Pystyykö kehitysoppi vastaamaan nykypäivän todellisiin haasteisiin?
IHMINEN ei ole koskaan kohdannut suurempia haasteita kuin ne, jotka ovat hänen edessään tänä aikana. Entinen toimittaja, englantilainen Malcolm Muggeridge sanoo: ”Koko länsimainen sivistys [on] loppumaisillaan . . . Koko länsimainen sivistys vetää viimeisiä hengenvetojaan. Näen romahduksen olevan tulossa. Se tapahtuu nyt.”
Vaativat ongelmat, kuten rikollisuus, sairaus ja köyhyys, eivät uhmaa vain ”länsimaista sivistystä” vaan koko ihmiskuntaa. Auttaako kehitysoppiin uskominen ihmisiä vastaamaan näihin haasteisiin? Auttaako se sinua omassa elämässäsi?
Sen tulisi voida odottaa auttavan. Sanomme näin, koska kehitysopista on tullut käytännöllisesti katsoen kaikkien ihmiskunnan pyrkimysten olennainen osa. Niinpä sen vaikutus on äärimmäisen laaja. Kirja The Wonders of Life on Earth (Maanpäällisen elämän ihmeet) toteaa:
”Darwinin vaikutusvaltaisin työ oli hänen kehitysteoriansa. Se aiheutti vallankumouksen kasvitieteessä, biologiassa ja lääketieteessä. Se toi uusia ajatuksia uskonnon ja tähtitieteen sekä historian ja psykologian tutkimuksiin . . . Darwinin havaitsemat [ajatukset] ovat vaikuttaneet jokaiseen tieteenhaaraan.”
Mutta ohjaako kehitysoppi ihmisiä pois heidän vaativien pulmiensa suosta? Vai ovatko kehitysopin tukemat tieteet ohjanneet ihmisen ponnistelut väärään suuntaan? Harkitsehan yhtä esimerkkiä:
Mihin suuri osa tieteellisestä huomiosta on suunnattu viime vuosina? Avaruusohjelmaan. Miksi? Usein mainitaan monia syitä, mutta Science-lehti sanoo suoraan:
”Hiiltä sisältävän aineen etsintä kuun pinnalta ei ole ainoastaan yksi osatekijä kuun alkuperän ja historian tutkimisessa, vaan myös tärkeä askel ymmärtääksemme elämän syntyyn johtavan kemiallisen kehityksen varhaisasteet.”
Myönnetään siis epäsuorasti, että pääsyitä, miksi miljardeja dollareita on kulutettu, on se, että halutaan todistaa kehitysteoria oikeaksi. Mutta elämän kehityksestä ei ole löydetty mitään todisteita maapallon ulkopuolelta.
Ajattele, miten tuo sama raha olisi voitu käyttää. Hans Gaffron Floridan valtionyliopistosta sanoo:
”Kaikki nämä miljardit olisi voitu käyttää useimpien tämän maan slummien poistamiseksi . . . Olisi voitu panna toimeen tarmokas ohjelma väestön olojen tasapainottamiseksi, ja säälimättömän voimapolitiikan ja käsittämättömän typerien sotien aikakausi olisi siten saatettu lähemmäs loppuaan kaikkien ihmisten hyödyksi.”
Kun ihmiset lisäksi olisivat keskittäneet huomionsa ”käsittämättömän typerien sotien” asemesta terveyttä ja sairautta koskeviin ongelmiin, eivätkö ainakin nämä pulmat olisi vähentyneet? Yhdysvaltain sairauksienvalvontakeskuksen entinen johtaja vakuuttaa, että ”kahden tai kolmen vuoden kohtuullinen tasapainoisuus kansainvälisissä suhteissa voisi pyyhkäistä isonrokon pois tältä planeetalta”. Vaikka tällainen ennustus olisikin liioiteltu, niin se korostaa sitä, että ihmisen voimavarat, jotka on kulutettu avaruustutkimukseen kehitysopin todistamiseksi, olisi voitu käyttää viisaammin.
Toinen nykyajan maailmaa kohdannut suuri haaste ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan moraalinen. Englantilainen historioitsija Arnold Toynbee mainitsee: ”On traagista ajatella, että olemme menestyneet niin hyvin teknologian alalla, kun taas kertomus moraalisista epäonnistumisistamme on melkein mittaamaton.” Kehitysoppi on todellisuudessa pahentanut tätä ongelmaa.
Yksi esimerkki voidaan ottaa lastenkasvatuksen alalta. Monet alan asiantuntijat ovat neuvoneet olemaan kurittamatta lapsia. Heidän teoriansa on kehitysopin tukema. Kirja Pre-School Education Today (Koulua edeltävä kasvatus nykyään) sanoo kiistäessään tämän yleisen näkemyksen:
”Aina kun pikku Juha näin ollen tekee jotakin ’pahaa’, niin hänen käyttäytymisensä selitetään huomauttamalla, että se on vain eräs kehitysvaihe, jonka hän on läpäisemässä. Sitä paitsi, noudattaen [erään kehitysopin kannattajan] vertausta sammakonpoikasen hännästä – sen takaraajat eivät kehity, jos häntä leikataan pois – Juhan ei-toivottua käyttäytymistä ei saa estää, tai muuten ei jokin tuleva luonteenpiirre ilmaannu.”
