Voiko aurinko tyydyttää ihmisen voimantarpeen?

NYKYAJAN mukavuuksien – autojen, ilmastointilaitteiden, sähköliesien ym. – käyttäminen vaatii suunnattomat määrät voimaa. Mutta hiili, öljy ja luonnonkaasu, joita on käytetty voiman tuottamiseksi, alkavat ehtyä. Ydinenergiaa, jonka odotetaan korvaavan ne, monet pitävät liian vaarallisena yleiselle terveydelle ja turvallisuudelle.a Onko sitten olemassa mitään muuta voimanlähdettä?

Onneksi on olemassa. ”Yhdysvaltoihin saapuu 20 minuutissa riittävästi aurinkoenergiaa täyttämään maan koko voimantarpeen yhdeksi vuodeksi.” (The World Book Encyclopedia, 1970) Toisen arvion mukaan aurinko antaa maapallollemme joka päivä suunnilleen yhtä paljon energiaa kuin ”on kahlittuna maan kaikkiin hiili-, öljy-, luonnonkaasu- ja uraanivaroihin”. – Science Digest, kesäkuu 1965.

Auringosta saatavissa olevan energian määrä on todellakin mielikuvituksellinen. Ja ajattelehan: tuota auringon energiaa saadaan toistuvasti päivästä päivään. Se ei myöskään muodosta saasteita! Voisiko olla niin, että Luojan tarkoitus oli, että aurinko täyttäisi ihmisen kaiken voimantarpeen?

Auringon energian yleinen käyttö

Aurinko on aina ollut ihmisen ruumiin energian lähde, joka on varannut hänelle fyysistä suoritusvoimaa. Se on ollut Luojan suurenmoisen tarkoituksen mukaista. ’Miten niin?’ saatat kysyä.

Kas, auringonvalo antaa kasveille välttämättömän energian hiilidioksidin ja veden muuttamiseksi kaiken ravinnon perusaineeksi, yksinkertaiseksi sokeriksi. Tästä sokerista valmistuvat kaikki muut hiilihydraatit, lukuisat rasvat ja valkuaisaineet. Syövätpä siis ihmiset kasvikunnan tuotteita tai eläimiä, jotka ottavat ravintonsa kasveista, he saavat itse asiassa voimansa epäsuorasti auringon energiasta! On todella hämmästyttävää, miten kasvit suunniteltiin niin, että ne vangitsevat auringon säteilyenergiaa ja varastoivat sen ihmisen käyttöön – siihen eivät ihmiset pysty.

Ihminen on käyttänyt auringonvaloa eräällä toisellakin tavalla tyydyttämään osan voimantarpeestaan. Yli sata vuotta sitten insinööri George Stephenson osoitti ymmärtävänsä, miten ihminen käytti hyväkseen auringon voimaa. Katsellessaan, miten juna vähitellen katosi etäisyyteen, hän kääntyi ystävänsä puoleen ja kysyi: ”Mikä kuljettaa veturia?”

”No, joku newcastlelaisista veturinkuljettajistasi tietenkin”, kuului vastaus.

”Ei”, vastasi siihen Stephenson, ”vaan auringonvalo!”

Stephenson selitti hämmentyneelle ystävälleen: ”Se on valo, joka on ollut varastoituna maahan monia tuhansia vuosia; kasvin kasvaessaan itseensä imemä valo on välttämätön hiilen tiivistymiselle, ja tämä valo, joka on ollut hautautuneena hiileen niin monta vuotta, kaivetaan nyt maasta, ja kun se vapautetaan jälleen tässäkin veturissa, se palvelee suuria inhimillisiä tarkoitusperiä.”

Näin ollen, niin hämmästyttävältä kuin se saattaakin tuntua, nykyaikaiset koneet, kuten sähkövoimalaitosten suunnattomat turbiinit, saavat itse asiassa voimansa epäsuorasti aurinkoenergiasta!

Ei kuitenkaan vain hiileen vaan myös maaöljyyn ja luonnonkaasuun on varastoituna auringon voimaa, koska uskotaan, että kuumuus ja paine synnyttivät nämä kerrostumat kasveista ja eläimistä kauan sitten. Jopa veden, joka pyörittää vesivoimaloiden turbiineja, aurinko ”pumppusi” ensin valtameristä putoamaan sateena tai lumena ennen virtaamistaan takaisin meriin. (Saarn. 1:7) Niinpä auringon voima käyttää epäsuorasti henkilö- ja linja-autojamme sekä lentokoneitamme samoin kuin sähkölaitteitamme!

