Ajattelun apukeinoja laiskoille aivoille
TUNTUUKO sinusta siltä, kuin aivosi hangoittelisivat vastaan, kun niiltä vaaditaan jokapäiväistä ajattelua ja päätöksentekoa? Päättelet ehkä, että ”ajattelijat” ovat aina oppineita tai neroja. Se ei ole kuitenkaan totta. Useimmat todelliset ajattelijat ovat tavallisia ihmisiä, jotka tietävät, miten tarttua heitä kohtaavien jokapäiväisten haasteiden paljouteen. Mikä voi auttaa sinua kehittämään samaa kykyä?
Pidätkö kaikki päämääräsi näköpiirissä?
Kuten edellisessä kirjoituksessa selitettiin, paremman ajattelun perusapukeino on se, että pidät aina mielessäsi elämäsi kokonaistarkoituksen. Kun kadotat tärkeimmän päämääräsi näköpiiristä, ajattelustasi tulee epävarmaa.
Mutta myös niin kutsutut toissijaiset päämäärät voivat tärkeällä tavalla kiihottaa ajattelutoimintojasi. Jotkin päivittäiset pulmat saattavat jäädä ratkaisua vaille, koska ihmiset ajattelevat vain ensisijaisia, pitkän tähtäimen päämääriä ja jättävät huomioon ottamatta vähäisemmät ja kuitenkin tärkeät tavoitteet.
Sitä, miten toissijaiset päämäärät edistävät ajattelua, voidaan jälleen valaista matkalla. Henkilö, joka matkustaa Madridista Berliiniin, tietää, mikä hänen ensisijainen päämääränsä on. Hän saattaa kuitenkin haluta jakaa matkan pienempiin osiin, niin että hän ehkä pysähtyy Toulousessa ja Pariisissa Ranskassa. Kokonaismatka näyttää silloin lyhyemmältä, ja hänellä on välitön päämäärä, johon hän voi suunnata ajattelunsa.
Samoin on meidän elämässämme. Henkilö saattaa tietää elämänsä ensisijaisen päämäärän. Samalla kun hän pitää sen etumaisena, hän huolellisesti punnittuaan olosuhteensa valitsee tietyt alitavoitteet. Kun hän työskentelee ne silmämääränä, silloin hänen päätavoitteensa näyttää lähenevän helpommin ja nopeammin.
Näin ollen vaikka kristityn päätavoitteena on saavuttaa Jumalan hyväksymys ikuiseen elämään, hän valitsee elämäänsä viisaasti alitavoitteita. Lähetystyöntekijä mukauttaa ajattelunsa tavoitteeseen pitää kiinni edustaan opettaa ihmisiä vieraassa maassa. Mutta hän saattaa asettaa tavoitteekseen myös oppia tuntemaan uusi kielensä tai kansan tavat paremmin. Tai kristitty isä, vaikka hänellä onkin sama ensisijainen päämäärä kuin lähetystyöntekijällä, saattaa asettaa tavoitteen rakentaa perhettään hengellisesti säännöllisen raamatuntutkistelujärjestelyn avulla. Toisaalta hänen tavoitteenaan saattaa olla perheen tutkisteluohjelman ja rentoutumisen tasapainottaminen.
Kun sitten kumpikin näistä henkilöistä harkitsee jotakin ratkaisua, hän ei saa vain ajatella: ’Miten tämä vaikuttaa elämäni päätavoitteeseen?’ vaan hänen tulee myös kysyä: ’Miten tämä vaikuttaa toissijaisiin päämääriini?’ Tämä auttaa pitämään päivittäisen ajattelun oikeissa uomissa, kohdallaan.
Ihmiset voivat itse asiassa helpottaa suuresti ajatteluaan asettamalla jokaiselle päivälle tavoitteen. Kun tiedät, mitä tehtäviä haluaisit suorittaa päivän kuluessa, se kannustaa sinua usein harkitsemaan, miten voisit tehdä kaiken tehokkaimmalla tavalla. Tämä tietenkin merkitsee sitä, että jokainen päivä täytyy suunnitella.
Jotkut varaavat aikaa päivän töiden suunnitteluun heräämällä hieman aikaisemmin aamulla tai menemällä nukkumaan hieman myöhemmin edellisenä iltana. Toiset käyttävät tällä tavalla hyödyllisesti ajan, joka muuten kuluisi television katseluun. Joiltakuilta menee vain muutama minuutti joka päivä ennen työpaikalta lähtöä seuraavan päivän toimien suunnitteluun.
Eräs kiireinen vastuunalaisessa johtamistehtävässä toimiva henkilö, joka on yhdeksän lapsen isä, tekee huomattavan osan suunnitelmistaan työmatkalla junassa. Hän sanoo: ’Ellei minulla olisi tuota yksinolon hetkeä joka päivä, en tulisi syventyneeksi tärkeään ajatteluun ja päivittäisen ohjelman laadintaan.’
Ajatteletko järjestelmällisesti?
