Jumalan miellyttäminen koulussa
KOULUT ovat erinomainen varaus. Ne varaavat oppilaille hyödyllistä tietoa laajasta aihepiiristä. Ne opettavat myös monia tärkeitä taitoja. Maallisissa kouluissa on kuitenkin nykyään samalla vaaroja nuorille, jotka haluavat miellyttää Jumalaa elämällä sopusoinnussa Raamatun vanhurskaitten periaatteiden kanssa.
Huumausaineet ovat yleisiä monissa kouluissa. Marihuanaa poltetaan käymälöissä, ja heroiinia kaupustellaan käytävillä. Sukupuolinen moraalittomuuskin rehottaa; naimattomat raskaana olevat oppilaat ovat nykyään yleisiä joissakin kouluissa. Kouluissa on myös muita vaaroja, jotka voivat vahingoittaa kristittyjen nuorten asemaa Jumalan edessä. Niinpä oppilaan, on oltava varovainen, jotta hän hyötyisi koulusta eikä sallisi sen maailmallisen vaikutuksen turmella itseään.
Oikea vaikutin
Ihmiset tavoittelevat maallista koulutusta erilaisista syistä. Jotkut nuoret haluavat suorittaa yliopistotutkinnon päästäkseen hyvin palkattuun toimeen. Toiset käyvät koulua muodon vuoksi parantaakseen yhteiskunnallista asemaansa. Entä sitten nuori, joka haluaa miellyttää Luojaansa Jehova Jumalaa?
Sellainen nuori ymmärtää, että on olemassa arvokkaampaa tietoa ja oivallisempaa taitoa kuin mikään maallisten koulujen tarjoama opetus. Ne ovat tieto Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan ja taito opettaa toisille tätä tietoa. Niinpä kristityn nuoren vaikutin haluta opetusta on aivan erilainen kuin useimpien hänen koulutoveriensa. Hän ei pyri kunnianhimoisesti edistymään tämän maailman taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakennelmassa. Pikemminkin hän haluaa koulutusta ollakseen paremmin varustautunut elinikäiseen antautuneeseen Jumalan palvelukseen.
Etuja ja käytännöllistä hyötyä
Niinpä kristittyjen nuorten tulisi koulussa ollessaan paneutua tunnollisesti opintoihinsa. Yksi tästä saatu etu on se, että se lisää kykyä ajatella ja pohtia. Nuoret tulevat myös havaitsemaan, että heillä on koko elämän ajan etua siitä, että he osaavat lukea ja kirjoittaa hyvin. He havaitsevat myös, että on hyödyllistä osata laskea oikein ja nopeasti, omata yleistietoa ihmisten asioista, historiasta, maantiedosta ja luonnontieteestä samoin kuin osata toista kieltä äidinkielensä lisäksi.
Hyvästä peruskoulutuksesta on varmasti käytännöllistä hyötyä. Se auttaa kristittyjä nuoria puhumaan ja palvelemaan ymmärrystä ilmaisten monissa tilanteissa. (1. Kor. 9:19–23) Apostoli Paavalin Areiopagilla pitämä puhe on erinomainen esimerkki raamatullisen tiedon yhdistämisestä muuhun opittuun. Laajojen tietojensa ansiosta Paavali kykeni tuossa tilanteessa antamaan perinpohjaisen todistuksen Jumalan tarkoituksista. – Apt. 17:22–31.
Koulutusta hankittaessa on hyvä etsiä tietoa ja taitoja, joiden avulla voi hankkia itselleen toimeentulon. Sellainen menettely on sopusoinnussa apostoli Paavalin antaman esimerkin kanssa, hän kun sanoi: ”Te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” – Apt. 20:34.
Koulussa voi siis ehkä oppia jonkin ammatin. Siellä saattaa olla tilaisuus opetella puusepän- tai maalarintöitä, koneenrakennusta, ompelua, ruoanlaittoa tai konekirjoitusta. Nuoret kristityt voivat valmentautua monenlaisiin töihin, joilla he kyennevät elättämään itsensä, samalla kun he kohdistavat pääponnistelunsa Jumalan sanan opettamiseen toisille.
