Kun raiskaus uhkaa
”RAISKAUS, nopeimmin lisääntyvä rikos.” Tällainen otsikko esiintyi erään johtavan amerikkalaisen naistenlehden kirjoituksessa kesällä 1973.
Ei voi olla epäilystäkään tuon lausunnon paikkansapitävyydestä. New Yorkin kaupungissa raiskaukset lisääntyivät vuonna 1972 lähes 40 prosenttia vuodesta 1971. Seattlessa Washingtonin osavaltiossa lisäys on ollut vuodesta 1963 lähtien 400 prosenttia. Ja luvut ovat näin suuret huolimatta siitä, että varovaisten arvioiden mukaan 75–80 prosenttia raiskauksista ei ilmoiteta poliisille.
Raiskaus tarkoittaa laitonta sukupuoliyhdyntää ilman naisen suostumusta, ja se toteutetaan pakolla. Usein se johtaa sukupuolitautiin, ei-toivottuun raskauteen tai elinikäiseen ruumiinvammaan. On lisäksi sanottu, että ”psykologisesti raiskaus on kaikista naisiin kohdistetuista rikoksista vaurioittavin, ja monille uhreille sitä seuraava poliisitutkimus on jopa vielä järkyttävämpi” – siinä epäilemättä yksi syy, miksi monista raiskauksista ei tehdä ilmoitusta poliisille. ”Se on ensimmäinen rikoksista, joita nainen pelkää, ja viimeinen rikoksista, joista uhri haluaa puhua”, kuten eräs selonteko mainitsee, ja ”sen uhreiksi joutuneet naiset eivät koskaan unohda” sitä. Eräs New Yorkin kaupungin poliisimies sanoikin siitä: ”Täytyy olla nainen voidakseen ymmärtää raiskauksen uhrin kokeman järkytyksen.” – Time, 23.4.1973.
Mitä nainen voi tehdä, jos hän joutuu vastatusten raiskaajan kanssa? Bostonin poliisilaitoksen varapoliisitarkastaja J. M. Jordan sanoi, että ”pitkä, äänekäs kirkaisu” voi olla naisen paras ase. Eräs kirjoitus, jossa naisille kerrottiin, miten torjua sellaiset hyökkäykset, päätyi samanlaiseen neuvoon: ”Menetelmänä on yksinkertaisesti yllättää hyökkääjä, niin että voit juosta pakoon; yritä loppuun asti torjua taistelu, älä yllytä siihen. Ja ala kirkua, kirkua niin kovaa kuin voit.” – McCall’s magazine, heinäkuu 1973.
Ala kirkua! Onko se hyvä neuvo? On varmasti. Se, miten hyvä tämä neuvo on, voidaan nähdä kokemuksesta, joka sattui 12. päivänä marraskuuta 1973 yhdessä Brooklynin suurimmista hotelleista New Yorkin kaupungissa.
Raiskaaja uhkaa
Raiskaaja oli hyvinpukeutunut mies. Hänellä oli jalkapalloilijan ruumiinrakenne, hän oli yli 180 cm pitkä ja painoi noin 110 kiloa. Hän nousi hissillä hotellin kymmenenteen kerrokseen ja alkoi siellä ahdistella erästä keski-ikäistä naisasukasta, jonka onnistui paeta hänen kynsistään kirkumalla. Nainen soitti heti poliisille, mutta konstaapelit eivät pystyneet löytämään miestä rakennuksesta, koska tämä oli paennut alempiin kerroksiin.
Toisessa kerroksessa mies näki kaksi sievää nuorta naista, jotka olivat hotellin siivoojia. Nämä kysyivät mieheltä, voisivatko he jotenkin auttaa häntä. ”Kyllä, te voitte”, mies sanoi, veti esiin aseen ja käski heidät erääseen huoneeseen, minkä jälkeen hän sulki oven takalukkoon. Hän vakuutti heille, ettei hän vahingoittaisi heitä, kunhan he pysyivät hiljaa. Hän sanoi tarvitsevansa paikan, missä piileksiä, kunnes tilanne rauhoittuisi alakerrassa, ja että hän pitäisi heitä huoneessa tunnin ajan.
