Kätelkäämme!

Herätkää!-lehden Länsi-Saksan -kirjeenvaihtajalta

HUOMIOIJASTA näyttää siltä, että kättely suorastaan kukoistaa joidenkuiden ihmisten keskuudessa. Nuo ihmiset kättelevät jopa vanhoja tuttujaan tavatessaan ensimmäisen kerran aamulla ja jälleen erotessaan. Tämä toimenpide saattaa toistua useitakin kertoja päivässä, jos tuttavat sattuvat kohtaamaan toisensa usein. Maissa, joissa tällainen tapa vallitsee, pidettäisiin loukkauksena, jos tämä kädestä tervehtiminen jätettäisiin joko tultaessa tai mentäessä huomioon ottamatta.

Mutta kaikki eivät ole innostuneita kättelemisestä. Jotkut sanovat: ”Jäykkää muodollisuutta!” ”Miksei ihminen voi olla luonnollinen?” ”Miten epäkäytännöllistä!” ”Sitä paitsi minusta on epähygieenistä levittää kaikenlaisia bakteereita koskettelemalla toisia sillä tavoin!”

Asenteet ja tavat vaihtelevat. On ihmisiä, jotka mieluummin suutelisivat tai syleilisivät tai hieroisivat neniä tai pelkästään kumartaisivat. Jos nämä tervehtimistavat eivät loukkaa omantuntosi periaatteita, miksi et mukautuisi niihin ollessasi jonkun toisen ihmisen kotimaassa, niin ettet jätä huomioon ottamatta hänen elämäntapaansa ja odota hänen mukautuvan sinun tapoihisi? Jokainen tervehtimistapa lämmittää sisintämme, kun tunnemme, että tervehdys lähtee sydämestä ja on vilpitön!

Kättely entisaikoina

Kättelyyn liittyy joitakin kiinnostavia piirteitä. Raamattu mainitsee israelilaisten tunteneen tavan, vaikkakaan ei tervehtimismuotona. Lähi-idän huomattavasti välittömämmillä ihmisillä on paljon tunteikkaampia tapoja, joilla he ilmaisevat ilonsa kohdattaessa ja tuskansa erottaessa, kuin sangen konservatiivinen kädenpuristus. Käden puristaminen tai kämmenten lyönti toisiaan vasten olivat raamatullisina aikoina eleitä, joita käytettiin ilmaisemaan sopimuksen tai kaupan hyväksyminen tai vahvistaminen. (Esra 10:19) Tämä tapa ei ole tuntematon nykyäänkään, sillä laki hyväksyi sen vielä isoisämme isoisän aikaan. Myös muinaiset germaanikansat käyttivät sitä tehdessään sopimuksia. Raamattu varoittaa lyömästä kättä toisen ihmisen velkojen takaamiseksi. – Sananl. 6:1–3; 22:26.

Vaikka jotkut sanovat roomalaisten alkaneen käyttää kättelyä tervehtimiseen, kättelystä tuli ilmeisesti vasta keskiajalla yleinen tapa Euroopassa. Käden ojentaminen jollakin edeltä sovitulla tavalla oli myös tunnistamismerkki, joka ilmaisi kuulumisen johonkin erityiseen ryhmään tai kiltaan. Sellaisia tunnusomaisia ilmaisuja jonkin ryhmän jäsenyyteen kuulumisesta tai jonkin erityisen ajattelutavan omaamisesta on käytössä nykyäänkin.

Tyypillisiä kättelijöitä

Haluaisitko nyt tavata joitakin aikamme tyypillisiä kättelijöitä? Kullakin on oma selvästi erilainen otteensa. Ensimmäinen, jonka tapaamme, tarttuu innokkaalla, musertavalla otteella ystävällisesti ojentamaasi käteen. Et uskalla liikuttaa kättäsi, koska pelkäät, että kaikki luut murtuvat, ja jos sinulla on sormus sormessasi, saat hoitaa mustelmia monta päivää.

Mutta kaikki eivät ole niin elinvoimaisia. Ottakaamme esimerkiksi seuraava ystävämme. Tuntemasi viileys ja kosteus, kun hänen kätensä velttona ja innottomana riippuu otteessasi, saa sinut avaamaan kätesi nähdäksesi, etkö ole pikemminkin tarttunut kalaan. Kolmas ystävämme on sydämellisempi, ja hän pudistelee eli ”vatkaa” kättäsi jonkin aikaa.

