Mitä lapsesi kohtaavat koulussa
MENNEISYYDESSÄ koululla oli tärkeä osa lapsen moraalisessa kehityksessä. Mutta koulu olikin silloin paljon enemmän kuin paikka, missä oppilaat täyttivät päänsä tiedolla.
Kahdeksannentoista vuosisadan amerikkalainen filosofi Jonathan Edwards selitti, että hänen päivinään koulutus merkitsi ”harjoittamista elämän velvollisuuksiin, harjoittamista elämään luonnollisten moraalilakien mukaan, harjoittamista elämän Suuren Esikuvan antamiin ohjeisiin”. Tuohon aikaan moraalista kasvatusta pidettiin tärkeämpänä kuin tiedon saamista.
Tilanne on nykyään hyvin erilainen. Harvat menevät nykyään kouluun saamaan opetusta moraaliasioissa. Nykyään kouluissa on täysin erilainen ilmapiiri kuin menneinä vuosina. Miten tämä vaikuttaa lapsiisi? Mitä he kohtaavat nykyisin koulussa?
Lukuhaluttomuus
Yksi ongelma, jonka lapsesi todennäköisesti kohtaa koulussa, on lukuhaluttomuus. Kirjassaan School Discipline in an Age of Rebellion (Koulukuri kapinallisuuden aikakaudella) Knute Larson selittää, että ehkä vaikein pulma, jonka opettajat nykyään kohtaavat, on ”yksinkertaisesti lukuhaluttomien lasten ongelma”. Opettaja Bel Kaufman kysyi: ”Miten välinpitämättömyyden voi voittaa? . . . Nämä tytöt ovat äärimmäisen välinpitämättömiä. Kysyn heiltä, mitä he haluaisivat tehdä, ja esitän heille vaihtoehtoja. He istuisivat aivan yhtä mielellään mitään tekemättä, kunnes tunti on ohi.” Hän kuvaili nykyajan kouluissa vallitsevaa tilannetta ”pahaenteiseksi” ja ”pelottavaksi”.
Miksi niin monet koululaiset ovat nykyään välinpitämättömiä opintojaan kohtaan? Yksi syy on se, että joillakuilla lapsilla on materialistinen näkemys koulunkäynnistään. He paneutuvat ainoastaan sellaisiin aineisiin, joista he ajattelevat hyötyvänsä aineellisesti. Knute Larson huomauttaa: ”Suoranaisesti ammattiin liittyviä oppiaineita lukuunottamatta monet oppikoululaiset pitävät koko akateemista opinto-ohjelmaa täydellisenä ajanhukkana.”
Toiset nuoret kieltäytyvät oppimasta mitään. Heidän asenteensa on, että ’maailman velvollisuus on elättää heidät’, eivätkä he näe mitään tarvetta hankkia erilaisia taitoja huolehtiakseen itsestään myöhemmin elämässä. Sellaiset lapset käyvät koulua vain pakosta tai ilkityön halusta.
Yksi koulutyötä kohtaan tunnetun välinpitämättömyyden surullisia seurauksia on se, että monet lapset eivät opi lukemaan hyvin. Dallas Morning News -lehdessä 24. kesäkuuta 1973 ilmestyneessä kirjoituksessa sanottiin: ”Lukuvuoden päättäjäisissä, joita pidettiin äskettäin eri puolilla kaupunkia, virallisten arvioitten mukaan 500–1000 oppilasta Dallasin 9000:sta koulunsa päättävästä käveli korokkeelle ja otti vastaan todistuksen, jota he eivät osanneet lukea.”
Huono lukutaito ei tietenkään ole ehkä kokonaan lapsen vika. Jotkin lukemisen opettamismenetelmät ovat osoittautuneet surkean riittämättömiksi ja joutuneet opettajien arvostelun kohteeksi. Eräs sanfranciscolainen oppilas nosti äskettäin miljoonan dollarin oikeusjutun kaupunkia ja osavaltiota vastaan, koska hän ei kyennyt lukemaan kunnolla, vaikka oli käynyt oppikoulun.
Miten hyvin sinun lapsesi lukee? Miten hänen koulunsa ilmapiiri vaikuttaa häneen? Oletko käynyt äskettäin hänen koulussaan ja puhunut hänen opettajiensa kanssa? Mikä tärkeämpää, oletko keskustellut hänen itsensä kanssa hänen koulussa saamistaan kokemuksista? Lapset hyötyvät, kun heidän vanhempansa ovat kiinnostuneita siitä, mitä he tekevät.
