Saatko tyydytystä työstäsi?
”TYYTYVÄISYYS työpaikalla” on aihe, josta keskustellaan yhä enemmän teollisuuden piirissä. Jos olet tyytyväinen työhösi, sinulla on paljon kiitollisuuden aihetta. Nykyään yhä useammat työntekijät kaikkialla maailmassa havaitsevat työnsä kaikkea muuta kuin tyydyttäväksi. Tämä suuntaus ulottuu kaikille tasoille sekatyömiehestä johtotehtävissä oleviin asti, vaikkakin tyytymättömyyttä esiintyy eniten kokoonpanohihnan ääressä työskentelevien keskuudessa.
Jos et siis saa tyydytystä työstäsi, et suinkaan ole ainoa. Yhdysvaltain työministeriön erään virkailijan mukaan työtä kohtaan tunnettu tyytymättömyys ”on aikamme tärkeimpiä kysymyksiä”. Miksi näin on? Siksi että työtä kohtaan tunnettu tyytymättömyys satuttaa yritysten johtoporrasta arkaan kohtaan. Se vaikuttaa tuotantoon, ja se, mikä vaikuttaa joko tuotannon määrään tai sen laatuun, vaikuttaa myös voittoon. Tyytymättömyys työtä kohtaan huonontaa työn laatua ja synnyttää riitoja; se aiheuttaa vitkastelua, ja siihen liittyy usein rotujen välistä kitkaa. Joissakin tehtaissa se ei ole aiheuttanut ainoastaan haluttomuutta ja välinpitämättömyyttä vaan jopa kapinointia sabotaasiin asti, kuten tapauksessa, jossa kuuden valmiin auton sisustus oli viilletty rikki.
Työtä kohtaan tunnetun tyytymättömyyden yleisin ja samalla kallein oire on kuitenkin poissaolot. Poissaololla tarkoitetaan työntekijöitten jäämistä pois työstä aikana, jolloin heidän pitäisi olla työssään, johtuipa se kuvitellusta tai todellisesta sairaudesta, huonosta säästä, erimielisyyksistä esimiehen kanssa, myöhäisen juhlinnan jälkivaikutuksista seuraavana aamuna, alkoholismista, huumeitten väärinkäytöstä tai metsästys- tai kalastushalusta. Monissa teollisuuden haaroissa poissaolojen määrä on keskimäärin 5 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että jokaisena työviikon päivänä viisi työntekijää sadasta jää tulematta työpaikalleen. Maanantaisin ja perjantaisin, työviikon alussa ja lopussa, määrä nousee joissakin tehtaissa jopa 15–20 prosenttiin.
Poissaoloja esiintyy yleisimmin nuorten, 18–25-vuotiaitten, keskuudessa. Naistyöntekijät ovat 36 prosenttia enemmän poissa työstä kuin miehet, ja ruumiillisen työn tekijät ovat poissa työstään keskimäärin 57 prosenttia useammin kuin henkisen työn tekijät. Viime vuosina poissaolojen lisääntymisnopeus eri teollisuudenhaaroissa on ollut 10–41 prosenttia. Kaikkien näiden poissaolojen teollisuudelle aiheuttamista kustannuksista ilmoitetaan, että vain yhden prosenttiyksikön lisäys poissaoloissa 1000 työntekijän tehtaassa voi lisätä kustannuksia 570000 markkaa vuodessa. Erään pienen yrityksen johtaja mainitsi, että poissaolojen tähden yrityksen palkkalistoilla on 285 työntekijää, vaikka todellisuudessa tarvittaisiin vain 255 henkeä.
Mistä tyytymättömyys työtä kohtaan johtuu?
Miksi tyytymättömyys työtä kohtaan on niin laajalle levinnyttä ja yhä lisääntyy? Johtuuko se liian pienistä palkoista? Ei, sillä eivät ainoastaan palkat kasva joka vuosi, vaan myös muut edut ovat ylittäneet työntekijöitten muutamia vuosia sitten hellimät suurimmatkin toiveet.
Teollisuuden johtohenkilöt ilmeisesti yleensä ajattelevat, että sellaisten aineellisten etujen pitäisi riittää tekemään työntekijät tyytyväisiksi. Erään osakeyhtiön johtaja sanoi siitä: ”Meidän täytyy saada kunnon työ siitä, mistä maksamme kunnon palkan.” Kokoonpanolinjoilla työskenteleville maksetaankin usein hyvin; Yhdysvalloissa he saattavat saada 3,50–4,50 dollaria (13–17 markkaa) tunnissa. Mutta riittävätkö hyvät palkat ja monet muut edut tekemään työn tyydyttäväksi? Ne ovat saattaneet riittää joillekuille työntekijöille menneisyydessä, mutta eivät ilmeisesti riitä nykyään ainakaan kovin monien työntekijöitten kohdalla.
