Kupari – ihmisen pitkäaikainen palvelija

”Herätkää!”-lehden Zairen-kirjeenvaihtajalta

KUPARI eli vaski on palvellut ihmisen tarpeita tuhansia vuosia. Tuubal-Kainin, joka eli ennen Nooan päivien vedenpaisumusta, joka tapahtui yli 4300 vuotta sitten, kuvaillaan muinaisen historiallisen asiakirjan mukaan olleen ”kaikkinaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja”. Myös muinainen selonteko Israelin alueesta mainitsi, että se oli ”maa, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea”. (1. Moos. 4:22; 5. Moos. 8:9) Myös täällä Afrikassa alkuasukaskansat louhivat ja sulattivat muinoin kuparia.

Pelkkänä, kimpaleina, kuparia ei ole koskaan löytynyt paljon. Niinpä kuparin erottaminen ei ollut muinaisille kansoille helppo tehtävä. Sen jälkeen kun pintamaa ja kivet oli poistettu, kuparia sisältävää malmia hakattiin ja hienonnettiin karkeatekoisilla työkaluilla. Sitten malmi täytyi sulattaa kuparimetallin erottamiseksi siitä.

Kahdennellekymmenennelle vuosisadallemme saakka Zairen tasavallana Shaban alkuasukkaat louhivat ja sulattivat kuparia malakiitiksi kutsutusta jalokiven kaltaisesta vihreästä malmista. Yhdeksännellätoista vuosisadalla eri heimot tuottivat käsin 10–15 tonnia kuparia vuodessa. Luokaamme silmäys menetelmään, jonka avulla nämä kansat valmistivat kuparia.

Alkuasukkaitten suorittama louhinta ja sulatus

Kolme huomattavinta kuparia louhivaa heimoa olivat bajeket idässä, basangat maan keskiosissa ja lubat lännessä. Kuparinlouhinta oli näille heimoille pyhä ammatti. Työtä ohjasi poppamies. Kullakin louhintaryhmällä oli omat ammattisalaisuutensa, perinteensä ja taikauskoiset menonsa.

Kaivostyöt aloitettiin toukokuussa, kuivan kauden alussa. Siihen mennessä sato oli korjattu, joten huomiota ei tarvinnut kiinnittää elintärkeän ravinnon kasvattamiseen ja korjaamiseen. Kylän päällikkö antoi vuoden kuparinlouhintarynnistyksen aloittamismerkin huutamalla: ”Tuye tukadie mukuba”, kirjaimellisesti: ”Menkäämme syömään kuparia.” Todellisuudessa se merkitsi: ”Menkäämme rikastuttamaan itseämme hankkiaksemme elantomme.”

Kylän valmistautuessa siirtymään väliaikaiseen leiriin malakiittiesiintymien lähelle naiset valmistivat ruokaa. Koottiin kirveet ja kuokat samoin kuin koreja malakiitin kantamista varten ja antiloopinnahoista tehtyjä palkeita sulatusuunin kuumuuden lisäämiseksi. Kun karavaani lähti matkaan, poppamiehet ja päälliköt huusivat avuksi henkiä menestyksen saamiseksi.

Kun saavuttiin esiintymien lähelle paikkaan, jonka lähellä oli mieluimmin joki, ruohomajat pystytettiin. Sitten naiset ja lapset alkoivat kerätä maassa irtokimpaleina olevaa malakiittia, kun taas miehet menivät työskentelemään avolouhoksiin. Toiset valmistivat puuhiiltä sulatusuuneja varten hiiltämällä puuta mudalla peitetyssä miilussa.

Kun miehet työskentelivät vuodesta toiseen avolouhoksissa, nämä tulivat yli 15 metriä syviksi ja yli 50 metriä leveiksi. ja ajattelehan, että nämä valtavat louhokset kaivettiin käsivoimin! Kun malmi oli louhittu, se jauhettiin ja pestiin kaislakoreissa läheisessä joessa. Sitten oli aika sulattaa malmi.

Mudasta ja termiittikeoista, joiden savi on erityisen kuumuutta kestävää, rakennettiin tynnyrinmuotoisia sulatusuuneja. Uuni oli tavallisesti noin metrin korkuinen. Sivuille porattiin pieniä reikiä, joihin asetettiin antiloopinnahkaiset käsipalkeet vedon synnyttämiseksi. Uuniin pannut puuhiilet ja muut polttoaineet sytytettiin sitten. Sen jälkeen uuniin lisättiin noin 50 kiloa malakiittia.