Asenne valtaa kohtaan
Viime vuosiin asti koulut tekivät paljon herättääkseen nuorissa ihmisissä kunnioitusta valtaa kohtaan. Mutta nykyään monissa lapsissa ei kehity sellaista kunnioitusta. Eräs yhdysvaltalainen opettaja huomautti:
”Kun pääsimme 70-luvulle, valtava nuorisokapina alkoi siirtyä yliopistoistamme oppikouluihimme.”
Illinois’ssa sijaitsevan Peoria High School -oppikoulun entinen apulaisrehtori teki seuraavan vertailun omien kouluaikojensa ja sen välillä, mitä kouluissa tapahtuu nykyään:
”Tiedän, että silloinkin, kun minä kävin koulua, esiintyi jonkin verran ilkivaltaisuutta, mutta se ei ollut järjestäytynyt yritys opettajan arvovallan tai kunnioituksen repimiseksi tai halventamiseksi tai murskaamiseksi, kuten nykyään näyttää olevan asian laita. . . . Monet oppilaat ovat päättäneet ilmaista halveksivaa asennetta. . . . Kuri ja mittapuut näyttävät lakanneen olemasta. . . . [Ennen] kun menin luokkahuoneeseen, mahdollinen melu hiljeni muutamassa sekunnissa. Edustin valtaa. Mutta niin ei ole enää . . . heillä ei ole mitään kunnioitusta valtaa kohtaan.”
Tämä ei johdu siitä, että opettajat eivät opettaisi oppilaille kunnioitusta valtaa kohtaan. Mutta miten lapsi sovittaa mielessään yhteen sen, mitä hänen opettajansa sanoo hänelle, sen kanssa, mitä hän näkee aikuisten tekevän? Kun lapsi esimerkiksi näkee ehkä oman opettajansa, poliisin, palomiesten tai muiden yhteiskunnan palveluksessa olevien ryhtyvän lain vastaiseen lakkoon saadakseen enemmän palkkaa, eikö hän päättele, että vain kapinoimalla voi päästä eteenpäin?
Vallan halveksuntaa esiintyy nykyään jopa alakoulussa. Tämän tähden eräs opettaja jäi varhain eläkkeelle. Hän selitti: ”Yksi seikka on kieli, jota jotkut [pienimmistä lapsista] käyttävät. Joissakin tapauksissa se on kerrassaan uskomatonta.” Eräs oppikoulunopettaja, joka myös jäi varhain eläkkeelle, sanoi: ”He ruikuttavat kovin mm. kouluvaatetusta koskevista säännöistä, ja he maleksivat käytävillä eläinten näköisinä, . . . paljain jaloin jne., . . . Se on kerrassaan masentavaa.”
Kapinointi valtaa vastaan leviää myös luokkahuoneen ulkopuolelle. Nuoret halveksivat usein poliisin ja hallituksen valtaa. Eräs newyorkilainen oppikoulua käyvä poika selitti: ”Nuoret pitävät poliisia ajanhukkana. Jos he haluavat ryhtyä jengitappeluun, poliisilla ei heidän mielestään ole mitään asiaa tulla lopettamaan sitä.” Hallituksesta hän sanoi: ”Monet nuoret ovat sitä mieltä, että heidän pitäisi saada hallita itse itseään.”
Väkivalta ja vandalismi
Milloinkaan aikaisemmin nuoret eivät ole joutuneet alttiiksi niin huonoille vaikutuksille kuin tämän sukupolven aikana. Uutiset kertovat joka päivä sodasta ja siitä, miten kansat pääsevät päämääriinsä hyökkäävillä ja muilla petollisilla keinoilla. Lapset kuluttavat tuhansia tunteja sellaisten televisio-ohjelmien katselemiseen, jotka ylistävät väkivaltaa, rikollisuutta ja sadismia. Tämän vaikutuksen seuraukset näkyvät lasten käyttäytymisestä koulussa.
Orange Countyssa Kaliforniassa ilmestyvä The Register -lehti kertoi: ”Nykyään sanomalehdet, jotka kertovat kimppuun hyökkäämisistä, vandalismista, veitsellä uhkaamalla suoritetuista ryöstöistä, pahoinpitelyistä ja raiskauksista, eivät viittaa alamaailmaan, vaan kouluihimme, lapsiimme.”
