Gilead-koulun päättäjäisissä korostetaan laajentumista

PONNISTELKAA eteenpäin ja jatkakaa Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista! Edistäkää opetuslasten tekemisen työtä! Tällainen henki vallitsi Gileadin lähetyskoulun 54. päättäjäisissä, jotka pidettiin Jehovan todistajien konventtisalissa New Yorkin kaupungissa maanantaina maaliskuun 5. päivänä 1973.

Neljäkymmentäyhdeksän opiskelijaa oli tullut kuudesta maasta osallistumaan kouluun. Kaikki suorittivat menestyksellisesti tiiviin viisikuukautisen kurssin, ja jokainen sai vastaanottaa diplomin noin 2000 ystävän ja sukulaisen muodostaman yleisön edessä. Heidät määrättiin 23 maahan, joihin kuuluivat Kanada, Irlanti, Japani, Taivan, Chile, Afrikan maita, Uusi-Seelanti, Filippiinit ja muita saarialueita.

Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran varapresidentti F. W. Franz viritti johtosävelen esittäessään kysymykset: ’Ovatko Jehovan todistajat saavuttaneet työnsä huippukohdan, koska tämän asiainjärjestelmän loppu on nyt niin lähellä?’ ’Onko suuntaus tästä lähtien alaspäin?’ Ei suinkaan, kuului painokas vastaus. Sitten hän lainasi Kolossalaiskirjeen 1. luvusta ja mainitsi esimerkkinä ensimmäisen vuosisadan kristityt ja heidän eteenpäin suuntautuneen näkemyksensä. Hän osoitti, että he eivät vähentäneet toimintaansa siksi, että Jerusalemin loppu oli lähellä – he lisäsivät innokkaasti tarmokasta saarnaamista.

Vartiotorni-seuran presidentti N. H. Knorr rohkaisi sitten tulevia lähetystyöntekijöitä lisää puhuessaan aiheesta ”Teidän huulenne todistavat teidän uskonne”. Hän nojautui suuressa määrin Raamatussa olevaan Jaakobin kirjeeseen ja osoitti, että uskon todistamiseksi tarvitaan kristillisiä tekoja. Ne monet uskon esimerkit, jotka esiintyvät apostoli Paavalin heprealaisille lähettämän kirjeen 11. luvussa, osoittivat selvästi, että ne, jotka hyväksyttiin uskonsa tähden, olivat toimeliaita Jumalan ylistykseksi ja lähimmäisensä hyväksi suorittamissaan teoissa.

Gilead tehokas välikappale

Vartiotornin Raamattukoulu Gilead on saanut osakseen kansainvälistä huomiota helmikuussa vuonna 1943 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien. Sen on käynyt 5332 oppilasta, joista suuri määrä on tullut Yhdysvaltain ulkopuolelta. Heidät on lähetetty yli sataan maahan, myös kaukaisille merten saarille. Monissa näistä paikoista ei ollut yhtään Jehovan todistajaa tai heitä oli vain muutamia. Kurssin suorittaneet noudattivat apostoli Paavalin Timoteukselle antamaa neuvoa: ”Minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita [riittävän päteviä, Um] muitakin opettamaan.” – 2. Tim. 2:2.

Oppilaiden koulussa saama valmennus on tehnyt heidät kykeneviksi opettamaan hyvää uutista eri maiden syntyperäisille asukkaille heidän omalla kielellään. Vastakaiku on ollut suurenmoinen, kymmenet tuhannet ovat kuulleet avoimin sydämin, muuttaneet elämänsä usein luopumalla pakanallisista tavoista, hylkäämällä jumalansa, moraalittoman tai moniavioisen elämänsä ja antautumalla Jehovalle tosi palvonnan yhteydessä. (Kol. 3:5–11) Lähetyskoulun käyneet ovat valmentaneet heitä saarnaamaan ja opettamaan, toimimaan seurakuntajärjestössä ja järjestämään paikallisia ja jopa kansainvälisiä konventteja.

Todisteet, että Jumalan henki on tukenut Gilead-koulun käyneiden lähetyssaarnaajien työtä, nähdään yksinkertaisesta vertailusta. Vuonna 1945, ennen kuin koulun lähettämien saarnaajien vaikutus oli ehtinyt alkaa tuntua, maailmassa oli 127478 Jehovan todistajaa, jotka aktiivisesti julistivat Valtakuntaa. Näistä 65207 asui Yhdysvaltain ulkopuolella. Kaksikymmentäseitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1972, tähän saarnaamistyöhön osallistui maailmassa 1596442, joista 1178203 oli Yhdysvaltain ulkopuolella. Tämä merkitsee koko maailmassa 11-kertaista lisäystä ja Yhdysvaltain ulkopuolisissa maissa, joihin lähetystyöntekijöitä pääasiassa lähetettiin, yli 17-kertaista kasvua!

Ansio tästä Jumalan Valtakunnan etujen laajenemisesta maan päällä kuuluu tietenkin Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle, sillä on kuten apostoli lausui: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.” (1. Kor. 3:6) Mutta Vartiotornin Raamattukoulu Gilead on todella ollut Jehovan kädessä välikappale, jota hänen henkensä on ohjannut valmentamaan lähetystyöntekijöitä kaukaisille kentille. Se on varustanut heidät osaltaan kokoamaan ja valmentamaan Valtakunnan julistajien ydinjoukon, joka vuorostaan on auttanut satoja tuhansia muita tulemaan Jehovan vahvoiksi palvelijoiksi.