Toinen apukeino saada laiskat aivot toimimaan on opetella ajattelemaan järjestelmällisesti. Tämä edellyttää sitä, että yrittää nähdä asian joka puolelta. Jotta oppisi tekemään niin, jotkut ovat ehdottaneet pulmien lähestymistä ikään kuin leikkisi seuraleikkiä nimeltä ”kaksikymmentä kysymystä”. Tässä leikissä annetaan ryhmälle eli paneelille kaksikymmentä tilaisuutta saada selville leikin johtajan mielessä oleva aihe. Ajatuksena on kullakin kysymyksellä poistaa niin monta vaihtoehtoa kuin mahdollista ja siten edeten kaventaa kenttää johdonmukaisen vastauksen saamiseksi.
Leikki tarjoaa tuottoisan ajattelun mallin, itse asiassa tieteellisen tutkimuksen periaatteet, nimittäin sen, että kysymyssarjan läpikäyminen poistaa vaihtoehdot, kunnes jää jäljelle yksi vastaus. Insinööri tarkastelee mielessään, voisiko käsiteltävän pulman ratkaista sähköisin, hydraulisin, kemiallisin tai mekaanisin keinoin tai jollakin muulla tavalla. Taudinmääritystä tekevä lääkäri käy mielessään läpi eri sairaudet, joilla on samanlaisia oireita, ja yrittää väärät vaihtoehdot poistamalla tulla oikeaan johtopäätökseen.
Tätä järjestelmällisen ajattelun tapahtumasarjaa voidaan valaista perheellä, joka on päättänyt muuttaa toisaalle, ja laatii luettelon vaatimuksista, jotka uuden kodin tulisi täyttää. Esimerkiksi: 1) Haluammeko omakotitalon vai huoneiston kerrostalosta? 2) Vasta valmistuneen vai vanhemman? 3) Yksi- vai kaksikerroksisen? 4) Kuinka korkea hinta saa enintään olla? 5) Kantakaupungista vai esikaupungista? 6) Mikä saa olla suurin etäisyys työpaikasta? 7) Kouluista? 8) Liikkeistä ja muista palvelupisteistä? Ja niin edelleen.
Älä ujostele käyttää tämänkaltaista kirjoitettua tarkistusluetteloa niin kauan, kunnes tapa lähestyä kaikkia pulmia järjestelmällisesti juurtuu sinuun. Sellaista ajattelua voit tietenkin oppia käyttämällä sitä kaikissa päivittäisissä tehtävissäsi eikä vain elämäsi suurissa muutoksissa.
Oletko esimerkiksi ajattelukykyinen perheenäiti? Sen sijaan että salaa kadehtisit niin sanottuja ”kyvykkäitä” naisia, miksi et käyttäisi samaa ajattelutapaa, jota heidän täytyy käyttää selviytyäkseen töistään? Samm S. Baker osoittaa kirjassaan Your Key to Creative Thinking (Avain luovaan ajatteluun, 1962) erilaisia tapoja sen tekemiseksi:
”Eräs johtava psykologian professori mainitsi: ’Luomiskyky . . . ei rajoitu erittäin lahjakkaisiin henkilöihin, vaan se on jokaisen keskitason taipumukset omaavan ihmisen syntymälahja.’ . . . Jos olet perheenäiti, ympärilläsi on monia luovaa kykyä vaativia haasteita, jotka odottavat ratkaisua perheesi mukavuuden ja nautinnon lisäämiseksi. Kiinnitäpä huomiosi niin yksinkertaiseen seikkaan kuin vaatekaappi. Voit sallia sen joutua sekavaan tilaan, kuten niin monessa kodissa on käynyt . . . Tai saatat käyttää luovaa suunnittelua, niin että jokaisella vaatteella on siisti, järjestyksellinen paikkansa kaapissa, mistä on seurauksena, että jokaisen perheenjäsenen aikaa ja malttia säästyy ja sinä niität kiitosta.” – S. 1, 17.
Samaa voidaan sanoa ruoanlaitostasi. Eräs huomattava psykologi sanoi: ”Ensiluokkaisen keiton valmistaminen vaatii enemmän luovaa kykyä kuin toisen luokan maalauksen sutaiseminen.”
Tai jos olet isä tai äiti ja suunnittelet perheesi lomamatkaa, pysähdytkö todella ajattelemaan sitä perusteellisesti? Harkitsetko kaikkia mahdollisia pulmia, jotka autosi saattaa synnyttää? Entä vaatetus, joka tarvitaan erilaisessa ilmastossa? Mitä huvitusta lapsille tulisi järjestää ajomatkan ajaksi ja niin edelleen?
Tai onko sinulla vaikeuksia tulla toimeen joidenkuiden ihmisten kanssa? Oletko harkinnut, mitä nimenomaisia askeleita voit kenties ottaa tilanteen ratkaisemiseksi?
Kaikilla elämän aloilla järjestelmällinen ajattelu missä tahansa tilanteessa, kun se on yhdenmukaista elämäsi päämäärien kanssa, on mittaamattoman arvokas keino itsetyytyväisten aivojen ravistelemiseksi liikkeelle.
