Tulviva Mississippi järkyttää Yhdysvaltain leipäaittaa

MISSISSIPPIÄ ja sen sivujokia on kohdannut yksi Yhdysvaltain historian huomattavimmista tulvista.

Mississipin tulviminen kevätaikaan on tavanomaista. Sen sivujokien järjestelmä kokoaa vettä laajoilta, hedelmällisiltä tasangoilta, joille sataa runsaasti ja jotka ulottuvat Kalliovuorilta Appalakeille asti. Tämän vuoden tulva oli kuitenkin erilainen, vaarallisen erilainen.

Se on järkyttänyt täydellisesti ’Yhdysvaltain leipäaitaksi’ sanottua aluetta. Sukupolvien ajan tältä seudulta on virrannut suuret määrät viljaa, kasviksia, lihaa ja meijerituotteita. Vuodesta 1973 ennustettiin etukäteen sen historian runsainta satovuotta.

Mutta niin ei käynyt. Mitä tapahtui? Mitä se oikeastaan merkitsee?

Tulvan syy

Erikoiset sääolosuhteet saivat joen tulvan paisumaan ennätykselliseksi. Viime lokakuusta lähtien Yhdysvaltain etelä- ja keskiosissa satoi ylenmääräisen runsaasti.

Yksistään Mississipin osavaltiossa todettiin maaliskuussa sademäärän kasvaneen 218 prosenttia edellisen vuoden samaan kuukauteen verrattuna. Memphisissä Tennesseessä satoi 65 päivänä vuoden 106 ensimmäisestä päivästä.

Mississippi kohosi hitaasti ja saavutti useissa paikoissa ennätyskorkeuden. Huhtikuussa se rikkoi kaksisataavuotisen ennätyksen St. Louisissa, kun vesi tulvi yli 13 metriin.

Mutta kuluvan vuoden tulva ei ollut erilainen ainoastaan mittasuhteiltaan. Yhdysvaltain armeijan pioneerijoukkojen edustaja sanoi: ”Tämänvuotisessa tulvassa vesi pysyi korkealla pitkään eikä vain noussut ja laskenut nopeasti.” Tämän pitkäaikaisen tulvan tuhot olivat laajakantoiset.

Välittömien vahinkojen laajuus

Paikassa toisensa jälkeen joen ja sen sivujokien varsilla kodit ja maatilojen muut rakennukset olivat täysin tulvavesien peitossa. Maavallit ja rantapenkereet huuhtoutuivat pois. Kokonaiset kaupungit – kuten Illinois’ssa sijaitseva Cairo – näyttivät lainehtivien sameitten vesien eristämiltä saarilta. Eräs monia Mississipin myllertäviä tulvia kokenut henkilö kutsuikin ymmärrettävästi vuoden 1973 tulvaa ”niiden kaikkien isoisäksi”.

Tulvan aiheuttamat omaisuusvahingot arvioidaan tähän mennessä ainakin 500 miljoonaksi dollariksi (1,8 miljardiksi markaksi). Yli 20 henkeä on kuollut, ja noin 35000 ihmisen on täytynyt lähteä kodeistaan. Arviot siitä, miten paljon maata todellisuudessa peittyi tulvaveden alle, vaihtelevat neljästä kahdeksaan miljoonaan hehtaariin.

Hämmästyttävää on se, että valtavat vesimäärät eivät aiheuttaneet enempää vahinkoa. Mistä se johtui?

Miksi vahingot eivät olleet suuremmat

Yhdysvaltain armeijan pioneerijoukkojen Mississipin-toimikunnan laatima Mississipin tulvien valvontajärjestelmä toimi ilmeisesti joka suhteessa hyvin. Toimikunnan eräs edustaja arvioi toukokuussa, että ilman tätä järjestelmää vahingot olisivat olleet neljätoista kertaa niin suuret.

Tämä 3000 kilometriä pitkä tulvanvalvontajärjestelmä aloitettiin Mississipillä vuoden 1927 ennätystulvan jälkeen, jossa kuoli yli 300 ihmistä. Sen rakentaminen on tullut maksamaan yli kaksi miljoonaa markkaa kilometriltä. Kun Mississippi paisuu normaalien rantapenkereittensä yli, tämä järjestelmä pitää joen ihmistekoisen kanavan sisällä.

Vaikka tulvanvalvontaverkko toimikin hyvin vuonna 1973, se näyttää kuitenkin aiheuttaneen ainakin jonkin verran lisätulvia muilla seuduilla. Mississippi täyttyi siinä määrin vedestä, että siihen ei voinut virrata enempää. Seurauksena oli, että vesi peräytyi sivujokiin. Valtioitten, kuntien ja yksityisten rakentamat maavallit eivät pystyneet kestämään ylikuormitusta, vaan ne murtuivat ja vesi tulvi ympäristöön.

