Miljoonat nykyään elävät eivät synny koskaan

Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta

MILJOONAT lapset, jotka nyt ovat äitinsä kohdussa, eivät synny koskaan. He eivät saa tilaisuutta nähdä tai tuntea omia vanhempiaan tai nauttia geneettisestä ja laillisesta perinnöstään. Heiltä riistetään kaikki. Miksi? Pääasiassa siksi, että he ovat tulleet olemassaoloon ilman, että heitä toivottiin, ja ne, jotka eivät halua heitä, päättävät päästä heistä eroon. Tämän päätöksen täytäntöönpanoa nimitetään abortiksi.

Vaikka monet maat eivät pidä tilastoa aborteista, on todisteita, että maailmassa tapahtuu miljoonia ”laillisia” ja laittomia abortteja joka vuosi. Yhdysvalloissa suoritettiin noin puoli miljoonaa ”laillista” aborttia vuonna 1971. Suomessa oli vuonna 1972 ”laillisten” aborttien määrä yli 20000. Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Puolassa ja Jugoslaviassa on enemmän abortteja kuin elävänä syntyneitä. Japanissa abortteihin erikoistuneet lääkärit suorittivat noin 744000 raskauden keskeyttämistä vuonna 1969.

Vapaamielisempiä aborttilakeja

Ei-toivottujen raskauksien määrä kasvaa lähes kaikkialla. Monissa maissa vaaditaan vapaamielisempiä aborttilakeja. Esimerkki tästä on Ruotsi. Abortti on Ruotsin nykyisen lainsäädännön mukaan laiton, paitsi erityisen vaikeissa olosuhteissa. Kuitenkin yhä useammat naiset haluavat abortin muista kuin lain sallimista syistä. Tuhannet raskaana olevat naiset matkustavat abortin saadakseen lähimaihin, joissa lainsäädäntö on vähemmän ankara. Monet muut hankkivat laittoman abortin. Tämä on johtanut siihen, että nykyistä lakia sovelletaan entistä vapaamielisemmin ja poikkeuksia tehdään yhä lisääntyvässä määrin. Kaikki tämä on luonut perustan uuden lainsäädännön harkitsemiselle. Niinpä Ruotsissa alkoi vuonna 1965 virallisesti asetettu asiantuntijakomitea laatia mietintöä, jossa se esittäisi suositukset uutta lainsäädäntöä varten. Vuonna 1971 raportti luovutettiin oikeusministerin ja yleisön tarkasteltavaksi. Komitea suositteli, että yhteiskunnan tulisi suojella naista ”antamalla hänelle laillinen oikeus aborttiin niin varhain kuin mahdollista ja aina menetelmällä, joka on hänelle vaivattomin”.

Miksi naiset haluavat abortin

Kehitysmaissa ovat köyhyys, sairaus ja liikakansoitus abortin haluamisen pääsyitä. Mutta Ruotsissa ja muissa teknisesti edistyneemmissä maissa abortteja halutaan pääasiassa henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Syynä saattaa olla ruumiillinen heikkous, se, ettei pidä lapsista, synnytyksen pelko, iäkkyys, alaikäisyys, raiskaus, jommankumman puolison uskottomuus, opintojen viivästyminen, tunnistamaton isä tai useita mahdollisia isiä, vanhempien painostus, häpeä ym. Niin sanottu seksuaalivallankumous, johon liittyvät vapaat suhteet ja nuorison sukupuolisuuden varhainen herääminen, on johtanut ei-toivottujen raskauksien valtavaan lisääntymiseen erityisesti avioliiton ulkopuolella. Tämäkin on pannut yhä useammat vaatimaan helpommin myönnettäviä abortteja.

Ei-toivottujen raskauksien ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista pelkästään tekemällä abortti lailliseksi. Abortti ei ole vain ehkäisymenetelmä. Se on tarkkuutta vaativa kirurginen toimenpide, joka edellyttää sairaalassa oloa, taitavia kirurgeja, sairaanhoitohenkilökuntaa, lääkkeitä, instrumentteja ja tietenkin rahaa. Abortin tarkoitus on tappaa sikiö, mutta se saattaa vahingoittaa myös äitiä sekä ruumiillisesti että henkisesti.

Menetelmät, joilla abortti tehdään

Kaavintamenetelmää käytetään varhaisaborteissa, jolloin sikiö on korkeintaan 12 viikon ikäinen. Potilas nukutetaan, ja kohdun kaulaa laajennetaan metalli-instrumentein. Sitten kirurgi kaapii kohdun sisäpintaa kauhamaisella instrumentilla, kyretillä, kunnes sikiö tulee ulos. Tämän toimenpiteen mahdollisia komplikaatioita on liiallinen verenvuoto, tulehdus ja kohdunseinämän puhkeaminen. Toimenpide saattaa johtaa myös kuukautishäiriöihin, hedelmättömyyteen ja uuden raskauden aikana ilmeneviin komplikaatioihin.

