Onko lapsesi valmis hankkimaan ajokortin?
NUORET odottavat usein kärsimättöminä ajokortin saamista. Se saattaa olla heidän tärkeimpiä kiihkeän pyrkimyksen kohteitaan. Yhä useammat nuoret saavuttavat tämän tavoitteen.
Vuonna 1972 Yhdysvalloissa oli 12200000 teini-ikäisellä ajokortti. Näistä 4255000 oli alle 18-vuotiaita. Tämä merkitsee sitä, että enemmän kuin yksi ajaja kymmenestä on teini-ikäinen ja lähes neljä ajajaa sadasta on 17-vuotiaita tai sitä nuorempia.
Ehkä sinunkin teini-ikäisellä pojallasi tai tyttärelläsi on ajokortti, tai ehkä hän haluaa saada sen. Mutta onko hän todella valmis vastuuseen, joka liittyy autolla ajamiseen? Harkitsehan, miksi tämä on niin tärkeä kysymys.
Vain neljässä maassa – Yhdysvalloissa, Ranskassa, Länsi-Saksassa ja Japanissa – kuolee yli 100000 ihmistä liikenneonnettomuuksissa joka vuosi, ja yli 6,5 miljoonaa loukkaantuu. Jos kuolleet pantaisiin makaamaan peräkkäin, he muodostaisivat noin 185 kilometriä pitkän ketjun! Ja loukkaantuneista muodostuisi noin 11000 kilometriä pitkä ketju – yli neljännes maapallon ympärysmitasta!
Yhä useammat ajajat joutuvat tosiaan onnettomuuksiin. Mutta saatat kysyä: ’Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, onko lapseni valmis hankkimaan ajokortin?’ Paljonkin.
Nuorten ajomaine
Nuoret ovat pääasiassa vastuussa maanteitten kasvavista onnettomuusluvuista. Journal of American Insurance –julkaisu esitti viime kesänä: ”Onnettomuuksien määrän kasvu johtuu nuorten ajajien määrän noususta.” Se lisäsi:
”Useitten vuosien kokemus on osoittanut, että alle 25-vuotiaalle ajajalle – erityisesti hieman alle tai yli 20-vuotiaalle miehelle – sattuu yli kaksi kertaa niin monta onnettomuutta kuin vanhempiin ikäluokkiin kuuluville ajajille ja keskimäärin 40 nuorta autoilijaa sadasta joutuu joka vuosi onnettomuuteen.”
Ajattelehan: kaksi jokaisesta viidestä nuoresta ajajasta joutuu auto-onnettomuuteen tänä vuonna! Lääkäreistä ja tiedemiehistä koostuvan tutkimusryhmän jäsen tri Stanley H. Schuman sanoi viitatessaan nuorten miesten erityisen huonoon autoilijanmaineeseen: ”Vaikka kaikista rekisteröidyistä ajajista vain kahdeksasosa on nuoria miehiä, he ovat vastuussa kolmanneksesta kaikista kuolemaan johtavista onnettomuuksista.”
Miten paljon suhteellisesti enemmän nuoria kuolee tämän mukaan liikenteessä? Yhdysvaltain turvallisuustyöviraston julkaisu Traffic Safety vastaa:
”Yhdysvaltain liikenneturvallisuusvirasto on julkaissut onnettomuuksien ehkäisyä koskevan tutkimuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain maanteillä kuolee vuosittain 15–24-vuotiaita ajajia tuhansia enemmän kuin on heidän suhteellinen määränsä kaikista ajajista. . . .
”Vuoden 1969 onnettomuuksissa kuolleista 17700 nuoresta ajajasta 7400:n ei olisi tarvinnut kuolla, jos nuorten onnettomuusalttius olisi ollut sama kuin 25 vuotta täyttäneillä ajajilla, turvallisuusvirasto totesi. Nämä 7400 ’ylimääräistä kuolemantapausta’ ylittivät kolmanneksella vuoden 1969 lento-, vesiliikenne-, rautatie-, tunneli- ja tasoristeysonnettomuuksissa kuolleitten yhteismäärän. Kuolemantapausten epäsuhtainen määrä koskee ’pääasiallisesti nuoria miehiä’, virasto sanoi.”