Liittovaltion rakentama maavallijärjestelmä ei tietenkään olisi toiminut, elleivät ahkerat ihmiset olisi pitäneet siitä huolta. Hekin auttoivat pitämään vahingot mahdollisimman vähäisinä. Esimerkiksi järjestelmässä olevat aukot oli tukittava hätätoimenpitein. Lähellä pientä Nairnin kaupunkia Louisianassa työjoukot vahvistivat heikkoa maavallia kasaamalla sen tueksi yli 300 romuautoa ja tuhansia tonneja kiviä.

Vapaaehtoiset kaikkialta joen ja sen sivujokien varsilta vastasivat myös lukemattomiin pyyntöihin ja täyttivät miljoonia hiekkasäkkejä, joista tehtiin väliaikaisia tulvaesteitä. Toiset sekä nuoret että vanhat vapaaehtoiset työskentelivät pitkiä päiviä, usein syömättä ja nukkumatta, yhdessä kansalliskaartilaisten ja merijalkaväen kanssa pelastustoimissa tai estääkseen vettä pääsemästä koteihin tai merkittäviin rakennuksiin.

Monia ihmishenkiä pelastui myös sen ansiosta, että järjestettiin evakuointeja ihmisten siirtämiseksi pois vaaranalaisilta seuduilta. Sen lisäksi että Jehovan todistajien seurakuntien vanhimmat pitivät huolta omasta perheestään, he huolehtivat siitä, että heidän kristityt toverinsa olivat turvassa.

Niinpä Morgan Cityssä Louisianassa saatiin tietää, että läheiset patoluukut saatettaisiin avata paineen vähentämiseksi heikosta padosta, minkä seurauksena jokialue, jolla asui ihmisiä, täyttyisi vedestä. Paikallisen seurakunnan esivalvoja kertoo, mihin toimiin vanhimmat ryhtyivät:

”Noin kaksi viikkoa ennen patoluukkujen avaamista vanhimmat, jotka aavistivat tämän mahdollisuuden, kokoontuivat apulaistensa ja muiden asianosaisten veljien kanssa keskustelemaan evakuointisuunnitelmista, ja he sopivat seurakunnan sen lähes kolmasosan kuljetusjärjestelyistä, jolla ei ollut autoa. Kunkin lähistöllä asuvan kirjantutkistelunjohtajan ja hänen apulaisensa oli määrä auttaa omaan ryhmäänsä kuuluvia siirtymään pois alueelta.”

Patoluukut avattiin tiistaiaamuna 17. päivänä huhtikuuta. Edellisenä päivänä oli jälleen alkanut sataa. Eri puolilla Morgan Cityä vesi tulvi satunnaisesti yli äyräittensä. Seurakunta vietti Herran illallista kello 18:n jälkeen. Mutta juhlan päätyttyä seurakunnan jäsenet toteuttivat evakuointisuunnitelmansa.

Useimmat todistajat pääsivät läheisen Lafayetten seurakunnan jäsenten koteihin. Baton Rougen seurakunnat lähettivät taloudellista apua Lafayetteen kulujen peittämiseksi.

Tuhoisimmat vahingot tulva aiheutti viljellylle maalle. Tällä vahingolla on oleva kauaskantoisia seurauksia.

Kauaskantoisia vaikutuksia Yhdysvaltain leipäaittaan

Tilanne on niin vakava, että Memphisissä Tennesseessä ilmestyvä Press-Scimitar-lehti sanoi: ”Maatalousviranomaiset . . . varoittavat kadon mahdollisuudesta.”

Sateet ja tulvat löivät maanviljelijöitä ’molemmille korville’. Edellisen syksyn sateiden vuoksi elonkorjuuta ei voitu suorittaa loppuun. Nyt tänä vuonna maanviljelijöillä oli liian paljon työtä tulvien estämisessä, niin että he eivät ehtineet tehdä toukotöitä.

Miten suuren sadon maanviljelijä saa tänä vuonna? Tarkka määrä selviää tietenkin vasta sadonkorjuun aikaan. Harkitsehan kuitenkin seuraavaa:

Maissi pitäisi istuttaa toukokuussa. Mutta kuun keskivaiheilla pelloilla oli vielä metrin verran vettä. Vain noin yksi prosentti Missourin maissista saatiin maahan toukokuun alussa. Eräs huomioija sanoo: ”On pelottavaa ajaa pellon ohi toisensa jälkeen Yhdysvaltain hedelmällisimmällä alangolla ja nähdä pelkästään viimevuotisten maissinvarsien pistävän esiin joko vedestä tai vettyneestä mullasta.”

Saatavan sadon määrä pienenee suuresti joka päivä, sitä mukaa kuin istuttaminen viivästyy. Viivästyksen tähden monet maanviljelijät turvautuvatkin nopeasti kasvavaan ’lyhyen kasvukauden’ maissiin, jonka satoisuus on yleensä pienempi kuin lajikkeella, joka vaatii täyden kasvukauden.

