Arvoituksellinen avaruutemme

MUUTAMIA vuosia sitten tähtitieteilijät ajattelivat ymmärtävänsä taivaitten rakennetta sangen perusteellisesti. Maan fysikaaliset lait näyttivät riittävän selittämään kaukaisia ilmiöitä. Mutta nykyään he eivät ole yhtä varmoja. Puhutaan yhä enemmän ’fysiikan uusista laeista’. Miksi?

On ilmaantunut uusia hämmentäviä arvoituksia. Niiden ratkaisemisen pulmallisuus ei johdu täysin tietojen puutteesta. Tähtitieteellistä aineistoa on todellisuudessa koottu valtavat määrät. On kuitenkin epävarmaa, mitä se kaikki merkitsee. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla liian yllättävää, kun otetaan huomioon kaikkeuden suunnaton koko.

Aurinkokuntamme keskuskappale Aurinko on noin 150 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Aurinkokunta on kuitenkin itse vain pienen pieni osa Linnunradasta, jonka läpimitta on noin 100000 valovuotta. (Yksi valovuosi on noin 9,5 biljoonaa kilometriä!) Koko Linnunrata saattaa sisältää 100 miljardia muuta aurinkoa. Silti koko maailmankaikkeudessa saattaa olla yhtä monta linnunratajärjestelmää eli galaksia. Niin, kaikkeuden ”reuna” on mahdollisesti häkellyttävän matkan, 12 miljardin valovuoden, päässä!

Tähtitieteilijät havaitsevat, että koko kaikkeus on heidän mielestään täynnä vaikeita pulmia. Harkitsehan esimerkiksi omaa pientä nurkkaustamme tässä kaikkeudessa, Aurinkokuntaa.

Aurinkokuntamme arvoituksia

Aurinkokunta, johon Maa kuuluu, on aina sisältänyt arvoituksia. Vaikka vanhan ajan kansoilla oli jonkin verran tietoa taivaankappalten liikkeistä, monet teoriat ovat muuttuneet. Ptolemaios opetti noin 150 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, että liikkumaton Maa oli avaruuden keskus. Hänen virheellistä käsitystään ei yleensä asetettu kyseenalaiseksi ennen kuin puolalaisen tähtitieteilijän Nikolaus Kopernikuksen aikana (1473–1543). Hän väitti, että Aurinko eikä Maa on Aurinkokunnan keskus.

Oli kuitenkin opittava lisää. Vasta vuonna 1781, jolloin löydettiin Uranus, saatiin tietää, että Aurinkokuntaan kuuluu enemmän kuin kuusi kiertotähteä. Neptunus löydettiin vasta vuonna 1846. Pluto nähtiin varsinaisesti vasta sangen vähän aikaa sitten, vuonna 1930. Mutta ymmärtävätkö ihmiset nykyään Aurinkokunnan täysin? Onko sen kaikki salaisuudet nyt paljastettu?

Jotkut asiantuntijat väittävät, että Aurinkokuntaan saattaa kuulua vielä kymmenes kiertotähti. Eräs astronomi sanoo Halleyn komeetan todistavan sen olemassaolon. Hän uskoo, että tuntemattoman planeetan vetovoima vaikuttaa pyrstötähteen ja saa sen Aurinkoa kiertävän radan jatkuvasti laajenemaan ja pyrstötähden ”viivästymään” muutaman vuorokauden verran, kun se ilmestyy joka 76. vuosi.

Aurinkokunnassa on myös asteroideja. Niitä on satoja, ja ne ovat pikkuplaneettoja, jotka kiertävät radoillaan Marsin ja Jupiterin ratojen välissä. Mistä ne ovat peräisin? Kukaan ei tiedä varmasti. Nykyisen teorian mukaan ne ovat sellaisen kiertotähden massaa, joka ei koskaan muodostunut. Asteroideja kutsutaan yhdeksi ”taivaitten arvoituksista”.