Varuillaanolo
Samalla kun pyrkii saamaan suurimman hyödyn koulusta, on erittäin tärkeää olla jatkuvasti tietoinen vaaroista. Raamattu varoittaa sattuvasti: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” Se sanoo myös: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” – 1. Kor. 15:33; Ef. 5:3–5.
Vaikka koulutoverit eivät olisikaan haureuden harjoittajia tai huumausaineiden orjia, niin se ei merkitse, että he ovat hyvää seuraa. He saattavat kertoa säädyttömiä piloja, puhua typeryyksiä eivätkä ehkä epäröi luntata tai olla muulla tavoin epärehellisiä. Sen sijaan että seurustelisi sellaisten kanssa, kristitty voi valita niiden seuran, jotka kunnioittavat säädyllisyyttä ja periaatteita. Hänen pitäisi olla aina varuillaan sellaisen seuran tai toiminnan suhteen, joka voisi saada hänet rikkomaan Raamatun periaatteita.
Mutta on muitakin vaaroja, joiden suhteen kristittyjen nuorten täytyy olla varuillaan. Nekin saattavat johtaa heidät menettelyyn, joka on vastoin heidän Mestarinsa, Jeesuksen Kristuksen, menettelyä ja voivat siten vahingoittaa heidän asemaansa Jumalan edessä.
Maailmallinen politiikka
Jeesuksen noudattama menettelytapa oli, ettei hän osallistunut missään muodossa maailmalliseen politiikkaan. Hän sanoi tosi seuraajistaan: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” Sopusoinnussa omien sanojensa kanssa Jeesus tarkoituksellisesti vältteli painostusta poliittiseen virkaan. – Joh. 17:16; 6:15.
Mutta mikä on nykyään tilanne kouluissa? Onko siellä samanlainen vaara tulla kiedotuksi maailmalliseen politiikkaan? Vaikuttaa siltä, että lähes kaikkialla opiskelijat alkavat sekaantua poliittisiin kysymyksiin. Tämä on johtanut kouluissa mielenosoituksiin, mellakointiin ja väkivaltaan kautta maailman. Esiintyköönpä koululaispolitiikka tällaisina purkauksina tai olkoonpa se rauhallisempaa luokkahuonepolitiikkaa, niin kristittyihin kohdistuu painostus osallistua siihen.
Mitä kristityt nuoret tekevät? He haluavat ohjata käytöksensä sopusoinnussa Jumalan sanan opetusten ja Jeesuksen Kristuksen esimerkin kanssa. Heille ei pitäisi merkitä eniten se, mitä toiset oppilaat ajattelevat, tai edes se, mitä opettajat sanovat, vaan se, mitä heidän Luojansa Jehova Jumala ajattelee ja sanoo.
Mikä on esimerkiksi luokkahuoneissa tapahtuvien luokan johtajien tai muiden virkailijoiden vaalien tarkoitus? Itse asiassa niiden tarkoitus on valmentaa nuoria osallistumaan maailmallisen politiikan koneiston pyörittämiseen. Tätäkö varten nuori kristitty haluaa valmentautua? Haluaisiko Jeesus Kristus, joka sanoi, ettei hän ollut osa maailmasta, että hänen tosi seuraajansa valmentautuisivat osallistumaan maailmalliseen politiikkaan?
Nuorten kristittyjen uskollinen asenne näissä asioissa tekee usein vaikutuksen sekä opettajiin että koulutovereihin ja saa heidän kunnioituksensa. Esimerkiksi eräs nuori kertoi kristillisessä konventissa Asahigavassa Japanissa:
”Lukion toisella luokalla ollessani luokka äänesti minut komiteaansa. Niinpä selitin heille, että Jehovan todistajat eivät kristittyinä voi ottaa osaa maailmalliseen politiikkaan. Luokkatoverini esittivät monia vastalauseita, mutta lopulta he vastahakoisesti poistivat minut komiteasta.