Myös muiden viljelykasvien sadot tulevat olemaan pienempiä kuin tavallisesti. Johtavan riisivaltion Arkansasin riisintuotanto tulee epäilemättä vähenemään jyrkästi. Sokeriruo’on tuotanto laskee.

Tulva on vaikuttanut myös moniin hehtaareihin puuvillaa. Useimmat ihmiset pitävät puuvillaa vain tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, mutta jokaisesta 1500 kilosta poimittua puuvillaa noin 1000 kiloa käytetään ihmisten tai karjan ruoaksi. Noista 1000 kilosta siemeniä tulee puuvillansiemenöljyä, -jauhoja, -kakkuja ja -kuoria. Arkansas Democrat -lehti huomautti: ”Sade saattaa kukistaa kuningas Puuvillan. Liittovaltion viranomaiset ennustavat, että uusi sade tulvivan Mississipin laaksossa voisi merkitä Mississipin ja Louisianan veden valtaan joutuneitten maatilojen puuvillasadon loppua.”

Monet maanviljelijät aikovat korvata tavanomaiset viljelykasvinsa soijapavulla. Sen voi istuttaa myöhään, ja siitä saadaan hyvä hinta. Yhdysvaltain soijapapuliiton presidentti kuitenkin varoitti, että liiallinen viljely saattaa johtaa soijapavun markkinahinnan äkilliseen laskuun, jolloin maanviljelijäin tulot pienenisivät.

Samanaikaisesti Yhdysvaltain karjankasvattajien liitto arvioi, että Mississipin tulviminen ja muualla Yhdysvalloissa epätavalliseen aikaan sattuneet lumimyrskyt ovat tappaneet täysi-ikäistä karjaa 250000 päätä. Mutaisten peltojen tähden myös sikojen kasvatus on keskeytynyt.

Tilannetta mutkistaa vielä se, että raivoava Mississippi on estänyt maanviljelijöitä saamasta lannoitelähetyksiään. Missourilaisen agronomin P. G. Strykerin mukaan lannoitepula ”turhauttaa jo turhautuneita maanviljelijöitä”.

Sitten on bensiinipula. Bensiininmyyjät sanoivat, että kun tulva alkaa laskea, maanviljelysalueilla saattaa syntyä äkillinen ryntäys olemassa olevien polttoainevarojen saamiseksi, mikä voi johtaa siihen, että ne on pian käytetty pohjaa myöten.

Kaikki nämä pulmat, jotka tulviva Mississippi on aikaansaanut tai joita se on pahentanut, merkitsevät maanviljelijöiden tulojen pienentymistä. Monet pienviljelijät, jotka ovat kamppailleet kannattavan tuotannon rajamailla, saattavat joutua lopettamaan kokonaan.

Maatalousasioista kirjoittava Keith L. Wilkey sanoi Quincyssä Illinois’ssa ilmestyvässä Herald-Whig-lehdessä:

”Harvoin, jos koskaan Yhdysvaltain historiassa maanviljelijät ovat menneet pellolle keväällä ja kohdanneet niin monia tekijöitä, joiden vaikutusta ei voida ennalta aavistaa . . . Mullistavat voimat käyvät maanviljelijän kimppuun joka puolelta samanaikaisesti, kun hän on nähnyt yhden historian sateisimmista keväistä . . . Maanviljelykseen sisältyy aina paljon epävarmoja tekijöitä. Mutta harvat maanviljelijät voivat muistaa, milloin niitä oli yhtä paljon kuin tänä vuonna, eikä varmasti kukaan voi sanoa muistavansa niiden olleen yhtä kohtalokkaita.” – 1.5.1973.

Jos nämä tekijät vaikuttavat maanviljelijään, ne vaikuttavat varmasti myös kuluttajaan. Pienemmät varastot merkitsevät hintojen kohoamista myöhemmin tänä vuonna. Viljapula merkitsee leipomotuotteitten hintojen kohoamista. Mutta se merkitsee myös sitä, että nautakarjan ja muiden viljalla ruokittujen karjaeläinten liha tulee maksamaan enemmän. Muutkin maanviljelijän kärsimät menetykset heijastuvat ruokalaskustasi.

Näin ollen tulviva Mississippi on tehnyt enemmän kuin vain väliaikaisesti järkyttänyt Yhdysvaltain hedelmällisimmällä viljelyalueella asuvien ihmisten elämää. Se on osaltaan vaikuttanut kaikkialla maailmassa ihmisiä kohtaavan ravinnonpuutteen ja korkeampien hintojen pelottavan uhkan pahenemiseen.

[Kuva s. 15]

Vapaaehtoiset täyttivät hiekkasäkkejä kaikkialla Mississipin varrella estääkseen tulvavesiä tunkeutumasta koteihin ja muihin tärkeisiin rakennuksiin