Mitä tapahtuu hinnoille?
JOS käyt säännöllisesti ostoksilla, tiedät, mitä hinnoille tapahtuu. Jokseenkin jokaisessa maailman maassa lähes kaikkien tavaroitten hinnat nousevat jatkuvasti.
On totta, että toisinaan hinnat ovat pysyneet vakaina tai ovat jopa laskeneet hieman. Mutta ennen pitkää ne ovat kohonneet uusiin korkeampiin lukemiin. Suuntaus on ollut sellainen monina vuosina toisen maailmansodan jälkeen.
Tämä hintojen heltymätön nouseminen masentaa monia perheitä, joilla on vähäiset tulot. Niistä on ahdistavaa havaita, että tuotteet ja palvelukset maksavat enemmän ja kaikenlaiset verot kohoavat jatkuvasti. Ja vuonna 1973 hinnat nousivat monissa maissa nopeammin kuin minään muuna aikana useaan vuosikymmeneen.
Inflaatio on varas
Sana, jota on useimmiten käytetty kuvaamaan sitä, mitä parhaillaan tapahtuu, on INFLAATIO. Nykysuomen sivistyssanakirja määrittelee sen ”yleisen hintatason nopeaksi nousuksi”.
Inflaatio merkitsee sitä, että jokainen maksaa ostamastaan enemmän. Se merkitsee tavallisesti myös sitä, että tulot kasvavat. Mutta – ja tämä on ongelman ydin – monien ihmisten tulot eivät kasva kylliksi pysyäkseen inflaation tasalla. Seurauksena on, että heidän elintasonsa laskee, koska heillä ei ole varaa ostaa yhtä paljon kuin ennen.
Tähän ryhmään kuuluvat monet eläkkeellä olevat ja vanhahkot ihmiset, joiden täytyy elää määräsuuruisilla tai niukasti nousevilla tuloilla ja eläkkeillä. Sitten on monia ”keskiluokan” palkansaajia, joiden palkat ponnisteluista huolimatta eivät kohoa kyllin nopeasti. Mutta eniten kärsivät tavallisesti monet ammattitaidottomat työntekijät ja köyhät ihmiset. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta vaatia entistä suurempia tuloja, joita tarvitaan kohoavien hintojen tasalla pysymiseksi.
Inflaatio tietenkin hyödyttää joitakuita – niitä, joiden palkat tai sijoitukset kasvavat hintojen kohoamista nopeammin. Tällaisilla ihmisillä on varaa parempaan elintasoon. Mutta he ovat usein alun perinkin varakkaampia.
Vaikka inflaatio siis hyödyttää toisia, se merkitsee kasvavaa onnettomuutta toisille – monille vanhoille, köyhille ja keskiluokan ihmisille, jotka eivät voi pysytellä sen vauhdissa mukana. Näille ihmisille inflaatio on varas, varas, joka ryöstää puutteesta eniten kärsiviltä.
Niinpä keskellä ”korkeaa elintasoa” suuri osa väestöstä ei saavuta sitä, vaan tulee entistä huonommin toimeen. Maailman rikkaimmassa maassa Yhdysvalloissa on hallituksen luetteloiden mukaan 26000000 ihmistä, jotka elävät virallisesti köyhyydessä. Yksi jokaisesta neljästä iäkkäänpuoleisesta ihmisestä elää köyhyydessä. Puolet kaikista yli 65-vuotiaista leskistä elää joko köyhyyden rajalla tai sen tuntumassa. Lisäksi miljoonilla muilla ihmisillä on niin alhaiset tulot, että köyhyys ei ole kaukana heistä.
Koska näin voi käydä maailman rikkaimmassa maassa ”hyvinä” aikoina, monet kysyvätkin: miten käy ”huonoina” aikoina?
Inflaatio pahenee Yhdysvalloissa
Inflaatio on vaivannut käytännöllisesti katsoen jokaista maailman kansaa toisen maailmansodan jälkeen. Mutta länsimaitten poliittiset ja taloudelliset johtajat ovat erityisen huolissaan eräästä nimenomaisesta kansasta, nimittäin Yhdysvalloista.
