Gileadin 52. kurssin nuorekkaita, innokkaita oppilaita

VARTIOTORNIN Raamattukoulun Gileadin 52. kurssin lähetystyöntekijäoppilaat muodostivat erittäin seurallisen, nuorekkaan ryhmän, jonka keski-ikä oli alle 26 vuotta, kun kurssi alkoi. He olivat sitä ennen olleet keskimäärin noin kymmenen vuotta kristillisessä evankeliuminpalveluksessa, ja hyvin monenlaiset elämänolot olivat rikastuttaneet heitä. He olivat erityisen innokkaita oppimaan.

Ja heillä oli hyvä syy olla innokkaita, sillä Gilead-koulun luentokurssia oli suuresti parannettu. Luennot oli valmistettu niiden nimenomaisten ongelmien mukaan, joita he kohtaisivat. Lisäksi luentokurssilla oli enemmän syvyyttä, laajempi määrä aiheita ja enemmän puhujia. Kurssiin sisältyi kuvanäytös Luomisen esitys, ja arkeologialla ja ajanlaskulla oli sopiva sijansa.

Oppilaat olivat innokkaasti odottaneet päättäjäispäiväänsä, maaliskuun 6. päivää 1972, ja he antoivat sille oman leimansa nuorekkaalla innokkuudellaan. Päättäjäispäivän alkuohjelman jälkeen oppilaat kuulivat viimeisen kerran opettajiaan ja muita, jotka olivat valvoneet heidän toimintojaan. Ensin puhui Fred Rusk. Hän lainasi New Yorkissa sijaitsevan teologisen seminaarin (Union Theological Seminary) rehtoria, joka viime vuonna tunnusti tuon koulun loppututkinnon suorittaneille, että noiden oppilaiden edessä on ”identiteettikriisi”, että heidän ”täytyy alkaa ajatella käsittämättömiä ajatuksia” ja että ”emme ole vielä edes päässeet yksimielisyyteen ongelman luonteesta”. Rusk huomautti, että näillä Gileadin oppilailla ei ollut edessään mitään sellaisia ongelmia. Heidän jumaliset hedelmänsä identifioivat eli ilmaisevat heidät, ja Jumalan sana kartoittaa heidän vaelluksensa.

Seuraavaksi puhui kurssille U. V. Glass. Hän vertasi heidän tosi palvonnan rakentamistyötään Nehemian suorittamaan rakennustyöhön. Vaikka Nehemian työ Jerusalemin muurien uudelleen rakentamiseksi oli kiireellisen tärkeää ja vaarallista, hän varasi aikaa huojentaakseen juutalaistovereittensa osaa, joita velkojat sortivat. Samoin myös lähetystyöntekijöiden pitäisi osoittaa rakkaudellista kiinnostusta veljiään kohtaan. Silloin hekin voivat rukoilla Nehemian tavalla: ”Muista, Jumalani, minun hyväkseni kaikki, mitä minä olen tehnyt tämän kansan puolesta.” – Neh. 5:19.

Seuraavaksi tuli E. A. Dunlap, koulun kirjaaja. Hän lainasi Saarn. 7:11:tä: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’” Hän sovelsi tätä raamatunkohtaa lähetystyöntekijöihin ja neuvoi heitä olemaan katsomatta taakseen entisiin aikoihin tai parempiin olosuhteisiin kotona, sillä se aikaansaa itsesääliä, joka puolestaan johtaa masennukseen ja lopettamiseen. Hän varoitti, ettei tule ’laskea kättään auraan ja katsoa taakseen’. – Luuk. 9:62.