”Vähän sen jälkeen luokanvalvojamme kutsui minut puheilleen ja sanoi haluavansa tietää uskostani. Hän ei uskonut, että Jumalan olemassaolon ja ihmiselämän välillä oli mitään yhteyttä. Hän sanoi, että vain heikot ihmiset uskovat Jumalaan. Todistin hänelle kuitenkin luottaen täysin Jehovaan. Lopulta hän sanoi: ’Haluaisin tietää kaiken uskostasi’, ja antoi mielellään rahaa saadakseen jonkin verran raamatullista kirjallisuutta.”
Laulut ja kunnianteko
Sellaisten laulujen laulaminen, jotka ylistävät ihmisiä, laitoksia tai kansoja, samoin kuin jonkin kansallisen vertauskuvan tervehtiminen on yleistä joissakin kouluissa. Kristityt osallistuvat iloiten laulujen laulamiseen ja muihin juhlamenoihin, jotka antavat ylistyksen Jehova Jumalalle. Mutta entä ylistyksen antaminen ihmisille, kansoille tai laitoksille?
Tosi kristityt hyötyvät niiden kolmen uskollisen heprealaisen Jumalan palvelijan esimerkistä, joiden nimet olivat Sadrak, Meesak ja Abednego. Babylonian muinainen hallitsija kuningas Nebukadnessar pystytti valtavan kultaisen kuvapatsaan, ja kaikille läsnäolijoille annettiin määräys: ”Heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.” – Dan. 3:5, 6.
Nämä kolme heprealaista kieltäytyivät osoittamasta kunnioitusta tälle kuvapatsaalle eli vertauskuvalle, jota valtio vaati jokaista ylistämään. He eivät suinkaan olleet kapinallisia nuoria; sen sijaan he yksinkertaisesti uskoivat, että heidän tuli antaa kaikki kunnia ja ylistys Jehova Jumalalle.
Kansallismielisyyden lisääntyessä kaikkialla maailmassa nykyään monet nuoret kristityt joutuvat samankaltaisiin tilanteisiin. Mitä nuori kristitty voi tehdä, jos hänen Raamatun valmentama omatuntonsa ei salli hänen tervehtiä vertauskuvia tai laulaa lauluja, jotka ylistävät kansakuntaa tai hänen kouluaan?
Milloin sellaisia tilanteita on odotettavissa, nuoren on sopivaa selittää uskomuksensa etukäteen opettajalleen tai rehtorille. Asian selittäminen omin sanoin tekee opettajaan syvän vaikutuksen. Järkevä opettaja, joka kunnioittaa yksilön omaatuntoa, järjestää niin, että oppilas vapautetaan sellaisista muotomenoista. Erään nuoren kristityn kokemus Sapporosta Japanista valaisee, miten sellaisissa tilanteissa voidaan toimia.
”Ollessani keskikoulun toisella luokalla pidettiin voimistelukilpailut, joihin liittyi lipunnostotilaisuus. Kun sain tietää sen etukäteen, menin heti tunnin päätyttyä opettajan huoneeseen ja selvitin asenteeni opettajalle kertoen hänelle, etten voinut ottaa osaa lipunnostotilaisuuteen. Opettaja vaikutti hämmästyneeltä ja sanoi, ettei ollut kysymys lipun palvomisesta vaan pelkästään kunnioituksen osoittamisesta sille.
”Selitin, että hatun ottaminen päästä ja muut senkaltaiset lipulle suoritetut toimitukset merkitsivät samaa kuin palvonta ja että voin antaa palvontani ainoastaan Jehova Jumalalle. Jonkin aikaa keskusteltuamme opettaja lopulta huomaavaisesti vapautti minut osallistumasta. Voimistelukilpailuissa en ottanut osaa lipunnostajaisiin vaan ainoastaan eri kilpailulajeihin. Myöhemmin saatoin näyttää toisille oppilaille Raamatusta syyn siihen, miksi en ottanut osaa tilaisuuteen. Olin hyvin onnellinen siitä, että opettaja osoitti kunnioitusta asennettani kohtaan.”