Nykyään kaikkialla teollisuuden piirissä puhutaan kovasti liukuhihnatyön yksitoikkoisuudesta ja sen aiheuttamasta ikävystyneisyydestä ja pettymyksestä, joka johtuu ylenemismahdollisuuksien puuttumisesta. Erityisesti nuoret miehet ovat ilmaisseet asenteekseen, että he eivät ole pelkkiä koneita vaan että heillä on tunteita, haluja ja kunnianhimoa. Tätä haluttiin painottaa lakolla, joka sattui General Motors -yhtiön Lordstownissa Ohiossa Yhdysvalloissa sijaitsevassa tehtaassa. Tehtaan sanotaan olevan maailman nykyaikaisin ja tuottavin autotehdas, jonka kokoonpanolinjat on suunniteltu valmistamaan 101 autoa tunnissa. Miksi miehet lakkoilivat? Palkkojenko tähden? Eivät, sillä heille maksettiin hyvin. He ryhtyivät lakkoon siksi, että työ oli liian yksitoikkoista ja paine tuntui liian suureita. Tuon tehtaan suunnittelijat olivat suuressa määrin jättäneet ihmiset huomioon ottamatta. Niinpä tehtaan johdon oli opittava, että maailman tehokkaimmatkin kokoonpanolinjat ovat tuottoisia ainoastaan silloin, kun ihmiset ovat halukkaita työskentelemään niiden ääressä.
Johdon osuus syyllisyydestä
Ei ole epäilystäkään siitä, että olosuhteet, joissa monet kokoonpanotyöntekijät työskentelevät, samoin kuin johtohenkilöiden asenne vaikuttavat paljon työstä saatavan tyydytyksen puuttumiseen. Useat teollisuuden piirissä toimivat psykologit, jotka ovat tutkineet tilannetta, syyttävät näitä kumpaakin tekijää johdon ja työntekijöitten välisestä ”yhteisymmärryksen puutteesta”. He mainitsivat mm.:
”Suurin vaikeutemme on saada korkeimpaan johtoon kuuluvat tietoisiksi työntekijöitten pulmasta – ja mikä tärkeämpää, saada heidät tekemään jotakin asiassa.” ”Aika, jonka yhtiöitten johtokunnat käyttävät ihmisiä koskevien päätösten tekemiseen, on äärettömän pieni. Äskettäin teollisuuden on ollut pakko ajatella näitä pulmia. Mutta yhä niitä pidetään toisarvoisina.” ”Korkeimpaan johtoon kuuluvien täytyy todella paneutua ajatukseen, että työntekijän tyytyväisyys on ehdottoman tärkeä tuottavuuden lisäämiseksi. Luulen, että olemme liian usein kiinnostuneempia koneista kuin miehistä ja naisista, jotka käyttävät niitä.”
Se, että nämä huomiot osuvat oikeaan, käy ilmi selonteosta, joka ilmestyi New York Times -lehdessä 5. helmikuuta 1973. Otsikon ”Töitä vuorotellaan ikävystymisen välttämiseksi” jälkeen kerrottiin tyytyväisyydestä, jota 60 työntekijää, jotka työskentelivät lemmikkieläinten ruokaa valmistavassa tehtaassa, kokivat saadessaan ”mahdollisuuden osallistua jokaiseen tärkeään työvaiheeseen tehtaassa”. Mutta Yhdysvaltain terveys-, opetus- ja huoltoministeriön äskeisen tutkimuksen mukaan vain noin 3000 työntekijää on mukana tällaisissa kokeiluissa. Euroopan maissa tämänkaltaista kokeilua harrastetaan enemmän. Mutta tämä ei tietenkään välttämättä lisää tuotantoa. Esimerkiksi useissa eurooppalaisissa autotehtaissa ryhmä työntekijöitä työskentelee yhdessä ja kokoaa auton alusta loppuun, vaikka niiden tuotanto ei ole verrattavissa Yhdysvaltain johtavien autonvalmistajien tuotantoon. Mutta onko se välttämättä paha asia? Eikö olisi erinomaista, jos useammat ihmiset olisivat aidolla tavalla kiinnostuneita lähimmäistensä hyvinvoinnista?