Liikenneonnettomuuksissa kuolleitten nuorten määrä on murheellinen. Ajattelehan: vuonna 1966, jolloin Vietnamin sota oli melkein kuumimmillaan, sai surmansa 12200 nuorta miesajajaa – enemmän kuin kaksi kertaa tuona vuonna Vietnamissa kuolleitten yhdysvaltalaisten sotilaitten määrä!
Sekin, että nuoret autoilijat tappaisivat vain itsensä, olisi kyllin paha asia, mutta he tappavat myös toisia. Auton ohjauspyörän takana olevat nuoret surmaavat joka vuosi tuhansittain kyydittäviään, toisten autojen matkustajia ja jalankulkijoita. Voisiko sinunkin lapsesi olla vakava uhka toisten elämälle ja turvallisuudelle?
Vain pieni osako syyllisiä?
Saatat ajatella, että vain nuorten pieni vähemmistö on vastuussa tästä hirvittävästä teurastuksesta. Onko se totta? Ovatko muutamat huonot ajajat syypäitä kaikkien muiden maineen mustaamiseen?
Tarkastelehan näitä tilastoja: noin 40 jokaisesta sadasta alle 25-vuotiaasta ajajasta joutuu auto-onnettomuuksiin joka vuosi. Se ei ole pieni vähemmistö. Niinpä heti kun perheen autoa alkaa ajaa myös teini-ikäinen, vakuutusmaksut saattavat nousta suuresti.
Mutta miksi nuoret ajajat joutuvat niin usein onnettomuuksiin?
Syitä huonoon maineeseen
Useimpien ajokoulutuksen asiantuntijoitten mukaan ajokokemuksen puute on huomattavin syy. Tarvittavan kokemuksen saamiseksi 80 prosentilla Yhdysvaltain oppikouluista on ohjelmassaan ajo-opetuskurssi.
Ehkä kuitenkin vielä tärkeämpi syy nuorten autoilijoitten huonoon maineeseen on nuorten perusluonne. He ovat helposti intomielisiä ja ajattelemattomia, arvostelukyvyttömiä, liian uskaliaita ja yllytettävissä. Ajoasiantuntija Paul W. Kearney kirjoitti suorapuheisesti nuorista autoilijoista: ”Heidän harkintakykynsa on kehittymätön – ja heidän urheiluhenkisyytensä on maantiellä samalla tasolla kuin kahdella kehtolapsella, jotka taistelevat helistimestä!”
Auton ohjauspyörän takana istuvalle sellaiset nuoruudelle ominaiset piirteet osoittautuvat usein tuhoisiksi. Niinpä ajaessaan autolla yksikseen ensimmäistä iltaa, eräs 17-vuotias oppikoulun jalkapallotähti ajoi liikkeelle ampaistessaan suojatiellä kulkevan äidin ja lapsen yli. Pojan urheiluvalmentaja antoi seuraavan selityksen:
”Jos minulta olisi kysytty, olisin voinut sanoa heille, että Harvey ei ollut tunne-elämältään valmis ajamaan. Pukuhuoneessa hän helposti menettää malttinsa ja piikittelee muita pelaajia. Hän on hetkittäin loistava, mutta luonteeltaan riitaisa. Hänen mielentilansa tuli esille hänen ajotavassaan heti, kun hän oli yksin. Pojan täytyi olla ensimmäinen lähtijä liikennevalon vaihtuessa vihreäksi.”
Näyttää pitävän paikkansa, mitä psykiatrian opettaja tri Mathew Ross totesi: ”Auto on melkein persoonallisuutemme jatke, ja ajotapamme kuvastaa meitä täydellisesti.” Sen tähden ei tule jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että nuorella on tavallisesti nuorelle ominaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat usein syynä auto-onnettomuuksiin.
Vanhempien tarvitsee tunnustaa tämä tosiasia ja harkita vakavasti: Onko minun lapseni todella valmis hankkimaan ajokortin? Eivätkö he muussa tapauksessa ole ainakin osittain vastuullisia, kun heidän lapsensa joutuvat liikenneonnettomuuksiin, joissa ihmisiä kuolee tai loukkaantuu?