Niin siis nykyäänkin tietomme omasta Aurinkokunnastamme on hämärä. On sen tähden ymmärrettävää, että Zdenek Kopal myöntää vuonna 1973 ilmestyneessä teoksessa The Solar System (Aurinkokunta): ”Suurin osa Aurinkokuntaa koskevasta tiedostamme on hankittu niin äskettäin, että tästä aiheesta vain kymmenen vuotta sitten kirjoitettu kirja tuntuisi kuin latinan tai kreikan lukemiselta.”

Mutta on olemassa suurempiakin arvoituksia, jotka järkyttävät joitakin teorioita, joista on pidetty kiinni kauan.

Kvasaarit, pulsarit ja ”mustat reiät”

Kirja Worlds Beyond Ours (Meidän maailmamme ulkopuoliset maailmat) sanoo: ”Taivaalla olevista kappaleista mitkään eivät ole osoittautuneet niin hämmentäviksi ja vaikeuksia tuottaviksi kuin kvasaareiksi kutsutut salaperäiset energianlähteet.” Mitä kvasaarit ovat?

”Kvasaari” on lyhenne sanoista ’kvasistellaarinen radiolähde’. (Kvasistellaarinen on latinalaisperäinen sana ja merkitsee ’tähteä muistuttavaa’.) Kun kvasaareja ensi kerran havaittiin vuonna 1960, niille annettiin tämä nimi, koska niiden ajateltiin olevan kaukaisia tähtiä. Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, että ne olivat jotakin muuta. Nyt niitä yleensä pidetään pieninä galakseina. Monissa kirjoissa niitä kutsutaan yksinkertaisesti ”kohteiksi”. Mutta mikä tekee niistä niin merkittäviä?

Kvasaarit ovat huomattavia sen suunnattoman energiamäärän tähden jonka ne tuottavat suhteellisen pieneen kokoonsa verrattuna. Jotkin niistä säteilevät noin 100 biljoonaa kertaa niin paljon valoa ja energiaa kuin Aurinko säteilee. Ne ovat kuin taskulamppu, joka loistaa yhtä kirkkaasti kuin suurkaupunki!

Huomattava on myös kvasaarien nopeus. Kaikkien galaksien uskotaan kiitävän poispäin toisistaan suunnattoman nopeasti. Joidenkin kvasaarien uskotaan kuitenkin liikkuvan poispäin vielä nopeammin. Niitä pidetään tavallisesti maasta kauimpana olevana aineena; etäisyys saattaa olla jopa 12 miljardia valovuotta. Miten sellaisiin arvioihin päädytään?

Niin kutsutun ”punasiirtymän” avulla. Valo näyttää etenevän aaltomaisesti. Kun se kulkee prisman läpi, pidemmistä aalloista muodostuu syvän punainen väri, kun taas lyhyemmät aallot ovat sinertäviä. ”Punasiirtymää” voidaan valaista junan vihellyksellä. Kun juna lähestyy sinua (jolloin ääniaallot lyhenevät), vihellys kuulostaa kimeämmältä. Junan ohitettua sinut (ja ääniaaltojen samalla pidentyessä) vihellyksen sävelkorkeus kuitenkin laskee. Valoaallot käyttäytyvät samalla tavalla. ”Punasiirtymää” koskevan säännön mukaan maasta poispäin liikkuvilla kappaleilla on pitempi aallonpituus, ja niiden punasiirtymä näin ollen kasvaa. Tällä perusteella kvasaareja pidetään kaikkeuden kaukaisimpina kappaleina. Mutta kvasaarien arvoitukseen liittyy enemmän.

Joidenkuiden tutkijoitten mukaan ne ovat ristiriidassa Einsteinin teorian kanssa, johon useimmat käsitykset kaikkeudesta perustuvat. Hänen teoriansa mukaan mikään kaikkeudessa ei voi liikkua nopeammin kuin valo. Kuitenkin jotkut tiedemiehet väittävät saaneensa selville, että erään kvasaarin osat liikkuvat toisistaan poispäin kymmenkertaisella valon nopeudella!