Yhdysvaltain haaratoimiston palvelija M. G. Henschel puhui seuraavaksi teemasta ”Hanki ajattelukykyä” ja perusti huomautuksensa Sananl. 5:1, 2:een (Um). Hän osoitti, että oppilaat olivat hankkineet hyvän tietopohjan, joka on niin olennainen ajattelukyvyn harjaannuttamiselle. Tämä ajattelukyky suojelee henkilöä auttamalla häntä näkemään tietyn toimintatavan seuraukset. Se merkitsee ’pääsi käyttämistä’, sitä, että kykenet ajattelemaan sen tiedon perusteella, minkä Jumala on kirjoituttanut Sanaansa. Tämä ajattelukyky auttoi Jeesusta näkemään, mitä pahaa olisi seurannut Saatanan ehdotusten noudattamisesta. (Matt. 4:1–10) Henschel sanoi: ”Ajattelukyky, joka perustuu Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen, auttaa teitä selviytymään. Älkää toimiko hätäisesti.”

Painonpalvelija Max Larson valitsi teemakseen ”Hyväksytkö ihmiset?” Matkoillaan hän oli pannut merkille, että onnellisimmat ja menestyksellisimmät lähetystyöntekijät olivat niitä, jotka olivat hyväksyneet alueellaan, seurakunnassaan ja lähetyskodissaan olevat ihmiset. Hän luki Gal. 6:7–10:n ja huomautti, että ’tehdäksemme hyvää kaikille’ meidän täytyy hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat eikä suhtautua kriittisesti heidän erikoisuuksiinsa tai puutteisiinsa. Hän sanoi: ”Hyväksykää ihmiset sellaisina kuin he ovat, niin teistä tulee hyviä lähetystyöntekijöitä ja Jumala siunaa teitä.”

Beetel-kodin palvelija George Couch puhui seuraavaksi. Hän kuvaili tyydytystä, joka tulee siitä, että on saavuttanut päämääränsä elämässä. Ne, jotka ovat kiihkeän halukkaita toteuttamaan materialistisia päämääriä, saavat vain lyhytaikaista menestystä. Sen sijaan ne, jotka ovat tehneet kristillisen lähetystyön kutsumuksekseen, saavat pysyvää menestystä ja onnellisuutta. Hän kannusti kuulijoitaan olemaan laiminlyömättä henkilökohtaista tutkimista, rukousta ja kristillisissä kokouksissa käymistä.

Sitten Grant Suiter luki noin kolmekymmentä sanomaa, jotka oli lähetetty viidestätoista eri maasta, niinkin kaukaisista maista kuin Japanista, Uudesta-Guineasta ja Afganistanista. Yksi tervehdys tuli 85 kristityltä evankeliuminpalvelijalta, jotka ovat vangittuina Espanjan sotilasvankiloissa, jotkut jopa 11 vuodeksi.

Kun nämä sanomat oli luettu, puhui Vartiotorni-seuran varapresidentti F. W. Franz. Hän korosti oppilaiden tekemän sitoumuksen vakavuutta. Hän vetosi raamatullisiin esimerkkeihin osoittaakseen heidän antautumisensa tärkeyden ja määräajan sopivuuden. Sitten hän käsitteli yksityiskohtaisesti Saarn. 5:1–6:ta, missä Salomo painottaa velvoitetta pitää lupaus, ja huomautti, että lupaus on vapaaehtoinen. Lopuksi hän kehotti oppilaita pysymään uskollisina lähetystehtävässään.

Tähän saakka voitaisiin sanoa ohjelman olleen alustavaa ja johtaneen koulun rehtorin N. H. Knorrin pitämään pääpuheeseen. Hän huomautti, että Vartiotornin Raamattukoulu Gilead hahmoteltiin ja se alkoi toimia vuonna 1943 toisen maailmansodan keskellä, kun maailmassa oli vain 90000 todistajaa. Hän lainasi Room. 12:9–11:tä ja korosti tarvetta vihata pahaa, riippua kiinni siinä, mikä on hyvää, ja olla hengessä palava (kirjaimellisesti ”kiehuva”). Nykyään, kun kansa ’käy kurittomaksi, koska sillä ei ole ilmoitusta’, kristittyjen todistajien etuna on antaa ihmisille ilmoitusta Jumalan valtakunnasta. (Sananl. 29:18) Hän korosti myös heille nöyryyden tarpeellisuutta, niin etteivät edes viittaisi Gilead-koulun valmennukseensa, jotteivät muodostaisi kuilua itsensä ja niiden vaatimattomien ihmisten välille, joita he opettavat.