Sanomalehdet kertovat luokkahuoneissa ja koulunpihoilla tapahtuneista ampumisista, puukotuksista, raiskauksista ja jopa opettajiin kohdistuneista ”verikostoista”. Terveydenhoitoa ja kouluasioita tutkiva New Yorkin kaupunginvaltuuston komitea ilmoitti, että vuonna 1971 suoritettiin 5700 suurta rikosta, joihin sisältyivät huumeiden käyttö sekä opettajiin ja oppilaisiin kohdistuneet raiskaukset ja pahoinpitelyt. Erikoisraportissa nimeltä ”Vandalismi ja väkivalta” sanotaan: ”Koulussa opettaminen on kaksi kertaa niin vaarallista kuin terästehtaassa työskentely . . . täytyy jatkuvasti pitää aisoissa hyökkääviä oppilaita, mikä vie joissakin kouluissa 50–75 prosenttia opettajan ajasta.”
Monien koulujen pukeutumishuoneista on tullut asevarastoja. Eräs newyorkilainen koulupoika sanoo luokkatovereistaan: ”Käytännöllisesti katsoen jokaisella koko koulussa on mukanaan tuliase tai veitsi.” Eräs oppikoulun rehtori sanoo:
”Aikaisemmin löysimme oppilaitten vaatekomeroista vesipyssyjä ja purukumia, mutta nykyään löydämme ruohoa [marihuanaa], jääpiikkejä ja tuliaseita. Olemme nopeasti luomassa pelon ilmapiiriä oppilaalle, joka haluaa tulla kouluun oppimaan . . . Muutamat terrorisoivat monia.”
Väkivaltainen käyttäytyminen kouluissa ei rajoitu oppikouluihin ja yliopistoihin. Hyvin nuoretkin joutuvat sen kanssa tekemisiin.
Koululaiset kohtaavat nykyään säännöllisesti tuhoisaa hävitysvimmaa. Vandalismia ja väkivaltaa käsittelevä raportti sanoo: ”Kuluneina muutamana vuotena kouluvandalismi ja -väkivalta, joka aikaisemmin oli tunnusomaista vain joillekuille hävitysvimmaisille ’pahoille pojille’ ja ’häiriintyneille’, on kasvanut laajuudeltaan kansalliseksi pulmaksi.”
Joillakin alueilla oppilaita painostetaan liittymään nuorisojengeihin. Eräs oppikoululainen mainitsi: ”Jos joku näyttää voimakkaalta, jengi ’kutsuu’ hänet mukaansa. Ensin häntä pyydetään liittymään. Sitten häntä käsketään liittymään. Suostuupa hän liittymään siihen tai ei, hänet piestään pahanpäiväisesti.” Pelko, johon liittyy halu olla oppilastovereitten hyväksymä, saa monet tekemään toisten vaatimusten mukaan.
Huumeet ja sukupuolinen moraalittomuus
Eräs vaikeus, jonka lapsesi todennäköisesti kohtaavat koulussa, on huumeitten väärinkäyttö. Hallituksen raportti Sydneystä Australiasta paljasti vuonna 1972, että ”mahdollisesti jopa 50000 Uuden Etelä-Walesin koululaista kokeili parhaillaan kovia huumeita”. Raportti osoitti, että 85 prosentille Uuden Etelä-Walesin yläluokkien oppilaista oli tarjottu marihuanaa tai muita ”mietoja” huumeita oppikouluissa. Salainen huumeagentti, joka sanoi työskennelleensä yli kolme vuotta New Yorkin kouluissa, sanoi: ”Yleensä koulut ovat kuin huumekaupan turvapaikkoja. Siellä tehdään suuria kauppoja.” Hän väitti, että joissakin kouluissa 90 prosenttia oppilaista käytti jotakin huumetta. Jopa joitakin opettajia on pidätetty huumeitten myymisestä oppilaille.
Jotkut koulut ovat ryhtyneet toimenpiteisiin taistellakseen oppilaitten huumeitten käyttöä vastaan. Mutta huumeongelma on nuorten keskuudessa niin laajalle levinnyt, että lapsesi todennäköisesti kohtaavat sen jossakin muodossa. Ovatko he valmistautuneet vastustamaan menestyksellisesti kiusausta kokeilla huumeita?
Nykyajan nuorten keskuudessa vallitseva moraalittomuuden ilmapiiri saattaa olla yksi ongelma, jonka lapsesi kohtaavat koulussa. Monet opettajat ja oppilaat ovat omaksuneet niin kutsutun ”uuden moraalin”. On yleistä, että naimattomat teini-ikäiset ovat nykyään sukupuolisuhteissa. Heidän mielestään se on vain ’pysymistä ajan tasalla’.