Aurinkoenergian viisasta käyttöäkö?

Mutta harkitsehan tätä: Käyttääkö ihminen auringon energiaa viisaasti hyödykseen? Onko viisasta kaivaa ja pumputa piittaamattomasti ja yhä kiivaammassa tahdissa tätä maassa olevaa ihmeellistä energiavarastoa? Onko viisasta tyhjentää tuhlaillen tätä varastoidun aurinkoenergian säiliötä ja samalla saastuttaa jokia ja järviä sen lämpöenergialla ja tupruttaa myrkyllisiä jätteitä ilmaan?

Eikö olisi paljon viisaampi vaihtoehto käyttää suoraan auringon valtavaa saastuttamatonta energiamäärää, joka tulvii päivittäin maan päälle? Ihminen on osoittanut kykenevänsä valjastamaan avaruudesta säteilevää energiaa. Esimerkiksi kaukaisen tähden valokin on saatu laukaisemaan rele, joka sytyttää sähkökynttilöitä. Miksi ihminen ei sitten valjasta suoraan auringon energiaa?

Aurinkoenergian suoranainen käyttö

Itse asiassa ihminen on jo tehnyt niin, mutta vain vähäisessä määrin. On esimerkiksi rakennettu taloja, joissa on aurinkolämmitys. Katolle asennetaan lämpöä kokoava pinta, joka on pääasiassa auringon säteitä imevää mustaa levyä. Auringon lämpöä käytetään kuumentamaan ilmaa tai vettä, joka sitten kiertää talon läpi, tai sitä varastoidaan eristettyyn säiliöön ja käytetään tarvittaessa.

Aurinkoenergiaa käytetään nykyään luultavasti laajimmin veden lämmittämiseen. Japanissa on valmistettu yli miljoona auringolla toimivaa vedenlämmitintä, joita voi nähdä monien japanilaisten talojen katoilla.

Vielä suoranaisemmin ja huomiota herättävämmin aurinkoenergiaa käytetään jättiläismäisissä teollisuusuuneissa. Suurin tällainen uuni, joka sijaitsee Odeillossa Etelä-Ranskassa, polttaa reikiä paksuihin teräslevyihin melkein silmänräpäyksessä! Vuorenrinteeseen on asetettu 63 suurta tasopeiliä. Ne kaikki seuraavat taivaan poikki vaeltavaa aurinkoa, jonka säteet niistä kukin heijastaa tiettyyn kohtaan valtavassa parabolisessa peilissä, joka vuorostaan keskittää nuo monet säteet vain noin 30 senttimetrin läpimittaiselle alueelle. Tällä erittäin kuumalla alueella uunin keskellä lämpötila kohoaa yli 3500 asteeseen Celsiusta – mikä osoittaa auringonvalon suunnattoman voiman!

Aurinkovoimaloitako?

Vuosien kuluessa on rakennettu joukko koneita, jotka saavat voimansa auringosta. Auringonvalolla saatetaan esimerkiksi kuumentaa nestettä tuottamaan höyryä, joka vuorostaan käyttää turbiinia. Sähkön tuottamisesta tällä menetelmällä on kuitenkin luovuttu, koska sitä pidetään epäkäytännöllisenä. Mutta on joitakuita, jotka ovat alkaneet tutkia mahdollisuuksia tarkemmin. Tämä johtuu siitä, että ainakin paperilla on onnistuttu luomaan tehokkaampia keinoja aurinkoenergian muuttamiseksi sähkövoimaksi.

Kerrotaan, että Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö oli viime vuonna niin kiinnostunut eräästä ehdotetusta menetelmästä, että se etsi varoja 100000 kilowatin koevoimalan rakentamiseksi Yuman lähellä Arizonassa olevaan erämaahan. Sanotaan, että se pystyisi muuttamaan jopa 30 prosenttia auringosta saatavasta energiasta sähköksi.

Vaadittaisiin tietenkin laajoja auringonvalon kokoamisalueita, jotta saataisiin välttämätön energia suurien sähkömäärien kehittämiseksi. Kuinka suuria alueita? Teoreettisesti vain noin 300 km² Arizonan autiomaata eli alle yksi prosentti tuon Yhdysvaltain osavaltion maa-alasta voisi tyydyttää kaiken Kanadan ja Yhdysvaltain voiman ja lämmön tarpeen. Koska kuitenkin energiaa katoaa, kun auringonvaloa muutetaan sähköksi, ja koska on tarpeellista järjestää kokoojapeilit tiettyjen välimatkojen päähän varjojen estämiseksi, tarvittaisiin oikeastaan hyvin paljon suurempia auringonvalon kokoamisalueita. Tämänkaltaiseen voimajärjestelmään liittyy tietysti muitakin ongelmia.