Oppilaiden saatua diplominsa yksi heistä luki kurssin kiitoskirjeen, joka oli osoitettu ”rakkaalle veli Knorrille ja Beetel-perheelle”. Siinä ilmaistiin lämmin kiitos oppilaiden saamasta ”koulutuksesta, valmennuksesta ja kurituksesta”. Heitä oli todella autettu ymmärtämään, ”että Jehova vaatii meiltä ennen kaikkea palvelemista ehyellä sydämellä”.

Edellä kuvailtua ohjelmaa, joka kesti kello 14:stä kello 17:ään, seurasi väliaika. Sitten kello 18 oppilaat esittivät erittäin hyvän ja vaihtelevan musiikkiohjelman, joka sisälsi esityksiä Mozartista ja Chabrierista eurooppalaisiin kansanlauluihin ja amerikkalaisiin talonpoikaislauluihin. Erityisen merkittävä oli kantaesitys laulusta ”On hyvä olla kotona, äiti”, joka kuvaili apostoli Johanneksen näkyä Valtakunnan siunauksista. Sitä seurasi raamatullinen näytelmä, joka tehokkaasti sovelsi käytännössä nöyrämielisyyden opetusta, joka ilmeni Raamatun kertomuksessa syyrialaisesta sotapäälliköstä Naemanista, joka parantui spitaalista. – 2. Kun. 5:1–27.

[Kuva s. 14]

Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 52. kurssi

Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Hartig, A.; Martinez, L.; Mercado, R.; Bosold, M.; Lacayo, R.; Sanda, M..; McQuaters, B.; Diaz, C.; Kettelle, S. 2) Williams, C.; Waterhouse, J., Bottorf, L.; Camacho, C.; Torres, M.; Maybee, S.; Guillen, R.; Frazee, P.; Dunne, S.; Huerta, J. 3) Benites, C.; Oliver, L.; Barnes, S.; Bux, H.; Schisel, C.; Karstensen, E.; Nelson, L.; Hreczanyk, M.; Dunne, T.; Pobuda, L. 4) Hurd, F.; Kuhr, F.; Jensen, E.; Matos, G.; Mantz, S.; Jepsen, H.; Howard, 0.; Vilas, T. 5) Ewers, A.; Gonzales, S.; Lum, N.; Sharpe, M.; Jacobsen, L.; Neumann, L.; Sanda, D.; Almost, C.; Almost, P.; Malling, J. 6) Kettelle, W.; Matos, R.; Thusgaard, G.; Grover, L.; Lum, P.; Zimmerman, A.; Martin, G.; Jackman, S.; Benites, A.; Christiansen, S. 7) Garfman, D.; Lacayo, A.; Frazee, W.; Benitez, C.; Wilson. A.; Steinle, L.; Jackman, J.; Neumann, T.; Bell, D.; MacDuff, L. 8) Adelman, G.; Kristensen, K.; Camacho, F.; Bottorf, W.; Fischer, E.; Blessing, W.; Schisel, D.; Oliver, R.; Karstensen, H. 9) Martin, J.; Sharpe, R.; Longreen, P.; Mantz, J.; Waterhouse, D.; Jacobsen, V.; Hurd, R.; Barnes, T.; Maybee, C.; Lindtoft, T.; Howard, J., j:r. 10) Pobuda, R.; Hreczanyk, J.; Wilson, P.; Zimmerman, J.; McQuaters, S.; Kuhr, H.; MacGillivary, R.; Grover, G.; Steinle, W.; Nelson, D.