Tosi uskonnon tehtävä

USKONTO, jonka Jumala hyväksyy, mukautuu Jumalan vaatimuksiin ja täyttää hänen sille asettaman tehtävän. Muussa tapauksessa se ei ole tosi uskonto.

Mikä sitten on tosi uskonnon tehtävä?

Sen huomattavimpia vastuita on työ, jonka Jumalan Poika Jeesus Kristus määräsi seuraajilleen sanoessaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, . . . opettakaa heitä.” Jeesus osoitti myös sen erityisen sanoman, jota heidän tuli saarnata, sanoessaan: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille.” (Matt. 28:19, 20; 24:14; Um) Tehdessään tätä työtä niiden, jotka harjoittavat ’puhdasta ja tahratonta uskontoa Jumalan näkökannalta katsoen’, täytyy Raamatun mukaan ”varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”, niin että he eivät ilmaise maailman henkeä eivätkä sekaannu sen politiikkaan. – Jaak. 1:27.

Tekevätkö kirkot niin? Brasilian baptistien yhtymän ulkolähetyksen osaston julkaisema lehtinen myöntää sellaista, joka voisi hyvin soveltua kaikkeen maailman uskontoon:

”Kun Jeesus lähti opetuslastensa luota . . . hän antoi heille vain yhden työn. Se oli maailman evankelioiminen. . . . Totuus on, että me teemme kaikkea muuta kuin sitä, mitä Hän määräsi meidät tekemään. . . . Me emme ole vieneet evankeliumia koko maailmaan. Me emme ole panneet täytäntöön hänen määräyksiään.”

Kirkon epäonnistuminen ”evankeliumin” saarnaamisessa koko maailmassa on ilmeistä monille. Kun yhteiskuntahistorioitsija Will Herbergiltä äskettäin kysyttiin, täyttivätkö kirkot ihmisten tarpeet, hän sanoi: ”En usko useimpien kirkkojen koskaan täyttäneen niitä, kun otetaan huomioon niiden ainoa varsinainen uskonnollinen tehtävä: evankeliumin saarnaaminen.” – U.S. News & World Report, 4.6.1973.

Miksi kirkot eivät ole suorittaneet työtä, jonka Jumalan Poika määräsi seuraajilleen? Onko kysymys pelkästään vastuun tahattomasta unohtamisesta? Ei, kuten kaksi pappia osoitti Yhdysvaltain uskontojen suurimmasta liitosta:

”Kirkkojen kansallisneuvostolla ei ole ensisijaisena päämääränään evankeliumin saarnaaminen . . . Siitä on tullut kirkollinen voimablokki, jonka päämääränä on voimakas superkirkko.”

Niin, kirkot ovat tahallaan jättäneet täyttämättä Jumalan tahdon, jonka mukaan hänen Valtakuntansa hallinnon ”hyvä uutinen” täytyy saarnata. Ne ovat sen sijaan perin pohjin sekaantuneet kansojen poliittisiin asioihin. Ne ovat lisäksi ohjanneet jäsenensä toivomaan pysyvää rauhaa ihmisten hallituksilta.

Mitä sitten on sanottava työstä, jota Jumalan palvelijat Jeesuksen sanojen mukaan tekisivät? Tekeekö sitä kukaan?

Uskonto jota Jumala käyttää

Jumalan sana ei jää milloinkaan täyttymättä. ”Valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan”, kuten Jeesus ennusti. Jumala käyttää nykyään uskonnollista kansaa suorittamaan tämän Valtakunnan maailmanlaajuisen saarnaamisen. Mutta tämä kansa eroaa ja on erillään niistä uskonnoista, jotka ovat ilmaisseet olevansa osa maailmasta ja kannattavansa sen päämääriä. Keitä tähän kansaan kuuluvat ovat?

Jeesus esitti yhden keinon heidän tunnistamisekseen sanoessaan: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Ajattelehan kaikkia tuntemiasi uskonnollisia ryhmiä. Mikä niistä on huomattava siitä, että sen jäsenten keskuudessa vallitsee aito rakkaus?

On olemassa uskonto, joka on erityisen tunnettu rakkauden hedelmän kantamisestaan. Kalifornialainen Sacramento Union -lehti totesi pääkirjoituksessaan 9. heinäkuuta 1965 siihen kuuluvista: ”Riittää, kun sanomme, että jos koko maailma eläisi Jehovan todistajien uskon mukaan, niin verenvuodatus ja viha loppusivat ja rakkaus hallitsisi kuninkaana.”

Mutta suorittavatko Jehovan todistajat tosi uskonnon tehtävää? Tekevätkö he opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä totellen Kristuksen käskyä? Saarnaavatko he Jumalan valtakunnan hyvää uutista?

Skotlannin kirkon pappi Arthur G. Gunn totesi kirkkonsa sanomalehdessä ilmestyneessä kirjoituksessaan: ”Jokaisesta, joka liittyy Jehovan todistajiin, tulee evankeliumpalvelija, ja hänen täytyy todistaa ovelta ovelle. Tässä suhteessa he osoittavat”, kuten Gunn tunnusti, ”räikeimmän heikkoutemme, sen, että tavalliset jäsenemme eivät saarnaa evankeliumia.”

Niin, Jehovan todistajain into saarnata Valtakunnan evankeliumia hämmästyttää usein toisia. Leo Pfeffer kirjoitti kirjassaan Church, State & Freedom (Kirkko, valtio ja vapaus): ”Heidän hyökkäävät saarnaamismenetelmänsä muistuttavat niitä, joita varhaiskristitvt käyttivät.” Jehovan todistajien nimenomainen tarkoitus on, kuten heidän laillisen yhdistyksensä peruskirja esittää, ”saarnata Kristuksen Jeesuksen alaisen Jumalan valtakunnan evankeliumia kaikille kansoille todistukseksi Kaikkivaltiaan Jumalan JEHOVAN nimestä, sanasta ja ylimmyydestä”.

Tämä on Jehovan todistajien tavoitteena. Mutta saavuttavatko he sen todella? Saarnaavatko he evankeliumia siinä määrin, että se täyttää Jeesuksen ennustuksen? Miten laajalti he oikein saarnaavat?

[Tekstiruutu s. 6]

TIESITKÖ ETTÄ . . .

● kristityt Jehovan todistajat saarnasivat viime vuonna Jumalan valtakunnan hyvää uutista 208 maassa ja merensaarella?

● he käyttivät 291894945 tuntia hyvän uutisen puhumiseen toisille maksutta?

● he kävivät 135898447 kertaa uudelleen sellaisten luona, jotka ilmaisivat kiinnostusta Raamatun totuutta kohtaan?

● he johtivat säännöllisesti joka viikko ilmaista raamatuntutkistelua 1269277 kodissa?

● he levittivät palveluksensa aikana viime vuonna 217109764 kappaletta ”Vartiotorni”- ja ”Herätkää!”-lehtiä?