Aurinkokennojen käyttö

Vuonna 1954 tapahtui läpimurto, joka teki mahdolliseksi vielä suoranaisemman aurinkoenergian käyttötavan kaupallisessa mitassa. Tuona vuonna tiedemiehet suunnittelivat aurinkopariston, joka koostuu joukosta erillisiä piikennoja. Tämä laite muuttaa jopa 12–14 prosenttia sille lankeavasta auringonvalosta suoraan energiaksi, ja on ilmaistu toiveita, että tehokkuutta voidaan vielä parantaa.

Auringonvalon muuttuminen sähköksi tapahtuu heti ja äänettömästi. Aurinkokennoihin osuva valo aiheuttaa elektronivirran, joka voidaan valjastaa käyttämään radiota tai moottoria, lataamaan akkua jne. Aurinkopariston kehittäminen avasi näin ollen aivan uusia näköaloja auringon energian käytölle.

Kuitenkin D. S. Halacy j:r, samalla kun hän toteaa aurinkopariston suurenmoiset mahdollisuudet, viittaa myös erääseen pulmaan kirjassaan The Coming Age of Solar Energy (Aurinkoenergian tuleva aikakausi):

”Aurinkopariston alkuaikoina ajatus aurinkokennoilla päällystetystä katosta oli silmiä hivelevä. 6 x 12 metrin suuruinen katto, joka muuttaisi auringon energiaa sähköksi 10 prosentin hyötysuhteella, varaisi kodin tarpeiksi riittävästi kilowattitunteja, vaikka aurinko paistaisi vain viitenä päivänä kuukaudessa! Ilmeinen vaikeus oli silloin samoin kuin on nytkin aurinkokennojen hinta. Nykyisillä [1963] hinnoilla sellainen katto maksaisi satoja tuhansia dollareita.”

Hinta on yhä korkea. On kyllä totta, että käytettävää raaka-ainetta, piitä, on runsaasti saatavissa. Mutta aurinkokennojen valmistaminen on kallista, taitavia ja uutteria käsiä vaativaa työtä. Niinpä aurinkoparistoja on käytetty pääasiassa tekokuiden voimanlähteenä, koska näiden valmistamiseen myönnetään runsaasti varoja.

Siitä huolimatta aurinkokennoja on jo käytetty kaupallisessa mitassa radioiden, kellojen, televisiovastaanottimien ja elokuvakameroiden voimanlähteenä, ja joitakin näistä laitteista on markkinoitu. Pitkän matkan radioyhteyksissä 5000 kilometrin etäisyydellä olevat asemat ovat käyttäneet ainoina voimanlähteinään kahden neliömetrin aurinkoparistolevyjä, jotka sisältävät yli 7800 erillistä aurinkokennoa. Jopa koeautoa on ajettu monia kilometrejä auringon voimalla!

Aurinkoenergian tulevaisuus

Joku saattaisi päätellä, että nyt on varmasti ryhdytty äärimmäisiin ponnisteluihin tämän ihmeellisen saastuttamattoman voimamahdollisuuden kehittämiseksi, koska, kuten eräs insinööri huomautti: ”Aurinkoenergian hyväksikäytön vaatima teknologia on ulottuvillamme.”

Mitä kuitenkin tehdään? Yhdysvaltain hallituksen energiaohjelman avustaja S. David Freeman sanoi vuonna 1971: ”Aurinkoenergia on laiminlyötyjä mahdollisuuksiamme.”

Myönnettäköön, että on vielä voitettavana monia ongelmia, ennen kuin aurinkoenergia pystyy lievittämään voimapulaa. Esimerkiksi aurinkoparistoihin tarvittavan valosähköisen aineen kustannukset ovat suuret ja nykyiset keinot varastoida sähköä ovat kalliit. Mutta eikö sellaisia pulmia voitaisi ratkaista keskitetyin ponnistuksin?

Jotkut tiedemiehet arvelevat, että ne voitaisiin ratkaista. He uskovat, että valosähköistä ainetta voitaisiin valmistaa vain parin sadan markan neliömetrihintaan, mikä tekisi sinulle mahdolliseksi päällystää kotisi katto aurinkokennolevyillä! Älä kuitenkaan toivo liikoja, koska tällaisia tulevaisuuden toiveita himmentää se, että ponnistelut kehittää aurinkoenergiaa ihmisen käyttöön on laiminlyöty.