’Mutta mitä minun pitäisi tehdä?’ saatat kysyä. ’Pitäisikö minun kieltää lastani hankkimasta ajokorttia?’
Vanhempien vastuu
Se on ratkaisu, joka teidän vanhempien on tehtävä. Monet ajattelevat sen olevan paras ratkaisu ja suosittelevat lakeja, jotka kieltävät nuorilta auton ajamisen. Mutta toiset uskovat, että löytyy parempia ja nuorille oikeudenmukaisempia ratkaisuja. He sanovat, että ajoiän nostaminen ei vähennä teillä ajokokemusta vailla olevien uusien ajajien määrää. Juuri tätä kokemuksen puutetta pidetään auto-onnettomuuksien huomattavana syynä, olipa autolla-ajoa opettelevan ikä mikä tahansa.
Ehkä näin ollen päätät antaa lapsesi opetella ajamaan, vaikka hän on sangen nuori. Älä kuitenkaan päättele, että olet täyttänyt velvollisuutesi pelkästään panemalla hänet hänen koulunsa ajo-opetuskurssille. Se on yleensä riittämätön. Mississipissä ja Kaliforniassa suoritetut tutkimukset itse asiassa osoittavat koulussaan ajo-opetusta saaneitten teini-ikäisten joutuvan muita teini-ikäisiä ajajia useammin onnettomuuksiin! Miksi oppikoulujen ajokurssit ovat epäonnistuneet?
Pohjimmaisen syyn ajatellaan olevan se, että ne eivät anna nuorelle ajajalle käytännön kokemusta. Vain hyvin vähän aikaa käytetään todella ajamiseen, ja silloinkin ajetaan vain alhaisilla nopeuksilla vähäliikenteisillä kaduilla. Harvoja, jos yhtään, vaikeita tilanteita kohdataan. ”Tämän tähden”, kuten eräs suuren autovakuutusyhtiön edustaja selitti, ”nuoret ajajat eivät ole valmistautuneita kohtaamaan hätätilanteita, kuten renkaan räjähtämistä ja auton joutumista luisuun. Liian usein nuori ajaja saa ensimmäisen kokemuksensa hätätilanteesta todellisessa elämässä, ja liian usein hän ei saa toista tilaisuutta.”
Tästä syystä tri Amos E. Neyhart, mies, joka järjesti ensimmäisen oppikoulussa pidettävän ajokurssin vuonna 1933, sanoo: ”Kunkin oppilaan tulisi istua ainakin 12 tuntia auton ohjauspyörän takana. Ajo-oppilaan täytyy antaa koettaa selviytyä lavastetuista tilanteista, joita ovat esimerkiksi luisuun joutuminen, jarrujen pettäminen, renkaan räjähtäminen, ulosajo tieltä jne. Olemme opettaneet, miten autoa tulee ajaa, mutta emme riittävästi sitä, miten onnettomuuksia voidaan ehkäistä.”
Niinpä sinun tullee vanhempana pitää huoli siitä, että lapsesi saa riittävästi ajokokemusta. Ole hänen kanssaan, kun hän harjoittelee. Anna hänelle käytännön harjoitusta valtateillä. On myös viisasta opettaa häntä toimimaan oikein luisumistilanteessa, sillä auton joutuminen luisuun arvioidaan osatekijäksi joka neljännessä kuolemaan johtaneessa auto-onnettomuudessa. Voitte ehkä löytää jostakin tilavan, tyhjän jääkentän ja saada luvan käyttää sitä harjoitellaksenne luisun korjaamista ohjauksen avulla. Luisun hallintaa koskevien ohjeitten lukemisesta ei ole koskaan niin paljon hyötyä kuin käytännön harjoittelusta.
Vastuusi ei pääty siihenkään, että näet lapsesi käsittelevän autoa taitavasti myös hätätilanteissa. Oikean asenteen juurruttaminen on yhtä tärkeätä, ellei tärkeämpääkin.
