Hien hajun torjuminen
IHMISESTÄ lähtevät tuoksut liittyvät tavallisesti hikeen, ja hikoilu on kuulunut ihmisen kokemuspiiriin ensimmäisten esivanhempiemme ajoista lähtien. – 1. Moos. 3:19.
Vaikka kukaan ei haluakaan tarpeettomasti koetella toisten hajuaistia, joku saattaa kuitenkin olla liian huolissaan hien hajun torjumisesta. Onhan ihmisluonto usein turhamainen ja taipuvainen menemään äärimmäisyyksiin. Mainosmiehet ovat monissa maissa käyttäneet hyväkseen tätä inhimillistä heikkoutta ja hankkineet ostajia hyvin monenlaisille deodoranteille eli hajunpoistoaineille, joiden sanotaan karkottavan hien hajun.
Yhdysvaltain lääkäriliiton erään komitean mukaan ”markkinoilla on runsaasti hajunpoisto- ja hikoilunestoaineita – niin paljon, että ne olisivat pitäneet Aadamin hajuttomana ja hikoilemattomana koko hänen pitkän elämänsä ajan – ja ehkä ne riittävät myös nykyajan kuluttajalle”. Arvostelijat väittävät kuitenkin, että pääasiassa mainonnan vuoksi kaikkia ihon ja suun tuoksuja on alettu pitää epämieluisina ja torjuttavina, vaikka ihmisestä lähtevät tuoksut ovat normaaleja ja niitä joissakin yhteisöissä pidetään jopa haluttavina.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmisestä lähtevien tuoksujen kurissa pitäminen on useimpien mielestä toivottavaa.
Todellisuudessa sinä erität hikeä koko ajan, huomasitpa sitä tai et. On olemassa hikoilua, jota asianomainen ei itse tunne. Sen välityksellä ihmisestä haihtuu kosteutta tavallisesti vajaan litran verran päivässä.
Sen vastakohtana on olemassa hikoilua, jonka aistit selvästi havaitsevat. Ihomme erittää havaittavaa hikeä tavallisesti, kun ympäristön lämpötila on korkea, kun työskentelemme ankarasti tai jos olemme kiihtyneitä tai tunne-elämämme on rasitteilla.
Elimistömme saattaa vuorokauden kuluessa olosuhteitten mukaan erittää hikeä noin puolestatoista litrasta jopa 19 litraan!
Hikirauhaset
Ruumiissamme on kahdenlaisia hikirauhasia. Pienemmät, joita myös on enemmän – noin kaksi tai kolme miljoonaa – ovat ekriinisiä hikirauhasia. Ne erittävät suurimman osan hiestämme.
Toisia, joita on vähemmän, kutsutaan apokriinisiksi hikirauhasiksi. Ne ovat edellisiä paljon suurempia ja sijaitsevat pääasiassa kainaloissa ja sukupuolielinten alueella. Hienhaju syntyy lähinnä niiden eritystoiminnan vaikutuksesta. Näyttää siltä, että niiden toiminta liittyy sukupuoliseen kypsyyteen, sillä pieniä lapsia ja vanhoja ihmisiä kainaloitten hikoilu ei juuri vaivaa.
Toisin kuin voisi luulla, hiki ei itsessään välttämättä haise pahalle. Epämiellyttävät tuoksut syntyvät sen sijaan vasta, kun tietyt bakteerit ja sienet pääsevät kosketuksiin hien kanssa. Niinpä hajoamistuotteet todellisuudessa synnyttävät vastenmielisen hajun.
Mitä hien hajulle voidaan tehdä?
Mistä johtuu, että toisilla ihmisillä on voimakas ja epämiellyttävä hien haju, ja mitä sen suhteen voidaan tehdä? Yleinen syy, miksi jotkut haisevat hielle, on se, että he pitävät hikisiä alusvaatteita. Vaikka hiki itsessään on normaaleissa olosuhteissa aivan hajutonta, niin hikisistä vaatteista lähtee tavallisesti voimakas tuoksu bakteerien toiminnan tähden. Niinpä yksi apukeino olisi alusvaatteitten vaihtaminen useammin.
On hyvä pitää mielessä myös se, että kainaloitten hikirauhasten normaali toiminta kiihtyy hermojännityksen vaikutuksesta, ja silloin hien hajua saattaa ilmetä sangen äkisti. Näin ollen se, joka on hikoillut hermojännityksen tähden, saattaa havaita viisaaksi pestä kainalonsa heti tilaisuuden tullen.