Lähetystyöntekijäksi tulemisen vaikuttimet

Mikä saa ihmiset, joista useimmat ovat nuoria ja terveitä, ryhtymään työhön vieraassa maassa ja uhraamaan usein miellyttävän elämän, jota he olisivat voineet viettää omassa maassaan? Uudessa maassa heidän täytyy oppia uusi kieli, käydä ihmisten luona ja tutkia kiinnostuneiden kanssa heidän kodissaan, kuluttaa kärsivällisesti aikaa heidän auttamisekseen ja usein opettaa näitä nöyriä ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan. Kuitenkin he ovat innokkaita tekemään sen. Miksi?

Nämä lähetystyöntekijät ottavat vakavasti Kristuksen sanat: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, . . . opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20, Um) He näkevät sen suuren hengellisen tarpeen, joka näiden kansojen ihmisillä on, koska he ovat ”nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta” uskonnollisten johtajiensa laiminlyönnin tähden. (Matt. 9:36) Eräs oppilaista ilmaisi heidän kaikkien asenteen seuraavalla kokemuksellaan:

”Vaimoni ja minä aloimme ajatella vakavasti, mitä me teimme elämällämme, kuultuamme veli Knorrin puheen, jossa hän käsitteli sitä, miten Yhdysvaltain kaltaisissa maissa Jehovan todistajat voivat helposti kiintyä helppoon elämään ja suorittaa vain nimellistä palvelusta kenttätyössä. Aloimme kysyä itseltämme, mitä me odotamme tulevaisuudeltamme. Meillä ei ollut perhevelvollisuuksia, kävimme molemmat työssä ja kuitenkin ihmettelimme joka palkkapäivä, mitkä laskut saisimme maksetuiksi. Niin, näytimme olevan tyytyväisiä jokapäiväiseen elämäntapaamme, käytimme joka kuukausi jonkin verran aikaa saarnaamiseen, mutta meillä olisi varmasti ollut mahdollisuus laajentaa Jehovalle suorittamaamme palvelusta.

”Harkitsimme rukouksen hengessä mahdollisuutta astua tienraivaukseen [palvelemaan kokoajansaarnaajina], ja muutamaa kuukautta myöhemmin olin jättänyt kokopäivätyöni, olimme muuttaneet asunnostamme ja aloitimme tienraivauspalveluksen 1. syyskuuta 1967. Etsimme paikkaa, jossa Valtakunnan julistajia todella tarvittaisiin, ja muutimme erääseen kaupunkiin Kentuckyyn.

”Niinä viitenä vuotena, jotka olimme siellä, kohtasimme todellisen haasteen, mutta se edisti suuresti hengellistä kasvuamme ja opetti meitä turvautumaan Jehovaan ja luottamaan häneen. Työskentelimme ankarasti saarnaamis- ja opettamistoimintaamme lisäämällä tullaksemme päteviksi, ja lopulta meidät kutsuttiin Gilead-koulun 54. kurssille, joka alkoi lokakuussa 1972.

”Koulu on ollut meille uskoa innoittava kokemus, se on antanut meille laajaa taustatietoa Raamatun historiasta ja ennustuksista samoin kuin syvällistä, sisällökästä tietoa Jumalan sanan opeista. On niin hyvä nähdä, että henkilökohtaiset ponnistelumme ovat osa kaikesta Jehovan ylistykseksi suoritetusta työstä. Siksi saamme suurta tyydytystä aherruksestamme.”

Monet oppilaat sanoivat, että siitä pitäen, kun he olivat oppineet Jumalan tarkoitukset, heidän halunsa oli ollut osallistua Gilead-kouluun, ei ensi sijassa sen tarjoaman koulutuksen tähden, vaan siksi, että he voisivat palvella tehokkaasti lähetystyöntekijöinä ja auttaa niin monia kuin mahdollista tulemaan pois tämän maailman pimeydestä Jumalan suurenmoiseen valoon.

[Kuva s. 14]

Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 54. kurssi

Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Breyer, S.; Burgos, S.; Fix, N.; Toguchi, Y.; Ploeger, B.; Salazar, R.; Niebergall, A.; Toy, V. 2) Tiganish, D.; Jess, C.; Myers, J.; Clair, B.; Bean, D.; Makin, M.; Richter, I.; Andrews, M. 3) Mannings, I.; Pichurski, C.; Jess, K.; Smallwood, R.; Pompl, P.; Fry, C., Angelo, Y.; Madsen, M. 4) Niebergall, W.; Salazar, R.; Garza, A.; Mihank, L.; Malpass, D.; Makin, R.; Breyer, M.; Skantz, D. 5) Nickerson, G.; Latham, C.; Myers, J.; Bean, R.; Burgos, J.; Angelo, M.; Kasten, W.; Fix, T. 6) Ploeger. S.; Andrews, P.; Richter, F.; Shanafelt, G.; Tiganish. R.; LeVenton, L.; Oehm, R.; Mroz, T.; Sørensen, N.