”Imuputki ja pumppu” -menetelmä on kaiken aikaa tulossa kaavinnan sijaan varhaisaborteissa. Ensin kohdun kaulaa laajennetaan. Sitten kirurgi työntää kohtuun muoviputken. Putken toinen pää liitetään tyhjöpumppuun, joka toimiessaan imee ulos sikiön, istukan ja limakalvon. Toimenpidettä saattaa seurata kaavinta pienellä kyretillä sen varmistamiseksi, että kaikki sikiön ja istukan kudokset on poistettu. Komplikaatiot ovat imuputkimenetelmässä samat kuin kaavinnassa, vaikkakaan eivät yhtä vakavia.

Raskauden 12. viikon jälkeen käytetään ruiskemenetelmää. Tanskassa ja Isossa-Britanniassa ruiske sisältää lääkesaippuaa (utus paste). Muissa maissa käytetään raskauden 16. tai 17. viikkoon asti ruisketta, joka sisältää 20-prosenttista suolaliuosta.

Raskauden tämän vaiheen jälkeen käytetään yleisesti toista ruiskemenetelmää. Kirurgi työntää pitkän onton neulan kohtuun joko vatsan läpi navan alapuolelta tai emättimen ja kohdun kaulan kautta ja poistaa osan sikiötä ympäröivästä lapsivedestä. Sitten hän ruiskuttaa hitaasti vastaavan määrän suolaliuosta. Suolaliuoksen sijasta jotkut lääkärit käyttävät rypälesokeria tai formaliinia. Liuos tappaa sikiön ja saa synnytyspoltot alkamaan tavallisesti 12–48 tunnin kuluttua ruiskeen antamisesta. Sikiö poistuu samalla tavalla kuin normaalissa synnytyksessä.

Komplikaatioiden mahdollisuus on tässä raskauden keskeyttämismenetelmässä suurempi kuin niissä, jotka suoritetaan raskauden varhaisemmissa vaiheissa. Istukkaa saattaa jäädä jäljelle, mistä voi olla seurauksena tulehdus. Komplikaatioina esiintyy lisäksi usein kuumetta ja verenvuotoa. Joskus osa suolaliuoksesta pääsee naisen verenkiertoon. Se voi johtaa kouristuksiin ja verisuonentukoksiin.

Abortti voidaan suorittaa myös keisarileikkauksella, mikä tapahtuu samoin kuin silloin, kun nainen ei voi synnyttää täysiaikaista lasta normaalilla tavalla. Potilas nukutetaan, ja sen jälkeen kirurgi tekee aukon vatsan alaosasta kohtuun. Sitten sikiö ja istukka poistetaan kohdusta.

Abortin suorittaminen tällä menetelmällä sisältää suurempia vaaroja kuin suolaliuosruiskeen antaminen. Lisäksi kohdun leikkausarpi saattaa aueta myöhemmässä normaalissa synnytyksessä. Sen tähden monet lääkärit ovat sitä mieltä, että seuraavissa synnytyksissä on käytettävä keisarileikkausta.

Muita vaara- ja haittatekijöitä

Olipa raskaus varhais- tai myöhäisvaiheessaan, runsas verenhukka on mahdollista kaikissa abortin suorittamisen muodoissa. Tästä syystä hyvin varhaisetkin ”lailliset” abortit tehdään hyvin varustetuissa sairaaloissa. Naisen veriryhmä otetaan siellä aina etukäteen selville, ja veripullot ovat valmiina kiireellisten verensiirtojen varalta.

Nainen saattaa abortin jälkeen tulla hedelmättömäksi, minkä aiheuttajana voi olla mm. abortin jälkeinen munanjohdintulehdus.

Abortti tuo myös mukanaan jossakin määrin henkistä kärsimystä, jonka vaikutus voi olla mitä vakavin. Raskaana oleva nainen tietää, että hän on vastuussa toisen ihmisluomuksen elämän jatkumisesta. Hänelle on täysin luonnollista ajatella kehittymässä olevaa lasta. Niinpä jos hänen on pakko hankkia joku tappamaan sikiö, hän joutuu huomattavaan henkiseen paineeseen, koska hän toimii vastoin äidinrakkautta. Hän voi yrittää uskotella itselleen, että 6-, 12- tai 16-viikkoinen sikiö ei ole vielä oikea lapsi ja että hän voi aina saada toisen lapsen. Kuitenkin hän tietää, että on olemassa mahdollisuus, että hän ei enää koskaan voi saada lasta, ja hän tietää varmasti, että on mahdotonta saada enää samaa lasta.

Itse abortin suorittamisen yhteydessä monet naiset kokevat henkistä painetta. Keskenmenon odottaminen suolaliuosruiskeen jälkeen on huomattavan monille naisille hyvin koettelevaa. Ensin naisen on koettava sikiön tappaminen, ja sitten hänen täytyy osallistua aktiivisesti voimia kysyvään synnytykseen.