Yhdysvallat on ollut länsimaitten talouden perustus ja tukipilari yli neljännesvuosisadan ajan. Koska se tuottaa ja myy enemmän tavaroita ja kuluttaa enemmän rahaa ulkomailla kuin mikään muu maa, sillä, mitä siellä tapahtuu, on valtava vaikutus kaikkiin länsimaihin. Joku ilmaisi sen sanomalla, että ’kun Yhdysvallat aivastaa, muu läntinen maailma saa flunssan’.
Yhdysvaltain talous on aiheuttanut suurta huolestuneisuutta jo useiden vuosien ajan. Hintojen kohoaminen on jatkunut itsepäisesti. Mitkään hallituksen toimenpiteet eivät ole kyenneet pysähdyttämään inflaation etenemistä.
U.S. News & World Report -lehti kommentoi tilannetta:
”Silmäys toisen maailmansodan jälkeiseen historiaan ei ole kovinkaan rohkaiseva kenellekään, joka käyttää elämäntapansa mittarina Yhdysvaltain dollaria – ei kenellekään meistä. Toisen maailmansodan päättymistä seuranneina 28 vuotena ’kuluttajan hintaindeksi’ – Yhdysvaltain työministeriön laatima elinkustannusten mitta – on noussut 144 prosenttia.
”Se merkitsee keskimäärin sitä, että tavara, joka maksoi vuonna 1945 dollarin, maksaa vuonna 1973 2,44 dollaria. Dollari, joka sinulla oli silloin, on nyt vain 41 sentin arvoinen.
”Hinnat kohosivat 26 vuotena noista 28 vuodesta. Kun ne laskivat, pudotukset olivat aivan pieniä.”
Koko tuon 28 vuoden aikana vuodesta 1945 alkaen hinnat kohosivat joka vuosi keskimäärin noin 3 prosenttia. Mutta vuoden 1973 puolivälissä päättyneen kahdentoista kuukauden jakson aikana nousu oli kaksinkertainen – noin 6 prosenttia.
Kuitenkin vuoden 1973 jälkipuoliskolla, sen jälkeen kun edellä mainittu uutinen julkaistiin, monien tuotteitten hinnat nousivat vielä nopeammin. Vuoden 1973 loppupuolella hinnat vapautettiin sulusta, jonka hallitus oli aikaisemmin asettanut niille. Tuloksena oli, että monien tuotteitten, erityisesti ruokatavaroitten, hinnat nousivat huimaavasti.
New Yorkissa ruoan hinnat nousivat 41/2 prosenttia yhdessä viikossa elokuun aikana. Tuolla viikolla kanan hinta nousi 24 prosenttia, leivän ja viljatuotteitten yli 10 prosenttia ja kalan noin 71/2 prosenttia.
Vuonna 1973 monien perushyödykkeitten, kuten vehnän, maissin, silavan, villan ja kumin, hinnat enemmän kuin kaksinkertaistuivat. Se merkitsi tietenkin sitä, että noista perushyödykkeistä valmistettavien kuluttajatuotteitten hinnat kohoaisivat entisestään.
Yhdysvaltain ravintotilanteen muutos on ollut hätkähdyttävä. Vuosikausia hallitus on maksanut maanviljelijöille siitä, että he eivät viljelisi kaikkea maataan, koska ylijäämät olivat valtavia. Mutta nyt ruoan kysyntä on niin suuri sekä amerikkalaisten että muiden keskuudessa, että hallitus käskee maanviljelijöitä viljelemään kaiken maa-alan minkä voivat. Ja silti ruoan hinnat ovat nousussa!
Tilanne sai elinkustannusneuvoston erään korkean virkamiehen sanomaan: ”Ainoa, mitä voimme tehdä, on valmentaa ihmisiä – valmentaa heitä siihen, että halvan ruoan päivät ovat ohi.”
Niinpä tavallinen amerikkalainen huomaa, että saman tavaramäärän ostaminen vaatii yhä enemmän dollareita. Se luonnollisesti merkitsee sitä, että hänen rahansa on aina vain vähäarvoisempi.
Dollari kokee kovia ulkomailla
Lisäksi Yhdysvaltain dollarin arvo on viime vuosina kokenut pahoja kolauksia ulkomailla. Sen arvo suhteessa toisten maiden rahaan on alentunut huomattavasti.