Mistä tällainen laiminlyönti johtuu?

Teknologian kehittämisen pulmat

Monien polttoaineongelmiemme ratkaisemiseksi tarvittava teknologia on usein kätten ulottuvilla, mutta kuitenkaan siihen ei tartuta. Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain atomienergiakomission virkailija selitti: ”Jos olisimme tehneet tutkimustyön 15 vuotta sitten, meillä olisi ollut puhtaita fossiilipolttoainevoimaloita (jotka käyttävät tavanomaista hiiltä, öljyä tai kaasua) viimeisten 10 vuoden ajan.”

Miksi sitten sähkövoimalaitokset eivät tehneet tutkimustyötä kehittääkseen saasteettomia menetelmiä? Koska se maksaa.

Tilanne on samanlainen moottoriajoneuvoteollisuudessa. Los Angelesin ilmansaastumisvalvontapiirin johtaja S. Smith Griswold sanoi: ”Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita voitosta, pakokaasujen torjunnan kehittäminen ja puhdistuslaitteiden valmistaminen ovat rasitteita.”

Mahtaisikohan olla niin, että yksi pääsyy, miksi ei ole kehitetty uusia radikaaleja menetelmiä aurinkoenergian valjastamiseksi, on pelko siitä, että vahingoitetaan nykyisiä voittoa tuottavia yhtiöitä? Miten niin?

Harkitsehan seuraavaa: Sanokaamme, että yhteisponnistuksin auringonvalosta voitaisiin saada halvalla sähköä, kuten jotkut tiedemiehet väittävät. Ja sanokaamme, että jokaisen kodin katolle voitaisiin kiinnittää pieni aurinkokennoista koottu levy, joka täyttäisi kodin kaiken voimantarpeen. Seurauksena olisi, että lyhyessä ajassa voimaa varaavilla yhtiöillä ei käytännöllisesti katsoen olisi enää asiakkaita! Vahingollinen vaikutus ulottuisi myös öljyn, kivihiilen, kaasun ja ydinenergian tuottajiin ja myyjiin. Onko todennäköistä, että voidaan odottaa niiden, jotka ovat ikivanhastaan hyötyneet näistä energialähteistä, olevan tuollaisten kumouksellisten uusien menetelmien pääasiallisia edistäjiä? Tuskin.

Tarvitaan ilmeisestikin suurta muutosta. Nykyinen teollistunut elämäntapa tarvitsee huomattavassa määrin riisua pois, ja teollistumisen laajentamispyrkimykset tarvitsee lopettaa. Mutta on ilmeistä, että nykyajan hallitukset eivät ryhdy vapaaehtoisesti yhteistyöhön sen toteuttamiseksi.

Vanhurskas ratkaisu

Voimme kuitenkin luottaa täysin siihen, että sen, mitä ihmishallitukset eivät ole tehneet ja mitä niiden ei voida odottaa tekevänkään, on tekevä ihmisen Luoja, Kaikkivaltias Jumala. Itse asiassa on tullut aika hänen puolustaa kaikkivaltiasta voimaansa ja pyyhkiä pois koko tämä paha asiainjärjestelmä. Tämä merkitsee sitä, että ihmisen koko järjestelmä, joka on niin paljon saastuttanut maata, hajotetaan pysyvästi.

Maa ei tule kuitenkaan olemaan täysin asumaton; jäljelle jää ihmisiä, jotka rakastavat aidosti Jumalaa ja jotka arvostavat hänen ihmeellisiä luomistöitään. He tulevat niin ollen käyttämään maan luonnonvaroja sellaisella tavalla, että he eivät aiheuta vahinkoa ympäristölle. Merkitseekö tämä sitä, että ihmiskunta tulee elämään alkukantaista elämää ilman nykyajan mukavuuksien käyttöön tarvittavaa energiaa?

Ei, se ei ole välttämätöntä. Maassa on energiaa, joka voidaan valjastaa ympäristöä saastuttamatta. Jumalan vanhurskaan hallinnon ohjauksessa ihminen oppii ammentamaan maan voimavaroja tehokkaasti ja hän tulee käyttämään niitä viisaasti tavalla, joka on täysin hyödyllinen. Jokaiselle on oleva voimaa, jonka hän tarvitsee elääkseen miellyttävästi ja nauttiakseen elämästä täysin määrin. Silloin ei ole voimapulaa eikä epämiellyttävää saasteongelmaa! – Ps. 37:9–11, 29; Ilm. 21:3, 4.

[Alaviitteet]