Erään maailmankielen syntyvaiheet
ON ARVIOITU, että noin 326 miljoonaa ihmistä puhuu englantia, mikä tekee siitä yhden laajimmalti käytetyn nykymaailman kielen. Kukaan ei silti puhunut englantia Brittein saarilla Julius Caesarin astuessa sinne ensimmäisen kerran vuonna 55 eaa. Siellä eivät asuneet englantilaiset, vaan keltit eli muinaiset britit.
Rooman legioonat kukistivat keltit vuonna 43, ja heidät karkotettiin Walesiin, Skotlantiin ja Irlantiin. Heidän sanavarastostaan on nykyenglantiin säilynyt vähäinen osa, useimmin yhdistyneenä sellaisiin paikannimiin kuten London (Lontoo) ja Kent; Kentin kreivikunta saa nimestään kiittää kelttiläistä sanaa canti.
Roomalaiset pitivät saaria hallussaan noin 400 vuotta, mutta Rooman valtakunnan lopullisesti heiketessä Rooman legioonat kutsuttiin takaisin puolustamaan valtakunnan viimeisiä varustuksia maahanhyökkääjiä vastaan. Rooman legioonien mentyä angleiksi, sakseiksi ja juuteiksi nimitetyt germaaniset heimot valloittivat Britannian ja asettuivat sinne asumaan. Nämä anglit ja saksit puhuivat lähes samaa kieltä, eräänlaista saksaa, joka on indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisen haaran kieliä.
Englanti sellaisena kuin sitä ensin puhuttiin
Koska anglit olivat valloittaneet maasta suurimman osan, maa (Englanti) ja kieli (englanti) saivat nimensä anglien mukaan. Senaikaiset kirjoittajat käyttivät tästä anglosaksin kielestä nimeä ”anglisc” tai ”englisc”. Vaikka siitä oli tuleva nykyenglannin perusta, se on täysin käsittämätöntä nykyajan ihmisille, jotka eivät ole saaneet erityiskoulutusta. Tässä ovat esimerkiksi kuuluisan noin vuonna 900 kirjoitetun ”Beowulf”-nimisen runon ensimmäiset säkeet:
”Hwaet, we gardena in geardagum theodcyninga thrym gefrunon.” (Lo, we have heard tell how mighty the kings of the spear-bearing Danes were in days past. [Katso, me olemme kuulleet kerrottavan, kuinka mahtavia keihästä kantavien tanskalaisten kuninkaat olivat muinaisina päivinä.])
Kielitieteilijät luokittelevat sen nykyisin muinaisenglanniksi, vaikka englantia puhuvista ihmisistä ei edes yksi tuhannesta pysty sitä ymmärtämään. Näin on, koska muinaisenglannin sanavarastosta lähes 85 prosenttia ei ole enää käytössä. Kuitenkin sanat, jotka ovat säilyneet, ilmaisevat sellaisia peruskäsitteitä kuin mann (man [mies]), wif (wife [vaimo]), hus (house [talo]) ja mete (meat tai food [liha tai ruoka]).
Muinaisenglannin kielioppikin poikkesi hyvin paljon nykyisen englannin kieliopista. Se oli taivutuspäätteellinen kieli, mikä merkitsee, että sanan tehtävä lauseessa ilmaistiin substantiiviin tai adjektiiviin jne. lisätyllä päätteellä. Nykyään melkein kaikki nämä taivutuspäätteet ovat kadonneet, ja sanojen eri tehtävien ja suhteiden ilmaisemiseen käytetään kiinteää sanajärjestystä.
Tanskalaiset viikingit tekivät 800-luvulla ryöstöretkiä Britannian rannikoille. Koska viikinkihyökkääjät näyttivät nauttivan taistelusta ja uhriensa omaisuuden hävittämisestä ja vaikuttivat siten mielipuolisilta, viikinginkielinen soturin nimitys berserker, tuli englannin kieleen sanana berserk (hurjimus). Tanskalaisten toiminta johti Britannian valloitukseen. Asettuessaan asumaan Englantiin hekin toivat monia sanoja englannin sanavarastoon, esimerkiksi sanat egg (muna) ja useimmat sk-alkuiset sanat kuten sky (taivas), skin (iho, nahka), skirt (hame) ja skill (taito).
Merkittävämpää oli, että vaikutus ulottui myös pronomineihin, jotka pysyvät kielessä yleensä muuttumattomina. Niinpä jotkin skandinaaviset pronominit korvasivat vastaavat englantilaiset. Esimerkiksi pronominit they (he, ne), their (heidän, niiden) ja them (heidät, heitä, niitä, ne) ovat skandinaavista alkuperää.