Nämä kaksi nuorta naista sattuivat olemaan kristittyjä evankeliuminpalvelijoita, ja he alkoivat keskustella saadakseen jännityksen laukeamaan. Toinen heistä kysyi mieheltä, voisivatko he lukea odottaessaan. Mies antoi luvan, ja niin nainen otti esiin saatavissa olevan raamatuntutkistelun apuneuvon, ojensi toisen kirjan toverilleen ja aloitti raamatullisen keskustelun aiheesta, miten kauan Nooa saarnasi ennen vedenpaisumuksen tuloa, sillä tuo aihe oli tullut esiin edellisenä päivänä hänen ollessaan kristillisessä palvelustyössä. Hän mainitsi, että Nooan on täytynyt saarnata noin 40 vuotta, mutta mies arveli hänen saarnanneen noin 200 vuotta. Tuosta aiheesta he siirtyivät käsittelemään Jumalan nimeä Jehova ja valtakuntaa, jota Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan. He kertoivat miehelle myös olevansa kristittyjä Jehovan todistajia ja mainitsivat todistajien käytöksen korkeat mittapuut. Nuo kaksi naista eivät olleet erityisen peloissaan, sillä tilanne näytti paljolti tavalliselta raamatulliselta keskustelulta, jollaisiin nämä tytöt usein osallistuivat, etenkin kun mies ilmaisi omat mielipiteensä näistä aiheista.
Mutta noin 45 minuutin kuluttua tilanteessa tapahtui levottomuutta herättävä käänne. Mies katsoi kelloaan ja sanoi, että hänen täytyisi sitoa heidät, jotta hän saisi aikaa poistuakseen paikalta. Vaikka naiset vakuuttivat hänelle, että se ei ollut välttämätöntä, hän määräsi toisen heistä istumaan WC:n lattialle, minkä jälkeen hän sitoi hänen jalkansa solmiolla ja hänen kätensä selän taakse. Sitten hän sammutti WC:n valot ja sulki oven. Toisen naisen hän määräsi kylpyhuoneeseen, mutta muutti sitten mielensä, varoitti häntä kirkumasta tai huutamasta ja tavoitti kädellään hänen puseronsa vetoketjua. Nainen huudahti: ”Ei! Ei! Ei sitä!” ja sanoi miehelle, että jos tämä koskisi häneen, hän kirkuisi kovempaa kuin mies oli koskaan kuullut kenenkään kirkuvan, ja että jos tämä aikoi ampua hänet, hän voisi ampua hänet, sillä jos hän ei huutaisi, niin hän olisi joka tapauksessa kuolleen kaltainen.
Nainen kertoi miehelle, että Jumala piti avioliittoa kunniallisena ja että hän oli naimisissa, mutta että se, mitä mies halusi tehdä, ei ollut kunniallista. Lisäksi nainen sanoi, että jos hän ei huutaisi, hän turmelisi suhteensa Jehova Jumalaan ja kristilliseen seurakuntaan; että silloin hänet erotettaisiin siitä ja että hänen kohdallaan se olisi pahempaa kuin tapetuksi tuleminen. Mies näytti olevan ymmällään. Hän ei ymmärtänyt ja pyysi naista siksi toistamaan sanomansa, minkä tämä tekikin, vaikka oli peloissaan ja vapisi. Nainen kertoi myöhemmin: ”Tilanne inhotti minua, ja pelkkä ajatuskin siitä kaikesta oli niin vastenmielinen, että tiesin, mitä minun oli tehtävä.” Tämän jälkeen mies jälleen yritti panna käsivartensa hänen ympärilleen, jolloin hän siirtyi poispäin ja sanoi: ”Älkää koskeko minuun tai tulko lähelleni.”
Tämä tuo mieleen Dallasin (Texas) poliisilaitoksen lausunnon, että ”naisen paras puolustus” ovat mm. ”hänen neuvokkuutensa” ja ”kirkaisu”.
Tämä Brooklynin hotellissa työskentelevä nuori nainen käytti tosiaan neuvokkuuttaan rohkeasti käyttämällä raamatullista tietoaan ja suuntaamalla siten mahdollisen raiskaajan huomion pois hänen pahoista aikeistaan. Seurauksena oli, että mies ei jatkanut pitempään, vaan lähti näiden kahden naisen luota käskettyään heitä ensin pysymään huoneessa viisitoista minuuttia.
Vaikka raiskaaja oli epäonnistunut jo kaksi kertaa, hän ei luopunut. Tultuaan käytävään hän näki kolmannen sievän nuoren naisen ja alkoi keskustella tämän kanssa kysymällä, missä hissit olivat, millaisia kerroksen huoneet olivat ja niin edelleen. Äkkiä hän siirtyi tytön lähelle ja yritti työntää hänet huoneeseen, jonka ovi oli auki.
