’Lasten suusta’

KUN Jeesus Kristus ratsasti Jerusalemiin vuoden 33 keväällä tarjoutuakseen kuninkaaksi, temppelissä olleet lapset huusivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle [Pelasta, me rukoilemme, Daavidin Poika, Um].” Tunnustaessaan siten Jeesuksen kuninkuuden nämä lapset ylistivät Jehovaa, Häntä, joka oli määrännyt Jeesuksen kuninkaaksi. (Matt. 21:15, 16) Samalla lailla nykyään Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa olevat lapset ovat sanoin ja teoin tuoneet ylistystä Luojalleen.

Japanissa eräs äiti opetti uskollisesti viisivuotiaalle tyttärelleen Jumalan tarkoituksia. Mutta lapsen isä, joka ei ole Jehovan todistaja, lähetti tyttärensä buddhalaiseen lastentarhaan. Siellä tämä pikkutyttö kieltäytyi osoittamasta kunnioitusta Buddhaa kohtaan astuessaan portista sisälle, eikä hän palvonut epäjumalankuvaa. Opettaja torui häntä ankarasti ja yritti myös estää häntä kiittämästä Jehovaa joka päivä ennen lounasta. Lopuksi opettaja yritti pakottaa hänet osallistumaan buddhalaiseen Tanahata-juhlaan, mutta turhaan. Niinpä hän kysyi: ’Kieltäydytkö sen tähden, että äitisi on kieltänyt sinua osallistumasta?’ Viisivuotias vastasi: ’En, vaan kieltäydyn siksi, että se ei miellytä Jehova Jumalaa.’ Mikä erinomainen vastaus pieneltä tyttöseltä.”

Kahdeksanvuotias bolivialainen tyttö kertoo vainosta, jonka koulutoverit kohdistivat häneen: ’Eräänä päivänä tuntien aikana koulutoverini päättivät pakottaa minut menemään mukanaan paikkakunnan katoliseen kirkkoon katsomaan, miten kaunis se on kaikkine kuvineen ja koristeineen. Sanoin heille, että vaikka kirkko on koristettu kauniisti kuvilla, se ei ole minkään arvoinen. Kuvilla on silmät, mutta ne eivät voi nähdä, jalat, mutta ne eivät voi kävellä, korvat, mutta ne eivät voi kuulla, ja suu, mutta ne eivät voi puhua. Luokkatoverini uhkasivat minua sanoen: ”Kun me kuolemme, aiomme kiskoa sinua jaloista, niin että kaadut sen tähden, mitä sanot.” Sanoin heille, etten pelännyt, koska Raamattu sanoo, että kun ihminen kuolee, hän palaa tomuun eikä tiedä mitään.

’Kun tunnit päättyivät, he alkoivat lyödä minua ja iskivät minut maahan, ja kun nousin pystyyn, he kamppasivat minut. He raahasivat minut kirkon ovelle. Olin peloissani ja rukoilin Jehovaa. He tarttuivat hiuksiini, raahasivat minut kirkkoon ja sanoivat sitten: ”Nyt sinä katsot meidän kuviamme ja teet, mitä me teemme.” Juuri silloin joku vieras tuli sisään. Luokkatoverini pakenivat, mutta ehdin nousta pystyyn ja huutaa, että olin yhä Jehovan todistaja ja olin aina oleva.’

Mikä teki tämän tytön kykeneväksi pitämään puoliaan luokkatoveriensa moista painostusta vastaan? Hän selitti itse, että säännöllinen viikoittainen Raamatun perhetutkistelu, jota hänen vanhempansa johtivat, vahvisti hänen uskoaan.

Sitä, että lapset voivat myötävaikuttaa toisten auttamiseen saamaan täsmällistä tietoa Raamatun totuuksista, valaisee pienen kanadalaisen tytön tapaus. Tytön äiti alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja häntä kannustettiin tutkimaan viisivuotiaan tyttärensä kanssa käyttämällä julkaisua Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. Tämä pikkutyttö alkoi sitten puhua lapsenkaitsijalleen siitä, mitä hän oppi. Hän kertoi tälle esimerkiksi: ’Me rukoilemme aina ennen aterioita.’ Niinpä lapsenkaitsija alkoi rukoilla neitsyt Mariaa. Mutta viisivuotias keskeytti hänet ja sanoi, että hän ja hänen äitinsä rukoilevat vain Jehovaa. Lounaan jälkeen hän vaatimalla vaati, että lapsenkaitsija lukisi hänelle Paratiisi-kirjaa. Mitä enemmän teini-ikäinen lapsenkaitsija luki, sitä kiinnostuneemmaksi hän tuli. Lopulta hän alkoi esittää kysymyksiä pikkutytön äidille. Sen jälkeen lapsenkaitsija puhui eräälle tyttöystävälleen ja tämä vuorostaan puhui perheensä jäsenille. Tämä sai aikaan hämmästyttäviä tuloksia. Vuoden sisällä ei ainoastaan viisivuotiaan äidistä tullut kastettua Jehovan todistajaa vaan lisäksi neljä muuta henkilöä otti saman askeleen Jumalan palveluksessa.

Pienet lapset osallistuvat myös Raamatun sanoman julkiseen julistamiseen. Etelä-Afrikassa nelivuotias James seuraa äitiään ovelta-ovelle-palvelukseen. Esitellessään poikansa äiti sanoo: ”Jehovan todistajina me opetamme lapsillemme Raamattua ja valmennamme heitä myös puhumaan toisille. Haluaisitteko kuulla, mitä hänellä on sanottavaa?” Tähän mennessä jokainen on ollut halukas kuuntelemaan poikaa, kun hän esittää joko englanniksi tai afrikaansiksi: ”Nimeni on James ja teen raamatullista työtä kertomalla ihmisille Valtakunnan hyvää uutista.” Sitten hän näyttää heille kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ensimmäistä kuvaa ja selittää sitä lyhyesti.

Lapset eivät todellakaan ole koskaan liian nuoria oppimaan Raamatusta ja ylistämään Jehovaa. Miten erinomaista sen tähden onkaan, että vanhemmat antavat lapsilleen uutterasti parhainta opetusta Jumalan sanasta!