Järkevän, kypsän asenteen juurruttaminen
Lapsesi on ehkä teini-ikäinen, mutta kun hän on auton ohjauspyörän takana, on tärkeätä, että hän on vakaa ihminen, joka arvostaa elämää ja omaisuutta. Sinun vastuullasi on pitää huoli siitä, että hän on sellainen. Yritä kehittää hänessä kohteliaisuutta, lainkunnioitusta, varovaisuutta ja toisten oikeuksien huomioon ottamista.
Voit tehdä sen erityisesti antamalla hyvän esimerkin omalla ajotavallasi. Tunnettu psykoanalyytikko tri Bruno Bettelheim tähdensi tämän merkitystä sanoessaan: ”Jos vanhempi rikkoo liikennesääntöjä vaikkapa vain silloin tällöin, se saattaa riittää tuhoamaan lapsen uskon, että hänen tulisi noudattaa kaikkia sääntöjä aina. Jos vanhemmat ylittävät silloin tällöin nopeusrajoituksen tai ajavat kärsimättöminä liikennevalon ollessa punainen, niin nuorukainen alkaa kuvitella, että ’aikuisena’ oleminen merkitsee sitä, että voi rikkoa lakia ja selviytyä siitä rangaistuksetta.”
On myös tärkeätä opettaa lastasi ajattelemaan autoa ajaessaan, erittelemään jatkuvasti liikenteen tilanteita. Eräs isä on tehnyt siitä eräänlaisen leikin, ja hän selittää:
”Poikani . . . istuu vierelläni auton etuistuimella, katselee eteensä ja etsii mahdollisia vaaratilanteita. Edessä saattaa esimerkiksi olla jono pysäköityjä autoja, ja yhden auton ajaja istuu ohjauspyörän takana. Mitä meidän automme ajajan tulisi tehdä, jos tuo ajaja äkisti lähtee liikkeelle kadun reunasta tai avaa oven ajoradan puolelta? Vaikeasti havaittavalta ajotieltä saattaa yllättäen tulla auto eteemme. Miten valmistaudumme kohtaamaan tällaisen vaaratilanteen? Edessäpäin on tienmutka, jossa näkyvyys on lähes olematon. Miten toimimme?”
Jotkut saattavat ajatella, että nuorten refleksit ovat niin nopeat, että he voivat viime hetkellä ryhtyä onnettomuuden estäviin toimenpiteisiin. Mutta totuus on, että onnettomuuksien välttämisessä on vähemmän tärkeää, pystyykö painamaan jalan jarrulle sekunnin murto-osaa toista nopeammin kuin se, että ajaa kyllin varovaisesti, niin että sellaiset toimenpiteet ovat tarpeettomia.
Vielä yksi tapa painaa lapsesi mieleen turvallisen ajotavan tärkeys on antaa hänen kuulla ja nähdä itse, mitä liikennesääntöjen rikkojille tapahtuu. Jos otat yhteyttä paikalliseen tuomioistuimeen, tuomari saattaa mielellään antaa teidän tulla kuulemaan. Hän saattaa jopa järjestää niin, että kuulette useita tapauksia, jotka ovat teini-ikäisille erityisen opettavia ja mieleen painuvia.
Tehokas tapa on myös viedä nuoret sairaalan ensiapuasemalle katsomaan, kun liikenneonnettomuuksien uhreja tuodaan sinne. Se voi varmasti tehdä heihin pysyvän vaikutuksen ja korostaa turvallisen ajamisen tärkeyttä! Kun suoritat tiedusteluja ja selität syyn, saatat saada luvan ensiapuasemalla käymiseen.
Ei ole liioiteltua sanoa, että lapsesi tulevaisuus riippuu hämmästyttävässä määrin siitä, että valvot oikealla tavalla hänen autonkäyttöään. Et voi sulkea silmiäsi vaaralta, jonka hän aiheuttaa istuessaan ohjauspyörän takana. Se on todellinen! Yritä siis kaikkesi tehdäksesi lapsestasi turvallisen ajajan. Hänen henkensä ja toisten henki saattaa riippua siitä.