Sen sijaan että Einsteinin sanottaisiin olleen väärässä, monet väittävät nykyään, että punasiirtymää koskeva periaate on virheellinen. Erään väitteen mukaan kvasaarit ovat todellisuudessa lähempänä kuin miltä näyttää ja niiden punasiirtymä siksi johtuu ’spektriin liittyvistä tempuista’. Joku väittää, että kvasaarien aineen paino on muuttunut miljoonien vuosien aikana, mistä johtuu harhaan johtava punasiirtymävaikutelma. Muutamat tähtitieteilijät ovat kuitenkin halukkaita hyväksymään sen mahdollisuuden, että Einsteinin teoria on epätäydellinen, vaikkakaan ei kokonaan väärä.

Kiista jatkuu. Mitä salaperäiset kvasaarit ovat? Mitään varmoja vastauksia ei ole vielä tullut esiin. Kvasaarien arvoituksellisuus vain lisääntyy. Mutta taivaalla on muitakin ilmiöitä, jotka aiheuttavat tiedemiehille päänvaivaa.

Sellainen ilmiö on pulsarit eli sykkivät radiotähdet. Niiden ajatellaan yleensä olevan neutronitähtiä, joista lähtee jaksoittaista radio-”kohinaa”. Niiden löytäminen vuonna 1968 tapahtui niin odottamattomalla tavalla, että jopa kokeneet, koulutetut tähtitieteilijät otaksuivat aluksi, että pulsareitten lähettämät merkit voisivat olla peräisin toisessa maailmassa eläviltä ihmisiltä, jotka yrittävät ottaa meihin yhteyttä.

Myös salaperäiset röntgensäteilyn lähteet ja avaruudessa olevan aineen ”katoaminen” herättävät kysymyksiä. Nykyisten arvelujen mukaan ”mustat reiät” imevät puoleensa avaruuden ainehiukkasia. Mitä tämä merkitsee?

Otaksutaan – ja muista, että tämä on suuressa määrin arvelua – että kun hyvin suuri tähti ”palaa loppuun”, sen sisässä olevat atomit luhistuvat suunnattomasta painosta ja syntyy tiiviisti pakkautunut kappale. Teorian mukaan sillä kuitenkin säilyy niin voimakas vetovoimakenttä, että se estää valoa säteilemästä pois. Arvellaan, että tämä ”musta reikä” imee puoleensa ainetta lähitähdistä. Meneekö tämä aines sitten ’jonnekin muualle’, antimateriajärjestelmään, tiedemiehet kysyvät. Jo kysymys vaikuttaa arvoitukselliselta. Ihmisillä ei ole siihen mitään vastausta.

Ovatko ”uudet fysiikan lait” todella tarpeen, jotta voitaisiin vastata muutamana viime vuotena herätettyihin kysymyksiin? Jotkut sanovat niitä tarvittavan. Mutta D. W. Sciama Oxfordin yliopistosta sanoo, että uudet löydöt eivät yleensä edellytä ”uuden lain” olemassaoloa vaan ”tavallisesti osoittavat, että emme ole onnistuneet saamaan selville joitakin jo tunnettujen lakien vaikutuksia. Odottamatta löydetyt radiogalaksit ja kvasistellaariset kohteet . . . ovat luultavasti esimerkkejä sellaisista epäonnistumisista. Sellaisina ne ovat dramaattisia- muistuttimia ymmärryksemme valtavista aukoista suurten ainekasautumien [kuten tähtien, linnunratojen ja muun avaruudessa olevan aineen] käyttäytymisen suhteen.” – Modern Cosmology, 1971.

Raamattu ja tähtitiede

Koska on olemassa ”ymmärryksemme valtavia aukkoja suurten ainekasautumien käyttäytymisen suhteen”, niin miksi ihmisten pitäisi asettaa kyseenalaiseksi se, mitä Raamattu sanoo joistakin tähtitieteellisistä ilmiöistä? Kuitenkin monet ilmaisevat epäilyksensä. Jotkut kiistävät esimerkiksi sen, mitä Raamattu sanoo auringon ja kuun pysymisestä paikallaan Joosuan päivinä. Muistatko tuon tapahtuman? Raamatun kertomus kuuluu:

”Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: ’Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa’. Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ’Oikeamielisen kirjassa’. Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan. Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä; sillä Herra soti Israelin puolesta.” – Joos. 10:12–14.