Eräässä ruotsalaisessa sairaalassa tutkittiin, miten naiset, joille oli tehty abortti suolaliuosmenetelmällä, reagoivat tuossa tilanteessa. Jotkut ilmaisivat vaikutelmiaan seuraavasti: ”Kun he antoivat suolaliuosruiskeen, tiesin, ettei ollut paluutietä.” ”Menin käymälään, ja keskenmeno tapahtui. Minun täytyi käsitellä sikiötä itse.” ”Tunsin jonkin tulevan ulos, ja kun vedin peitteen päältäni, näin sikiön.” ”Se oli kauheaa.” ”Lapsen synnyttäminen ei ole puoliksikaan niin tuskallista.”

Vuosiakin abortin jälkeen tunnejärkytys vaivaa naista yhä. Klinikkahenkilöstön kouluttaja Naomi Leiter kirjoittaa: ”Nainen ei koskaan todella unohda raskautta, kauhua ja aborttia. Hän tuntee itsensä toistamiseen masentuneeksi, toisinaan syylliseksi.” Naomi Leiter toteaa myös: ”Olen tavannut useita naisia, jotka vielä viidentoista vuoden kuluttua abortista tunsivat mielipahaa ja katumusta sen tähden, että he nyt olivat vaihdevuosissaan ja lapsettomia.” – New York State Journal of Medicine, 1.12.1972.

Vaikka abortti on koetteleva monille naisille, se on koetteleva myös monille kirurgeille, sairaanhoitajille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Jotkin abortit tehdään hyvin myöhäisessä vaiheessa, ja sikiöt ovat voimakkaita ja terveitä tullessaan esiin. On ollut tapauksia, jolloin aborttilapset ovat vironneet itsestään eloon roskasäkeissä sairaalan jätteidenpolttouunin vieressä. Varsinkin elävien sikiöiden hävittäminen johtaa omantunnon ristiriitoihin. Monet sairaanhoitajat ovat jättäneet työnsä, etteivät murtuisi täysin. Joissakin tapauksissa heissä on syttynyt halu antaa suurille, eläville sikiöille eloon jäämisen mahdollisuus siten, että he ovat hoitaneet niitä yksityisesti.

Raamatullinen näkökanta

Abortin kaikista vaaroista ja vastenmielisistä piirteistä huolimatta on niitä, jotka hyväksyvät menettelyn. Mutta voitaisiin kysyä: Jos vastasyntyneiden lasten tappaminen on väärin, eikö ole aivan yhtä väärin tappaa lapsi, joka parhaillaan kehittyy kohdussa? Jos on oikein yrittää pitää hengissä ennenaikaisesti syntyneitä lapsia keskoskehdoissa, eikö ole oikein ylläpitää kohdussa olevan lapsen elämää?

Elämän Luoja, Jehova Jumala, pitää elämää pyhänä. Tahallisesti aiheutettu abortti on Jumalan silmissä rikollinen teko. Esimerkiksi hänen Israelin kansalle antamansa laki suojeli syntymättömän lapsen elämää. Jos raskaana oleva nainen joutui tapaturman uhriksi miesten välisen tappelun tähden ja sikiö kuoli, oli annettava henki hengestä. – 2. Moos. 21:22–25.

Aborttien lukuisuus nykyään on yhteydessä siihen, että ihminen ei välitä muistakaan Jumalan laeista. Ihmiset ovat toivoneet niin kutsuttua vapaata moraalia ja ovat saaneet vastaanottaa ei-toivottuja seurauksia – ei-toivottuja aviopuolisoita, ei-toivottuja sairauksia ja ei-toivottuja raskauksia. Yrittäessään vapautua seurauksista vaivattomalla tavalla he haluavat vaivattomampia avioeroja, vaivattomampaa lääkärinhoitoa ja vapaamielisempää lainsäädäntöä. Mutta tämäkään ei ole säästänyt heitä muilta surullisilta seurauksilta. Ainoa ratkaisu moraalin nykyiseen murheelliseen tilaan on se, että mies ja nainen rakastavat toisiaan avioliitossa, suunnittelevat elämänsä järkevästi yhdessä ja tottelevat uskollisesti Luojaansa ja Jumalaansa.

[Kuvat s. 17]

”NYKYÄÄN ABORTTI ON MAAILMASSA KAIKKEIN LAAJIMMIN KÄYTETTY SYNTYVYYDENSÄÄNNÖSTELYMENETELMÄ” – YK:n väestöosasto

Jotkin abortit tehdään 20. raskausviikon jälkeen. Tämä on se elävä luomus, joka tuhotaan 18. viikolla

Useimmat abortit tehdään raskaudentilan 12 ensimmäisen viikon aikana. Tämä tuhoutuu, kun se tehdään 11. viikolla.