Sitten on tietysti toisia, jotka kättelevät umpimähkään. Et tunnu koskaan saavan oikeata otetta heistä, koska havaitset heidän kätensä pujahtaneen peukalosi ohi ja liukuvan käsivarttasi pitkin ylöspäin. Ja ehkä olet tavannut vähät-minä-sinusta-välitän-tyypin, joka ojentaessaan kätensä sinulle kääntää päänsä kiireesti toisaanne katsellakseen jotakin muuta, niin että käsien kohdatessa katseet eivät kohtaa.

Viimeiseksi tulee kaikista tapaamistamme innokkain kättelyperinteen kannattaja. Jos hän havaitsee käsiensä olevan liian täynnä työtä tai tavaraa, jotta hän voisi kätellä kunnolla, hän tarjoaa sinulle pikkusormensa tai kyynärpäänsä perinteen vuoksi.

Minkä vaikutelman sait äsken esitellyistä ihmistyypeistä? Jotkut ovat täysin tietoisia antamastaan vaikutelmasta, mikä käy ilmi täsmällisestä ja harkitusta tavasta, jolla he puristavat kätensä omaasi vasten. He yrittävät ilmaista lujuutta ystävällisyyden kera ja antavat pienen ylimääräisen väännön lämpimän ja voimakkaan persoonallisuuden todisteeksi. Kädenpuristus kertoo todellakin paljon henkilön luonteenpiirteistä. Mutta luonnollista ihmistä, joka ei suhtaudu itseensä liian vakavasti, pidetään aina arvossa.

Järkevyyden säilyttäminen kättelemisessä

Vaikka emme olekaan sääntöihin sidottuja, mainitsemme tässä muutamia tilanteita, joissa meidän tulisi sallia järkevyyden ohjata. Ehkäpä kättelyyn tottumattomalla on oikeus ajatella, että tämä tapa on epäkäytännöllinen, jos hänen täytyy yhteenkokoontumiseen saavuttuaan läpikäydä kämmenenpuristamisrituaali uudelleen joka kerta, kun joku saapuu sinne hänen jälkeensä. Ja jos saavut myöhästyneenä kokoukseen tai jo meneillään olevaan keskusteluun, olisi tavallisesti huomaavaista istuutua hiljaa paikallesi tuntematta välttämättömäksi keskeyttää toisia puristaaksesi jokaisen kättä. Joku saattaisi pitää töykeänä jonkun jättämistä tervehtimättä muodollisesti kättä puristamalla, mutta voi olla kunnioittavampaa ja huomaavaisempaa odottaa luonnollista ja sopivaa hetkeä ystävien näkemisen synnyttämän ilon ilmaisemiseksi. Ja oletko koskaan ajatellut, miten joidenkuiden ruokahalua voisi suuresti vähentää se, että heidät pakotetaan puristamaan yhtä tai useampaa pesemätöntä kättä aterian aikana?

Jos pyrit säästämään aikaa, sinua on saattanut harmittaa pelkästään tämän seuratavan tiheä toistuvuus eikä niinkään itse tapa. Esimerkkinä ovat saksalaiset, jotka pitävät kättelytapaansa erittäin suuressa arvossa, mutta jotka ovat nykyään alkaneet pohtia; mahtaisiko saman ihmisen tervehtiminen kymmenen kertaa päivässä hänen kättään puristamalla ehkä mennä hieman liian pitkälle.

Time-lehti (17.2.1967) esitti seuraavaa: ”Jotkut saksalaiset henkilökunnan päälliköt arvioivat, että heidän työntekijänsä kuluttavat päivittäin työssään vähintään 20 minuuttia kättelemiseen.” Hyviä käytöstapoja tutkiva saksalainen asiantuntijoiden ryhmä on esittänyt mielipiteensä näin: ”Ylenmääräinen kättely ei ole toivottavaa, ja se itse asiassa usein vaikeuttaa henkilökohtaisen kosketuksen saamista. Riittää, että kätellään ensimmäistä kertaa kohdattaessa.”

Kun me siis yritämme olla järkeviä tavanomaisessa kättelemisessä, painakaamme mieleemme seuraava yksinkertainen neuvo: ilmaise sydämestä lähtevää lämpöä ja ole huomiokykyinen. Silloin meidän ei ole vaikeata olla luonnollisia, sen sijaan että noudattaisimme perinnettä sokeasti.

Nyt on aika hyvästellä. Mutta sanotko, ettet halua minun taputtavan sinua selkään tai suutelevan tai syleilevän sinua? Hyvä on, kätelkäämme sitten!