Kiehtova palapeli

Herätkää!-lehden Venezuelan-kirjeenvaihtajalta

OVATKO palapelit sinusta kiehtovia? Mitä sanoisit 600 kilon painoisesta palapelistä, jonka jotkin palat ovat jopa kaksi metriä pitkiä? Se olisikin huikea palapeli, sillä kyseessä on valaan luuranko!

Juttelin jonkin aikaa sitten Margaritasaarella Venezuelassa erään professorin kanssa, joka oli koonnut ja pystyttänyt alustalle valaan luurangon. Se oli melkoinen haaste.

Hän tajusi, että monien opiskelijoiden, jotka tutkivat merielämää Margaritan del Oriente -yliopistossa, olisi hyödyllistä tarkastella alustalle pystytettyä yksilöä. Siksi hän otti haasteen vastaan.

Silloin kun hän teki päätöksensä, valas oli yhä Cubaguasaaren rannoilla, jossa kalastajat olivat kertoneet nähneensä sen kymmenkunta vuotta aiemmin. Nyt he tarjoutuivat auliisti uhmaamaan merta pienillä kalastajaveneillään tehdäkseen monta matkaa, jotta valtava luuranko saataisiin yliopistolle.

Kalastajat toivat lastinsa ja jättivät sen tieteellisen tutkimuskeskuksen huostaan. Luita ei ollut pantu järjestykseen vaan ne olivat yhdessä suuressa kasassa! Nyt professorilla oli käsissään todellinen palapeli!

Luut oli hetimmiten puhdistettava. Aurinko ja maaperä olivat mädättäneet kokolailla ruumiin. Siitä huolimatta luut olivat yhä kaikkea muuta kuin puhtaat ja valkoiset.

Niinpä he ahersivat lähes kaksi kuukautta ja raaputtivat raaputtamistaan luita. Mikään ei näyttänyt irrottavan luissa yhä lujasti istunutta rasvaa – eivät puhdistus-, valkaisu- eivätkä pesuaineet. Lopulta joku keksi, että kokeiltaisiin uuninpuhdistusainetta.

Professori kokeili sitä, ja kas kummaa, se tepsi! Sen avulla luut oli pian puhdistettu, ja he ryhtyivät kokoamaan niitä.

Tällöin voitiin selvästi nähdä Luojan, Jehova Jumalan, viisaus. Ei ollut kahta täysin samanlaista kappaletta. Se osoittautui suunnattomaksi avuksi työntekijöille, ja eniten sille annettiin arvoa koottaessa selkärankaa.

Kunkin nikaman välissä on levy. Yhden levyn pinta sopii vain yhteen nikamaan, sellaiseen jossa on sen vastinpinta. Järjestäessään nikamia he huomasivat, että joihinkin levyihin ei näyttänyt löytyvän vastaavaa nikamaa. Tämä vei siihen johtopäätökseen, että nikamia täytyi olla enemmän. Ja saarella käynyt retkikunta löysikin niitä lisää.

Varsinaista kokoonpanoa varten luut siirrettiin erääseen autotalliin. Siellä pää, kylkiluut ja pienemmät luut kiinnitettiin pronssiruuveilla.

Nikamat liitettiin toisiinsa terästangolla. Päähän ja kunkin nikaman ja levyn keskelle povattiin reikä. Sen jälkeen tanko työnnettiin selkärangan läpi päähän saakka. Voimme ymmärtää tämän häntäluun pituuden paremmin siitä, että koottuna se ei enää mahtunut autotalliin, vaan ulottui ovesta ulos jalkakäytävän yli! Kuvittele satunnaisen ohikulkijan hämmästystä, kun hän huomasi valaan häntäluun sulkevan tiensä!

Kallo on hyvin painava, ja sen osalle tulee lähes neljäsosa valaan painosta. Kun sitä asetettiin ensi kerran paikoilleen, jalusta taipui. Asettamalla pään uudestaan parempaan tasapainoon ja valitsemalla pääkannattimelle uuden paikan he saattoivat käyttää samaa jalustaa.

Kun professori katseli kauempaa nähdäkseen paremmin valmiin, jalustalle asetetun palapelinsä, hänellä oli kaikki syyt iloita siitä, että hän oli ottanut haasteen vastaan. Mutta mikä siitä oli tuleva?

Ajatus merimuseosta oli itänyt pitkään tämän ja muiden professorien mielessä yliopistossa. Nyt heillä oli varmasti lähtökohta museolle. Miksi siis ei perustettaisi museota?

Hankkeen alkaessa muotoutua se sai myös vauhtia. Ihmiset, jotka näkivät sen mukanaan tuomat opetukselliset edut, alkoivat tuoda lahjoituksia. He toivat koralleja, kotiloita, ankkureita, äyriäisiä – kaikkea, mikä liittyi mereen. Siellä voidaan tutkia esimerkiksi Margaritan rannikolta tavattuja kaloja, levää, osterien ja simpukoiden kasvatuksesta kertovia valokuvia ja hain ja delfiinin luurankoa.

Valas on tietenkin omalla kunniapaikallaan. Luut olivat pian sileitä ja valkoisia, kun ne kiillotettiin pienellä käsikiillotuskoneella, minkä jälkeen niille sumutettiin kirkasta muovilakkaa, jotta ne säilyisivät.

Ja Margaritasaarella sijaitsevan del Oriente -yliopiston tieteellisessä tutkimuskeskuksessa on nyt sitten merimuseo siksi että joku halusi ottaa vastaan haasteen.