Kuvittelehan mielessäsi näkymää, kun sulatusuunia kuumennettiin. Sulatustyön ohjaaja lisäsi uuniin pyhän kaarnan palasia tai pirskotti sinne pyhää vettä. Kaksi miestä, jotka käyttivät käsipalkeita, työskenteli kuumeisesti lisätäkseen tulen kuumuuden korventavaksi. Katselijat lauloivat ja tanssivat heidän kannustuksekseen ja henkien manaamiseksi.

Nyt vihreät liekit alkoivat leiskua padasta, mikä osoitti kuumuuden lähestyvän kuparin sulamispistettä, joka on 1083 °C. Sulatusuunin kyljessä olevan reiän kohdalla oli valmiina savimuotti, johon sulatettu kupari valuisi. Sitten tapahtui ihmeeltä tuntuva muodonmuutos. Aikaisemmin vihreä malakiitti valui esiin sulaneena kuparina. Tätä pidettiin henkien aiheuttamana.

Sulattaminen jatkui leirialueella elokuun puolivälistä lokakuuhun. Sitten kyläläiset purkivat leirin ja palasivat kotiin, missä kupari sulatettiin uudelleen entistä puhtaampaan muotoon. Sitten siitä valmistettiin patoja, pannuja, vateja ja lusikoita. Soturit saivat kuparista taotut kypärät ja kilvet. Kuparista valmistettiin myös X:n muotoisia ristejä, joita käytettiin rahana haluttujen tavaroiden maksamiseksi.

Kuparista muovattiin myös metallilankaa. Sitä valmistettiin raakakuparitangosta, jota pidennettiin takomalla sitä suuren kivialasimen päällä. Pidentäminen ja ohentaminen jatkui edelleen pienemmän alasimen päällä. Sitten sauvaa ohennettiin metallilangaksi erilaisin nerokkain menetelmin. Alle 15 senttimetrin pituinen kuparitanko venytettiin lähes 15 metrin pituiseksi ja 0,5 millimetrin paksuiseksi langaksi! Lankaa käytettiin rannerenkaitten tekoon.

Ei tiedetä, miten kauas menneigyyteen Afrikan heimojen kuparinvalmistus ulottuu. Tuotanto kehittyi kuitenkin niin pitkälle, että Afrikan tämän osan heimot tuottivat yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla arviolta 640 tonnia kuparia! Suunnilleen noihin aikoihin saapuivat kuitenkin belgialaiset siirtomaavalloittajat, ja alkuasukkaitten louhinta- ja sulatusmenetelmät väistyivät nykyaikaisten menetelmien tieltä.

Nykyinen kuparinvalmistus

Nykyään suuret hallituksen valvomat yhtiöt johtavat ja ohjaavat kaivosten ja tarpeellisten sulattojen työtä. Joistakin avolouhoksista on tullut valtavia porrasmaisia kanjoneja, jotka ovat yli 800 metriä syviä!

Sen sijaan että miehet louhisivat karkeatekoisilla kuokilla ja kirveillä, malmiesiintymät irrotetaan räjäyttämällä. Sitten valtavat kauhakaivurit kahmivat kerralla 12 kuutiometriä malmia ja pudottavat tämän ”suupalan” odottaviin kaatolavalla varustettuihin kuorma-autoihin, jotka pystyvät kuljettamaan kerralla 90 tonnia malmia.

Malmi pestään vedessä, jauhetaan ja seulotaan haluttuihin raekokoihin. Kuparimalmeissa on yleensä vähemmän kuin 4 prosenttia kuparia, mutta viidestä tonnista malmia saadaan ehkä vain 10 kiloa kuparia. Kuitenkin kaikkialla maailmassa tuotetaan vuodessa yhteensä yli 5200000 tonnia kuparia. Käytettäessä valtavia nykyaikaisia sulatusuuneja ja elektrolyyttistä puhdistusta kupari erottuu nopeammin ja tehokkaammin kuin aikaisemmilla menetelmillä.

Nykyään kupari palvelee ihmistä tuhansin eri tavoin. Koska kupari johtaa hyvin sähköä ja on verraten huokeata, noin puolet tuotetusta kuparista käytetään sähköteollisuudessa. Kodeissa se on usein perusraaka-aine lukoissa, putkissa, ovenrivoissa, kynttilänjaloissa ja valaistuslaitteissa.

Tuubal-Kainin päivistä yli 5000 vuotta sitten aina meidän päiviimme asti kupari onkin ollut ihmisen mitä hyödyllisin palvelija.

[Alaviitteet]