Mitä nainen voisi tehdä? Mies oli ainakin 30 senttimetriä häntä pitempi ja painoi vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin hän. Nainen teki, niin kuin Raamattu kehottaa nuorta naista tekemään: hän kirkui kovempaa kuin oli koskaan aikaisemmin kirkunut. (5. Moos. 22:23–27) Tätä raiskaaja ei ollut lainkaan odottanut. Hän säikähti ja juoksi käytävän toiseen päähän ja portaita alas.
Kun nuo kolme nuorta naista kertoivat kokemuksensa poliisiasemalla, heidän kuulijansa, aluksi kolme, mutta lopulta kahdeksan miestä ja kaksi naispoliisia, ihmettelivät kuulemaansa. Heidän huomionsa kiinnittyi siihen, että kaksi näistä nuorista naisista oli puhunut mahdolliselle raiskaajalle Raamatusta. Toinen naispoliisi pyysi saada lisää tietoa Jehovan todistajien uskomuksista ja sanoi, että jos useammat naiset ottaisivat sellaisen päättäväisen ja lujan asenteen, tällaisia rikoksia tapahtuisi vähemmän.
Mistä lisäys johtuu?
Edellä kerrottu brooklynilaisessa hotellissa viime marraskuussa sattunut kokemus on vain yksi esimerkki tästä kaikkialla lisääntyvästä yhteiskuntaelämää koskevasta rikoksesta. Ja raiskausten lisääntyminen on hyvin todellista. Amerikkalaisen Campus Law Enforcement Journal -lehden toimittaja sanoikin tästä lisäyksestä: ”Ei ole kysymys vain siitä, että useammat naiset ilmoittavat siitä. Siinä on tapahtunut [lisäystä].”
Epäilemättä raiskausten pääsyitä on niiden miesten äärimmäinen itsekkyys, jotka kieltäytyvät hillitsemästä sukupuolista haluaan. Tri Ralph Garofalo sukupuolisesti vaarallisten henkilöitten tutkimus- ja hoitokeskuksesta Massachusettsista sanoi siitä: ’Normaalit miehet löytävät sosiaalisesti hyväksytyn purkaustien haluilleen, kun taas raiskaaja kadottaa näkyvistään kaikki moraaliset ja lailliset tekijät.’ Mutta mistä johtuu raiskausten valtava lisäys nykyisenä aikana ja viime vuosina?
Washingtonin osavaltiossa Seattlen kaupungissa sijaitsevan seksuaalirikosten tutkimusosaston johtava poliisivirkamies mainitsi raiskausten syistä: ”Syitä ovat varmasti koko moraalinen ilmapiirimme, asenteemme sukupuoliasioihin ja naisten pukumuoti.” Hän mainitsi lisäksi, että ’pornografian vaikutuksen lisääntyminen on osaltaan kasvattanut ilmoitettujen raiskausten määrää’.
Naiset ovat itse osasyyllisiä. Ensinnäkin 5–6 vuoden ikään asti, mitä tärkeimmän ajanjakson, pienten poikien persoonallisuutta muovaavat suuressa määrin naiset, heidän äitinsä. Ja kun pojat kasvavat aikuisiksi, äidillä on tavallisesti parhaimmat tilaisuudet kasvattaa pojissaan kunnioitusta naisia kohtaan sekä sanoin että esimerkein. Aivan liian monet äidit ovat epäonnistuneet tässä suhteessa. Erityisen moitittavia ovat nimenomaan ne naispuoliset sukulaiset, kuten tädit tai jopa äiti, jotka ovat käyttäneet poikia sukupuolisuuden kohteina ja siten johtaneet heidät kehittämään vihamielisiä tunteita naisia kohtaan.
Eräs uusi amerikkalainen filmitähti, jonka tähtäimessä on Yhdysvaltain aikaisemman seksisymbolin entisen aseman valtaaminen, kerskuu viehätysvoimastaan ja kyvystään kiihottaa miehiä näyttelemällä itseään elokuvissa. Sellaiset näyttelijättäret ovat osaltaan syyllisiä raiskausten lisääntymiseen, sillä sen jälkeen kun miehet ovat nähneet heidät valkokankaalla, he usein hyökkäävät naisen kimppuun, joka saattaa olla hyveen perikuva.
Nämä tekijät eivät ole kuitenkaan ainoita syitä. Raiskausten samoin kuin muidenkin rikosten lisääntyminen korostaa sitä tosiasiaa, että me elämme ajassa, jota Raamattu kutsuu ”viimeisiksi päiviksi” ja jolloin ihmiset olisivat ”itserakkaita, . . . rakkaudettomia, . . . hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä”. (2. Tim. 3:1–5) Yksi syy tähän on, kuten Raamatun ennustukset osoittavat, että Saatana demoneineen vaikuttaa ihmisten mieleen. Vihaisena aikansa vähyyden tähden hän on päättänyt turmella kaiken lihan, mitä hän yritti myös ennen Nooan päivien vedenpaisumusta. – 1. Moos. 6:2–12; Matt. 24:37–39; Ilm. 12:7–12; 20:1–3.