Sitten tapahtui sellaista, millä oli oleva syvällinen vaikutus englannin kieleen. Vuonna 1066 Normandiasta tullut ranskalainen Vilhelm Valloittaja hyökkäsi Englantiin. Kuten kuuluisassa Bayeux’n seinäverhossa on kuvattu, hän löi saksilaisten kuninkaan Haraldin Hastingsin taistelussa. Sen jälkeen hän jakoi Englannin maat mukanaan tulleille ranskalaisille aatelismiehille. Aluksi nämä ranskalaiset aatelismiehet puhuivat omaa normannien ranskaansa, kun taas heidän orjuuttamansa ihmiset puhuivat anglosaksia eli englantia. Normannien asettuessa asumaan ja solmiessa avioliittoja paikallisen väestön kanssa nuo kaksi kieltä kuitenkin sulautuivat toisiinsa. Tämä muinaisenglannin ja normannien ranskan kielen sekoitus tuotti uudenmuotoisen englannin kielen, jota nykyisin nimitetään keskienglanniksi.
Suurten muutosten aika
Keskienglannille olivat tunnusomaisia merkittävät muutokset kielessä, perusteellisemmat ja laajemmat muutokset kuin mitkään toiset sitä ennen tai sen jälkeen. Ensiksikin ääntämistapa muuttui hitaasti normannien vaikutuksesta ja taivutuspäätteet katosivat vähitellen. Mutta huomattavin muutos tapahtui sanastossa.
Kun normannit alkoivat puhua muinaisenglantia, he sirottelivat joukkoon paljon sanoja omasta ranskalaisesta sanavarastostaan, ja niin kieleen tuli hyvinkin tuhansia ja taas tuhansia uusia sanoja. Normannien valloituksen tuottamia monia englantilaisia sanoja ovat air (ilma), chair (tuoli), dinner (päivällinen), government (hallitus), judge (tuomari), paper (paperi), prison (vankila) ja towel (pyyheliina).
Toisinaan säilyi sekä englannin- että ranskankielinen sana. Esimerkiksi saksilaisen talonpojan asunto oli englanniksi hus, kun taas ranskalaisen aatelismiehen asunto oli ranskaksi maison. Molemmat sanat säilyivät: house on nykyisin yksinkertaista asuntoa merkitsevä sana ja mansion aatelismiehen tai varakkaan koti.
Toisinaan molemmat sanat säilyivät, mutta saivat hieman eri merkitykset. Englantilaiset kasvattivat lampaita (sheep), lehmiä (cows), vasikoita (calves) ja sikoja (pigs). Ranskankieliset vastineet olivat mouton, boeuf, veau ja porc. On helppo havaita, että ranskalaiset sanat jäivät merkitsemään eläimen lihaa. Näin ollen kasvatetaan vasikoita (calves) mutta syödään vasikanlihaa (veal), kasvatetaan sikoja (pigs) ja syödään sianlihaa (pork).
Monet englanninkieliset sanat tietysti katosivat kokonaan. Esimerkiksi ranskalainen sana conscience (omatunto) tuli englantilaisen sanan inwit tilalle. Tästä suuren muutoksen ajasta huolimatta englantilainen kuitenkin saattoi edelleen syödä (eat) ja nukkua (sleep), kävellä (walk) ja laulaa (sing) alkuperäisellä englannin kielellään.
Toisinaan englantilaisen kirjallisuuden isäksi nimitetyn Geoffrey Chaucerin (1340?–1400) aikaan mennessä tästä sekakielestä oli tullut aika sujuvaa ja joustavaa kieltä. Sitä paitsi se alkoi näyttää nykyaikaiselta englannin kieleltä. Uusenglannin kausi alkoi noin vuonna 1450 ja ulottuu nykyaikaan. Chaucerin kirjoittamasta on nykyisin paljon kohtalaisen ymmärrettävää. Kun hän esimerkiksi sanoo, että mies oli ”a verray parfit gentil knyght”, ei tarvitse omata korkeimpia arvosanoja englannin kielessä ymmärtääkseen hänen sanoneen, että tämä oli ”a very perfect gentle knight” (sangen moitteeton jalosukuinen ritari). Oikeinkirjoitus näyttää vain nykyenglantia osaavasta tietysti omituiselta!
