Enemmän kuin pelkkä laulu
”OLEN sepittänyt siitä laulun!” Nämä yllättävät sanat lausuttiin Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijalle New Jerseyssä Yhdysvalloissa hänen käydessään tapaamassa ihmisiä heidän kodissaan ja kertomassa heille raamatullista sanomaa.
Lyhyen saarnansa johdannossa tämä naispuolinen evankeliuminpalvelija oli kysynyt eräältä nuorelta mieheltä, oliko tämä koskaan ihmetellyt, miksi nykyään on niin paljon hämmennystä uskonnon suhteen. Mies vastasi: ”En ole ainoastaan ihmetellyt sitä, olen sepittänyt siitä laulun! Haluaisitteko kuulla sen?” Vastausta odottamatta hän otti kitaransa ja alkoi laulaa laulua, jonka hän oli sepittänyt uskonnossa näkemästään ulkokultaisuudesta. Sen jälkeen evankeliuminpalvelija keskusteli hänen kanssaan Raamatusta ja jätti hänelle luettavaksi jonkin verran kristillistä kirjallisuutta.
Myöhemmin evankeliuminpalvelija kävi samassa paikassa uudelleen ja tapasi miehen vaimon, jonka katsantokanta oli aivan toisenlainen. Vaimo ei ollut kiinnostunut kenenkään uskonnosta. Hänet oli kasvatettu roomalaiskatolilaiseksi, mutta se inhotti häntä, ja hänen mielestään kaikki uskonnot olivat aivan yhtä suurta pilantekoa. Jo teini-ikäisenä hän oli kokeillut marihuanaa ja heroiinia. Mutta naimisiin mennessään hän ja hänen miehensä näkivät ”hippiliikkeen” hyödyttömyyden, sillä he ymmärsivät, että ”hipeillä” ei ollut tarjottavana ratkaisua tämän sukupolven ongelmiin.
Muutaman raamatullisen keskustelun jälkeen tämä nuori pariskunta suostui heidän kodissaan pidettävään ilmaiseen jokaviikkoiseen raamatuntutkisteluun. Ennen pitkää he halusivat tutkia Jehovan todistajien kanssa ainakin kahdesti viikossa, ja he iloitsivat suuresti siitä varmasta tulevaisuuden toivosta, jonka Jumalan sana tarjoaa. He alkoivat nähdä, miten suuri ero oli sen uskonnollisen ulkokultaisuuden, josta he olivat kerran laulaneet, ja Raamatun opettaman tosi palvonnan välillä. He hävittivät nopeasti salatieteitä käsittelevät kirjansa ja heittivät pois jopa marihuanavarastonsa, joka tölkissä oli haudattu takapihalle.
Oltuaan jonkin aikaa säännöllisesti läsnä Jehovan todistajien kokouksissa valtakunnansalissa he ilmaisivat halunsa osallistua todistajien kanssa talosta-taloon-palvelukseen. Mutta heidän täytyi tehdä vielä joitakin muutoksia, sillä heidän asunsa tuskin heijastivat kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden puhtautta ja vaatimattomuutta.
He halusivat tehdä tarvittavat muutokset. Evankeliuminpalvelija, joka tutki heidän kanssaan Raamattua, kirjoittaa: ”En koskaan unohda aamua, jolloin kävin noutamassa miehen ensimmäistä kertaa kenttäpalvelukseen. En ollut koskaan nähnyt hänen yllään paitaa, solmiota, puvun takkia ja normaaleja kenkiä. Mutta ei ollut hänen vaimonsakaan. Hän huudahti: ’En uskonut, että hän voisi näyttää noin hyvin pukeutuneelta.’” Vaimo iloitsi edistyksestä, jota hänessä, hänen miehessään ja lapsissaan oli tapahtunut viiden kuukauden aikana siitä pitäen, kun he tapasivat Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijan.
Nyt nämä kaksi nuorta ihmistä tekevät jotakin paljon arvokkaampaa kuin pelkästään laulavat lauluja uskonnon ulkokultaisuudesta. He auttavat lähimmäisiään tuntemaan ja harjoittamaan tosi uskontoa, joka saa Jumalan hyväksymyksen.