Järkevä menettely
Mitä naiset voivat kaikkien näiden tosiasioitten valossa tehdä? Ensinnäkin naisten tarvitsee olla erittäin varovaisia sen suhteen, menevätkö he yksin ulos iltaisin, varsinkaan suurissa kaupungeissa. Vuoden 1973 alkupuolella eräs nuori kristitty nainen päätti mennä kotiin yksin myöhään eräänä iltana kello 22:n tienoilla, vaikka häntä varoitettiin menemästä. Hän onnistui pääsemään melkein kotiinsa asti, mutta hänen kerrostaloasuntonsa takaovella häneen tarttui mies, joka uhkasi häntä veitsellä. Nainen ei huutanut, ja hänet raiskattiin.
New York Times -lehti kertoi 26. marraskuuta 1973 kahdesta 15-vuotiaasta tytöstä, jotka erään liikkeen työntekijä pakotti vähän puolenyön jälkeen liikkeeseen, piti heitä siellä neljä tuntia ja raiskasi toisen heistä toistuvasti, kunnes poliisi tuli ja pelasti tytöt sekä pidätti tuon kidnappaajan ja raiskaajan. Mutta mitä asiaa kahdella teini-ikäisellä tytöllä oli kaduilla puolenyön aikaan?
Yksinäisen naisen ja kahdenkaan naisen ei tulisi koskaan pyytää peukalokyytiä vieraalta mieheltä. Monet ovat pyytäneet, ja heitä ei ole ainoastaan raiskattu vaan jopa murhattu.
Lisäksi kun otetaan huomioon monien miesten ajattelutapa, jokaisen hyveellisen naisen pitäisi olla huolellinen siinä, että hän pukeutuu vaatimattomasti. Seattlessa Washingtonissa toimiva poliisivirkamies, joka on tällaisia rikoksia käsittelevän osaston johdossa, sanoi, että naiset, jotka ”paljastavat kaiken” pukeutumistavallaan, ovat suuremmassa vaarassa joutua raiskatuiksi. ”Ei voi mainostaa jotakin hyödykettä ja ajatella, ettei ostajia tulisi . . . Hitusen vaatimattomuutta”, hän sanoo, niin jotkin raiskaukset jäisivät tapahtumatta.
Järkevyys voi epäilemättä suuresti vähentää raiskatuksi joutumisen mahdollisuutta.
Jotkut naisasianaiset ovat sitä mieltä, että naisten tulisi opetella karatea, mutta onko se hyvä neuvo? Dallasissa Texasissa toimiva ylikonstaapeli Maxwell sanoo siitä: ”Judo ja karate ovat hyvin monimutkaisia, ja tavallisesti ei vain ole riittävästi aikaa käyttää niitä.” Hän mainitsi lisäksi, että sellaisia menetelmiä tarvitsisi harjoitella jatkuvasti, jotta niistä olisi hyötyä vaaratilanteessa. Lisäksi Medical Tribune -lehti kertoi 21. marraskuuta 1973 otsikon ”Kaksi atlantalaista lääketieteen tohtoria korostaa karateiskujen vaaroja” jälkeen, että karatea opetelleet naiset ovat saaneet vammoja maksaan ja haimaan. Erään harjoittelijan verkkokalvo vaurioitui, ja eräs 18-vuotias poika kuoli rintakehäänsä saamaansa potkuun osallistuessaan kaupungin kustantamille karatekursseille.
Sen sijaan että luottaisi ruumiilliseen voimaan, jokaisen hyveellisen naisen tulisi erittäin huolellisesti välttää tilanteita, joissa hän saattaisi joutua alttiiksi raiskaukselle. Ja hänen tulisi vahvistaa mielessään luja päätös sen suhteen, mitä hän tekee, jos hän joutuu sellaiseen koetukseen. Raamattu ja sitä selittävä kirjallisuus, jota Jehovan todistajat levittävät, on suuri apu tässä suhteessa. Yksi edellä mainituista kolmesta naisesta sanoikin: ”Olimme niin kiitollisia Jehova Jumalalle hänen antamastaan avusta ja voimasta. Arvostamme myös sitä, mitä hänen näkyvä järjestönsä on tehnyt opettaessaan meille, miten tulee menetellä sellaisessa tilanteessa.”