Erityisesti keväästä 1971 kevääseen 1973 – vain kahdessa vuodessa – sen arvo putosi romahdusmaisesti. Esimerkiksi tavara, joka keväällä 1971 maksoi ulkomailla 100 Yhdysvaltain dollaria, maksoi keväällä 1973 seuraavissa maissa näin paljon:
Sveitsi $164
Länsi-Saksa $158
Itävalta $154
Japani $154
Ranska $149
Espanja $145
Nämä vertailut vaihtelevat tietysti jonkin verran päivästä toiseen. Mutta vallitsevana suuntauksena on viime vuosina ollut, että dollarin ostovoima heikkenee muissa maissa samoin kuin se heikkenee Yhdysvalloissakin.
Tilastoa muista maista
Inflaatio ei ole kuitenkaan vain yhdysvaltalaisten ongelma. Useimpien muidenkin maiden rahalla on nykyään entistä vähemmän ostoarvoa noissa maissa asuville.
Amerikan taloudellisen tutkimuksen instituutti ilmoitti äskettäin: ”Suuret inflaatiot eivät ole uutta maailmassa, mutta tähän mennessä ne eivät ole olleet maailmanlaajuisia. Menneenä neljännesvuosisatana lähes kaikki kansat ovat Yhdysvaltain dollarin mukana osallistuneet [inflaatioon].”
Ensimmäisen kerran historiassa on siis kehittynyt erittäin ainutlaatuinen taloudellinen tilanne – inflaatiota esiintyy kaikkialla maailmassa samanaikaisesti! On myös huomion arvoista, että menneenä vuonna inflaation vauhti kiihtyi huomattavasti useimmissa kansoissa. The Wall Street Journal -lehti esitti seuraavan esimerkkiluettelon, jossa verrataan koko vuoden 1972 inflaatioprosenttia siihen, mikä se oli kolmena kuukautena vuoden 1973 helmikuusta huhtikuuhun:
Inflaatioprosentti
Maa koko vuonna 1972 helmik.–huhtik. 1973
–––– –––––––––––––––– ––––––––––––––––––––
Irlanti 8,7 18,2
Japani 4,5 16,4
Italia 5,7 12,7
Kreikka 4,4 11,0
Sveitsi 6,7 10,9
Suomi 7,4 10,7
Espanja 8,3 10,0
Synkkä totuus oli näin ollen, että inflaatio ei monissa maissa ollut enää 4 tai 5 prosentin luokkaa, mikä jo oli riittävän paha asia. Jos hinnat kohoavat 5 prosenttia joka vuosi, vie neljätoista vuotta, ennen kuin nykyään 100 dollaria maksava tavara maksaa 200 dollaria. Mutta jos inflaation vauhti on 10 prosenttia, hinnat kaksinkertaistuvat vain seitsemässä vuodessa!
Inflaation vauhdin kaksinkertaistumista monissa maissa pidettiin erittäin vaarallisena. Asiantuntijat pelkäsivät, että inflaatiosta on tullut tuli, joka ruokkii itseään. Pariisissa päätoimipaikkaa pitävä 24 valtion välinen Taloudellinen yhteistyö- ja kehittämisjärjestö (OECD) mainitsi siitä:
”On olemassa vakava vaara, että kun inflaation vauhti kiihtyy [demokraattisissa] yhteiskunnissa kaksinkertaisiin lukemiin, vauhti kiihtyy edelleen, koska talouselämän eri ryhmien ennakoiva toiminta voimistuu liikaa ja leviää liian laajalle, että sitä voitaisiin tehokkaasti hillitä.”
Nämä asiantuntijat sanovat siis, että kun inflaatio jatkuu liian kauan ja nousee liian korkeisiin lukemiin, talouselämän ryhmät, kuten maanviljelijät, kauppiaat, tehtailijat, ammattiliitot ym., alkavat ajatella inflaation jatkumisen olevan väistämätöntä. Niinpä ne alkavat vaatia korkeampia palkkoja ja hintoja. Siitä tulee noidankehä, kuin yhä nopeammin kasvava lumipallo, joka kierii rinnettä alas.
Sellaista itseään ruokkivaa inflaatiota on hyvin vaikeata hillitä. Sen todistaa Yhdysvaltain kyvyttömyys inflaationsa pysäyttämisessä, vaikka hallituskin on puuttunut asiaan.