Mutta mitä on ollut seurauksena siitä, että ”Juhan ei-toivottu käyttäytyminen” on passiivisesti hyväksytty pelkästään ”kehitysvaiheeksi”, jonka hän on läpäisemässä? Vuonna 1971 pidätettyjen nuorten määrä nousi Yhdysvalloissa vuoden 1966 määrää yli 50 prosenttia suuremmaksi. Australia ilmoittaa, että Victorian osavaltiossa asuvien nuorten suorittamat väkivaltarikokset ovat lisääntyneet yli 187 prosenttia vuodesta 1960; nuorten määrä lisääntyi vain 29,6 prosenttia samana aikana. Kehitysopin pilaamat lastenkasvatusteoriat eivät ole tuottaneet hyvää moraalista hedelmää.
Kehitysoppi on osaltaan vaikuttanut tähän moraalin luhistumiseen tietysti muillakin tavoilla: Se on vähentänyt uskoa Jumalaan ja Raamattuun. Monet ihmiset ovat vuorostaan hylänneet Raamatun moraalilait, jotka kieltävät aviorikoksen ja varastamisen. Mutta eikö sitä pitäisi odottaakin? Sillä eikö ihminen kehitysopin mukaan ole todellisuudessa eläin? Miksi hänen ei odotettaisi käyttäytyvän sen mukaisesti?
Se olisi johdonmukainen päätelmä. Mutta kehitysopin kannattajat vastustavat sitä sanomalla: ’Ei! Ihminen on enemmän kuin eläin.’ Huomattava kehitysopin kannattaja George Gaylord Simpson sanoo: ”Hänen olennaiset ominaisuutensa ovat toiset kuin eläinten . . . Hänen ainutlaatuisen luontonsa ydin on juuri noissa ominaispiirteissä, joita ei ole millään toisella eläimellä . . . Ihminen on moraalinen eläin.”
Minkä hämmentävän pulman ihmisen moraalinen luonne aiheuttaakaan kehitysopin kannattajalle! Hän sanoo ihmisen kehittyneen eläimistä. Mutta hän sanoo myös, että ihmisellä on moraalisia ominaisuuksia, joita eläimillä ei ole! Mistä ihminen sai nämä ”olennaiset ominaisuutensa”? Niiden täytyi tulla jostakin. Eräs huomattava kehitysopin kannattaja tunnustaa: ”Ihminen ei voi olla moraalinen Melkisedek, ’joka ei polveudu mistään’.”
Yrittäessään ratkaista tämän ongelman kehitysopin kannattaja sir John Arthur Thomson myönsi vuosia sitten: ”Ihmistä koskevissa asioissa kehitysopin kannattaja sortuu liian usein luomisuskoon yrittäessään luoda henkisiä kykyjä tyhjästä.” Kehitysopin kannattaja tekee mitä vain välttääkseen ottamasta Jumalaa mukaan kuvaan ihmisen moraalisen luonteen selitykseksi. Kirjan Afrikan Genesis (Afrikan synty) tekijä valaisee tätä puhuessaan ”lajien ylläpitäjästä”:
”Kuka hän on? Me emme tiedä. Emmekä tule koskaan tietämään. Hän on läsnä oleva, ja siinä kaikki . . . Hänen läsnäoloansa puoltaa kaikki, mitä on koskaan ollut, ja kaikki, mitä koskaan tulee olemaan. Hänen herruutensa on epäämätön, eikä hänen henkilöllisyyttään voida tietää. Mutta ikiajoista lähtien hän on ollut kiinnostunut järjestyksestä.”
Eikö ”lajien ylläpitäjästä” ja samanlaisista epämääräisistä ilmauksista ole tullut pelkästään ”Jumalan” korvikkeita? Kieltäytyessään tunnustamasta Kaikkivaltiaan käden työtä ihmisen ruumiillisessa ja moraalisessa rakenteessa kehitysopin kannattaja on tehnyt omasta teoriastaan jumalan. Mutta kuten olemme nähneet, tämä kehitysopin jumala on pettymystä tuottava jumala.
Kehitysoppi ei ole vastannut menestyksellisesti nykypäivän todellisiin yhteiskunnallisiin, teknisiin tai moraalisiin haasteisiin. Joissakin tapauksissa se on luonut ongelmia tai pahentanut jo olemassa olevia. Mutta miten on Raamatun laita – auttaako se sinua kohtaamaan menestyksellisesti aikamme todelliset haasteet?