Kuka tahansa Chaucerin lukija huomaa kuitenkin, että hänen kielioppinsa ja sanavarastonsa ovat yhä hyvin yksinkertaisia. Useimmista tuon ajan ihmisistä tuntui itse asiassa, että englanti oli karkeaa ja kömpelöä eikä kelvannut hienostuneempien tunteiden ilmaisemiseen. Heistä tuntui, että mikäli henkilöllä oli jotakin tärkeää sanottavana, hänen piti kirjoittaa latinaksi tai kreikaksi, jota sen ajan kouluja käyneet ihmiset ymmärsivät. He nimittivät englantia ”rahvaan kieleksi”. Eräskin englanninkielinen kirjailija vaikeroi: ”Kestävää marmoria etsivien runoilijoiden on kaiverrettava latinaksi tai kreikaksi; me kirjoitamme hiekkaan.”
Renessanssin tulo, antiikin kulttuurin ja maailmankatsomuksen elpyminen, jyrkensi aluksi tätä asennetta. Kun painokone tuli käyttöön ja tavallinen kansa pystyi hankkimaan kirjoja halvalla, kansankielisten kirjojen kysyntä kuitenkin vähitellen lisääntyi.
Tuolloin oli vallalla kaksi ajatussuuntaa: toiset halusivat säilyttää latinan ja kreikan kielten klassisen perinteen, kun taas toiset halusivat jalostaa ”rahvaan kieltä” klassisista kielistä lainatuilla sanoilla. Tiedämme nyt kumpi suunta voitti: ”rahvaan kieli” englanti, mutta sen sanavarasto lisääntyi runsaasti.
Jumalan sanan levittämiseen innostuneet miehet edistivät suuresti kansankielen hyväksymistä, sillä he halusivat saada Raamatun kielelle, jota kaikki voivat ymmärtää. Yksi tunnetuimmista raamatunkääntäjistä, Tyndale, sanoi kääntäneensä sen englannin kielelle, koska hän halusi tavallisen renkipojankin kykenevän lukemaan Raamattua. Kääntäjät halusivat kielensä myös olevan arvollinen ilmaisuväline Jumalan sanalle, minkä vuoksi he näkivät vaivaa tehdäkseen sen sopivaksi siihen tarkoitukseen.
Jatkuvaa lainaamista muista kielistä
Suuri osa lisätystä uudesta sanastosta tuli latinasta, kuten sanat capsule (kotelo) ja disrespect (epäkunnioitus). Toiset sanat kuten chaos (sekasorto) ja climax (huippukohta) tulivat kreikasta. Jotkut vastustivat näitä ulkomaisia lainoja sanoen niiden olevan ”vieraita ja paperinmakuisia” sanoja. Eräs sanavaraston rikastuttamista puoltava sanoi toisaalta hieman purevasti, että ”jos jotkut ihmiset vain saavat näkyviinsä yhdenkin vaikean sanan, he ovat yhtä hämmästyneitä kuin olisivat tavanneet menninkäisen”! Mutta sanoja virtasi kieleen edelleen.
Eivät vain oppineet rikastuttaneet sanastoa. Kuudestoista ja seitsemästoista vuosisata olivat merimatkojen ja keksintöjen aikaa, ja matkailijat avasivat kaupalle uusia alueita. Jotkut alkoivat käydä kauppaa maiden kanssa, joissa he olivat käyneet, sekä perustaa siirtokuntia joihinkin paikkoihin. Esimerkiksi kun englantilaiset Italian-matkaajat palasivat, he puhuivat italialaisia ilmaisuja täynnä olevaa kieltä, joka kotipuolen ihmisistä tuntui sangen hullunkuriselta ja teennäiseltä. Englantia puhuvat eivät kuitenkaan nykyään pidä sellaisia sanoja kuin algebra, violin (viulu) tai volcano (tulivuori) lainkaan hullunkurisina? Ne ovat italiankielisiä samoin kuin piano ja pizza.
Brittiläiset laivat purjehtivat pääasiassa espanjalaisten ja portugalilaisten asuttamaan Etelä-Amerikkaan, taistelivat espanjalaisia vastaan Karibianmerellä ja toivat palatessaan sellaiset sanat kuin alligator (alligaattori) ja apricot (aprikoosi), cannibal (ihmissyöjä) ja canoe (kanootti), hammock (riippumatto) ja hurricane (hirmumyrsky), jotka ovat kaikki espanjalaisia ja portugalilaisia sanoja.
Hyväntoivonniemen voimakkaista myrskyistä selviytyneet, tuulen ja aaltojen viskelemissä pienissä purjelaivoissa olevat kauppiaat ponnistelivat Intiaan ja Kiinaan. He tulivat kotiin lastiruumat täynnä silkkikankaita ja mausteita sekä käyttivät puheessaan sanoja junk (džonkki) ja coolie (kuli), china (posliini) ja tea (tee).