Sukupuoliasioitten liian yksityiskohtainen käsittely oppitunneilla kääntää usein nuorten mielen väärään suuntaan. Koulujen antama sukupuolivalistus perustuu usein opettajan henkilökohtaiseen näkemykseen. Jotkut opettajat hyväksyvät naimattomien ihmisten väliset sukupuolisuhteet, homoseksuaalisuuden, masturbaation ja muut sukupuoliset kieroutumat ja jopa kannustavat kokeilemaan niitä. Eräs kahdeksanvuotias tyttö tuli kotiin sukupuolivalistuksen oppitunnilta ja kysyi äidiltään: ”Milloin voin alkaa tehdä sellaista?”
Jotkut opettajat tietenkin pahoittelevat nykyään niin avoimesti harjoitettua ylenmääräistä moraalittomuutta. Kaikissa kouluissa sitä ei esiinny yhtä paljon. Mutta miten on sen koulun laita, jota sinun lapsesi käyvät? Tiedätkö täsmälleen, mitä he kohtaavat koulussa tässä suhteessa? Isänä tai äitinä sinun tulisi tietää. Parhaiten saat sen selville, kun keskustelet lastesi kanssa siitä.
Oppikurssi
Koululaiset saattavat kohdata monenlaisia muita vaikeuksia koulussa. Koulun oppikurssi saattaa itsessään aiheuttaa pulmia. Esimerkiksi lapset, joiden uskonto on toinen kuin useimpien luokkatovereitten uskonto, saattavat kohdata koulussa tapoja ja menettelyjä, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä he ovat oppineet kotona. Ne, jotka on kasvatettu täysin Raamatun periaatteitten mukaisesti, saattavat kohdata pulmia pyhäpäivinä, joiden he tietävät olevan pakanallista alkuperää. Joskus opettajat odottavat koko luokan osallistuvan näihin pyhäpäiviin liittyviin toimintoihin. Jotkut lapset eivät kuitenkaan voi osallistua niihin puhtain omintunnoin. Tämän tähden toiset oppilaat saattavat jopa pilkata ja solvata heitä.
Laajalle levinnyt kehitysoppi on toinen ongelma. Biologian ja historian tunneilla kehitysoppi esitetään usein tosiasiaksi. Kokeiden arvosanat voidaan antaa sen mukaan, hyväksyykö oppilas kehitysopin. Tästä voi aiheutua vaikeuksia niille, jotka eivät pidä oikeana tätä todistamatonta teoriaa.
Koulujen oppikursseihin saattaa sisältyä jopa noituutta ja muita salatieteitä. Hyattsvillessa Marylandissa Yhdysvalloissa ilmestyvä Prince George’s Sentinel kertoi seuraavaa:
”[Vanhempainneuvoston] jäsenet aikovat vastustaa sellaisten käsikirjojen ja opettajien opaskirjojen jakelua, joissa oppilaille esitellään perusperiaatteita astrologiasta, kädestä ennustamisesta, ennustelusta arpakuutioitten avulla ja keskiaikaisista loitsuista ja manauksista. . . . [He] aikovat kuitenkin ottaa puheeksi sen, että heidän lapsensa on jo kunnallisissa oppikouluissa tutustutettu ’loitsimiseen’ ja ’noituuteen’ englannin tunneilla, sen lisäksi että he ovat kirjoittaneet aineita omista horoskoopin eli eläinradan merkeistään. . . . Oppilaita vaaditaan esimerkiksi laatimaan kirjoitelmia harjoitustehtävien perusteella kirjasta ’Fortune Teller’s Handbook’ [Ennustajan käsikirja], jossa on käsialan tutkimusta, astrologiaa ja okkultismin muita aloja käsitteleviä lukuja.”
Lapsesi voivat nykyään kohdata koulussa vakavia pulmia. Laajalle levinnyt välinpitämättömyys koulutyötä kohtaan ja vallan halveksunta voivat vaikuttaa haitallisesti heidän ajatteluunsa. Myös nuorison keskuudessa vallitseva rikollisuus, väkivalta ja yleinen piittaamattomuus toisista ihmisistä voi vaikuttaa heihin vahingollisesti. Oppikurssitkin saattavat sisältää aiheita, jotka ovat vahingollisia. Voidaanko näiden vaikutusten vastustamiseksi tehdä mitään? Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan niiden vaikeuksien läpi, joita he kohtaavat koulussa?