Huumeista oikeiden periaatteitten mukaiseen elämään
”HÄN oli hippiasuinen huumeiden käyttäjä ja laiton myyjä. Hän käytti marihuanaa, ’piriä’, LSD:tä, heroiinia, amfetamiineja ja barbituraatteja.” Näin muuan kalifornialainen oppikoulunopettaja, joka on myös Jehovan todistaja, kuvaili erästä oppilastaan. Miten sellaisesta nuorukaisesta voidaan koskaan alkaa sanoa, että hän ’noudattaa oikeita periaatteita’?
San Franciscossa Kaliforniassa pidetyssä Jehovan todistajain konventissa tämä oppikoulunopettajatodistaja kertoi, mitä tapahtui. Juuri kuvailtu oppilas kävi opettajan yhteiskuntaopin ja englannin kielen tunneilla. Opettajien ja oppilaitten keskuudessa tunnettiin laajalti, että tämä nuori mies käytti ja myi huumausaineita. Myös hänen äitinsä ja vanhempi veljensä tiesivät siitä, mutta eivät estäneet hänen toimiaan, edes hänen satunnaista heroiinin ja oopiumin käyttöään.
Poika oli saanut normaaliin koulutyöhönsä kuuluvaksi tehtäväksi tutkielman laatimisen joistakin uskonnollisista aiheista. Hänen opettajansa, Jehovan todistajain evankeliuminpalvelija, ei saarnannut luokkahuoneessa, mutta hän merkitsi muistiin muutamia arkeologisia ja historiallisia lainauksia, jotka oli otettu Vartiotorni-seuran julkaisuista, ja antoi ne oppilaalle. Täten nuorukainen kiinnostui uskonnollisista asioista.
Hänen sotkeutumisensa huumeisiin saattoi hänet kuitenkin vastatusten viranomaisten kanssa. Poliisi pidätti hänet joitakin kertoja, ja lopulta hän sai ehdollisen tuomion, joka olisi voinut johtaa kymmenen vuoden vankeuteen. Kuultuaan tästä opettaja lähestyi oppilasta tavallisena ihmisenä ja antoi hänelle Raamatun tutkimisen apuneuvon ”Totuus joka johtaa ikuiseen elämään”. Seuraavana päivänä opettaja kysyi häneltä, mitä hän piti siitä, ja kuuli innostuneen vastauksen: ”Se on totuus.” Oppikoulunopettajasta tuli nyt hänen opettajansa toisessakin mielessä, sillä koulutuntien päätyttyä evankeliuminpalvelija johti nuorukaiselle raamatuntutkistelua. Nuorukaisen äiti ei sallinut tutkistelua pidettävän kotona, joten he tutkivat opettajan autossa.
Konventtiyleisö kuuli oppikoulunopettajan kertovan: ”Seuraavat seitsemän kuukautta olivat sykähdyttäviä. Epäsiistit vaatteet katosivat. Hän ajoi pois partansa, leikkasi hiuksensa, heitti menemään likaisen ja repaleisen vanhan hattunsa ja sanoi ystävilleen haluavansa heidän seuraansa vain, jos he olivat kiinnostuneita keskustelemaan raamatullisista aiheista. Muutos teki syvän vaikutuksen koulun henkilökuntaan, opettajakuntaan ja oppilaisiin. Puhe, vaatetus, käytös ja ulkonäkö kokivat niin huomattavan muutoksen, että nimen Jehova saattoi kuulla lausuttavan kaikkialla koulussa syynä ’uuden pojan’ ilmestymiseen koulualueelle.”
Tämä poika kertoi oppimastaan säännöllisesti tyttöystävälleen, joka oli baptistikirkon pyhäkoulunopettaja.
Nuoren miehen oli kestettävä aikamoista vastustusta perheen taholta, ja hän kesti sen. Mutta ankarimmin hän taisteli päästäkseen eroon marihuanasta. Hän sanoi monta kertaa opettajalleen, ettei hän uskonut voivansa vapautua tuosta tottumuksesta; ehkä se antoi hänelle turvallisuudentunteen. Todistaja kertoo: ”Pyysin häntä vain lukemaan toistuvasti Room. 12:1:tä ja muistamaan Jeesuksen esimerkkiä. Olisiko Jeesuksella sellaista tottumusta? Voisiko hän kuvitella mielessään Kristuksen polttavan marihuanaa? Hän ei voinut.” Lopulta tuokin tapa jäi pois.
Kokemusta kertovan todistajan iloksi nuorukainen edistyi niin pitkälle, että hän oli sovelias tulemaan Jehovan todistajain kastetuksi evankeliuminpalvelijaksi. Ja hänet kastettiin, niin että hallitus jopa luokittelee hänet evankeliuminpalvelijaksi. Nyt hän katselee mennyttä elämäänsä ja pitää sitä ’ajan ja ponnistelun haaskauksena, tuulen tavoittelemisena’.
Entä hänen tyttöystävänsä? Hänestäkin tuli aikanaan kastettu Jehovan todistaja, ja noin vuotta myöhemmin he menivät naimisiin. Kummankin perheen jäseniä oli läsnä heidän häissaan. Yksi sukulaisista, joka oli havainnut heidän elamäntavassaan tapahtuneen täydellisen muutoksen ja ne uudet arvot, jotka heillä nyt oli, huomautti: ”On niin hyvä nähdä, että on ihmisiä, jotka noudattavat oikeita moraaliperiaatteita. Sellaista näkee enää harvoin.”
Kuka tahansa, joka haluaa vilpittömästi oppia Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan, voi tutkimalla Raamattua Jehovan todistajain kanssa saada todellisen mielenrauhan ja pysyvän paratiisin toivon epätodellisen, unenkaltaisen ”pikaparatiisin” sijasta. – Ilm. 21:4.