Toinen syy, miksi jotkut haisevat hielle, on ajattelemattomuus tai henkilökohtaisen puhtauden laiminlyöminen. Jotkut lääkärit itse asiassa uskovat, että henkilökohtaisen puhtauden puute on ”yhteinen tekijä” useimmilla pahanhajuisesta hiestä kärsivillä. Kylpeminen ja suihkussa käyminen säännöllisesti auttaa varmasti. Vesi ja saippua hävittävät hienhajun, sillä ne pesevät pois bakteerit ja rauhasten eritteet. Mutta entä jos vettä on hyvin vähän saatavissa? Silloin voidaan käyttää apuna märkää pesusientä.
Ihotautilääkärit tosin varoittavat, että liian usein tapahtuva kylpeminen ei ole hyväksi iholle pääasiassa siksi, että kylvettäessä käytetty saippua joko ärsyttää ihoa tai poistaa ihon rasvat liian tarkkaan. Jos tästä muodostuu ongelma, silloin suositellaan mietoja, hellävaraisia saippuoita ja kylpyöljyjä. Jos joku on erityisen herkkä saippualle, hän voi puhdistautua myös ilman sitä. Huomattava allergialääkäri tri Waldbott on sanonut tästä: ”Potilas voi kylpeä päivittäin saippuaa käyttämättä ja puhdistaa ruumiinsa riittävästi hankaamalla ihoaan varovasti kuivalla pyyhkeellä kylvyn jälkeen.”
Monet ihmiset havaitsevat, että pelkkä kylpeminen ei ratkaise hien hajun pulmaa, joten he käyttävät jotakin deodoranttia tai hikoilunestoainetta. Niitä on saatavissa monessa muodossa: nesteinä, jauheina, voiteina, roll-on -pulloissa, puikkoina ja suihkutteina.
Hajuvedet ja kölninvedet auttavat peittämään epämiellyttävät tuoksut miellyttävämpien taa. Vaseliinista valmistetut voiteet imevät hajua itseensä. Pelkän deodorantin käyttö ei kuitenkaan hävitä kaikkia bakteereita. Sen tähden on viisasta peseytyä ensin ja käyttää raikasteita vasta sitten.
Hikoilunestoaineet eli antiperspirantit ovat suosittuja. Ne ovat itse asiassa lääkettä, joka vaikuttaa elimistön toimintaan, tässä tapauksessa hikoiluun. Ne voivat vähentää hikoilua jopa 50 prosenttia useiden tuntien ajan. Niiden yleisin vaikuttava aineosa on jotkin alumiinisuolat, kuten alumiinikloridi ja alumiinihydroksikloridi. Louis S. Goodmanin ja Alfred Gilmanin teos The Pharmacological Basis of Therapeutics (4. painos) sanoo hikoilunestoaineista: ”Alumiinisuolojen tiedetään aiheuttavan allergisia reaktioita herkissä ihmisissä. Antiperspiranttien toimintamekanismia ei tunneta täysin. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että nämä aineet vaikuttavat kudoksia supistavasti ja että tästä niiden vaikutuksesta johtuu suuressa määrin niiden kyky vähentää ihon eritteiden muodostumista.”
Tämä teos osoittaa lisäksi, että eräät deodoranttien aineosat, joiden tarkoituksena on tappaa ihon bakteereja, saattavat myös aiheuttaa allergisen reaktion. Niinpä jos joku havaitsee ihonsa ärtyvän jostakin deodorantista tai antiperspirantista, hän saattaisi kokeilla toisia valmisteita, jotka ärsyttävät vähemmän. Aina ennen sellaisten valmisteitten käyttöä henkilön tulisi peseytyä, koska jatkuva käyttö ilman pesua saattaa ärsyttää ihoa pahoin.
Jos kaikki tavanomaiset tuotteet aiheuttavat jollekulle ärsytystä tai jos hän vain haluaa olla käyttämättä niitä, hän voisi ehkä löytää vastineeksi joitakin luonnontuotteita. J. I. Rodalen ja hänen avustajiensa toimittama kirja Our Poisoned Earth and Sky (Myrkytetty maamme ja taivaamme) mainitsee valmisteen, joka sisältää erityisen imukykyistä ”valkaisumaata, hienojakoista savea, jota käytetään mm. tekstiiliteollisuudessa kankaan vanuttamisessa tai puhdistamisessa”. Tämän lähdeteoksen mukaan ”se ei estä hikoilua eikä peitä sitä, vaan se imee kosteuden itseensä”. Samankaltaisia tuotteita (jalkapuuteria ja talkkia) voi olla saatavissa myös sinun asuinseudullasi.
