten pitäisi tehdä, kun se on valmis?
Kun testamentti on valmis
Varsin yleinen käsitys on se, että testamentti pitäisi viedä oikeuteen, jotta se olisi pätevä. Tämä ei pidä paikkaansa, joskin monet haluavat kuulustuttaa testamentin todistajia kuoleman varalta. Sen sijaan on jo nyt hyvä muistaa, että testamentintekijän kuoltua testamentinsaajan tulee valvoa testamentti esittämällä se oikeudessa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentinsaaja sai tiedon testamentintekijän kuolemasta ja testamentista.
Mutta vaikka testamenttia ei tarvitsekaan käyttää oikeudessa, kun se on tehty, on tärkeätä tallettaa se varmaan paikkaan, mieluiten muiden tärkeiden asiapapereiden yhteyteen. Monet asiantuntijat varoittavat säilyttämästä testamenttia pankin tallelokerossa niiden monimutkaisten toimenpiteiden takia, jotka tarvitaan lokeron avaamiseksi sen haltijan kuoleman jälkeen. Viivytys testamentin saamisessa käsille saattaa merkitä sitä, että testamentin välittömiä määräyksiä, kuten hautajaisia koskevia, ei voida toteuttaa.
Sen tähden saatat päättää uskoa testamenttisi lakimiehesi tai luotettavan ystäväsi huostaan. Joillakin seuduilla se voidaan pienestä korvauksesta jättää säilytettäväksi testamenttirekisteritoimiston arkistoon, Suomessa esimerkiksi raastuvanoikeuteen.
Verolainsäädännön ja olosuhteittesi muutosten tähden on viisasta tarkistaa testamentti aika ajoin ja tarvittaessa tehdä uusi. Uuden testamentin sanamuodon tulee olla sellainen, että se ilmaisee selvästi aikaisempien testamenttien tulleen sen johdosta mitättömiksi. Entiset testamentit (ja niiden jäljennökset) voi myös olla viisasta hävittää, mutta sinun on paras neuvotella tästä lakimiehesi kanssa, sillä joissakin maissa niiden säilyttäminen on hyödyllistä.
Testamenttisi on epäilemättä tärkeä asiakirja. Se koituu perheesi ja niiden hyödyksi, joille annat omaisuutta testamentilla. Mutta sinäkin hyödyt siitä. Mielesi voi olla tyyni, kun tiedät tehneesi voitavasi taataksesi jotenkin rakkaittesi toimeentulon tässä epävakaisessa maailmassa.