Ruumiinharjoitus
Vaikka urheilu hyödyttää ruumiillista kehitystä, niin mielen valmentaminen ja hengellisten asioiden arvostuksen juurruttaminen on paljon tärkeämpää, kuten Raamattu sanoo: ”Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” – 1. Tim. 4:8.
Mutta jos koulut tekevät osallistumisen miekkailuun, judoon, nyrkkeilyyn tai muihin sotaisiin urheilulajeihin pakolliseksi, niin mitä kristityn tulee tehdä? Hän haluaa noudattaa Raamatun valmentamaa omaatuntoaan. Siten toimivalle henkilölle tulevia siunauksia valaisee seuraava kokemus, joka sattui nuorelle henkilölle, joka valmistui lukiosta Fukuin kaupungissa Japanissa ja ryhtyi kokoajan tienraivaajasaarnaajaksi.
”Menin etukäteen liikunnanopettajan luo ja selitin, että koska kristityt eivät taistele toistensa kanssa, halusin ylimääräistä luettavaa judotunnin ajaksi. Hän ei kuitenkaan antanut minulle lupaa siihen. Niinpä selitin hänelle 2. Tim. 2:24:n sanat (Um), että ’Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan tulee olla lempeä kaikkia kohtaan’, ja Jes. 2:4:n sanat, etteivät ’he enää opettele sotimaan’. Mutta hän kieltäytyi yhä tunnustamasta asennettani selittäen, että judo kuului ryhmäliikunnan vaatimuksiin ja että jos en osallistuisi, en voisi saada päästötodistusta.
”Päättäväisenä selitin vielä kerran asenteeni. Annoin opettajalle luettavaksi 1.11.1964 ilmestyneen Vartiotornin kirjoituksen ’Nuoret, säilyttäkää nuhteettomuutenne koulussa ollessanne’. Opettaja ymmärsi, ettei asenteessani ollut mitään kapinallista, ja hän tutki asiaa vielä jonkin verran. Lopulta hän sanoi minulle: ’Saat luvan olla osallistumatta. Pane vain judovaatteet päällesi, ja se riittää.’ Silloin toisista olisi kuitenkin näyttänyt siltä kuin osallistuisin judoon. Se vivahti sovittelulta. Niinpä kieltäydyin panemasta judovaatteita ylleni. Jonkin aikaa opettaja oli hellittämätön, mutta kun hän näki lujan asenteeni, hän ei sanonut enää mitään. Sain hyvin huonon arvosanan urheilusta, mutta se ei estänyt minua saamasta päästötodistusta.”
Kestävään tulevaisuuteen valmentautuminen
Nuorten kristittyjen täytyy valvoa huolellisesti askeleitaan miellyttääkseen Jumalaa koulussa ollessaan. (Ps. 16:8) Jos he tekevät siten, niin maallinen koulutus voi auttaa heitä arvokkaalla tavalla kunnioittamaan elämällään Luojaa, Jehova Jumalaa. Tasapainottamalla maallisen koulutuksen vielä tärkeämmän raamatullisen koulutuksen kanssa nykyajan nuoret voivat Raamatun nuoren Timoteuksen tavoin koota ”itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän”. – 1. Tim. 6:19.
Epätäydellinen ihminen, jonka elinaika on 70–80 vuotta, kykenee ammentamaan vain tiedon pintavesiä. Mutta ne, jotka pääsevät ”todellisen elämän” ikuisuuteen, tulevat löytämään rajattomia koulutusmahdollisuuksia. Nyt kannattaa todellakin pyrkiä saamaan ei ainoastaan hyvää maallista koulutusta vaan myös tietoa ja ymmärrystä Jumalan tarkoituksista, sillä se johtaa ikuiseen elämään. – Joh. 17:3.