Yhdysvalloissa samoin kuin muissa maissa suurimmat hinnankorotukset ovat tulleet elintarvikkeitten osalle. Business Week -lehti ilmoittaa lihasta:
”Amerikkalaista perheenemäntää ei ehkä lohduta paljoa se, että hänen valituksensa alati nousevien lihan hintojen tähden toistuu vielä äänekkäämpänä muissa maissa. Ja syystä. Isossa-Britanniassa lihan vähittäismyyntihinnat nousivat yli 15 % viime vuonna, . . . Ranskassa, missä lihan hinnat nousivat jopa 40 % kuluneina 18 kuukautena, . . . japanilaisen naudanlihan hinnat nousivat 25 % edellisestä vuodesta.”
Seattle Times -lehti toteaa Japanista, että esimerkiksi litra maitoa, joka maksoi 1,17 markkaa vuonna 1968, maksoi vuoden 1973 puolivälissä 2,08 markkaa. Hiustenleikkuu, joka maksoi 1,30 markkaa, kohosi 12,95 markkaan samana viisivuotiskautena. Tunnin mittainen paikallispuhelu, joka maksoi 11 penniä, hypähti 1,96 markkaan samana aikana. Ja vain yhdessä vuodessa puutavaran hinnat nousivat hämmästyttävät 59 prosenttia.
Business Week -lehti sanoi tästä kaikkialla vallitsevasta pahaenteisestä suuntauksesta: ”Todellisuudessa yksin dollari ei ole vaikeuksissa. Vaikeuksissa ovat kaikki ei-kommunistisen maailman valuutat.”
Hallitukset huolestuneita
Ostajat ovat ilmeisesti sangen tyytymättömiä kaikkialla. Se saa hallitukset huolestumaan. Ne pelkäävät, että jos kaikki jatkuu samaan suuntaan, ihmiset kyllästyvät ja ryhtyvät jyrkkiin toimenpiteisiin.
Taloudelliset pulmat ovat menneisyydessä johtaneet siihen, että hallitukset on äänestetty pois vallasta. Joissakin maissa ne ovat aikaansaaneet hallitusten väkivaltaisen kaatamisen.
Seattle Times -lehti esittää tyypillisen Japania koskevan huolestuneen lausunnon: ”Hallitus ja liike-elämän johtajat, joita kommunistien ja sosialistien viime vaaleissa saamat voitot ovat järkyttäneet, ovat ilmoittaneet pelkäävänsä yleistä levottomuutta ja vakavaa haastetta Japanin kapitalistiselle järjestelmälle.”
Tämä ei-toivottujen seurausten pelko todettiin myös The Wall Street Journal -lehdessä. Siinä sanottiin: ”Kuten Alvin Tofflerin kirja ’Future Shock’ selittää, ’tapahtumat sattuvat nopeammin’ monilla inhimillisen toiminnan aloilla. Kun muutokset sellaisilla kuin tiedon, kuljetuksen, viestinnän, perhe-elämän ja talouselämän aloilla tapahtuvat näin nopeasti, vaikutukset voivat olla suuret, hän varoittaa.”
U.S. News & World Report -lehti sanoo inflaation kasvavista vaaroista lisäksi mm.:
”Inflaatio – tavaroitten ja palvelusten hintojen jatkuva, hellittämätön kasvu – on syöpä.
”Se tuhoaa säästöt. Se ottaa pois vanhuuden turvan. Se nakertaa ansiotuloja ja vähentää lopulta työpaikkoja.
”Mitä on köyden päässä? Historiallisesti katsoen yhteiskunnallinen epäjärjestys, jopa kaiken käsittävä talouselämän romahdus ovat olleet tuloksena jatkuvasta inflaatiosta. Se on tapahtunut yhä uudelleen. Kun kansan maksuväline muuttuu arvottomaksi, niin koko talousjärjestelmä joutuu pois tolaltaan.”
Inflaatio on siten ilmapallon kaltainen. Pallo voidaan täyttää ilmalla tiettyyn määrään asti, joka riippuu pallon koosta ja lujuudesta. Mutta kun palloon pumputaan liikaa ilmaa, se aina halkeaa. Sama pitää paikkansa jatkuvasta talouselämän inflaatiosta; se johtaa lopulta talouselämän romahdukseen.
Onko todella mahdollista, että sellainen talouselämän katastrofi on ”aivan nurkan takana”? Siihenkö suuntaan rahasi on menossa?
Rahahuolten loppu
On kaikki syyt uskoa, että vastaus esitettyihin kysymyksiin on myönteinen. Pelkästään taloudelliselta näkökannalta katsoen asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että jokainen valloilleen päässyt inflaatio on päättynyt kyseisen kansan rahajärjestelmän tuhoon. Näin on käynyt poikkeuksetta yhä uudelleen.