”Intiimi hygienia”
Sumutteet ja suihkutteet ovat erityisen suosittuja ”intiimissä hygieniassa”. Niitä on helppo käyttää, ja niissä on miellyttävä tuoksu. Vuonna 1971 yhdysvaltalaisten naisten kerrotaan kuluttaneen niihin – harkitsemattomasti – 67 miljoonaa dollaria (250 miljoonaa markkaa).
Niinpä Consumer Reports -lehti (jota toimittaa ei-kaupallinen järjestö) julkaisi tammikuussa 1972 3000-sanaisen kirjoituksen nimeltä ”Pitäisikö sukupuolielinten hygieniaan tarkoitettuja deodorantteja käyttää?” Kirjoitus totesi aluksi, että Yhdysvaltain mainosteollisuus ”on luonut kysyntää valmisteelle, jonka arvo on kyseenalainen. Valmiste saattaa yhtä hyvin olla vaaraksi terveydelle.”
Kirjoituksessa osoitettiin, miten vähän näistä valmisteista mahdollisesti terveydelle koituvia vaaroja oli tutkittu ennen niiden markkinointia – laki ei nimittäin vaadi tarkastamaan kosmeettisia aineita etukäteen. Siinä osoitettiin lisäksi, että tällaisen mainonnan pohjana oli pikemminkin sukupuolisuus kuin hygienia, sillä se vetosi naisten (ja miesten) kiinnostukseen miellyttäviä sukupuolisuhteita kohtaan.
Lisäksi kirjoitus paljasti, että monilla naisilla on ilmennyt näiden valmisteitten käytön aiheuttamia vakavia jälkivaikutuksia ja että ne, joita nuo valmisteet ovat vahingoittaneet, ovat panneet alulle useita suuria oikeusjuttuja. Osoitettuaan, että nämä aerosolit eivät ole niinkään tehokkaita kuin vesi ja saippua, kirjoitus päättyi neuvoon: ”Vastaus pulmaan, joka koskee intiimiin hygieniaan tarkoitettujen aineitten käyttöä, on yksinkertainen. Älä käytä niitä.”
Paljolti samanlaisia ovat Duken yliopiston lääketieteellisen keskuksen synnytysopin ja naistentautiopin apulaisprofessorin tri Eleanor B. Easleyn esittämät lausunnot. Eräässä lääkäreitten ammattilehdessa kesäkuussa 1973 olleessa kirjoituksessaan hän mainitsi: ”Nämä valmisteet eivät ole pelkästään tarpeettomia ja/tai tehottomia. Ne saattavat olla vahingollisia. Olemme havainneet joidenkin niistä aiheuttavan vakavia liikaherkkyysreaktioita. Madison Avenuen mainosmiehet käyttävät – luullakseni täysin tietoisesti – hyväkseen naisten epävarmuutta saadakseen voittoa.”
Näiden tosiasioitten takia Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallitus on vaatinut, että seuraava varoitus painetaan jokaiseen sellaiseen sumutepulloon: ”Varoitus: vain ulkonaisesti. Suihkuta vähintään 20 cm:n etäisyydeltä ihosta. Käytä säästeliäästi ja korkeintaan kerran päivässä ärsytyksen välttämiseksi. Älä käytä tätä valmistetta terveyssiteen kera. Älä suihkuta sitä haavaiselle, ärtyneelle tai syyhyävälle iholle. Itsepintainen tai epätavallinen haju saattaa olla merkki sairaustilasta, joka vaatii lääkärinapua. Jos ilmenee ihottumaa, ärsytystä, epätavallista vuotoa emättimestä tai muuta vaivaa, lopeta käyttö heti ja käänny lääkärin puoleen.” – New York Times, 21.6.1973.
Jos siis olet liikaa huolissasi hien hajun ja siihen verrattavien hajujen poistamisesta, saatat alkaa käyttää epäviisaasti tai ylenmäärin jotakin valmistetta, mistä voi koitua haittavaikutuksia. Mutta jos olet paljon tekemisissä ihmisten kanssa, sinun olisi hyvä kiinnittää huomiota hien hajun pitämiseen kurissa, koska huolimattomuus näissä asioissa saattaa häiritä suhteitasi toisiin. Lyhyesti sanoen, noudata kultaista sääntöä: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31.