Onko ollut esihistoriallista ”kivikautta”?
SAAKO ”kivikauden” mainitseminen sinut ajattelemaan ihmisen olemassaolon niin sanottua ”esihistoriallista aikaa”? Kehitysopin kannattajat sanovat, että ”kivikausi” alkoi noin puolitoista miljoonaa vuotta sitten ja kesti noin vuoteen 3000 ennen ajanlaskumme alkua. Eräs sanakirja sanoo siitä: ”Ihmiskunnan historian kausi, jolle oli tunnusomaista kivityökalujen käyttö (ja joka edelsi pronssi- ja rautakautta).”
Merkitseekö tämä sitä, että Raamattu erehtyy sanoessaan, että ihmiskunta on ollut maan päällä vain noin 6000 vuotta? Ei. Raamattu ei ole väärässä. Tämä on ilmeisen selvää, kun tarkastellaan, miten kehitysopin kannattajat määrittävät ”kivikauden” ajankohtia.
Kehitysopin kannattajat myöntävät, että ”kivikaudelta” ei ole olemassa kirjallisia muistiinmerkintöjä. Sen tähden se kuuluukin esihistorialliseen aikaan. Niinpä heidän täytyy perustaa ajanmäärityksensä otaksumille. Koska he otaksuvat ihmisen hitaasti kehittyneen, he päättelevät ihmisen käyttäneen ensin ”alkukantaisia” työkaluja. He uskovat, että ihminen vähitellen tuhansien vuosien kuluessa alkoi käyttää metallisia työkaluja. Niinpä kun kehitysopin kannattaja löytää yhdeltä puolen muotoillun nyrkki-iskurin, hän selittää sen olevan vanhempi kuin piikiviterällä varustettu työkalu.
Tietyillä radioaktiivisilla kelloilla suoritettu iänmääritys ei voi myöskään tukea kehitysopin kannattajien väitteitä. Näiden kellolaitteiden luotettavuus on asetettu erittäin kyseenalaiseksi. Niillä saatuja tuloksia voidaan tulkita monin tavoin.
Raamattu ei niin muodoin ole väärässä siksi, että kehitysopin kannattajat antavat kivityökaluille mielivaltaisia ikiä yrittäessään saada ne sopimaan teoriaansa. Yksin Raamattu sisältää tarkoin aikamäärin varustetun kertomuksen, joka ulottuu ihmisen luomiseen asti. Koska Raamattu on osoittautunut historiallisesti luotettavaksi, me voimme hyväksyä sen, mitä se sanoo ihmisen alusta. Se ei suo mitään sijaa ajatukselle, että ihminen olisi kehittynyt ”esihistoriallisen” ajan tuhansina vuosina.
Mutta voidaanko tuhannet kivikirveet, nuolenpäät ja muut samankaltaiset ”kivikauden kulttuuriin” viittaavat esineet saada sopimaan Raamatun kertomuksen 6000-vuotiseen historiaan? Kyllä, ne voidaan. Tarkastelehan 1. Mooseksen kirjan antamaa selitystä.
Raamattu sanoo, että seitsemännessä sukupolvessa Aadamin jälkeen eli mies nimeltä Tuubal-Kain. Hän oli ”kaikkinaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja”. Mahdollisesti ihmiset käyttivät vain kivityökaluja ennen Tuubal-Kainin aikaa. Mutta hänen aikanaan taottiin esineitä vaskesta eli kuparista sekä raudasta. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että kaikilla ihmisillä oli tuo taito. – 1. Moos. 4:22.
Sitten jolloinkin vuosina 2370–2369 eaa. sattuneen Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen Jehova hajotti ihmiskunnan maan ääriin. Kulttuurin, kielen ja maantieteellisen sijaintipaikan aiheuttamat esteet eristivät monet ryhmät ihmiskunnan valtauomasta. On johdonmukaista ajatella, että jotkut näistä ihmisistä veivät metallien valmistamisen taidon mukanaan kauas Sinearin maasta Mesopotamiasta. – 1. Moos. 11:1–9.
Monilla heidän aikalaisillaan ei kuitenkaan todennäköisesti ollut tätä taitoa. Tai he saattoivat asettua asumaan seudulle, jossa malmeja oli niukasti. Tarkastelehan esimerkiksi ensimmäisiä ryhmiä, jotka ehkä siirtyivät Keski-Euroopan vuorilta Tanskan alavalle moreeniseudulle. He eivät löytäneet paljonkaan metallia, vaikkakin myöhemmin jotkut oppivat käsittelemään seudulla esiintyvää järvimalmia. He käyttivät pääasiallisesti hyödykseen tuolla seudulla runsaasti esiintyvää piikiveä, jonka varaan he perustivat kivityökaluja käyttävän kulttuurin. Kiveä ja metallia käyttävät kansat elivät näin ollen samanaikaisesti. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tuntua hämmästyttävältä.