Koska on ilmeistä, että maailman rahajärjestelmät on rakennettu hyvin hataralle perustalle, eikö olisi hyvä saada järjestelmä, joka voisi poistaa taloudellisen epävarmuuden? Mutta onko vakaa talous ja rahapulmien loppuminen vain unelma? Ei, se ei ole. Se on itse asiassa varmaa!
Tämän opimme tarkastellessamme Jumalan henkeytettyä sanaa Pyhää Raamattua. Monet sen ennustukset ovat jo täyttyneet erehtymättömän täsmällisesti. Tämä antaa meille luottamusta siihen, että meidänkin aikaamme koskevat ennustukset täyttyvät ehdottomasti. Jumalan profeetallinen sana osoittaa lisäksi selvästi, että me elämme tämän ahdistavan asiainjärjestelmän viimeisissä vuosissa. (2. Tim. 3:1–5) Pian Jumala puuttuu ihmisen asioihin ja saattaa loppuunsa taloudelliset, poliittiset samoin kuin uskonnolliset järjestelmät, jotka ovat toimineet sekä Jumalan että ihmisen parhaitten etujen vastaisesti. – Dan. 2:44; Ilm. 18:21–24; 19:11–16.
Kun tulee Jumalan aika ilmaista voimansa ja panna täytäntöön tuomionsa, maailman olosuhteet tulevat olemaan ihmisen historian vaikeimmat. Suuressa ennustuksessaan ’lopun ajasta’, jossa me nykyään elämme, Jeesus Kristus sanoi, että ”silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21) Tuo valtava kuohunta merkitsee tietenkin mitä ankarimpia mullistuksia myös talouselämän alueella.
Raamattu osoittaa, että tämä mullistus tekee tietä hallitusjärjestelmälle, joka ratkaisee pysyvästi kaikki taloudelliset vaikeudet. Tuo hallitus on se, jota Jeesus opetti seuraajiansa rukoilemaan, nimittäin Jumalan taivaallinen valtakunta. – Matt. 6:10.
Jumalan hallinto saattaa voimaan ennen näkemättömän oikeudenmukaisuuden ja vaurauden ajan. Meille luvataan Salomoa suuremman Jeesuksen Kristuksen käsissä olevasta Valtakunnan hallinnosta: ”Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.” Tuohon aikaan ’maa kasvaa runsaasti viljaa’. Ja koska ravintoa tuotetaan ja jaetaan sellaisen hallituksen valvonnassa, joka perustuu Jumalan ylimmälle viisaudelle ja oikeudenmukaisuudelle, korkeat hinnat, puute ja nälkä eivät enää koskaan vitsaa ihmiskuntaa. – Ps. 72:4, 16; Luuk. 11:31.
Niiden seikkojen tähden, jotka lähitulevaisuus varmasti tuo mukanaan, teet hyvin, kun et pane luottamustasi ja toivoasi rahaan etkä muuhunkaan aineelliseen omaisuuteen. Tulevissa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa mullistuksissa aineellinen omaisuus voidaan pyyhkäistä pois hetkessä. Meidän tulisi sen sijaan odottaa Jumalan tekemän uuden järjestyksen ratkaisevan ihmisen kaikki pulmat, myös häntä nykyään niin suuresti vaivaavat taloudelliset ongelmat.
[Kaavio s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
Vähittäishinnat ovat nousseet kaksi kertaa niin nopeasti kuin teollisuuden palkat
Vähittäishinnat
Keskituntiansiot
Tammik. Helmik. Maalisk. Huhtik. Toukok. Kesäk. Heinäk.
4
3
2
1
0
Nousu prosenteissa USA:ssa tammik.–heinäk. 1973
[Kuva s. 9]
HELSINGIN SANOMAT 20.7.–73
Kansantalousosasto ennustaa
Kuluttajahintojen nousu kiihtyy yhä
HELSINGIN SANOMAT 17.2.–73
Ruoka kallistui yli 9 prosenttia
UUSI SUOMI 21.6.–73
Maailma 1972:
Ravinto kallistui lähes puolella
UUSI SUOMI 12.9.1972
Inflaatio ja kriisit maailmantalouden riesa
Valuuttarahaston kertomus julki