Uudisraivaajat katettuine vankkureineen vyöryivät Amerikan preerioiden poikki ja kirjoittivat kotiin Englantiin kirjeitä, jotka sisälsivät sellaisia sanoja kuin hominy (maissipuuro), chipmunk (maaorava) ja raccoon (pesukarhu), jotka kaikki on otettu Amerikan intiaanien kielestä. Sequoia (mammuttipetäjä) oli todellisuudessa eräs tšerokeesien päällikkö, ja siitä sana on tullut.
Täten tutkimusmatkailun ja seikkailun henki avasi uusia ja jännittäviä näköaloja. Uudet kokemukset ja uudet tuotteet kuvastuivat kieleen. Muutaman minuutin käyttäminen etymologisen sanakirjan tutkimiseen osoittaa, että englannin kieli on lainannut sanoja venäjästä, hepreasta, arabiasta, unkarista ja hindustanista, bengalista, malaijista, kiinasta sekä Jaavassa, Australiassa ja Tahitissa puhutuista kielistä kuten monista muistakin kielistä.
Sellaisista sanakirjoista voit saada selville, mistä tulivat sanat jaguar (jaguaari), ricksha (rikša) ja mongoose (mungo). Sellainenkin sana kuin measles (tuhkarokko), jonka saattaisit kuvitella olevan aitoa englantia, osoittautuu olevan alkuperältään hollantia, samoin kuin sana golf. Entä oletko tiennyt sanan candy (makeinen) tulevan arabiankielisestä sanasta qandah?
Sanaston kasvu on jatkunut 19. ja 20. vuosisadalle. Muutamat sanat kuten zipper (vetoketju) ovat tulleet tavaramerkkien nimistä. Lääketieteen, sähkötekniikan, fysiikan ja kemian aloilla on versonut esiin suunnattomasti uusia sanoja. Shakespeare ei ollut koskaan kuullut penisilliinistä (penicillin) tai umpieritysrauhasista (endocrine glands); hän ei tiennyt mitään dynamoista (dynamos), kvanttiteoriasta (quantum theory) tai radiumista (radium). Saati sitten kaasuttimista (carburetors), pölykapseleista (hubcaps) ja sytytystulpista (spark plugs) . . .!
Joskus uusia sanoja muodostettiin yhdistämällä kaksi vanhaa sanaa, esimerkiksi steamroller (höyryjyrä). Jotkut on otettu erisnimistä. Esimerkiksi limousine (umpiauto) on otettu erään Ranskan maakunnan nimestä. Englannin kieli on omaksunut kaikki nämä sanat, eivätkä ne englantia puhuvista ihmisistä näytä lainkaan ulkomaisilta. Mutta niiden ulkomaiset juuret heijastuvat niiden oikeinkirjoitustavasta. Toisin kuin esimerkiksi suomen, espanjan ja italian kielessä, englannin kielen monet samanlaiset äänteet kirjoitetaan eri tavoin kuten shoe, blue, crew, too ja through (kaikissa sanoissa esiintyy pitkä u-äänne). Vieraista kielistä lainaaminen on johtanut englannin kielen oikeinkirjoituksen jokseenkin sekasortoiseen tilaan, ja vaikka sen uudistamiseksi on tehty lukuisia yrityksiä, näyttää epätodennäköiseltä, että ne koskaan onnistuisivat.
Niinpä 15. vuosisadan hullunkurisesta pienestä sekakielestä, jota suuresti halveksittiin ”rahvaan kielenä”, on saatu suuri maailmankieli, jonka sanavarasto on maailman rikkaimpia, noin 600000 sanaa.
On sanottu, että englannin kieli yhdistää saksan lujuuden ranskan kauneuteen ja että se kykenee ilmaisemaan hienoja merkitysvivahteita. Se on varmasti oppimisen arvoinen kieli, joka tekee ihmisen kykeneväksi vaihtamaan ajatuksia miljoonien sitä jo puhuvien ihmisten kanssa. Kaupankäynnissä, tieteessä, uskonnossa ja seuraelämässä englannin osaaminen on epäilemättä hyödyllistä. Englanniksi on lisäksi kirjoitettu paljon erinomaista kirjallisuutta. Monet, jotka eivät vielä osaa englantia, saattaisivat hyödykseen opiskella sitä, ja ne, jotka jo osaavat sitä, saattaisivat opetella puhumaan sitä paremmin.