Syy kaikkiin avaruuskokeisiin
TIESITKÖ, että pääsyitä ihmisen moniin avaruuskokeisiin on elämän etsiminen maapallon ulkopuolelta?
Tiedemiehet, jotka uskovat kehitysoppiin, väittävät, että elämää on täytynyt kehittyä rajattoman kaikkeuden joillakin muilla kiertotähdillä. He toivovat myös, että jollekin toiselle planeetalle tehtävä tutkimusmatka antaa lisävaloa siihen, miten elämä alkoi maapallolla.
Lisäksi monet tiedemiehet esittävät käsityksenään, että kaikkeudessa todennäköisesti on suuret joukot kehittyneitä älyllisiä olentoja. Niinpä kehitysopin kannattajat jatkavat voimaperäisesti elämän etsimistä maapallon ulkopuolelta.
Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian avaruustieteiden lautakunnan valmistamassa raportissa itse asiassa todettiin, että elämän etsiminen maapallon ulkopuolelta ”on mitä pätevin ja merkityksellisin tieteellinen hanke . . . sen tärkeys ja vaikutukset biologiaan antavat sille oikeudenmukaisesti huomattavan etusijan avaruustieteen kaikkien muiden tavoitteiden rinnalla – itse asiassa koko avaruusohjelmassa”. Oletko samaa mieltä?
Ihmisen avaruuskokeilla on tietysti muitakin tärkeitä syitä. Sellaisina mainitaan lukuisat tieteelliset tarkoitusperät, kuten halu saada tietää taivaankappaleitten koostumus, millaiset ovat olosuhteet eri kiertotähdillä ja niin edelleen.
Uteliaisuus ja halu tehdä sellaista, mitä pidetään ”mahdottomana”, ovat myös ihmisen avaruustutkimuksen varteen otettavia tekijöitä.
Vielä yksi syy
Todellisuudessa ihmisen avaruusohjelmiin liittyy paljon enemmän kuin tieteellisen valistuksen toive, elämän etsintä, ihmisen uteliaisuus ja hänen halunsa tehdä sellaista, mitä pidetään ”mahdottomana”. Mitä se on? Kansallismielinen arvovalta.
Esimerkiksi Yhdysvaltain avaruusohjelma alkoi tosissaan vasta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli lähettänyt Sputnikinsa kiertoradalleen. Niinpä kirjan Journey to Tranquility (Matka hiljaisuuteen) kirjoittajat sanovat Yhdysvaltain avaruuskokeista:
”Hätätila pani hankkeen alulle. Se aloitettiin kiireisenä vastauksena välittömään kriisiin: kriisiin, jonka Neuvostoliiton avaruudessa saavuttamien voittojen uskottiin aiheuttaneen. . . . Ratkaisevaa uhassa oli kuitenkin sen vaikutus Yhdysvaltain arvovaltaan. Tämä pelko oli presidentti Kennedyn kannustimena. . . . Arvovaltakysymys . . . johti uskomaan, että Amerikalla ei ollut varaa hävitä venäläisille. Arvovalta toisin sanoen samastettiin maailmassa omattavaan valtaan, ja Kuu nähtiin välikappaleena, jonka avulla maailmaan ulottuvaa valtaa saatettaisiin lisätä.”
Se, että arvovalta oli päävaikutin, ilmenee 20. huhtikuuta 1961 päivätystä muistiosta, jonka presidentti John F. Kennedy antoi Yhdysvaltain varapresidentille, joka oli avaruusasiain neuvottelukunnan silloinen puheenjohtaja. Presidentti Kennedy kysyi:
”Onko meillä mahdollisuuksia lyödä neuvostoliittolaiset asettamalla avaruuteen laboratorio, suorittamalla avaruuslento Kuun ympäri, panemalla luotain laskeutumaan Kuuhun tai lähettämällä miehitetty avaruusalus Kuuhun ja takaisin? Onko mitään muuta dramaattisia tuloksia lupaavaa avaruusohjelmaa, jossa me voisimme voittaa?”