Juututko päätöksentekoon?
Toinen apukeino epäröivän ajattelun virkistämiseksi on sen muistaminen, että pulmat eivät yksinkertaisesti ”häivy” sen seurauksena, että ne sysätään syrjään ja kieltäydytään tekemästä päätöstä. Se, että ei tehdä lainkaan mitään päätöstä, on itsessään päätös. Monet henkilöt, jotka juuttuvat paikoilleen, kun heidän tulisi tehdä päätöksiä, havaitsevat, että myöhemmin niitä on entistä vaikeampi tehdä. Miksi monilla on taipumusta siihen?
Jotkut pelkäävät kuvittelemiaan seurauksia. Jotkut muistavat menneet päätökset, joiden seurauksia he harmittelevat, ja sen tähden he empivät tehdä uusia päätöksiä. Mutta otaksukaamme, että he olisivat menneisyydessä päättäneet toisella lailla – kuka voi todellakaan sanoa, että asiat olisivat menneet yhtään paremmin?
Toisaalta olet ehkä tehnyt vääriä päätöksiä menneisyydessä. Pitäisikö ylpeyden nyt estää sinua tekemästä uusia päätöksiä? Ei vähäisempi ajattelija kuin Albert Einstein sanoi tutkimuksissaan tekemistään johtopäätöksistä: ”Ajattelen ajattelemasta päästyäni, kuukausia, vuosia, ja 99 kertaa johtopäätös on väärä. Sadannella kerralla osun oikeaan.” Onneksi henkilökohtaisissa päätöksissä keskiarvo on usein paljon korkeampi.
Tehdäksesi oikeita ja ripeitä päätöksiä kysy itseltäsi: ’Olenko halukas ottamaan huomioon toisten ihmisten näkökannat, varsinkin jos he liittyvät jollakin tavalla päätökseen?’ Viisas johtaja tai perheenpää ymmärtää, että hän ei ole ainoa, joka osaa ajatella. Niin, jopa perhepiirissä kullakin jäsenellä saattaa olla jotakin annettavaa. Rudolph Flesch toteaa:
”Jos haluat koota nopeasti yhteen eri ikäpolvien ja sukupuolien näkökannat, pysy kotona. Selkeän ajattelun perustana . . . on sen tajuaminen, että me ajattelemme kokemuksellamme. Perhe . . . on se paikka, jossa voimme oppia tämän kerta kaikkiaan. . . . Perheen yhteistoiminnallinen ajattelu on yleistä, kun on tehtävä suuria päätöksiä, kuten ostettava uusi talo. Tällöin aviomiehet ja -vaimot sekä varttuneemmat lapset kokoontuvat keskustelemaan pulmasta, punnitsemaan mahdollisten ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia, suunnittelemaan kynän ja paperin avulla ja tarkastelemaan saatavissa olevaa tietoaineistoa.” – The Art of Clear Thinking (Selkeän ajattelun taito, 1951), s. 160, 163.
Ei tietenkään vain suurissa suunnitelmissa vaan vähäisemmissäkin on hyvä neuvotella toisten kanssa. Se raamatullinen periaate on tosi, että ”[hankkeet] toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia”. (Sananl. 15:22) Toisten ihmisten neuvojen huomioon ottaminen estää myös tekemästä hätäisiä äkkipäätöksiä. Toinen sananlasku muistuttaakin meitä siitä, että ”kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa”. – Sananl. 21:5.
Toinen kokemukseen perustuva tietolähde on aineiston lukeminen. Lukemalla voi hyötyä tekijän kokemuksesta, henkilön, joka on ehkä toiminut vuosia kirjansa tai kirjoituksensa käsittelemällä alalla. Ole siitä huolimatta valikoiva, kun luet saadaksesi tietoja ennen päätöksen tekoa. Usein vain pienellä osalla kaikesta, mitä jostakin aiheesta on julkaistu, on todellista arvoa sinulle. Pidä selvänä mielessäsi, millaisia tietoja haluat. Varo poikkeamasta sivupoluille. Toisin sanoen, sen sijaan että opettelisit ”pikalukua”, opettele ”pika-ajattelua”, samalla kun pidät mielessäsi tarkoituksesi.
Kun sinulla sitten on koottuna kohtuullinen määrä tosiasioita lukemastasi ja keskusteluistasi ja kun olet käyttänyt aikaa mietiskelyyn, tee päätöksesi. Ja lopuksi: ellei ratkaisuasi vastaan myöhemmin ilmaannu ylen painavia todisteita, pidä kiinni päätöksestäsi. – Jaak. 1:5–8.
Yhteenvetona voitaisiin esittää, että jos haluat oppia ajattelemaan selkeästi, sinun täytyy kiinnittää mielesi elämäsi ensisijaiseen päämäärään, samalla kun asetat elämääsi toisia, toissijaisia tavoitteita. Kun sitten käsittelet päivittäisiä pulmia, suunnittele työsi, ajattele järjestelmällisesti ja tee päätöksesi tavalla, joka on yhdenmukainen päämääriesi kanssa.