Kiveä ja metallia käyttäviä kansoja elää rinnakkain meidänkin aikanamme. World Book Encyclopedia -tietosanakirja sanoo: ”Joissakin maailman syrjäisissä osissa melkein kaikki menneisyydessä tunnetut kivityökalujen valmistusmenetelmät ovat olleet jatkuvassa käytössä ajanlaskumme 1900-luvulle asti.” Niin, vaikka toiset ihmiset matkustavat kuuhun nykyajan teknologian avulla, toiset käyttävät yhä kivityökaluja.
Mutta ovatko nämä nykyiset kivityökaluja käyttävät ihmiset osittain ”eläimiä”, kuten ”kivikautta” esittävissä piirroksissa on kuvattu? Tarkastelehan vaikkapa Filippiineillä asuvaa tasaday-heimoa. Kirjailija P. Durdin kuvailee heitä 8. lokakuuta 1972 ilmestyneessä New York Times Magazine -lehdessä: ”Vaikka tasadayt ovat kirjaimellisesti ’luolaihmisiä’ ja ’kivikauden ihmisiä’ – he asuvat luolissa ja käyttivät viime aikoihin asti pelkästään kivityökaluja – he tuskin muistuttavat karvaisia, hiukan kumaraisia, apinamaisia alkuihmisiä, joilla on taaksepäin kaartuva otsa ja eläimellinen ilme, mitkä piirteet nuo ilmaukset tavallisesti tuovat mieleen.” He ovat ihmisiä.
Nykyisiltä ”kivikauden ihmisiltä” ei myöskään puutu älykkyyttä. Heidän yhteiskunnallisista ja lainopillisista tavoistaan paljastuu usein huolellinen ajattelu. Tri G. C. Baldwin käsittelee teoksessa Stone Age Peoples Today (Nykyiset kivikauden kansat) Australian arunta-heimoa. Hän sanoo: ”Aruntojen yhteiskunta- ja juhlamenojärjestystä ei ole helppo ymmärtää. Esimerkiksi heidän avioliittosäädöksensä ovat koko maailman monimutkaisimmat.” Käsiteltyään monia samankaltaisia kansoja Baldwin korostaa lopuksi seuraavaa: ”Se, että nämä ihmiset eroavat meistä niin monella tavalla, ei itsessään merkitse, että he ovat takapajuisia.” – S. 32, 172.
Lisäksi heidän älykkyytensä käy ilmi niin kutsutuista teknisistä kyvyistä. Vladimír Kozák asui Brasilian hetá-intiaanien keskuudessa. Hän sanoo, että he ovat ”tietämäni mukaan alkukantaisin intiaaniheimo koko Etelä-Amerikassa”. Kozák kuvailee teknistä taitoa, jota tarvitaan yhden kivikirveen valmistamiseksi. Kirveen tehokkuudesta hän toteaa: ”Melkein mikä tahansa puu voitiin kaataa kivikirveellä. Olen nähnyt hétojen kaatamia yli metrin paksuisia puita, joita on käytetty syvän virran yli johtavana siltana.” He käyttivät aikaisemmin kaikessa työssään huolellisesti valmistettuja kivityökaluja.
Hétat tutustutettiin kuitenkin viidakon ulkopuolelta tuotuun metallikirveeseen. Olivatko he liian takapajuisia nähdäkseen sen edut? Kestikö monien sukupolvien ajan, ennen kuin he kehittyivät niin paljon, että saattoivat alkaa käyttää metallityökaluja? Kozák vastaa: Héta ”luopuu kivityökalustaan vähääkään epäröimättä. Muutos tapahtuu todellakin niin nopeasti, että kukaan ei tavallisesti ole paikan päällä sitä toteamassa.” – ”Käynti kivikaudessa”, Natural History, lokakuu 1972.
Niin, nykyään on olemassa kivityökaluja käyttäviä kansoja. Samanlaisia ihmisryhmiä on ollut olemassa ”kehittyneiden” kulttuurien rinnalla ihmisen lähes koko historian ajan. Tämä ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Sen sijaan se tukee sitä, mitä Raamattu sanoo ihmisten hajottamisesta kaikkialle maailmaan.