Työntekijöitten osuus syyllisyydestä
Eivät kuitenkaan vain korkeimpaan johtoon kuuluvat ole vitkastelleet työstä saatavan tyydytyksen lisäämisessä, vaan ammattiyhdistysmiehetkin ovat usein pikemminkin estäneet kuin jouduttaneet sellaisten parannusten toteuttamista. Miten se voi olla mahdollista? He epäilevät vaistomaisesti työnantajien kaikkien tekojen vaikuttimia. Ammattiyhdistysmiehet saattavat lisäksi pelätä menettävänsä asemansa ja valtansa, jos työntekijöitten ja johdon välit paranevat. On käynyt yhä uudelleen niin, että kun joissakin tehtaissa toimeenpantiin sellaisia uudistuksia ja johtoportaaseen kuuluvat osoittivat todellista kiinnostusta työntekijöitä kohtaan, työntekijät hylkäsivät ammattiyhdistysliikkeen asiamiesten ponnistelut ammatillisen järjestäytymisen toteuttamiseksi heidän keskuudessaan.
Työnantajat eivät ole ainoat syylliset siihen, että työntekijät eivät saa tyydytystä työstään. Myös niin sanottu ”työmoraali” huononee alituisesti. The Wall Street Journal -lehti sanoi siitä: ”Sekä yksityisellä että julkisella sektorilla työmoraali – usko rehellisen työn arvokkuuteen, aikaansaamisen tunne, kun on voinut olla mukana tuottamassa jotakin arvokasta – on joutunut selvästi vastatuuleen.” Sitä raamatullista periaatetta, että rehellinen työ on jokaisen työkykyisen velvollisuus, arvostetaan yhä vähemmän. Raamattu sanoo: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” Itse asiassa Raamattu yhä uudelleen erityisesti Sananlaskujen kirjassa tuomitsee laiskat, tyhjäntoimittajat, veltot ja vetelykset. Tyypillinen on tunnettu sanonta: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” – 2. Tess. 3:10; Sananl. 6:6.
Tätä työnteon halun puutetta kuvaa hyvin iskulause, joka on erään baarin seinässä lähellä Fort Dearbornin autotehdasta Yhdysvalloissa. Siinä sanotaan: ”Minulta kuluu täällä 40 tuntia viikossa – pitäisikö minun tehdä vielä työtäkin?” Samaten eräs työntekijä, jolta kysyttiin hänen uuden työnsä luonnetta, vastasi: ”Kuulehan, en edes ajattelisi ryhtyä työhön, joka tekee minut väsyneeksi, kun illalla tulen kotiin!” Vanhempien, tarmokkaitten työntekijöitten kuullaan usein esittävän valituksia nuorempien työmoraalista.
Ihmiset haluavat tosiaan yhä vähemmän työskennellä uutterasti, etenkin jos työ on yksitoikkoista. Nykyisillä olosuhteilla, jotka on ennustettu Raamatussa – laittomuuden lisääntymisellä ja arveluttavilla ajoilla, joista on vaikea selviytyä – on epäilemättä jotakin tekemistä asian kanssa. (Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1–5) Kaksi vallitsevaa suuntausta ovat suuresti edistäneet tällaisen tilanteen syntymistä. Toisaalta ihmiset uskovat yhä vähemmän Jumalaan ja tuntevat näin ollen yhä vähemmän olevansa tilivelvollisia Hänelle. Toisaalta taloudelliset olot ovat suuresti parantuneet. Halusipa joku työskennellä tai ei, hän näyttää kykenevän saamaan työttömyyskorvausta tai muuta sosiaalista apua.
Mitä voit tehdä saadaksesi työstäsi tyydytystä
Mitä voit tehdä saadaksesi tyydytystä työstäsi? Käsitä ensinnäkin se, että kun otat vastaan työpaikan, saat vastuita täytettäväksi. Ei ole rehellistä olla täyttämättä niitä. Pyri sitten tekemään työ, josta sinulle maksetaan, niin hyvin kuin sinulle on mahdollista. Kunkin kokoonpanohihnan ääressä työskentelevän on tehtävä työnsä hyvin, jotta lopullinen valmiste läpäisisi tarkastuksen. Kiinnostuksen puute, joka johtuu tyytymättömyydestä työtä kohtaan, on syynä joissakin tehtaissa esiintyvään tuotteitten suureen hylkäämisprosenttiin, ja se tekee tilanteen työntekijälle itselleen vain entistä vaikeammaksi.