Niin avaruuskilpa alkoi, ja tähän mennessä Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ovat suorittaneet yhteensä yli tuhat avaruuskoetta. Kansallisella arvovallalla on siten ollut suoranaisempi vaikutus avaruuskoehankkeisiin kuin konsanaan kehitysopin kannattajien halulla etsiä elämää maapallon ulkopuolelta.
Heränneitä epäilyksiä ja kysymyksiä
Apollo-kuulentojen menestyminen ja niihin osallistuneitten miesten turvallinen paluu herättivät paljon kiitosta saavutusta kohtaan. Presidentti Nixon jopa huomautti: ’Emmekö voikin nähdä siinä Jumalan käden?’
Jotkut kuitenkin epäilivät sitä. Esimerkiksi Time-lehdessä huomautettiin 1. tammikuuta 1973: ”Sellaisen [presidentti Nixonin] lausunnon virheellisyys on otaksumassa, että avaruuden valloitus on pelkästään niin hyvä asia, että Jumala suvaitsee myöntää sille erityissuojeluksensa. Jos vaikuttimet otettaisiin huomioon – erityisesti se kaunistelematon kansalliskiihko, joka sai niin monet äänestämään Apollo-ohjelmalle myönnettävien määrärahojen puolesta – Jumalan viha hänen hyväntahtoisuutensa sijasta olisi saattanut kohdistua hankkeeseen.”
Ihmisen avaruuskokeet ovat tosiaan herättäneet joukon epäilyksiä ja kysymyksiä. Suurimpia kysymyksiä on se, oliko esimerkiksi Apollo-kuuohjelma siihen sijoitetun 25 miljardin dollarin (92 miljardin markan) arvoinen. Mitä tuolla rahalla olisi voitu aikaansaada maan päällä vallitsevien olosuhteitten parantamiseksi? ”Onko kuun pinnan kaapiminen ainoa ’mahdoton asia’, jota voimme ajatella?” kysyy Amitai Etzioni kirjassaan The Moon-Doggle. ”Maa ei ole koskaan ollut vapaa nälästä eikä sodasta. Ne, jotka ovat innokkaita vastaamaan ’mahdottomiin’ haasteisiin, ovat tervetulleita koettamaan näitä.”
Avaruuskokeiden puoltamiseksi esitettyjen monien tieteellisten tavoitteiden asiaankuuluvuudesta on myös epäilyksiä, kuten tämä kirjoittaja mainitsee: ”Lausunnot, joiden mukaan avaruustutkimukset kertovat meille, ’miten kaikkeus tikittää’ ja ’miten elämä alkoi maapallolla’, ovat törkeä loukkaus selkeää ajattelua kohtaan, kiinnostavan mutta kaikkea muuta kuin sensaatiomaisen tutkimusrintaman prameileva käärepaperi.”
Tähän liittyvä tutkimisen ansaitseva kysymys on, kannattaako kuluttaa valtavia rahamääriä kehittyneen elämän etsimiseen muilta planeetoilta. Miten viisasta tai epäviisasta sellainen etsintä on?
Ja onko kansallisen arvovallan tukeminen ollut ponnistuksiin osallistuneiden kansakuntien uhrausten arvoista? Monet yhdysvaltalaiset pitävät Yhdysvaltain lipun pystyttämistä kuusi kertaa Kuun pinnalle 25 miljardin dollarin arvoisena. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Kirjan Journey to Tranquility tekijät sanovat: ”Kehityksen kulku viittaa selvästi siihen, että toivotun lyhytaikaisen vaikutuksen kannalta Apollo-ohjelma tullaan lukemaan 20. vuosisadan ilmeisten virhelaskelmien joukkoon. Vaikka varsinainen tehtävä suoritettiin täydellisesti, sen lopullinen tavoite koki epäonnistumisen. Miehet ottivat askeleensa kuun pinnalla, mutta amerikkalaisen elämäntavan vetovoima ei kokenut jättiläisharppausta.”
Mutta vaikka Yhdysvallat ei ehkä saanut 25 miljardia dollaria vastaavaa määrää arvovaltaa Apollo-ohjelmasta, se antoi ihmiselle uutta tietoa Kuusta ja pakotti hänet tarkistamaan joitakin Kuuta koskevia teorioitaan.