Jopa jotkut uskonnolliset henkilöt ovat asettaneet tämän kertomuksen kyseenalaiseksi. New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja) sanoo: ”Nykytieteen ja nykyteologian valossa Jumalan on aivan yhtä mahdotonta totella ihmistä kuin auringon on seistä paikallaan.” (1967; XIII osa, s. 795) Mutta millä perusteella auringon käyttäytymistä voidaan sanoa ”mahdottomaksi”? Tietenkään kukaan ihminen, edes sellainen, joka uskoo Raamattuun, ei voi selittää ehdottomasti, miten aurinko seisoi paikallaan. Mutta tulisiko sen järkyttää ihmisen uskoa Raamattuun? Ei. Kuten olemme nähneet, ihmiset eivät nykyään ymmärrä arvoituksellisia tähtitieteellisiä ilmiöitä, jotka sattuvat parhaillaan. Mutta kuka voi kieltää, että ne todella tapahtuvat? Ei kukaan.

Jumala, koska hän on Luoja, voisi tahtonsa mukaan pysäyttää koko aurinkokunnan liikkeen. Tai hän voisi pysäyttää vain maan liikkeen, niin että aurinko ja kuu näyttäisivät pysyvän samassa asemassa maasta katsottuna. Toisaalta on mahdollista, että aurinko, kuu ja maa jatkaisivat säännönmukaista liikettään, mutta että auringosta ja kuusta tuleva valo taittuisi jollakin tavalla, jota emme nyt ymmärrä, jatkuvasti maahan. Joka tapauksessa tämä oli todella ainutlaatuinen tapahtuma, sillä Raamattu sanoo, ettei ”ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä”.

Viime vuosisadalla eläneen Henry Cooken yksinkertainen järkeily pätee yhä tämän raamatullisen tapahtuman suhteen:

”Jos filosofit olisivat paremmin perehtyneitä taivaankappalten vuotuisiin ja päivittäisiin liikkeisiin, he voisivat paremmin arvostella tätä ihmettä. Vaikka kaikki ihmeet ovat Kaikkivaltiaalle yhtä helppoja, voi silti olla niin, että jokin äärettömän yksinkertainen toimenpide sai aikaan sen, mikä vaikuttaa niin ällistyttävältä meidän silmissämme. Ehkä jotakin yksinkertaisempaa kuin sydämen sykinnän pysähdyttäminen, . . . Jos valekuolemaa tai pyörtymistä ei olisi nähty kuin kerran joitakin tuhansia vuosia sitten, se vaikuttaisi nykyajan fysiologeista yhtä uskomattomalta kuin auringon seisominen paikallaan vaikuttaa uskottomista filosofeista.”

Nöyrä ihminen tietää, että Jehova Jumalan Jobille esittämä kysymys on yhä sopiva: ”Tunnetko taivaan lait?” Vastaus on yhä kielteinen. (Job 38:33) Sellaiseen ihmiseen tekee syvän vaikutuksen pelkkä ajatus siitä, että suunnattomien taivaitten Tekijä alentuu toimimaan ihmisten kanssa. Raamatun kirjoittaja Daavid sanoi: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” – Ps. 8:4, 5.

Sellaiset nöyrät ihmiset käyttävät aikaa hankkiakseen tietoa tästä suurenmoisesta Jumalasta. Sen sijaan että he kiistäisivät Hänet tai Hänen Sanansa, he pyrkivät saattamaan oman elämänsä sopusointuun Jumalan muuttumattomien mittapuitten kanssa.

[Kuva s. 9]

Tähtitieteilijät sanovat, että Aurinkokuntaan kuuluu yhdeksän kiertotähteä. Kuuluuko siihen myös kymmenes?

[Kuva s. 10]

Maailmankaikkeudessa saattaa olla 100 miljardia galaksia. Ovatko maapallon fysiikan lait voimassa samalla tavalla kaikissa näissä galakseissa?