Tietenkin jos sinun on mahdollista vaihtaa työtäsi, se saattaa olla paras ratkaisu pulmaan. Voit ehkä löytää työn, josta saat tyydytystä. Monet tekevät siten nykyään, eivätkä he ole ainoastaan kokoonpanolinjan työntekijöitä. Niinpä eräs ohiolainen myyjä lopetti työnsä ja muutti Alaskaan, missä hän saa tyydytystä ulkoilmassa suoritettavasta työstä. Entinen pörssivälittäjä opiskelee ja ponnistelee nykyään kohti tieteellistä uraa, joka sallii hänen olla läheisessä kosketuksessa luontoon. Eräs newyorkilainen vakuutusasiamies lopetti työnsä ja hoitaa nyt majataloa, jonka hän osti Mainesta. Eräs entinen eläinlääkäri lastaa ja purkaa kuormia sen tyydytyksen vuoksi, jota hän saa rumiillisesta työstä, vaikka hänelle maksetaan vain 2,50 dollaria (9,50 mk) tunnissa. Hän on itse asiassa hylännyt kolme erinomaista tarjousta, koska hän ei ole kiinnostunut toimistotyöstä. Muuan poliisitarkastaja havaitsi tulevansa pahantuuliseksi työhönsä liittyvien pettymysten tähden; niinpä hän lopetti työnsä ja ryhtyi maalaamaan, ja nyt hän saa tyydytystä ansaitessaan toimeentulonsa olemalla taiteilija.
Jos kykenet löytämään tyydyttävää työtä, siihen ryhtyminen olisi ilmeisestikin yksinkertaisin tapa voittaa työstä johtuva tyytymättömyys. Suhteellisen harvoilla on kuitenkaan mahdollisuutta tehdä sellaista jyrkkää muutosta, tai jotkut saattavat pelätä suunnitelmiensa epäonnistuvan. Mitä joku siis voi tehdä sen lisäksi, että pyrkii olemaan kiinnostuneempi työstään?
Jokainen voi yrittää kehittää parempaa elämänasennetta. Eräs teollisuuden piirissä työskentelevä psykologi esitti asian näin: ’Ikävystyneisyyden aste riippuu kunkin elämänfilosofiasta.’ Vaikka olisit työssä, joka tarjoaa mitättömän vähän virikkeitä ja vastuuta, sinun ei tarvitse kärsiä kuolettavasta yksitoikkoisuudesta. Pidä työtäsi keinona päämäärän tavoittamiseksi, jota se todellisuudessa onkin. Antaako se sinulle jossakin määrin turvallisuutta ja voitko sen avulla huolehtia itsestäsi ja perheestäsi? Älä kadota näkyvistäsi näitä työskentelysi syitä.
Lisäksi jos et voi tehdä mitään saadaksesi työsi mielenkiintoisemmaksi, tyydyttävämmäksi ja antoisammaksi, voit pyrkiä tekemään henkilökohtaisen ja perhe-elämäsi kiinnostavammaksi, rikkaammaksi ja täyteläisemmäksi. Jos työskentelet sen hyväksi uutterasti, sinut todennäköisesti palkitaan rakkaudella, kunnioituksella ja yhteistoiminnalla, jota sielusi kaipaa. Kun edistät omaistesi onnellisuutta ja he edistävät sinun onnellisuuttasi, niin havaitset työsi yksitoikkoisuuden taakan vähenevän.
Voitaisiin sanoa, että tässä suhteessa Jehovan todistajat ovat erityisen suotuisassa asemassa. Miksi? He pyrkivät soveltamaan Jeesuksen Kristuksen neuvoa, että ei tule kiinnittää sydäntään aineellisiin rikkauksiin. Sen sijaan he ’etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’. (Matt. 6:19–33) Tietysti hekin ovat kiitollisia, jos heidän maallinen työnsä tyydyttää heitä henkilökohtaisesti. Mutta sellainen työ ei ole heidän elämänsä tärkein asia. He pitävät sitä vain keinona päämäärän saavuttamiseksi. Se täyttää heidän aineelliset tarpeensa, niin että he voivat omistautua niin täysin kuin mahdollista Jumalan palvelukseen. Heidän tosi ilonsa tulee toisten auttamisesta saamaan tietoa Jumalan uudesta järjestyksestä, uudesta järjestelmästä, jota toisten itsekäs hyväksikäyttö ei turmele. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen, vanhurskauteen ja totuuteen täyttää elämän tuossa uudessa järjestyksessä. Sellaisissa olosuhteissa työskentely on todella tyydyttävää. Tuon toivon toteutuminen ei myöskään riipu itsekkäitten ihmisten sopimuksista. Se perustuu rakkaudellisen Jumalan lupaukseen, taivaan ja maan Luojan pettämättömään sanaan. Luja usko sellaiseen suurenmoiseen toivoon voi tuoda jo nyt elämään paljon tyydytystä. – 2. Piet. 3:13; 1. Tim. 6:6–12.